Grants and residencies

Arts

Speed of Dark – analogisesta valokuvasta, pimeydestä ja työn kytkeytymisestä luonnonkiertoon

Application summary

Olen löytänyt tarpeen kuvata. Tämä on lohdullista ja oivalluksena melko tuore. Suhteeni valokuvaan on ollut pitkään ristiriitainen, jopa riitaisa. Työni on sisältänyt paljon vastenmieliseltäkin tuntuvia vaiheita. Olosuhteiden pakosta sain mahdollisuuden työskennellä kotini välittömässä läheisyydessä. Pakkomielteinen suhtautumiseni valokuvan tekoprosessiin hyötyi tästä asetelmasta, juuri kukaan ei kaivannut minua enkä minä suuremmin heitä. Perhe, puutarha, pimiö, näin vierähti pari vuotta. Keskeiseksi muodostui ajatus kuvan tekemisestä paikallisesti, osana arkea, ei erillään siitä. Voisiko koko prosessin toteuttaa pienen intiimin alueen sisäpuolella? Jos suhtautuisinkin valokuvan tekemiseen kuin pientilallisuuteen tai muuhun vuoden kiertokulkuun nivoutuvaan arkiseen työhön. Speed of Dark pureutuu analogiseen valokuvaan seuraten luonnonkiertoa, valoa, kasvua, kuolemaa ja uudelleensyntymistä aivan kotimme läheisyydessä. Valo (tai usein sen puute) kontrolloi valokuvan tekoprosessia. Pimeys on sekä konkreettista että sisäistä, kuten valokin. Työskentelyni eri vaiheet ovat vahvasti suhteessa vuodenaikoihin, valoisalla ja vehreällä kaudella työnkuva on eri kuin talvella. Työtä ohjaavat myös pimiötekniset huomiot ja oivallukset, sekä pimiömerkinnät ja muistiinpanot. Vaikka muotokuva on yhä työskentelyni keskiössä, kuviin ovat ihmisten ohessa hiipineet erilaiset yksityiskohdat ja huomaamattani myös maisemat, sekä yhä useammin horisontti. Suurikokoisista mustavalkoisista muotokuvista olen siirtynyt hetkittäin pienen pieniin pinnakkaisvedoksiin, ja viime aikoina myös lukuisista hopeagelatiinivedoksista toteutettuihin kollaaseihin. Liikun kohti täydellistä valokuvaa, ja samalla tarkoituksenmukaisesti tuhoan sitä toistoilla ja kertaamisella.

Apurahajakson alku sijoittui pandemian jälkeiseen aikaan. Työni Speed of Dark oli saanut alkunsa kodin, perheen ja pimiön ympärille yleisesti vallinneiden olosuhteiden pakosta tiivistyneessä elämänpiirissä. Vaikka jatkoin työskentelyä myös kotimme välittömässä ympäristössä, löysi taiteellinen ilmaisuni pian uusia reittejä ja näkökulmia Valamon luostarista Heinävedeltä, ensin Jokapäiväinen Leipämme –hankkeen kutsutaiteilijana ja sittemmin omana laajempana projektinaan.

Speed of Dark –kokonaisuutta työstäessäni valokuva oli tullut osaksi perheemme arkea. Maailman horjuessa koti, puutarha sekä perhe edustivat suojaa sekä pysyvyyttä. Lasten kasvua ja puutarhan vuodenkiertoa kuvatessaan sarja pureutuukin valokuvan ydinolemukseen: valon läsnä- ja poissaoloon sekä valokuvan kykyyn säilöä ja muovata muistoja sekä muistiamme. Kun omat lapseni ns. kasvoivat kuvista ulos, yhteiset kuvaushetket harvenivat ja käänsin jälleen katseeni kohti tuntemattomia ihmisiä.

Työni Valamossa jatkoi osittain samojen teemojen äärellä; työn keskiössä säilyivät perheen tai perheenkaltaisen yhteisön teema sekä inhimillinen tarve rakentaa ja tarjota sekä fyysistä, henkistä että nyt myös hengellistä suojaa. Myös analogisen valokuvan syntyprosessit ja niiden suhde vuodenkiertoon, sekä puutarhan ja ’oman maan’ hyödyntäminen säilyivät kummankin teoskokonaisuuden keskiössä.

Apurahajakson aikana Valamossa käynnistynyt työ kulkee nimellä Portaat. Portaat viittaa paitsi pyhittäjä Johannes Siinailaisen samannimiseen, vuodelta 600 olevaan teokseen, joka valottaa hengellisen kehityksen kolmeakymmentä askelmaa, myös yleisemmin ihmisen tarpeeseen kehittyä ja kulkea kohti kulloinkin valittua päämäärää. Portaat kuvaavat myös taiteellista työskentelyä osuvasti, kuten muotokuvan äärellä hitaasti kehittyviä ihmissuhteita.

Koneen Säätiön apurahajakson aikana toteutettuja teoksia kokonaisuuksista Speed of Dark sekä Portaat on esillä Turun taidemuseon laajassa yksityisnäyttelyssä Otteita (3.10.2025–18.1.2026).

Back to Grants listing