Taiteilija, teatteritaiteen maisteri Salvesen Alexander

Oman praktiikan ja taiteilijaidentiteetin kehittäminen ja syventyminen

| Yksivuotinen

Vastaukseni kriiseihin on usein löytynyt työskentelystä. Työn kautta olen pakoillut myös omia haamujani, yrittänyt olla niitä aina askeleen edellä. Olen piilottanut itseäni työhön ja kehittänyt uusia taiteellisia projekteja täyttämään kriisin, oli se minkälainen tahansa, synnyttämää tilaa. Tämä on myös nyt, keväällä 2020 Covid-19 -kriisin puhjettua, ensimmäinen ajatukseni. On pakko tehdä asioita, olla luova ja käyttää tämä aika mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Mitä enemmän ideoita minulle syntyy sen enemmän olen nyt pohtinut miksi tämä oikeastaan on hyvä aika uppoutua jo olemassa olevaan työhön. En keksinyt hyvää syytä. Tajusin että itse asiassa tämä poikkeustila tarjoaakin minulle loistavan mahdollisuuden olla tekemättä mitään tavoitteellista. Suoranaisesti “ei minkään” tekeminen on minulle arvokas mahdollisuus pysähtyä tarkastelemaan omaa praktiikkaani syvemmin sekä kehittämään ja uudistamaan sitä ja samalla omaa taiteilijaidentiteettiäni. Tämä erityinen tilanne antaa myös mahdollisuuden tarkastella itse taiteen merkitystä itselleni ja yhteiskunnassa laajemmin. Aion käyttää kotiresidenssiajan havainnointiin, asioiden ja itseni tarkasteluun, tutkimiseen ja oppimiseen. Haluan pohtia tarkemmin yksinäisyyttä, eristäytymistä ja yhdessä oloa sekä omaa että muiden ihmisten maailmankuvaa suhteessa tähän erityiseen aikaan. Haluan rauhoittua ja herkistyä huomaamaan niitä pieniä ilmiöitä, asioita ja ajatuksia joita en muuten huomaisi. Uskon tämänlaisen - ei valmiiseen lopputulokseen - tähtäävän työskentelyn kehittävän omaa taiteilija-identiteettiäni paremmin kuin yksikään yksittäinen tavoitteellinen projekti. Tämä poikkeustila on minulle mahdollisuus päästää irti siitä arjesta minkä ympärillä elämäni normaalisti pyörii ja haluan ottaa tämän kokemuksen vastaan mahdollisimman avoimin mielin.