Ajankohtaista | 08.12.2017

Ohjaaja Pauliina Feodoroff työryhmineen saa luonnonsuojelun ja saamen kulttuurin vahvistamisen yhdistävälle hankkeelleen 685 000 euroa.
Tanssija ja koreografi Laura Pietiläinen on yksi vuoden 2018 rohkeista tekijöistä. / Dancer and choreographer Laura Pietiläinen is one of the bold makers of 2018. Kuva / photo: Aleksi Poutanen

Koneen Säätiö on myöntänyt vuoden 2017 haussa 29 miljoonaa euroa apurahoja rohkeille tieteen ja taiteen avauksille. Apurahan sai yhteensä 374 henkilöä, organisaatiota tai työryhmää. Useissa hankkeissa tutkitaan eri väestöryhmien vuoropuhelua, vahvistetaan saamen kulttuuria tai edistetään metsien ja muun luonnon biodiversiteettiä.

Monia apurahahankkeita yhdistää pyrkimys käsitellä ajankohtaisia, koko maailmaa polttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kattoteemoja ovat esimerkiksi metsien rooli ja biodiversiteetti, ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä kansallisesti akuutit kysymykset, kuten saamen kielten ja kulttuurin näkyväksi tekeminen sekä vuoropuhelun rakentaminen eri väestöryhmien välille.

”Rahoitetut hankkeet ovat taiteellisesti ja tieteellisesti kunnianhimoisia ja omaperäisiä, ja useissa niistä haastetaan valta-asemia. Tieteellisen ja taiteellisen työn yhdistäminen on yhä tavallisempaa. Aivan uudenlaista todellisuutta rakennetaan muun muassa Pauliina Feodoroffin luotsaamassa hankkeessa, jossa tutkijoiden ja taiteilijoiden lisäksi työskentelee perinteisen tiedon kantajia, poromiehiä- ja naisia”,  sanoo Koneen Säätiön johtaja Anna Talasniemi.

”Teemahakujen aiheet, dialogisuus ja ihmisen luonnolle aiheuttamien haittojen hyvittäminen, vaikuttivat suureen osaan tieteen hakemuksista. Dialogisuutta kehitetään projekteissa muun muassa tutkimalla sekä inhimillisen että lajien välisen vuorovaikutuksen keskeisiä edellytyksiä ja poistamalla polarisaatiota. Esiin voi nostaa myös uskonnollisuuden monet ulottuvuudet yhteiskunnassa ja politiikassa, esimerkiksi uskonnon ja uskonnonvastaisuuden sekä esoteerisuuden ja ns. yliluonnollisten kokemusten roolit, toteaa säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen.

Pauliina Feodoroff ja työryhmä: Miltä sopu näyttää? Kuvitus: Hannele Richert

Saamenmaassa toteutettava hanke luo täysin uutta yhteistyötä

Saamelaisaktivisti ja ohjaaja Pauliina Feodoroffin kokoama ryhmä perinteisen luonto- ja paikkatiedon kantajia sekä taiteen ja tieteen tekijöitä toteuttaa monivuotisen vesien- ja laidunsuojeluhankkeen Näätämö-joen valuma-alueella ja Muddusjärven paliskunnassa Lapissa. Saamelaisten suunnittelema, johtama ja toteuttama hanke muuttaa nykyistä luonnonvarahallintaa ja luo uudenlaista osallistavaa yhteistoimintaa viranomaisten, tutkijoiden ja saamelaisten välillä.

Miltä sopu näyttää -hankkeen pyrkimyksenä on vahvistaa saamen kielten ja kulttuurin asemaa konkreettisin keinoin yhdistämällä saamelainen tapalaki maankäyttösuunnitteluun. Vastaavia toimia ei ole Suomessa aikaisemmin tehty.

Saamelaista kulttuuria käsitellään useissa muissa hankkeissa. Hanna Mattila jatkaa väitöskirjassaan saamelaisen Nils-Aslak Valkeapään (1943–2001) runouden poetiikan tutkimusta. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on lisätä marginaaliseen ja näkymättömään rooliin jääneen saamelaisen kirjallisuuden näkyvyyttä. Anu Kilpeläinen analysoi blogissaan saamenpukujen jäljittelyä ja väärinkäyttöä sekä kirjoittaa blogiin perustuvan kirjan. Toimittajat Kukka Ranta ja Jaana Kanninen laativat tietokirjan saamelaisten kokemasta pakkosuomalaistamisesta ja pohjoisen luonnon haltuunotosta. Anna Morottaja elvyttää inarinsaamelaista livđe-musiikkiperinnettä työpajoilla ja tubettamalla.

