Avaruusromun hallinta uudessa avaruustaloudessa: miten kaupalliset satelliittioperaattorit kohtaavat avaruusromun jätteisyyden?

Application summary

Antroposeenin teknis-taloudellinen yhteiskunta on riippuvainen ihmisen kotiplaneettansa ympärille rakentamasta satelliitti-infrastruktuurista. Satelliittiaika ja -paikannus ovat elintärkeitä esimerkiksi finanssialalle ja logistiikalle, viestintäsatelliitit tietoliikenteelle ja satelliittikaukokartoitus ilmasto- ja ympäristömuutosten seurannalle. Avaruuden hyötykäyttö alkoi 1950-luvulla valtiollisena toimintana, mutta 2000-luvulla piensatelliittiteknologian myötä Maan kiertoradoille on muodostunut globaalin kapitalismin markkina, jossa kaupalliset satelliittioperaattorit myyvät avaruusdataa kuluttajille. Avaruuden kaupallistumisen seurauksena satelliittien laukaisutahti tihenee, konstellaatiot suurenevat ja operatiivisten satelliittien lukumäärä moninkertaistuu. Samalla avaruustoiminnan sivutuotteena syntyvä avaruusromu lisääntyy ja satelliitti-infrastruktuuria häiritsevien kolareiden todennäköisyys kiertoradoilla kasvaa. Sosiologian väitöstutkimukseni paikantuu yhteiskuntatieteelliseen jätetutkimukseen, jonka lähtökohdista tutkin niin sanotun uuden avaruustalouden jätesuhdetta. Tutkimusaineistonani käytän satelliittioperaattoreille suunnattuja kansainvälisiä avaruusromun ennaltaehkäisemiseksi laadittuja toimenpidesuosituksia ja eurooppalaisten satelliittioperaattoreiden asiantuntijahaastatteluja. Väitökseni vastaa avaruusromua koskevan yhteiskuntatieteellisen tiedon puutteeseen. Avaruusyhteisön romukeskusteluja hallitsevat avaruustieteiden näkökulmat romun taivaanmekaniikasta ja avaruusoikeuden näkökulmat romuun liittyvistä oikeudellisista vastuista. Itsestäänselvä tosiasia, että avaruusromu on jätettä, jonka haltuunotto on toimivan yhteiselämän perusedellytys, ei ole osa vakiintunutta tapaa ajatella avaruusromuilmiötä. Väitökseni tekee avaruusromun jätehallinnan näkyväksi, tuottaa tietoa kaupallisen avaruustoiminnan ja sitä koskevan poliittisen päätöksenteon tueksi ja samalla haastaa yhteiskuntatieteitä ulottamaan teoriansa ympäristöstä yli planetaaristen rajojen.