Perinnebiotooppiverkoston ja -hoidon kehittäminen

Application summary

Perinteisen karjatalouden muovaamat perinnebiotoopit ovat maamme uhanalaisin elinympäristöryhmä. Perinnebiotooppien ja niillä elävän runsaan lajiston turvaaminen on vaikea haaste, koska kohteiden hoito perustuu vapaaehtoisuuteen. Ekologinen tai humanistinen tutkimus eivät erillisinä pysty vastaamaan kysymyksiin siitä, miten perinnebiotooppiverkostoa ja kohteiden hoitoa voitaisiin kehittää niin, että käytössä olevista rajallisista resursseista saataisiin suurin ekologinen hyöty. Hankkeessa tuotan monitieteisin menetelmin tietoa: i) kohteiden inventoinnin, hoidon ja kunnostusten kustannustehokkaaseen ja ekologisesti vaikuttavasta kohdentamisesta ii) tiedon sekä neuvonnan ja valvonnan suhteesta toimintaan ja kohteiden ekologiseen tilaan iii) porrastetun ympäristötuen merkityksestä arvokkaimpien kohteiden hoidon kannustimena Tutkimusmenetelminä käytän sekä spatiaalista mallintamista, jossa yhdistän kohteen ekologisen arvon ja hoidon käytännön toteutettavuuden, että kvantitatiivista kyselytutkimusta, jossa yhdistän perinnebiotooppikohteiden omistajille ja hoitajille tehdyn kyselyaineiston kohteilta kerättyyn ekologiseen tietoon. Kyselytutkimuksen tuottamaa tietoa täydennän kvalitatiivisella haastattelutukimuksella maatalouden ympäristötukilausuntoja laativille suunnittelijoille.

Tutkimushankkeessa tuotettiin moni- ja poikkitieteellisin menetelmin tietoa, jota voidaan käyttää monipuolisesti perinnebiotooppien hoidon lisäämiseen, tehokkaaseen hoidon kohdentamiseen sekä hoidon laadun kehittämiseen. Tulokset soveltuvat erityisesti hoidon toteutukselle keskeisimmän instrumentin: viljelijöiden vapaaehtoisen maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito-sopimuksen (MoMa sopimus) vaikuttavuuden lisäämiseen.

Tulosten perusteella MoMa hoitokorvaus on tärkein syy kohteiden hoidolle ja siten sopimukset ovat tehokas keino edistää perinnebiotooppien säilyttämistä ja ennallistamista. Useiden perinnebiotooppikohteiden hoito ei kuitenkaan edelleenkään ole taloudellisesti kannustavaa tai maanomistajan tai viljelijöiden taloudellinen prioriteetti ja on vaikeasti yhdistettävissä tilojen normaaliin toimintaan. Tulosten perusteella useimpien viljelijöiden kyky hoitaa kohteita on heikko laiduneläinten saatavuuden ja soveltuvuuden osalta sekä tiedollisesti.

Nykyinen kaksitasoinen mutta hehtaariperusteinen MoMa korvaus kasvaa suoraan suhteessa kohteen pinta-alaan toisin kuin viljelijälle aiheutuneet kustannukset, jotka voivat vaihdella suuresti eri tekijöistä johtuen. Hoitokorvaus todennäköisesti alikompensoi pienten ja hankalasti hoidettavien kohteiden hoitoa. Mallinnus osoitti, että pienten kohteiden hoito riippuu niiden edullisesta sijainnista esimerkiksi suhteessa muihin laitumiin.

Tulosten perusteella MoMa sopimuskohteilla usein havaitut hoidon laadun ongelmat laidunnuspaineessa ja niittotehossa eivät johdu sopimusehtojen puutteista, vaan hoitokorvauksen laskentaperusteet ja valvonta eivät ole luoneet riittävää taloudellista kannustinta hoidon laadulle.

Hoito- ja ennallistamistavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi perinnebiotooppien hoidon suhteellisen taloudellisen kannattavuuden kasvattamista, hoitokorvauksen joustavampaa sovittamista maanomistajien ja viljelijöiden todellisiin kustannuksiin sekä hoidon ekologiseen vaikutukseen.