 

Anne Koski ja Petra Poutanen-Hurme aikovat Tellus-kuoron kanssa esittää naisvankien kirjoittamia lauluja vuoden 1918 sisällissodasta konserttikiertueella syksyllä 2018. Kuva: Aleksi Poutanen

Feminismiä rakenteisiin ja ravistelua sukupuolilokeroille

Taiteen hankkeissa on tänä vuonna kaksi teemaa ylitse muiden. Useat rohkeat tekijät pyrkivät uudelleen määrittelemään yhteiskunnallisia rakenteita ja niiden toimintaa feministisestä näkökulmasta. Moni kysyy, mitkä ovat ihmisen paikka ja oikeudet yhteiskunnassa silloin, kun hän ei mahdu perinteisiin sukupuolilokeroihin.

Anna Paavilaisen ja työryhmän 24/7 Feministi -projekti haastaa instituutiot tarkastamaan arvojaan Suomessa vuonna 2018. Olga Palo työryhmineen kysyy, miten feminististä teoriaa voidaan soveltaa taideprosesseissa. Ryhmä aikoo kirjoittaa feminismin suomalaisen taiteentekemisen käytäntöihin.

Ohjaaja Wille Hyvönen tekee monialaisen Sä et oo enää ees homo -kokonaistaideteoksen, jossa hän purkaa syrjiviä tilanteita, joita kohtaa  arjessaan muunsukupuolisena ihmisenä ja taiteilijana. Toimittaja Susana Mahadura ohjaa dokumenttielokuvan rodullistetusta transnaisesta, joka haaveilee huippumallin urasta. Taiteilija Jaakko Pesonen ja filosofi Kai Alhanen kehittävät yhdessä vaihtoehtoisen ihmiskunnan historian, jossa evoluutio on muokannut valtaväestöksi homoseksuaalisen ihmisen.

Ympäristöpolitiikan tutkija Nina Nygren työryhmineen kehittää ekologisten kompensaatioiden pelin. Kuva: Aleksi Poutanen

Metsät halutaan ymmärtää ja suojella radikaalisti uudella tavalla

Metsien rooli ilmastonmuutoksen estäjinä ja biodiversiteetin ylläpitäjinä on useiden rahoitettujen hankkeiden ytimessä. WWF:n koulukiertue tutustuttaa oppilaat metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin lahopuihin ja niiden eliömaailmaan. Petri Keto-Tokoin, Juha Siitosen ja Ritva Kovalaisen tietokirjassa Puiden asukkaat esitellään Suomen puulajit, niiden seuralaislajisto ja keinot niiden turvaamiseen. Toimittaja Anna Ruohosen johdolla laaditaan kirja työnimellä Suomalainen metsävale. Kirja kannustaa suomalaisten talouden sanelemien metsätotuuksien kyseenalaistamiseen.

Dosentti Sampo Soimakallio pyrkii tutkimuksellaan ristiriidoista metsien käytön ilmastovaikutuksissa yhtenäistämään käsityksiä metsien käytön ilmastovaikutuksista ja siten tukemaan metsien käyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään liittyvää päätöksentekoa. Käsikirjoittaja Kristiina Koskinen tarkastelee väitöstutkimuksessaan metsäaiheisten luontodokumenttien luontokäsitystä ja pohtii, miten ne muokkaavat käsityksiä ihmisyydestä, eläimellisyydestä ja ympäristöstä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja pyrkimys varautua jälkifossiiliseen eli fossiilisten polttoaineiden jälkeiseen aikaan ovat pontimena kahden taiteilijaresidenssin, Helsinki International Artist Programmen ja Mustarindan, monivuotisessa suurhankkeessa, jossa residenssit ryhtyvät toimiin siirtyäkseen edelläkävijöinä jälkifossiiliseen, pysyvästi nykyistä ekologisempaan toimintamalliin.

Posthumanistisista eli ihmisen rinnalla muidenkin lajien arvoa korostavista projekteista esimerkki on kuvataiteilija Kalle Hamm, joka työryhmänsä kanssa aikoo Waiting For the Extinction -projektissa äänittää kahdesta uhanalaisesta kasvilajista äänimateriaalia ja työstää siitä single-levyn. Tutkijatohtori Sanna Karhu taas tutkii spesismiä eli lajisortoa ekofeministisestä näkökulmasta. Kuvataiteilija Riikka Keränen työryhmineen tuottaa Puolangalla Paljakan luonnonpuistossa esitettävän Puuoopperan, joka perustuu saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohlleben teokseen Puiden salattu elämä.

