Työskentely äänisuunnittelijana

Olen äänisuunnittelija ja teen työkseni ääniä. Pienin ääni, jonka ihmiskorva havaitsee, on 0,0000000020 kilopascalia. Ääni liikuttaa tärykalvoa noin millimetrin miljoonasosan. Tärykalvo repeää noin 100 kilopascalin kohdalla. Vuonna 1883 purkautunut tulivuori Krakatau tuotti räjähtäessään äänen, jonka voimakkuus oli 63 245 553 kilopascalia. Rakensin kesällä pienen betonisen kaiuttimen, joka juuri ennen rikkoutumistaan kykeni tuottamaan 0,0141 kilopascalia. Sitten se oli hiljaa, koska puhekela oli sulanut. Haen apurahaa äänisuunnittelijana työskentelyyn. Vuoden 2021 aikana käsittelen eri teoksissa ääntä dynaamisena ja fyysisenä ilmiönä. Perehdyn töissä äänen tapaan olla erottamattomassa vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. Perehdyn mittakaavoihin. Tulevat teokset ovat osa laajempaa työtä, jossa sana ääni, määritellään uudestaan. Teokset ovat etydejä, joissa laajempi työ nousee hetkeksi esiin. Teosten väliin jää tyhjää tilaa. Kehitän äänellistä motiiviani tässä tyhjiössä. Ääni on värähtelyä väliaineessa, esimerkiksi ihmiskehon nesteissä. Ääni ei etene tyhjiössä. Alkuräjähdyksen jälkeen universumi oli massan tihentymiä ja harventumia, jotka gravitaatio sai värähtelemään. Paineaallot suuntivat läpi muodottoman ja kirkkaan nesteen. Atomeja ei ollut muodostunut. Nyt nuo muinaiset äänet ovat kosmisen taustasäteilyn hiljaista kohinaa. Universumi on laajentunut ja kylmä, äänetön paikka. Ääni on värähtelevän energian muuntumista lämmöksi. Pienen hetken atomit ovat suuremmassa liikkeessä. Sitten lämpö haihtuu, liike tasaantuu ja on hiljaista. Koneen Säätiön apurahalla pystyn tuottamaan pitkäjänteistä taidetta, jonka ulostulot ovat pieniä askeleita kohti laajempaa ymmärrystä äänestä ja sen luonteesta. Työssäni tarkennan korvani kohti yksinkertaisia, mutta perustavanlaatuisia äänen ilmenemismuotoja ja luon merkityksellisempää äänisuunnittelua. Haluan, että äänisuunnitteluni voi muuttaa katsojan tai työparin käsitystä maailmasta.