Evaluating the fragile self

Application summary

Tutkimuksessa tarkastellaan persoonallisuushäiriöiden diagnostiikan toteutumista. Kyseessä on hyvin erilainen prosessi somaattiseen lääketieteeseen verrattuna; diagnoosin asettaminen pohjautuu vuorovaikutteiseen haastatteluun. Seulonnassa käytetään SCID-II-haastattelua, jonka monet kysymykset käsittelevät sosiaalisesti epäsuotuisia piirteitä. Niinpä diagnostinen prosessi saattaa uhata myönteisen minäkuvan ylläpitämistä. Diagnoosin vastaanottaminen saattaa olla potilaille haastavaa mm. stigman vuoksi. Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutusta juuri myönteisen minäkuvan ja kasvojen säilyttämisen näkökulmasta. Tutkimuksen fokus on B-klusterin häiriöissä, joihin luetaan epävakaa, huomionhakuinen, narsistinen sekä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Potilaiden minäkuva on ailahteleva tai vääristynyt, joten realistinen itsearviointi on haastavaa. Aineiston tarkastelu tapahtuu keskustelunanalyysin avulla, jota käytetään nyt tiettävästi ensimmäistä kertaa psykiatrisen diagnosoinnin yhteydessä. Metodilla on mahdollista vastata kysymykseen siitä, kuinka potilaan kasvoja uhkaavat hetket syntyvät vuorovaikutuksessa, ja kuinka kliinikko ja potilas yhdessä työskentelevät kasvojen säilyttämisen puolesta. Lisäksi hyödynnetään etnografiaa selvitettäessä SCID-II:n roolia psykiatrian käytännön arviointityössä. Eettinen velvollisuutemme on reflektoida käytäntöjä, joilla ihmisten tunne-elämää ja persoonallisuutta arvioidaan. Tutkimus tarjoaa sosiologisen näkökulman psykiatrian käytäntöihin.

Kuten olen väliraporteissani tuonut esiin, aineistonkeruun suhteen jouduin mukautumaan psykiatrian poliklinikan realiteetteihin. Aineisto oli lopulta huomattavasti suunniteltua pienempi eikä kohdentunut systemaattisesti tavoittelemani persoonallisuushäiriöryhmän potilaisiin. Tämä muokkasi fokustani alkuperäisestä suunnitelmasta. Aineiston keruu oli silti itsessään pitkä prosessi kaikkine lupahakemuksineen ja valmistelutöineen henkilökunnan kanssa. Niinpä lopulta aineisto oli kasassa vasta vuoden kuluttua apurahakauden alkamisesta. Vasta tämän jälkeen pääsin kunnolla työstämään aineistoani.

Ensimmäisen artikkelin fokus löytyi helposti. Tutkin artikkelissa SCID-II-protokollan ja potilaiden vastausten välisiä eroja sen suhteen, kuinka käyttäytymistä yleistetään kuvaamaan potilaan persoonallisuutta. Artikkelin työstämiseen kului kuitenkin paljon aikaa, sillä sen teko oli minulle harjoittelua tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta yleisesti. Analyysi- ja kirjoitusvaiheessa oli myös käynnissä korona-pandemia, joka vaikutti työskentelyynkin monin tavoin. Minulla ei ollut aina kunnollisia työtiloja käytössä, kirjaston ollessa suljettuna ja yliopiston edellyttäessä etätyötä. Kotini vieressä oli osan ajasta työmaa käynnissä, jonka melu häiritsi keskittymistä. Ison osan ajasta myös yleinen mielialani ja jaksamiseni oli tavallista heikompaa, joten yleinen tehokkuuketi ei varmasti vastannut tilannetta, jossa olisin viettänyt normaalia elämää ja työskennellyt kunnollisissa tiloissa. Valitettavasti tämä tilanne on myös osaltaan viivästyttänyt valmistumista.

Syksyllä 2021 kävin kolmen kuukauden vaihdossa Englannissa, Loughborough'n yliopistossa. Aloitin sen aikana työstämään toista artikkeliani paikallisen ohjaajani kanssa. Artikkelissa tutkimme SCID-II-haastattelun tilanteita, joissa potilaat selittävät kokemuksiaan masennuksellaan ja tarkastelemme sairaanhoitajan vastauksia näihin vuoroihin. Jatkoimme yhteistyötä saman ohjaajan kanssa vaihtoajan jälkeenkin. Myös tämä artikkeli on ollut pitkä projekti. Lähetimme sen viime syksynä lehteen Research on Language and Social Interaction. Tämä kevät on kulunut pitkälti major revisions - työstön kanssa; jouduimme muuttamaan jonkin verran fokusta ja aloittamaan vähän kuin alusta. Ensi viikolla saamme onneksi taas lähetettyä artikkelin jatkoon arvioitavaksi.

Viime syksystä alkaen olen myös työstänyt kolmatta ja näillä näkymin viimeistä artikkeliani. Tarkastelen siinä moraalin osuutta persoonallisuushäiriöiden arvioinnissa. Olen työstä tällä hetkellä innoissani ja uskon siitä tulevan kiinnostava paperi. Sen jälkeen jäljellä on vielä yhteenveto-osion kirjoittaminen. Olen hyvin motivoitunut saattamaan väitöskirjani valmiiksi, mutta en osaa arvioida tarkkaa valmistumisajankohtaa. Tällä hetkellä olen virallisesti työttömänä ja työskentelymahdollisuuteni eivät ole ideaaliset. Olen yrittänyt hakea eri säätiöiltä viimeistelyapurahaa, tässä onnistumatta. Joka tapauksessa olen kiitollinen, että minulla on tähän mennessä ollut mahdollisuus yhtäjaksoiseen työskentelyyn Koneen säätiön ansiosta.