Vaeltava Valo – runoilijan ja tanssijan vuoropuhelua

Syksyllä 2009 tanssija Satu Rekola ja koreografi Ulla Koivisto olivat Saaren kartanossa työstämässä materiaalia Sadun sooloteokseen. Pian alkoi tiivis yhteistyö residenssissä samaan aikaan työskentelevän nuoren runoilijan Jonimatti Joutsijärven kanssa.
Vaeltava valo – Jonimatti Joutsijärvi ja Satu Rekola esiintyvät Mineo Kurodan teoksen Wa äärellä.

– Jonimattia ja Satua kiehtoivat kartanon alueella sijaitsevat erikoiset tilat ja niinpä aloimme tehdä kokeiluja niissä, esimerkiksi kartanon kellarissa, jossa Satu liikkui ja Jonimatti luki tekstejään. Kokeilimme myös harjoitusta, jossa Satu tanssi improvisoiden tunnin verran ja Jonimatti kirjoitti samanaikaisesti siitä, mitä näki.

Myös kartanon parkkipaikalla sijaitseva kivimuodostelma toimi inspiraation lähteenä, ja kolmikko jatkoi kokeilujaan kivien läheisyydessä, vieressä ja päällä. – Niitten kivien kanssa pyörimme, kunnes eräänä maanantaina yhteisellä brunssilla oli joku japanilainen tyyppi, joka kertoi, että ne parkkipaikan kivet olivat sen kiviä.

Selvisi, että kyseessä oli japanilainen kuvataiteilija Mineo Kuroda, joka oli tullut Saaren kartanoon saattamaan valmiiksi Wa – to relate -kiviteoksensa. Yhteistyötä kehiteltiin myös Mineon kanssa, joka piirsi kivinavetalla tanssivaa Satua reliefeihinsä.

Residenssijakson päätyttyä kolmikko sulkeutui Ullan taloon Kemiöön valmistelemaan esitystä. Teoksesta syntyi Vaeltava Valo, tanssijan ja runoilijan vuoropuhelu, joka sai ensi-iltansa Turussa Olohuone ry:n kaupunkitaidetapahtumassa kesäkuussa 2010.

Aiheeseen liittyvää