Esseeteoksen kirjoittaminen ja kuvittaminen

Application summary

Haiesseet (työnimi) käsittelee pelkoa ja perkaa haikalan roolia populaarikulttuurissa ja taiteessa. Mikä symbolinen rooli yksittäiselle toislajiselle olennolle on määrätty – ja onko sitä mahdollista muuttaa? Tappajahai-elokuva (1975) oli murroskohta, jonka myötä valkohaista tuli universaalisti pelätty eläin. Haipelolla on monenlaisia ulottuvuuksia, niin henkilökohtaisia kuin globaalejakin. Esseissä analysoidaan noin kolmeakymmentä tunnettua haielokuvaa sekä haiaiheista kuvataidetta mm. Damien Hirstin surmattua tiikerihaita ja Kara Walkerin Fons Americanus -installaatiota. Käsittelyssä on myös Tappajahai-julisteen kaunotar ja hirviö -kuvastoa uudelleenmääritteleviä julkkisvaikuttajia, jotka myyvät kohtaamisia luonnossa elävien haiden kanssa. Lisäksi teoksessa pohditaan haihyökkäysuutisointia ja haiturismin etiikkaa. Teos sivuaa ekologisia kysymyksiä kuten haineväkauppaa ja haiden hupimetsästystä, mutta keskiössä ovat fiktiiviset hait ja kysymys siitä, miten populaariviihteen hainarratiivit toimivat alitajuisella tasolla. Haikauhua pidetään b-luokan viihteenä, mutta analysoimalla ”roskaksi” luokiteltua viihdettä saadaan selville paljon intiimiä ja yhteiskunnallista. Esseiden lomaan punoutuu realistinen juonne arkisista kauhuista ja perheväkivallasta. Elokuvahailla on lähes aina symbolinen rooli – usein juuri ihmisten välisten jännitteiden kuvaajana. Kuvitus ja teksti elävät vahvassa vuorovaikutuksessa, ja residenssityöskentelyssämme keskitymme pääasiassa teoksen materiaalisuuteen ja visuaalisuuteen. Kuvitus toteutetaan mustavalkoisena sekatekniikkana. Se haastaa vallalla olevaa pelkokuvastoa etsien tapoja kuvata haikaloja realistisesti ja herkästi, jopa elegisesti ja ylevästi. Prosessin tavoitteena on myös auttaa hahmottamaan haikuvaston samanlaisena toistuvia esitystapoja ja nostaa esille mahdollisuus uudenlaisen kuvaston kehittymiseen. Pelon voittaminen vaatii terävää analyysia, mutta ennen kaikkea rönsyilevää ja virtaavaa leikkiä.