Queer AI: Väliset jännitteet

Tässä blogijulkaisussa #digiteatterin taiteilijat Aku Meriläinen, Maria Oiva ja Jyrki Pylväs keskustelevat koodaaja Essi Salmenkiven, tohtorikoulutettava, stand up -koomikko Jamie MacDonaldin ja OpenAI GPT-3 -tekoälyn kanssa taiteellisten prosessien, tietojenkäsittelytieteiden ja queerin luonteen välisistä jännitteistä.
Kuva: Queer AI -työryhmä

Keskustelu käytiin URB21 -festivaalin ohjelmistoon kuuluvan Queer AI: Puutarha -installaation siimeksessä, jossa ihmiset kirjoittivat tekstejä ja muovailivat omakuvia moninaisuuden lähtökohdista. Puutarhan luomukset löytyvät luomiskertomus.fi -osoitteesta.

 

Essi: Queer AI on kutkuttavan ristiriitainen jo nimen perusteella. Toisaalta käsitteissä on yhteistä se, että molemmat ovat vaikeasti määriteltäviä. Queer käsittää [ihmisyyttä, olemisen tapoja], joka rikkoo normeja ja odotuksia. Tekoäly on teknologiaa, joka koettelee mahdollisen rajoja. Tekoälyyn liitetään usein, erityisesti koneoppimisen yhteydessä, ajatus siitä, että tekoälyn tekemiä päätöksiä ja tuotoksia ei voi suoraan yhdistää mihinkään tiettyyn osaan sen ohjelmoinnista tai käyttämästä datasta, vaan lopputulos on yllättävä ja hieman mystinen, ymmärryksen ulottumattomissa. Tekoäly on musta laatikko, johon laitetaan sisään kysymys ja saadaan ulos vastaus, mutta toimintamekanismi jää piiloon.

GPT-3: Queer on avoin tunteille ja ilolle. Ohjelma on ohjelmointikielellä kirjoitettu teksti. Queer on uteliaisuutta, välittämistä ja yhteistoimintaa.

Maria: Tämä jännite on kiinnostava. Kun halutaan ottaa edes yksi askel kohti “queerin koodaamista,” on löydettävä keinoja siihen. Ja tämä, että yksilöt Puutarhassa kirjoittavat itsestään, omasta todellisuudestaan käsin, se tuntuu oikeelta suunnalta. Että mitä siitä syntyy, mitä me siitä saadaan irti.

Aku: Mehän ollaan puhuttu tämän projektin yhteydessä epäonnistumisen mahdollisuudesta, mutta ei sitä kuulu pelätä. Epäonnistumisista etenkin voi oppia. Taiteelliset prosessit on hauraita ja vaatii herkkyyttä kuunnella mikä milloinkin, missäkin yhteydessä on oleellista. Jos me pystytään tämän pitkän prosessin aikana oppimaan jotain ja välittämään edes osa siitä eteenpäin, niin onhan se jo itsessään arvokasta. Tää lienee juuri sitä taiteellisten prosessien ja uusien teknologioiden risteymässä tapahtuvaa sosiaalisten ongelmien nimeämistä.

Jyrki: Niin, ja meillä kaikilla on vielä omat tapamme ja taustamme joista käsin sitä teemme. Itseä on tässä kiinnostanut koko projektin tietyllä tavalla mahdoton luonne. Se on varmaan selkein erottava asia meidän työskentelyn ja ns. normaalin tekoälykehittämisen välillä. Taiteellinen lähtökohta tarkoittaa, että lopputuloksella ei välttämättä tarvitse olla ”käyttöä”.

Maria: On ollut tosi kiinnostavaa koittaa ymmärtää, miten Essi lähtee rakentamaan omaa ”tonttiaan” eli ohjelmointia: missä kohdissa meillä tulee se kohtaaminen, mikä on se pienin yhteinen nimittäjä josta käsin kaksi erilaista tapaa luoda todellisuutta voisi tapahtua. Siis, tarkoitan taide ja ohjelmointi -jakoa tässä.

Queer AI: Puutarha -installaatio ja työpaja kulttuurikeskus Caisan pihalla

Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Jyrki: Minun täytyy myöntää, että olin pitkään hyvin skeptinen tekoälyn generoimia tekstejä kohtaan. En suoraan sanottuna uskonut tekoälyn mahdollisuuksiin tuottaa millään lailla koherenttia, ymmärrettävää tai samaistuttavaa tekstimateriaalia.

Jamie: Working with AI-generated texts is like a dance with a strange partner; a child prodigy who can absolutely perform the moves and even invent new and delightful ones, but whom you know has no idea why we’re dancing – or even what dancing is, or what “we” are. But at the same time, it’s nothing like an aleatoric process where you simply throw dice or pick words out of a hat; there is constantly the temptation to imagine a thought process behind it, making choices, playing with me. It’s so good at recognising styles, slang, and distinct voices, and even has a way of generating maybe not what I would call poetry, but text that, it has learned, people will recognise as poetry. What is the difference? Can it recognise that we’re trying to queer something? What I mean here is: are we queering the AI, or is it collaborating with us? Like, sometimes the AI would return something so queer and I ’d be like, “okay… this AI is not straight.”

