Suomen eteläisimpiä luonnonmetsiä käsittelevän taidekirjan ja näyttelykokonaisuuden tekeminen

Application summary

Suomessa viitataan usein prosenttien osuuksiin suojellusta metsästä. Jo marginaalisuudessaan tämä on harhaanjohtavaa ja metsäkeskustelua vääristävää, sillä eteläisessä Suomessa on kyse promille(i)sta. Teen näyttelykokonaisuuden ja taidekirjan, joka käsittelee Suomen eteläisimpiä luonnonmetsiä. Rakennan pienen ja hajanaisista sirpaleista koostuvan metsän kokonaiskuvaa, jota on vaikea mitata tai määritellä. Tutkin saatavilla olevaa aineistoa, satelliittikuvia ja tietoja suojelualueista. Vertailen vanhoja ilmakuvia, etsin tutkijoilta ja kartoittajilta tietoja. Päämääräni ei ole tieteellisen tarkka, mutta nojaa tutkimustietoon ja menetelmiin. Hahmotan kokonaisuutta unohtuneesta, kadonneesta metsästä. Rajaukseni eteläisiin luonnonmetsiin kulkee lähes poikkeuksetta rinnakkain biologisten arvojen, vanhan metsän määritelmien ja lajiston kanssa. Työni alue käsittää hemiboreaalisen vyöhykkeen metsiä ja lehtoja, sekä merkittäviä metsiä sen ulkopuolella – mutta kuitenkin Salpausselkien alapuolella. Lopullisen työni teen kävellen. Kuljen metsässä kuvantekijänä, en biologina, en kartoittajana. Työtäni ohjaavat visuaalisuus ja kehon muisti. Kuvaamastani materiaalista syntyy sekä kirja että museonäyttely. Kuvantekijänä voin tehdä metsän, tai metsäsuhteen kadotusta näkyväksi ja löytää kadonneelle sanastolle uutta muotoa. Kuvien aiheina on puun lahoaminen, metsän monimuotoisuus ja vallattomuus, valon katoaminen, näkymätön. Aiheet, joihin ei kiinnitä huomiota tai joita ei koe pystyvänsä kuvaamaan. Pitkät valotukset piirtävät maisemaa näkyväksi ja kurottavat näköaistin toiselle puolelle. Kuvissani ei ole ihmisiä, ei edes merkkejä ihmisen läsnäolosta. Tiloissa on silti lähes fyysinen läsnäolon tunne. Yö muuttaa maisemaa tunnetilaksi. Ei ole kuolemaa, on vain sykli, elonkierto. Metsä venyttää aikaa ja kumoaa kuoleman.