Voiko turvemaita viljellä ympäristöystävällisesti? – ratkaisumahdollisuuksien kartoitus

Application summary

Hankkeessa tutkitaan voiko turvemaita viljellä ympäristöystävällisesti. Suomi on hyvin suovaltainen maa ja suopelloilla on suuri merkitys maataloudessa. Suopellot ovat kuitenkin merkittäviä hiilidioksidin ja dityppioksidin lähteitä ja maatalous muodostaa yhden suurimmista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasujen päästölähteistä. Toisaalta suopellot tuottavat paikallisesti myös merkittävää vesistöjen kuormitusta. Suopeltojen päästöjen vähentäminen onkin nostettu kansalliseksi tavoitteeksi ministeriöissä, mutta myös EU-tasolla haasteeseen haetaan kiivaasti ratkaisua. Jotta ympäristövaikutukset ymmärretään kokonaisvaltaisesti, täytyy tarkastella sekä kasvihuonekaasuja että valuntavaikutuksia. Hallitusti korotettua pohjavedenpintaa on esitetty yhtenä tärkeimpänä keinona hillitä suuria päästöjä. Pohjaveden pitämisessä tietyllä tasolla on kuitenkin omat haasteensa. Toisaalta säädeltävä pohjavedentaso vaikuttaa maaperän prosesseihin sekä peltojen kantavuuteen ja säätösalaojituksen kokonaisvaikutuksia eri päästölähteisiin suopelloilla tunnetaankin erittäin huonosti. Hankkeessa tutkitaan myös suopeltojen talviaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja sitä, miksi kasvihuonekaasupäästöt kohoavat maan routimisen sekä sulamis-jäätymissyklien aikaan. Hanke tuottaa uutta ja kaivattua tietoa ojitettujen turvemaiden talviaikaisista päästöistä sekä suopeltojen parhaista viljelykäytänteistä tulevaisuudessa huomioiden samalla ympäristönäkökohdat.

Hankkeessa tutkittiin voiko turvemaita viljellä ympäristöystävällisesti. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa on erityisen paljon turvepeltoja ja niillä on suuri merkitys maataloudessa alueellisesti. Turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt ja vesistökuormitus ovat kuitenkin ympäristön kannalta ongelmallisia. Suomi on asettanut haasteellisen tavoitteen olla hiilineutraali yhteiskunta vuonna 2035. Turvepeltoja on vain 10 % Suomen peltopinta-alasta, mutta ne muodostavat maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä yli puolet. Niiden katsotaankin olevan yksi tehokkaimmista keinoista hillitä kasvihuonekaasupäästöjä ja saavuttaa hiilineutraalisuustavoitteet. Turvepellot jakautuvat kuitenkin epätasaisesti Suomessa. Tämä asettaa omat haasteensa turvepeltojen päästöjen hillitsemiselle.

Tässä hankkeessa mitattiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) Ruukin koeaseman NorPeat-tutkimuspellolla turvepellon nurmikierron kasvihuonekaasupäästöjä ja vesistökuormitusta keväästä 2019 vuoden 2023 loppuun. Tutkimuksissa seurattiin erityisesti turpeen syvyyden ja vesienhallintaratkaisujen vaikutusta päästöihin. Mittauksia tehtiin ympärivuotisesti, jotta pystyttiin tutkimaan ympäristövaikutuksia kokonaisvaltaisesti ja nähtiin talven sekä kasvukauden ulkopuolisen ajan merkitys päästöihin.

Tutkimuksessa tehtiin tiivistä yhteistyötä Luken, Oulun yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen kanssa. Hankkeen aikana Luke Ruukin turvepeltotutkimus NorPeat-tutkimusalustalla monipuolistui huomattavasti ja se on tällä hetkellä hyvin poikkitieteellistä. Tässä Koneen säätiön hankerahoituksella on ollut suuri merkitys.