Taiteellinen työskentely rampakirjoituksen parissa

Application summary

Mitä tapahtuu kun runous lähtee liikkeelle ruumiin haavoittuvuudesta ja rampa-ajasta? Apurahakauden aikana syvennyn rampakirjoitukseen – kokeilevaan menetelmään, jossa kirjallisuutta “rampautetaan” eli tehdään toisin vammaistaiteellisesta näkökulmasta. Rampakirjoitus ottaa haltuun halventavan rampa-sanan ja uudistaa kirjoittamisen käytäntöjä. Rampakirjoitus haastaa taiteen ja yhteiskunnan perusasetuksia: mitä jos hyödyttömäksi ja kyvyttömäksi leimatut kokemukset nähdään resurssina? Rampakirjoitus tekee näkyväksi syrjään sysättyä rampatietotaitoa ja kutsuu mukaan rampauttamaan taidekenttää ja yhteiskuntaa. Työni rampakirjoituksen parissa on Suomessa uraauurtavaa. Puran vastakkainasettelua vammainen/vammaton ja hahmotan kulttuurisia rooleja – kuten Rampaa ja Pinkojaa, ikuisesti eteenpäin hiihtävää suorittajaa – joiden kautta avautuvat vaihtoehtoiset tavat ymmärtää ihmisyyttä. Nyrjäytän kyvykkyysnormeja ja kirjoitan ruumiillisuuden narratiivit uusiksi. Kaksivuotisen työn aikana syntyy kolme kokonaisuutta. Valmistan käsikirjoituksen Havaintoja rampa-ajasta, jossa runous, esseistiikka ja metoditekstit rakentavat rampapoetiikkaa. Toiseksi jaan tekstejä ramparunovideoiden kolmiosaisessa sarjassa. Videosarjassa saavutettavuus – viittomakieli, tekstitys, upotettu kuvailutulkkaus – ei ole vain esteiden ylittämistä, vaan polyfoniaa ja odottamatonta estetiikkaa. Lisäksi järjestän Kivunjuhlat-runotapahtuman, jossa tekstit, runovideot ja lavarunous yhdistyvät. Tapahtuma haastaa kivun ja vammaisuuden narratiiveja: yksilölliseksi mielletystä kokemuksesta kasvaa yhteisöllinen juhla ja esteettisesti uutta ehdottava tila. Residenssijakso tukee ekorampakirjallisia menetelmiä. Työni punaisena lankana kulkee saavutettavuus – ei jälkikirjoituksena vaan lähtökohtana, joka muuttaa tapaa kirjoittaa ja jakaa runoutta. Taiteellinen kontribuutioni rakentaa uudenlaista kulttuurista kenttää, jossa vammaisten kokemusten moninaisuutta ilmaistaan, tutkitaan ja juhlitaan.