Olemukset ja olemuksellisuus: mitä on todellisuuden muuttumaton luonne?

Application summary

Monet hyvin keskeiset ajattelumme piirteet riippuvat siitä, että voimme ajatella mahdollisuuksia laajasti. Emme voisi suunnitella, toivoa tai katua, jos ajattelumme olisi lukkiutunut ainoastaan asioihin, jotka tapahtuvat ympärillämme. Niin arkielämässä kuin tieteellisessä ja metafyysisessä tutkimuksessa on tavallista ajatella kuitenkin myös, että olioissa on mahdollisuuksien lisäksi myös jotain muuttumatonta eli jotain, mikä ei voisi olla toisin. Tätä näkemystä kutsutaan essentialismiksi. Vaikka hyväksymmekin, että on monenlaisia mahdollisuuksia, olioilla on myös metafyysisesti muuttumaton, epätriviaali luonne eli olemus. Näkemyksen mukaan mahdollisuudet ovat siis rajatut: essentialisti voisi sanoa esimerkiksi, että en voisi olla numero, en voisi matkustaa valoa nopeammin eikä 2 + 2 voisi olla 5. Hanke tutkii tätä muuttumattomuutta nykymetafysiikassa olemuksille esitettyjen metafyysisten roolien kautta. Olemusten ajatellaan selittävän erilaisia mielestäriippumattomia ilmiöitä, kuten luonnonlait, luonnonlajien yhteiset piirteet, olioiden metafyysinen luonne ja samuus, modaaliset totuudet eli mahdolliset ja välttämättömät totuudet, totuuden tekeminen, todellisuuden hierarkinen rakenne, sekä ihmismielen kyky ajatella mielestä riippumatonta todellisuutta. Essentialismi on siis selitysvoimainen teoria, mutta selitysvoimaisuus riippuu siitä, kykenevätkö olemukset myös täyttämään nämä niille osoitetut metafyysiset roolit. Palaamme siis metafysiikan peruskysymyksiin näiden metafyysisten roolien läpi: 1) Miten tämä todellisuuden muuttumattomuus tulee ymmärtää? 2) Mikä on olemusten metafyysinen luonne eli mitä olemukset ovat? Hanke haastaa kunnianhimoisesti niin nykyessentialismin kuin myös nykymetafysiikan paradigmaa: keskeinen hypoteesi on, että jokainen, joka hyväksyy jonkin mielestä riippumattoman olion olemassaolon, hyväksyy myös sen, että olioissa on ei-triviaalia metafyysistä muuttumattomuutta.