Grants and residencies

Arts

Tätä voi vielä käyttää (työnimi) -esityksen työstäminen

Application summary

Tätä voi vielä käyttää on esitys esineistä ja luokasta. Esityksen taustat ovat työryhmäläisten henkilökohtaisissa kokemuksissa lapsuusajan köyhyydestä joka on jatkunut aikuisiän prekaarisuudeksi, ja näihin kokemuksiin kytkeytyvästä esinesuhteesta: akuutti kokemus siitä, että toisille itsestään selvä materia ei kuulu minulle on johtanut vinksahtaneeseen, irrationaaliseen, maagiseen esinesuhteeseen, jossa esineet merkitsevät ilmeisen käyttötarkoituksensa lisäksi paljon muutakin: turvallisuutta, vakautta, jatkuvuutta, kuulumista, erottumista, kykyä luovia eteenpäin kaoottisessa maailmassa, hauraassa ja taloudellisesti epävakaassa positiossa. Siinä missä luokkaa ja makua on 2000-luvulla tutkittu suhteessa vapaa-ajanviettotapoihin ja kulttuurin kuluttamiseen, luokan ja esineiden suhde tuntuu vaikeammin hahmotettavalta. Työryhmän omien kokemuksien ja keskusteluiden pohjalta suhde esineisiin on kuitenkin voimakkaasti liitoksissa sosioekonomiseen statukseen. Haluamme tutkia ja hahmottaa näyttämöllisesti tätä epämääräistä, konkreettista, arkista ja taktiilia puolta luokkakokemuksessa. Luokasta puhutaan edelleen mielestämme liian vähän, ja keskustelu on usein vivahteetonta ja yksinkertaistavaa. Teatterissa luokkaa ja köyhyyttä käsitellään yleensä historiallisessa kontekstissa, mutta nykyaikainen, tuore käsittely on harvinaista. Haluamme käsitellä aihetta kokemuksellisesti, tuntuisesti ja tunnistettavasti, meitä jokaista ruumiillisesti koskettavana kysymyksenä. Kokoamme materiaalia paitsi omista ja sukujemme kokemuksista, myös haastattelujen kautta: meitä kiinnostaa miten ihmiset eri luokka- ja varallisuustaustoista, eri sukupolvien ja -puolten edustajat jne. hahmottavat suhdettaan esineisiin. Ajattelemme materiaalin keräämistä myös hyvin konkreettisesti: tarinoiden ja kokemusten lisäksi rakennamme esitystä keräämällä esineitä – turhia, tärkeitä, käytännöllisiä, järjettömiä, unohtuneita, erityisiä, maagisia esineitä. Esityksen ensi-ilta on Teatteri Telakalla keväällä -23.

Esityksen nimeksi valikoitui DOOMBAG (saatan tarvita tätä vielä). Esitykseen viitataan tästä lähin nimellä DOOMBAG.

DOOMBAG on esitys, joka käsittelee henkilökohtaista suhdetta tavaraan, köyhyyteen ja luokkaan. Tapa käsitellä aihetta oli yhtä aikaa kevyt ja kipeä, ja tavoitti paljon siitä mähmäisyydestä ja häpeällisyydestä, jota paitsi köyhyyteen, myös esineiden ylenpalttiseen hamstraamiseen kytkeytyy. Esityksen taustat ovat työryhmäläisten henkilökohtaisissa kokemuksissa lapsuusajan köyhyydestä joka on jatkunut aikuisiän prekaarisuudeksi, ja näihin kokemuksiin kytkeytyvästä esinesuhteesta. Esitystä työstettiin aihe- ja materiaalilähtöisesti. Työryhmäläiset kantoivat Ikea-kassikaupalla kaikenlaista roinaa varastoistaan teatteritilaan, niin että lopulta esityksen lavastus koostui kokonaisesta vuoresta sekalaista materiaalia, jota työryhmäläisten kaapit, doomboxit, doombagit, varastot ja lapsuudenkodit olivat pullollaan.

DOOMBAG sai ensi-iltansa Teatteri Telakalla 23.3.2023, ja sen yhteyteen avattiin taidenäyttely "saatan tarvita tätä vielä", joka syvensi esityksen tematiikkaa etenkin suhteessa esineisiin, arvoon ja taiteeseen/taideobjekteihin.

Keväällä 2024 DOOMBAG vieraili Viirus Teatterissa Helsingissä kahdella esityskaudella. Vierailujen yhteydessä järjestettiin keskustelutilaisuuksia ja DOOMBAG-kirppis, jossa Kankila ja Louhivuori kertoivat esityksen lähtökohdista ja tekoprosessista. Yleisöläiset pääsivät myös kertomaan omista tavarasuhteistaan.

Esityksestä muodostui yhteisöllinen kokemus, joka herätti katsojissa vahvaa tarvetta keskusteluun. Vastaanotto oli lämmin ja yleisö löysi esityksen – suurin osa näytöksistä oli loppuunmyytyjä.

DOOMBAGin työryhmä jatkaa kollektiivista työskentelyä ja uusien esitysten suunnittelua.

Back to Grants listing