Väärinkäsityksiä ja viisumeita

“Mietin edelleen, oliko Syyriasta lähteminen rohkeutta vai pelkuruutta. Kaikki ystäväni ovat edelleen siellä, mutta tilanne oli tietysti meille hankala”, pohti Kaouthar, yksi teatteriryhmämme jäsenistä, kun keskustelimme rohkeudesta tämän blogin teemaan liittyen.

Kaouthar on syntyjään algerialainen, mutta asunut lähes koko elämänsä Syyriassa. Syyrian sodan myötä Algerian kansalaisten oli kuitenkin lähdettävä maasta – maasta, joka on Kaoutharille enemmän kotimaa kuin Algeria. Tällä hetkellä hänen tavaransa ovat kolmessa eri maassa eikä hänellä ole lupaa palata takaisin Syyriaan, jossa muun muassa hänen poikaystävänsä edelleen asuu.

Muistelemme vanhaa rukousta, jossa pyydetään rohkeutta muuttaa niitä asioita, joihin voi vaikuttaa, kärsivällisyyttä hyväksyä ne, joihin ei voi vaikuttaa, ja viisautta erotta nämä kaksi toisistaan. Toisessa tilanteessa on rohkeutta pitää kiinni tavoitteista vastoinkäymisistä välittämättä, toisinaan luovuttaminen voi olla rohkeampaa.

Istumme Koneen Säätiön ylläpitämän Saaren kartanon residenssin keittiössä. Olemme kaikki kotoisin eri maista, mutta suurin osa samalta aikavyöhykkeeltä. Hämmästykseksemme ja iloksemme käymme keskusteluja tällä kertaa Suomen valoisassa kesässä. Ympäristö on täysin toisenlainen kuin vaikkapa hiekkapölyn, autojen tööttäilyn ja kaoottisen liikenteen täyttämä Aleksandria Egyptissä, jossa olemme tavanneet ensimmäistä kertaa vuonna 2010 teatteriopiskelijoille suunnatulla kurssilla.

417 International Theater Group -nimiseen teatteriryhmäämme kuuluu tällä hetkellä kahdeksan jäsentä. Asumme Algeriassa, Suomessa, Kreikassa, Libanonissa, Egyptissä, Sveitsissä, Jordaniassa ja Tanskassa. Taustamme eroavat niin maantieteellisesti, kulttuurillisesti, uskonnollisesti, taiteellisesti kuin yhteiskunnallisesti ja taloudellisestikin. Se, mikä toisille meistä on tavallista ja arkipäiväistä, on toisille vierasta ja kaukaista.

Yksi konkreettista eroista liittyy liikkumisen vapauteen: me eurooppalaiset voimme matkustella helposti maasta toiseen, kun taas arabikollegoillemme matkustaminen vaatii pahimmillaan kuukausien paperisotaa, eikä lopputuloksesta silloinkaan voi olla varma. Edelliskerralla, kun tapasimme ryhmämme kanssa Egyptissä, ei yhdelle myönnetty viisumia. “Kuvaa viisumikäytäntöjä kritisoiva video suurlähetystön edustalla osaksi esitystämme”, toiset ehdottivat. Video jäi kuitenkin kuvaamatta, sillä siitä olisi saattanut seurata se, että viisumia on seuraavalla kerralla turha edes yrittää hakea. Rohkeuden ja tyhmänrohkeuden välillä on kuitenkin ero.

Taiteen tekemisen olot luonnollisestikin vaihtelevat maasta toiseen eikä ilmaisunvapaus ei ole mikään itsestäänselvyys kaikkialla.

Toisaalta taide on keino käsitellä sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Parhaillaan esimerkiksi Syyriassa taiteen avulla on otettu kantaa sotaa vastaan ja yritetty ilmaista sitä, mitä maassa tapahtuu. Kaikkia tämä ei miellytä – sen sai kokea esimerkiksi sarjakuvataiteilija, jonka sormet yritettiin murskata, jotta tämä ei voisi enää piirtää.

Oman ryhmämme työssä olemme lähteneet liikkeelle henkilökohtaisista kokemuksistamme juuri siitä syystä, että taustamme ovat niin erilaiset. Välillä tuntuu, että ainoa varma asia työskentelyssämme ovat jatkuvat väärinymmärrykset. Kielelliset ja kulttuuriset eroavaisuudet pakottavat meidät toisaalta kiinnittämään huomiota siihen, että yritämme ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Muistutamme toisiamme, että äidinkielisessäkin kommunikaatiossa samaa kulttuuria edustavien ihmisten kesken tapahtuu väärinymmärryksiä, joten ei ole ihme, jos välillä käsitämme toisemme väärin.

Kaikkien väärinymmärrysten keskellä olemme vakuuttuneita siitä, että meidän on yritettävä selättää ne. Maailma globalisoituu vauhdilla ja erilaisuuden ymmärtämiseen on opeteltava ympäri maailmaa. Henkilökohtaisten kokemusten jakaminen on yksi tapa tehdä maailmaa ymmärrettävämmäksi, ja siihen pyrimme myös työn alla olevan esityksemme kautta.

Kaikista eroavaisuuksista huolimatta monet asiat yhdistävät meitä. Emme voi antaa periksi vain siksi, että toisten tavat, mieltymykset tai ilmaisukeinot ovat erilaisia kuin omamme. Mutta rohkeutta, kärsivällisyyttä ja viisautta siinä prosessissa totisesti tarvitaan!

Kirjoittaja

Evianna Lehtipuu, 417 International Theater Group