Joka kirvestä säästää, se metsää vihaa? Arkeologinen tutkimus savotoista ja niiden ympäristövaikutuksista ajalla 1900–1960

Application summary

Hankeemme tutkii pohjoissuomalaisia savottoja ja niiden ympäristövaikutuksia 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla arkeologisesta näkökulmasta. Tutkimme arkeologisin menetelmin neljää eri savottakohdetta ja arkeologisen materiaalia kautta selvitämme savottalaisten arkea, työtä ja vapaa-aikaa. Lähdeaineistona käytetään myös historiallisia valokuvia, Metsämuseo Luston metsätyöhön liittyviä esinekokoelmia sekä 1900-luvun alkupuolen etnografisia kuvauksia. Kaivausten yhteydessä otetuista maanäytteiden kasvi- ja hyönteisjäänteistä sekä kairalla otetuista siitepölynäytteistä tutkitaan hakkuiden vaikutusta metsäympäristöön. Lisäksi testaamme kaukokartoituksella ilmalaserkeilausaineistoista savottakohteiden tunnistamista. Savottakohteita ei ole aikaisemmin tutkittu arkeologisesta näkökulmasta, joten hankkeemme tuottaa uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia metsätyön ja -työläisyyden historiaan ajanjaksolla, jolloin metsätyön merkitys oli suurimmillaan modernisoituvassa Suomessa. Tutkimuksessa savotoita tarkastellaan kolmen ydinkysymyksen kautta: 1) Millainen oli arjen työläiskokemus metsäsavotoilla? 2) Miten perinteiset käsisavotat ja niitä seuranneet varhaiset konesavotat vaikuttivat metsäympäristöön? 3) Miten tieteellistä tietoa savotoiden ympäristövaikutuksista ja metsämaiseman muutoksesta voidaan käsitellä ja tehdä näkyväksi taiteen kautta? Kolmanteen tutkimuskysymykseen etsimme vastausta järjestämällä kaksi kansalaisia osallistavaa ja luovaa työpajaa. Juurityöpajassa arkeologisilta kaivausalueilta poistetut juuret toimivat paikallisille metsämaiseman ja sen muutoksen muistelun, merkityksellistämisen ja tunnekartoituksen lähtökohtana. Toisessa työpajassa kansalaiset luovat taiteilijan johdolla valokuvia yhden savotta-kohteen muuttuneesta kasvillisuudesta syanotypia-tekniikalla, jossa luonto vaikuttaa kuvien lopputulokseen. Hankkeen lopuksi kuvista koostetaan näyttely, jossa tiede ja taide asettuvat vuoropuheluun.