Harmonian ja konfliktin laulut: henkilö- ja juhlarunous suurvalta-ajan Suomessa

Tutkimus käsittelee tilapäärunoutta eli juhla- ja henkilörunoutta 1600- ja 1700-luvun Suomessa. Tutkin runojen poetiikkaa, repertuaareja sekä lyriikan rituaalisia piirteitä ja retorisia elementtejä, jotka liittyvät erityisesti varhaisen uuden ajan runouden julkiseen ja yhteiskunnalliseen rooliin. Erilaiset onnittelut ja muistorunot ystävistä ja perheenjäsenistä kuuluvat aikakauden yleisimpiin runon lajeihin. Lisäksi kirjoitettiin runoutta, joka käsitteli valtakunnan ajankohtaisia asioita, kuten sodan tapahtumia. Runoutta kirjoitettiin monilla kielillä, etupäässä ruotsiksi, suomeksi ja latinaksi. Tutkimuksen aineisto on monikielistä ja keskittyy etenkin ruotsin- ja suomenkielisiin runoihin. 1600-luvun kuluessa kansankielten asema vahvistui ja 1700-luvulla latina jäi käytöstä henkilörunouden kielenä. Runon kielen, tyylin ja esitystavan valintaa ohjasivat aikakauden sosiaaliset käytänteet ja yhteiskunnalliset hierarkiat. Samalla juhla- ja henkilörunous noudattaa lyriikan lainalaisuuksia. Aineistoa analysoidaan sekä yleisempien lyriikan teoriasta johdettujen että erityisesti varhaisen uuden ajan runoutta koskevien käsitteiden ja teorioiden valossa, ja pyrkimyksenä on myös kehittää uudenlaisia lähestymistapoja aikakauden runouteen. Tutkimus tarkastelee henkilö- ja juhlarunojen poetiikkaa osana aikakauden julkista ja yksityistä kulttuuria. Tarkoitus on tehdä vähän tutkittua aineistoa tunnetuksi ja tuoda tuoreita näkökulmia varhaisen uuden ajan historiaa koskevaan keskusteluun.