Pitkän dokumenttielokuvan Minulla on liskoja taskussa ohjaaminen

Application summary

Elokuva kertoo nuoresta, kunnianhimoisesta naisesta Katariinasta, jonka elämää rajoittaa voimakas Touretten syndrooma. Avun tarpeesta johtuen hänen kotinsa on tuetussa asumispalveluyksikössä. Yksiköiden toimintakulttuurissa perusoikeuksien taso ei ole sama kuin ulkopuolella ja eikä kodissaan tule aina kohdelluksi täysivaltaisena aikuisena. Asukkaita yhdistää väsymys ja tympääntyminen nöyrän vammaisen rooliin. Elokuva käsittelee kahta ydinkysymystä: 1. Vammaisen suhde omaan kehoon Touretten aikaansaamat ticit saattavat aiheuttaa absurdeja tilanteita, jotka näyttävät ulkopuolisin silmin aivan muulta, kuin miten henkilö ne itse kokee. Katariinan sanoin: on kun olisi omassa kehossaan kyydissä auton takapenkillä, eikä tietoa kuka ohjaa. Katariinan etsiessä keinoja saada arvaamattomasti käyttäytyvä keho hallintaan, elokuva tutkii tapoja näyttää kokemus sisältä käsin. 2. Vammaisen suhde yhteiskuntaan Kun on riippuvainen muiden avusta, on vaikeaa pitää kiinni omasta tilasta, päätäntävallasta ja yksityisyydestä. Oletuksena on myös, että vammaisen tulee aina olla kiitollinen siitä mitä saa. Katariinan elämäntilanteessa erityisen kiinnostavaa on nopea vaihtelu eri roolien välillä. Joissakin rooleissa häntä kuunnellaan ja toisissa hänen kokemuksensa sivuutetaan. Maailmojen välissä olevasta asemastaan käsin hän selvittelee laitosvaltaan liittyviä kysymyksiä niin omassa arjessaan kuin toimittajan ja aktivistin roolissa. Katariina tutustuu sattumalta Mikkoon, jonka tic-oireet muistuttavat hänen omiaan. Ilmiselvästä avun tarpeestaan huolimatta Mikko ei pysty asettumaan mihinkään asumisyksikköön ja elää ajoittain kadulla. Katariina yrittää selvittää, onko tälle löydettävissä enää reittiä takaisin. Samanaikaisesti hän pyrkii selviytymään omista raskaista kohtauksistaan ja ratkaisemaan tulevaisuutensa suunnan. Elokuvan nimi on päähenkilön tic-oireena toistama lause.