Grants and residencies

Arts

Koti, keho ja kohtaaminen

Application summary

Romaani, esseemäinen autofiktiivinen teos ja runokokoelma. Romaani kertoo aidosta inhimillisestä kohtaamisesta kulttuurirajojen ja globaalin elintasokuilun yli; siitä, kuinka se on mahdotonta, mahdollista, mahdotonta, mahdollista... Autofiktiivisen kehyksen muodostaa koronapandemian vuoksi pienelle Nicaraguan saarelle jumiin jäämiseni ja täpärä "pelastumiseni" muiden karusta todellisuudesta takaisin Eurooppaan. Minua kiinnostaa matkustamisessa hetki, jolloin paratiisit paljastuvat tavallisiksi paikoiksi, joiden päälle on heitetty vähän rahaa. Kolmas maailma on valkoisten huvipuisto, mutta korona rikkoi laitteista jarrut. Kun mummoni dementoitui eikä pärjännyt enää kotona, minä muutin asumaan hänen asuntoonsa ja otin hoitaakseni hänen muistonsa. Mummoni oli sotalapsi ja ruotsinsuomalainen siirtolainen, minä läppärin kanssa reissaava diginomadi. Mummoni elämässä niukkuus muuttui hyvinvoinniksi, itse olen hakeutunut hyvinvoinnista kohti vapaaehtoista niukkuutta, aiempien sukupolvien tekemä työ turvanani. Kuva minusta mummoni asunnossa on kuva muistista, kielestä, kodista ja ihmismielen ja ihmisruumiin muuttumattomuudesta, vaikka maailma muuttuu ympärillä. Runokokoelma käsittelee oman kehonsa rakastamista ja terveempää suhdetta liikuntaan. Runoissa luodaan kehopositiivista utopiaa kuvittelemalla kehovihan syitä pois omasta elämäntarinasta ja yhteiskunnasta yksi kerrallaan. Tässä teoksessa kirjallisuus lähenee aktivismia, ja hankkeessa on keskeistä saavutettavuus. Haluan, että runot sopivat luettaviksi kännykän ruudulta ja että ne ovat antoisia myös ihmisille, jotka kärsivät keskittymisongelmista esimerkiksi uupumuksen tai ahdistuksen takia.

Kolmevuotinen apuraha Koneen Säätiöltä muutti elämäni. Julkaisin toisen romaanini ja urani otti ison edistysaskeleen, mutta yhtä merkittävä seuraus oli työ- ja elinolosuhteideni pysyvä parantuminen, kun minulla oli taloudelliset mahdollisuudet tehdä useita jaksamistani edistäviä valintoja.

Nostin apurahaa 2022–2024. Ihmeköynnös ilmestyi tammikuussa 2024. Romaani oli iso urakka: asetelma, jossa kirjoitettiin etuoikeuksista etuoikeutetun näkökulmasta, vaati suurta huolellisuutta. Ilmestyttyään teos on herättänyt paljon keskustelua ja häkellyttävästi lukijoiden ihastusta. Kertojanääntä on kiitelty raikkaudesta, suoruudesta ja itsereflektiosta. Moni on kertonut teoksen herättäneen ajattelemaan omia etuoikeuksia ja ennakkoluuloja ja auttaneen asettamaan elämää Suomessa laajempaan perspektiiviin.

Räiskyvän Ihmeköynnöksen jälkeen olen halunnut kääntyä kohti tiiviimpää ilmaisua. Kolmannen romaanini kohdalla olen pohtinut autofiktion ja fiktion suhdetta taas eri kulmasta: miten kirjoittaa perheistä ja historiasta. Olen muovannut taiteellista ajatteluani lukemalla ja valikoinut teokselle otollisimpia kirjallisia ratkaisuja ja toimivimpia työtapoja. Kirjoitan ensimmäistä versiota.

Liikuntaa käsittelevä runoteos on kasvanut hiljalleen inspiraation hetkinä, yleensä liikuntapaikkojen pukuhuoneissa, mutta hakee lopullista muotoaan. Uusista tekstilajeista päädyin apurahakaudella runouden sijaan ottamaan haltuun enemmänkin stand upia ja esseetä, joilla oli enemmän tarttumapintaa Ihmeköynnöksen kanssa.

Suunnaton kiitos minuun uskomisesta ja panostamisesta tällä järisyttävällä tavalla. Olen ammattimaisempi, rennompi ja verkostoituneempi, kirjoittamisessani itsevarmempi ja rohkeampi. Ote kaikkeen työhöni, myös suomentamiseen ja jopa esiintymiseen, on yhä enemmän vaihtunut suorittamisesta leikiksi, olen innokas seikkailemaan sanoissa ja kielessä. Taiteelliset suunnitelmat elävät tekijänsä ja maailman mukana, mutta teen rakkaudella paljon, teen asiat loppuun ja teen ne hyvin.

Back to Grants listing