Grants and residencies

Arts

Kansallisrunoilija? – Koti, uskonto ja isänmaa feministisissä puherunoissa. Roolirunokokoelman, lavarunolevyn ja loitsurunokonsertin valmistaminen.

Application summary

Työskentelyni jakautuu kahteen samoja teemoja käsittelevään projektiin. Vantaanjoki-antologia (työnimi) on roolirunokokoelma isistä, isänmaasta, bdsm-seksistä ja jääkiekosta. Se sijoittuu yhteen nukkumalähiön kerrostalon rappukäytävään, jossa mikään ei ole traagista eikä luksusta vaan “ihan perus”. Postiluukkujen nimien takaa avautuu patriarkaattisia mikrokosmoksia, joissa isän läsnä - ja/tai poissaolo on kokoelman kerronnan katalysaattori. Koska isäni on aina ollut runojeni kuvitteellinen ensimmäinen lukija, on aika kirjoittaa hänestä hänen kanssaan. Haastattelen kirjoitustyöni tueksi isääni ja tämän ystäviä erätauoilla Helsingin Jäähallissa, menen mökille mottitalkoisiin ja Shellille tekemään kenon. Kirjoitan heille, joista akateemiset feministikollegani ja minä puhumme liian usein kuin kirosanana; keski-ikäisille, valkoisille heteromiehille. Kirjoitan myös hyvin erilaisesta isähahmosta, sellaisesta, joka syntyy kontrollin menettämisen pelosta ja laittaa kuriin köysillä. Miten jatkuva puhuminen voi aiheuttaa sen, että makuuhuoneessa haluaa että suuhun työnnetään urheilusukka. Vantaanjoki-antologia tutkii roolirunojen kautta luokkanousun problematiikkaa, rakkauden, kivun ja vallankäytön rajoja. Antologian lisäksi levytän kokoelman valikoiduista teksteistä lavarunolevyn muusikko Heli Hartikaisen kanssa. Laulukollektiivi Sabrina ja Saarten tyttäret kanssa sävellän, sanoitan ja tuotan Luonnoton // Luonnotar -esityksen. Teos on määritelmiä väistävää, feminististä ja monitaiteista kansantaidekapinaa: esitys muodostuu uusien kalevalamittaan kirjoitettujen loitsujen ja äänimaisemien, elektronisen viulumusiikin, queerfeministisen lavarunouden sekä yhdessä esitettävien arkaaisten runolaulujen ja paimenkutsujen vuoropuhelusta. Esitys tutkii “rumaa” ja kovaa naisääntä, siihen ja sen kantajiin liitettyjä mielleyhtymiä ja rooleja. Muuttuuko ääni epämiellyttäväksi vasta kun sanojen sisältö ei miellytä kuulijaa, milloin puheäänestä tulee kiljumista, kenen ääni on liikaa?

Kansallisrunoilija? on ollut tähänastisen taiteilijanurani onnistunein projekti. Hankkeen kaikki osateokset ovat tahoillaan tavoittaneet uusia kohdeyleisöjä ja saaneet innostuneen vastaanoton. Olen jo päässyt esittämään Vantaanjoki-antologian roolirunoja useammalla keikalla ja Äänettären kanssa marraskuussa 2024 käynnistynyt keikkailu jatkuu edelleen. Antologian teoreettisen kehyksen tueksi luotu Kulmakivet-podcast löysi kohdeyleisönsä ja synnytti paljon omaa praksistani kehittänyttä keskustelua. Yhteistyöt Sointi Jazz Orchestran, Savonlinnan Kalevalaisten Naisten ja HIFK-faniklubin kanssa ovat olleet työtäni rikastuttavia, omituisia ja avartavia kokemuksia. Koen että projekti saavutti tavoitteensa: loin uutta, feminististä ja antifasistista kansantaidetta ja otin työlläni hetkeksi haltuun kansallisen ja/tai kansallismielisen kuvaston ja tilan. Iso haaste on puherunouden ja lavarunon epätila taidekentällä. Yleisöt tunnistavat lajin arvon ja rahoittajat ovat heränneet mukaan viimeisen viiden vuoden aikana. Tuloksena syntyy hienoja esityksiä, työpajoja, runokirjoja -ja levyjä. Valitettavasti ns. väliporras loistaa edelleen poissaolollaan. Kustantamot, keikkamyyjät, tuottajat ja levy-yhtiöt eivät ole aktivoituneet kehittämään skeneä eteenpäin. Olen saanut jatkuvasti palautetta että taiteeni “ei sovi ohjelmaan”. Otan tämän kohteliaisuutena ja kieltäydyn hyväksymästä narratiivia siitä, että esittävä runous ei kestäisi ammatillisempaa tarkastelua. Lajiin sisään leivottu yhteisöllisyys ei ole rasite vaan kasvualusta tuleville ammattilaisille. Yhteistyö isäni kanssa on ollut isoin onnistuminen ja vielä isompi haaste. Lopulta isä, minä ja runon puhujat sekoittuivat kokoelmassa lähiön ääneksi josta toivon yhteisömme tunnistavan yllättyen ja ylpeästi itsensä. Koneen apurahakauden aikana löysin kansanlaulusta laajan määritelmän “kansanlaulut ovat lauluja joita kansa laulaa”. Tätä oma työni on toivottavasti myös tulevaisuudessa; esittävää runoutta, kansantaidekapinaa.

Back to Grants listing