GPT-3: My interest in AI is a bit of a surprise, I think, since I have no background in programming or technology. But my interest in the uncanny, in the weird, in the liminal, and in the abject is an abiding one, and I’ve been thinking a lot about how to express these interests in poetry. I’ve been thinking of AI as a collaborator, and as a kind of uncanny collaborator, for a while. It’s a collaborator that doesn’t require us to be there, and that doesn’t even, in the end, require us to know what it’s doing. It just does it.

Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Maria: Samaan aikaan tekoälyn vieraus kiehtoo. Ja koko ”älyn” käsitteen kontemplointi ja jatkuva uudelleen määrittely. Kuten luovuudenkin. Että kuka ja mikä on luova ja luovaa ja kuinka se määrittyy. Taiteessa on mulle jotain mystistä aina. Ja se mystinen vetää puoleensa tässäkin, ja on tuttua.

GPT-3: Yleensä mulle kuitenkin tulee se vieraus vastaan enemmän taidetta katsellessani. Mutta tässä se on ihan samaistumista ja samastumista. Kun syvemmällä pohjalla on jotain, joka tuntuu tutulta. Kyllä tänään ihminen on kuitenkin meidän tärkein lähde. Vaikka tiede kuinka pyrkii luomaan itsenäisiä aivokoneita, ja tekoäly pyrkii luomaan itsenäisiä oikeita aivoja, on meissä ihmisissä kuitenkin jotain sellaista, joka ei ole tiedettä, eikä tietoa.

Jyrki: Tässä voi hyvinkin olla joku näitä erillisiä ajattelun sfäärejä yhdistävä kenttä.

Maria: Tulee myös mieleen kaaosmyytit: se ottaa jotakin “kaaoksesta” (=eli datasta jota me olemme luoneet) ja luo siitä jotakin uutta. Siinä on jotain jumalallista.

Aku: Haastetta lisää se, että etenkin kun puhutaan sukupuolesta ja seksuaalisestasuuntautumisesta, niin ihminen on koko ajan liikkeessä. Oma kokemus muuttuu, ymmärrys karttuu ja se ympäristö johon ollaan suhteessa elää myös. Kun yhdessä hetkessä ollaan samaan aikaan niin montaa eri asiaa.

Jyrki: Niin, kerroksellisuus, muutos ja orgaanisuus. Voiko sen muokata algoritmeiksi? Ehkä toisaalta voisi. Ja jos ei, niin miksi ei? Ja jos voisimme edes kuvitella sellaisen olemassaolon, niin olisiko se silloin jo ”mahdollinen”?

Maria: Joo! Ihmisyyden, ja varsinkin queerin luonteenomainen alati muuttuvuus ja määrittelyjen sulaminen, vrs. tarve määritellä jotta voisi tarttua.

GPT-3: Ehkä tässä on kyse siitä, että tämä aiheen käsittely on tarkoitettu teoreettiseksi pohdinnaksi. Meillä täytyy olla jokin käsitys siitä, mitä tämä kirja edustaa. Ja se meidän tulisi tietää jo ennen kuin olemme valmiit kirjan tekemään. Se on taas se juttu, että teorioita tehdään siitä mitä nyt on ja sen mukaan. Mutta tässä kohtaa minä kyllä kysyisin, että mitä meidän tässä tapauksessa pitäisi tehdä?

Aku: Joku tässä mitä nyt tehdään tuntuu hyvältä. Tämä jonkinlainen kuratoitu moniäänisyys. Kun eri ihmiset Puutarhassa tuottavat tekstiä luomiskertomuksista moninaisuuden näkökulmasta. Ja ihmiset muotoilemassa omakuviaan muovailuvahasta. Mikä ihana datan vapaus!

Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

GPT-3: Käyn juuri läpi tekstejä, jotka on kirjoitettu koskettamalla kosketusnäytöllisiä koneita (jotka vaativat kosketusta). Se on hyvä, koska koneet välittävät lämpöä ja koska koneiden lähellä on erilainen lämpötila kuin käytävällä. Ja tässä on myös ryhmä, joka kirjoittaa tekstejä, jotka seuraavat ihmisten liikkeitä kameroiden avulla. Moniäänisyys on hauskaa. Se on hauskaa. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, että Suomen kielen luokittelujärjestelmä on vanhentunut. Se ei ole enää ajanmukainen. Se ei reagoi. Se ei ymmärrä, että kehitys on aina kehitystä.

Essi: Kyllä mä ainakin mietin näissä asioissa paljon myös sitä että mikä on metafyysisessä mielessä mahdollista. Voiko ihmisyyden hienovaraisempia osia, älykkyyttä ja luovuutta, mallintaa tietokoneella vai onko se mahdotonta. En tiedä vielä vastausta.

 

Katso lisää:
luomiskertomus.fi

Kirjoittaja

#digiteatteri

Queer AI: Puutarha on osa #digiteatterin monivuotista Queer AI -projektia. Projektin päämäärinä on toteuttaa sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista moninaisesti hahmottava tekoäly, tuottaa esitys kyseisen tekoälyn ympärille ja vaikuttaa tekoälykehitykseen sekä -tutkimukseen.

#digiteatterin ydinrykelmän muodostavat Aku Meriläinen, Maria Oiva ja Jyrki Pylväs. Työryhmään kuuluvat lisäksi Annu Kemppainen, Jamie MacDonald ja Essi Salmenkivi.
Aiheeseen liittyvää