Pimeän kutsu – dokumentaarisen elokuvan loppuunsaattaminen

Application summary

Pimeys katoaa 2 prosentin vuosivauhtia. Sen mukana katoaa puolet meidän kulttuuristamme, näkymät tähtitaivaalle ja geeneissämme sykkivän yön ja päivän vuorovaihtelu. Olen jo useamman vuoden työstänyt dokumentaarista elokuvaa Pimeän kutsu. Olen pystyttänyt kamerani pimeään ja miettinyt kuinka pitkälle aistimme voivat hahmottaa ympäristöä, kuinka syvälle pimeään kameralla voi nähdä? Missä kulkee havaittavan ja käsittämättömän raja? Elokuvassa seurataan pimeän rajamailla Pohjois-Savossa yritystä puhaltaa elinvoimaa kuihtuvalle alueelle vaalimalla ja tuotteistamalla pimeyttä. Elokuvan keskiössä on Olli 65 v., intohimoinen pimeän harrastaja. Ollin pihalle rakentuu omanlaisensa maailmankaikkeus: pimeän taivaan puisto, observatorio ja pimeän keskus. Hän on päättänyt suojella sen, mitä luonnollisesta yöstä on jäljellä. Valosaasteen uhatessa ekosysteemiä on suojelukohteena luonnollisesti myös ihminen, joka saattaa olla sukupuuton partaalla. Ollin toiminta inspiroi ja pian paikalliset yrittäjät kokoontuvat yhteen jakaakseen pimeän kokemuksiaan. He nukkuvat paljaan taivaan alla, kuuntelevat susien ulvontaa, harjoittavat silmiensä pimeän näköä, laulavat muinaisia runolauluja ja sukeltavat syvälle pimeyden ytimeen pohtien katoavaisuuttaan. Pimeän peitossa he kokevat jotakin suurempaa, geeneissämme sykkivän aistikokemuksen maailmankaikkeudesta. Elokuvan muoto heijastelee tätä matkaa, havannoiden aluksi päivätodellisuudessa absurdeijakin hetkiä bisnesideoinnista, sukeltaen sitten pimeän kokemukseen ja sisäisiin syvyyksiin. Sanatonta pimeän kokemusta tutkittaessa alkavat universaalit perspektiivit hahmottua ja syntyy kokemuksellinen kuvaus äärettömyyden äärellä olemisesta. Elokuva luotaa kauas alkuaikojen kohinoihin ja syvälle ihmissykeröihin, paikantaen meidät yhä uudelleen osaksi maailmankaikkeutta. Pimeän kutsu koostuu seurantajaksosta, pimeän kokemuskeruista ja audiovisuaalisista pimeän olemuksen tutkielmista.