Laskevan vai kasvavan arvon tie? Miksi Suomen metsäalan arvo ja yhteiskuntahyöty ovat supistuneet 2010-luvulla? Miten suunta voisi jatkossa kääntyä?

Metsien käyttöä ja puunjalostusta eli metsäalaa on Suomessa pyritty kehittämään uuden strategian pohjalta jo vuodesta 2006 alkaen. Korkea jalostusarvo, vahva ilmastorooli ja suuri yhteiskuntahyöty on edelleen sen keskeisiä tavoitteita. Avainroolissa on fossiilipohjaista tuotantoa korvaavan uuden toiminnan nopea kasvu alan arvossa (1/3 2015, ½ 2030), viennissä ja työllisyys- sekä muissa vaikutuksissa. Alaan ja sen osaamiseen on uskottu ja panostettu. 2010-luvun kuluessa tie on kuitenkin vienyt monessa suhteessa päinvastaiseen suuntaan. Hakkuut ovat kasvaneet lähelle kestävän käytön ylärajaa. Alan tuottama arvonlisäys ja yhteiskuntahyöty ovat pienentyneet. Alempaa jalostusarvoa ja lyhyttä hiilenkiertoa edustavan sellun ja kartongin osuus tuotannosta on kasvanut. Korkeampaa jalostusarvoa ja pitempää hiilenkiertoa edustavien tuotteiden osuus on supistunut. Uusien tuotteiden osuus ja rooli ovat jääneet pieniksi. Ennusteiden mukaan suunta ei olennaisesti muutu jatkossakaan. Miksi näin? Syitä on useita. Huonoimmin on tajuttu isoimmat muutokset seurauksineen. Metsäalan globaali markkina on nykyään Kiina-vetoinen. Suomi on alihankkijan asemassa. Kykymme vaikuttaa alan suuntaan on heikentynyt. Mitä tälle on tehtävissä? Näitä olennaisia kysymyksiä ei juuri ole tarkasteltu Suomessa tieteessä eikä julkisuudessa. Siksi niiden kypsyttely tietokirjaksi ja ”metsäalan tiekartaksi 2030” on rohkea avaus. Tiekartta syntyy vuorovaikutteisen prosessin avulla ennakointimenetelmiä hyödyntäen.