Taiteellinen väitöstutkimus ruumiillisen tiedon kehkeytymisestä

Taiteellisessa väitöstutkimuksessani tutkin sitä, miten moninaiset ja marginalisoidut ruumiillisen tietämisen tavat tulevat yhdenvertaisesti tunnistetuiksi tanssitaiteessa. Tätä kysymystä tarkastelen taiteellisessa prosessissa, jossa taiteen ammattilaiset ja ilman ammatillista koulutusta jääneet tanssintekijät työskentelevät yhdessä. Koreografi-tanssijoina toimivat Tanssiryhmä Ihanien tanssijat, joista jokaisella on kehitysvamma, kuten Downin oireyhtymä. Kriittisellä ja refleksiivisellä otteella tutkimus vaikuttaa siihen, miten mukaan ottaviksi ja saavutettaviksi tekemisen käytännöt tanssin kentällä muodostuvat. Tekemällä tutkimusta ruumiillisesta tiedosta yhdessä marginalisoiduiksi miellettyjen tanssijoiden kanssa on mahdollista laajentaa totuttuja käsityksiä tanssista ja tanssijuudesta. Tutkimuksessa ruumiillinen tieto ymmärretään käytännöllisenä tietona (knowing how), joka on erilaista kuin teoreettinen tieto (knowing that). Se karttuu tekemisen myötä eikä välttämättä edellytä kognitiivista tiedonkäsittelyprosessia tai kieltä tullakseen validoiduksi. Tällainen tieto on subjektien, subjektien ja objektien välissä syntyvää – suhteista ja tilanteista. Näin ymmärrettynä on mahdollista purkaa tiedollisia hierarkioita ja nähdä erilaisuus muuttuvina tilanteisina suhteina tai muodostelmina pysyvien identiteettien sijaan. Menetelmällisesti tutkimus sijoittuu yhteisötaiteeseen, tarkemmin yhteisötanssiin. Inklusiivisen tanssin saralla tapahtunut ja tapahtuva tutkimus sekä kriittinen vammaistutkimus informoivat tutkimusta. Tutkimuksessa hyödynnetään yhteisötaiteen radikaalia potentiaalia, sen hybridistä luonnetta, sijoittumista erilaisten taiteellisten praktiikoiden ja koulukuntien sekä yhteiskunnallisten toimialojen välimaastoon. Tässä maastossa on mahdollista synnyttää kokonaan uudenlaista taiteellista ajattelua, jonka ei tarvitse verrata itseään etabloituneeseen korkeakulttuuriseen taidekenttään.