Vastaanottokeskus lapsuuksien paikkana: Alle kouluikäisten turvapaikanhakijoiden arkea Suomessa

Lasten eletty arki jäsentyy heille itselleen ymmärrettävänä ja normaalina lapsuutena, tapahtuipa tuo arki millaisissa olosuhteissa vain. ”Erilaiset” eli normista poikkeavat, ytimestä katsottuna marginaalissa tapahtuvat lapsuudet saattavat stigmatisoitua eli niihin voi kiinnittyä negatiivisia ymmärryksiä, jotka vaikuttavat kyseessä olevien lasten elämään yhteiskunnan jäseninä. Tässä väitöstutkimuksessa tuotan tietoa yhden tällaisen marginalisoidun lapsiryhmän kanssa, turvapaikkaa hakevien, vastaanottokeskuksessa asuvien alle kouluikäisten lapsien. Selvitän millaisia merkityksiä keskeneräisen turvapaikanhakuprosessin tuottama liminaalitila tuo lasten arkisiin kokemuksiin, millaisia lapsuuksia vastaanottokeskuksen materiaalisissa ja diskursiivisissa puitteissa mahdollistuu sekä millaisia ovat lasten arjen eletyt paikat. Tutkimukseni tarjoaa yhteiskunnalle mahdollisuuden kuulla lasten kokemuksia siitä, millaista on viettää lapsuuttaan vastaanottokeskuksessa. Tuon tutkimuksellani uusia näkökulmia translokaaliin lapsuuden tutkimukseen keskittymällä alle kouluikäisten marginalisoitujen lasten arkeen sekä lähestymällä löydöksiä uusmaterialistisen teorian kautta. Kokoan tutkimuksen aineiston etnografisesti osallistuvan havainnoinnin avulla kolmessa jaksossa vastaanottokeskuksessa. Tutkimus julkaistaan monografiana ja jo tutkimuksen aikana siitä julkaistaan yleiskielisiä esityksiä.