Taiteellinen työskentely havaintopohjaisen mustepiirustuksen parissa

Olen jo useiden vuosien ajan syventynyt piirtämään musteella havaintolähtöisesti. Pääasiallinen pohjamateriaalini on ollut paperi ja viimevuoden aikana olen opetellut valmistamaan paperia itse. Uusi työskentelyn suunta on piirtäminen musteella silkille. Apurahakauden aikana panostan pitkäjänteiseen työskentelyyn ja kehittymiseen taidemuodossani. Syvennyn materiaalitutkimukseen silkin ja mustepiirroksen yhdistämisessä, kokeilen valmistaa paperia erilaisista kuitumateriaaleista, hion ja kartoitan havainnon kontaminoimisen ja katsojan kokemuksen häiriköinnin tapoja, hakeudun kollegiaalisiin verkostoihin sekä varaan runsaasti aikaa tavoitteettomaan taiteelliseen työskentelyyn ennen kuin alan ohjata työskentelyäni laajan näyttelykokonaisuuden valmistamiseen. Havainnon kontaminoimisella tarkoitan välittömäksi koetusta havainnosta irtaantumista. Sitä, että piirrän havainnosta, mutta tarkoituksena ei ole pysyä havainnolle uskollisena. Arvostan taiteessa hitautta, haastavuutta ja arvoituksellisuutta, jonkinlaista ylijäämää, sitä että teos ei välittömästi selitä itseään, että se ei tyhjene sanalliseen kuvaukseensa. Vaikeasti jäsennettävä piirros vaati katsojalta enemmän. Mustepiirrosteni yksi tärkeimmistä ulottuvuuksista onkin hienovireinen katsomiskokemuksen häiriköinti: katsojan odotusten kiertäminen, helpon tunnistamisen ja nopean tyydytyksen estäminen. Suomen nykytaiteen kentällä ei ole kovinkaan montaa toimijaa, jotka työskentelisivät pelkästään tai edes pääasiallisesti piirroksen parissa. Piirustustaide kärsii kroonista arvostuksen puutetta. Tästä syystä mielestäni on tärkeää ja rohkeaa panostaa korkeatasoiseen piirustustaiteeseen, voimistaa, pitää yllä ja uudistaa tätä taiteen lajia.