Application summary

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisia metsiä ja metsäteollisuutta käsitteleviä ei-fiktiivisiä elokuvia ekokriittisesti. Suomessa on käyty jo pitkään polarisoivaa keskustelua metsien tilasta, käsittelystä ja merkityksestä suomalaisille. Vaikka kritiikki rajuja metsänkäsittelytapoja kohtaan on voimistunut, on avohakkuu yhä vallitseva käytäntö ja sille löytyy niin päättäjien kuin kansalaisten keskuudesta tukea. Tässä tilanteessa on tärkeää pohtia, mistä tehometsätaloutta puolustava ja luonnonsuojelua vähättelevä asenneilmapiiri kumpuaa. Vastaanottotutkimuksissa elokuvien on todettu muiden kuvallisten esitysten ja kirjallisuuden ohella vaikuttavan ihmisten ympäristöasenteisiin merkittävästi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista metsäkuvastoa ja metsäpuhetta metsiä ja metsäteollisuutta käsittelevissä suomalaisissa elokuvissa on tuotettu ja mitä merkityksiä metsille on eri aikoina annettu. Siinä kysytään, millaisin retorisin, kerronnallisin ja tyylikeinoin metsiä koskevia asenteita ilmaistaan dokumentaarisissa elokuvissa. Tutkimuksessa analysoidaan lyhyitä ja pitkiä elokuvia 1920-luvulta nykypäivään. Esimerkiksi ennen televisioiden yleistymistä elokuvateattereissa alkukuvina esitettyjen ns. veronalennuselokuvien joukossa oli monia metsäteollisuudesta kertovia lyhytelokuvia, joista osa oli teollisuuden tilaustöitä. Tutkimus antaa tietoa myös siitä, ketkä ovat olleet rakentamassa käsityksiä suomalaisista metsistä ja metsäteollisuudesta; ketkä elokuvia ovat tilanneet, ketkä niitä ovat tehneet ja missä niitä on esitetty. Toisin sanoen se valottaa elokuvateollisuuden ja metsäteollisuuden välisiä suhteita. Analysoitavat elokuvat valitaan Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) kokoelmista ja Ylen Elävästä arkistosta. Ekokriittinen tutkimus suomalaisista elokuvista on vasta alussa. Tämä ajankohtainen tutkimus laajentaa sitä merkittävästi.