Extaasi-ryhmän kollektiivinen omaelämäkerta. Pilotissa ideoidaan Extaasin historian tallentamisen sisällöt ja muodot sekä kartoitetaan olemassaoleva materiaali

Suomalaisessa queer- ja lesbohistoriantutkimuksessa on merkittävä aukko: siitä puuttuu anarkofeministisen Extaasi-ryhmän tarina. Extaasi-ryhmä ryhmä toteutti vuosina 1984–1994 kymmeniä performansseja, katutaidetta, keskusteluja, talonvaltauksia, kahvila- ja näyttelytoimintaa, sarjakuvia, bileitä ja teoksia. Toiminnassa mukana olevia ihmisiä yhdisti mielenkiinto mukautumattomuuteen ja uudenlaiseen tekemiseen. Ryhmä näkyi vapautuvassa valtamediassa, taide- ja kulttuurielämässä, samoin uuden city-kaupunkilaisuuden ytimessä – myös sen haastajana ja kriitikkona. Extaasin toiminnan muodot venyttivät tuon ajan feminismin, taiteen ja politiikan määritelmiä. Esimerkiksi Julmia naisia – sadomasokistinaiset kertovat -teoksessa lesboutta ei lähestytä mukautumispolitiikan kautta vaan omaehtoisesti. Extaasi on jättänyt suomalaiseen feminismiin jäljen, jonka on väitetty näkyvän queer-tutkimuksen painottumisena sukupuolentutkimuksen sisällä. Sitä, miten extaasilaiset hahmottivat protoqueerit toiminnan tavat, seksuaalisuuden, sukupuolen, ja näiden yhteyden yhteiskuntaan, yhtenäistyvään Eurooppaan ja avautuvaan suomalaiseen yhtenäiskulttuuriin – ja näiden kautta identiteettikysymyksiin – on keskeinen suomalaista ja laajemmin queerhistoriaa valottava kysymys. Tämä historia ansaitsee tulla muistetuksi. Pilotissa annetaan tilaa myös menneisyyden läpi tätä päivää reflektoivalle ja tulevaisuuteen katsovalle analyysille, halki- ja poikkitaiteelliselliselle historiankirjoitukselle.