Ekologiset kompensaatiot yhteiskunnassa ja kulttuurissa -teemahaussa etsittiin hankkeita, jotka saisivat monialaisella yhteistyöllä aikaan keskustelua ekologisten haittojen hyvittämisestä luonnolle ja sen reunaehdoista. Professori Markku Ollikaisen työryhmä aikoo kehittää ekologisesti pätevän ja taloudellisesti toimivan kompensaatioiden laskentamallin ja määrittää eri toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet niin, että ne rakentuvat nykykäytäntöihin ja hyväksyttyihin normeihin. Ympäristöpolitiikan tutkija Nina Nygrenin ja työryhmän kompensaatiopelissä kehitetään kompensaatiokäytäntöjä pelillistämisen avulla. Panu Halmen kokoama monialainen työryhmä yhdistää tieteen ja taiteen keinoja käynnistääkseen pienen mittakaavan ekologisia kompensaatioita, joita jokainen voisi arjessaan tehdä.

Monica Gathuo ja Leonardo da Costa Custódio ovat osa ARMAa, luovaa liittoa rasismia vastaan. Kuva: Aleksi Poutanen

Suomi tarvitsee enemmän solidaarisuutta ja sovittelua

Miten Suomessa asuvat eri väestöryhmät voivat käydä vuoropuhelua keskenään? Suomen muuttuvat naapuruudet ohjelmaan kuuluva Naapuridialogit-teemahaku vetosi satoihin hakijoihin, jotka haluavat työllään edistää ihmisten välistä dialogia ja vuorovaikutusta.

Markku Sippolan johtama hanke Tampereen yliopistossa ottaa kantaa yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvään polarisaatioon ”ansaitun” työperäisen maahanmuuton ja ”ansaitsemattoman”, humanitaarisin perustein tapahtuvan maahanmuuton välillä. Hankkeessa tutkitaan Suomessa asuvien virolaisten ja venäläisten sosiaalisessa mediassa käymiä keskusteluita. Suomen Pakolaisavun projektissa tehdään interventioita ja tutkimusta väestöryhmien välisen polarisaation ennaltaehkäisytä ja konfliktien sovittelusta. Dialogi- ja sovitteluprosessit toteutetaan Vihdissä, Mäntsälässä ja Turun Varissuolla.

Naapurijurtta liikkuu Tampereen Hervannan pihoilla. Se kuuluu hankkeeseen, jossa kansainvälisen politiikan tutkija Eeva Puumalan johtama tieteellis-taiteellinen työryhmä kartoittaa naapuridialogien todellisuutta monikielisessä ja -kulttuurisessa lähiössä. Koreografi Riikka Theresa Innasen projekti tuo yksilön ja aktivistin näkökulman turvapaikanhakijoiden tukemiseen. Taiteen kandidaatti Theofanis Kavvadas ohjaa lyhytelokuvan kolmen afganistanilaisen pakkopalautuksesta Helsinki-Vantaan lentokentältä Pariisin kautta Kabuliin.

Ralf Kaurasen johtamassa Sarjakuva ja siirtolaisuus -hankkeessa tutkitaan tieteilijöiden ja sarjakuvataiteilijoiden voimin, miten sarjakuva kerrontamuotona kuvaa siirtolaisuutta ja globaalia muuttoliikettä. Työryhmä kysyy, mistä näkökulmista siirtolaisuuden tarinoita kerrotaan ja miten sarjakuvalla voidaan tuottaa yhteiskuntaan kuulumista.

Filosofi Joona Taipaleen tieteellis-taiteellinen työryhmä selvittää minän ja toisen ihmisen kokemuksellista rajautumista. Tarkastelemalla sekä ihmisen tietoa toisesta että tunteita ja aistimuksia tutkijat korostavat vuorovaikutuksen monitasoisuutta ja tunteiden suurta merkitystä siinä. Toisessa hankkeessa filosofi Kai Alhanen aikoo tutkia tunteiden roolia erityisesti dialogissa.

Monissa hakemuksissa näkyi edellisen vuoden tapaan huoli ihmisten jakautumisesta vihamielisiin leireihin ja tiedonvälityksen vaikutuksesta siihen. Ari-Elmeri Hyvösen post doc -tutkimus tarkastelee kriittisesti toimintaa, jota kutsutaan faktantarkistukseksi, demokratiateorian ja kirjallisuustieteen pohjalta. Lähiaikoina väittelevä Sampsa Saikkonen taas tutkii professori Esa Väliverrosen johtamassa hankkeessa tutkijoiden sananvapautta.

Koneen Säätiö on vuonna 1956 perustettu itsenäinen ja riippumaton organisaatio, joka tukee apurahoilla humanistista, yhteiskunta- ja ympäristötieteellistä sekä taiteellista tutkimusta ja kaikkia taiteen aloja. Apurahoista päätti syyskokouksessaan Koneen Säätiön hallitus, jolle noin 50 asiantuntijaa oli tehnyt ehdotuksensa apurahansaajista. Säätiön apurahapäätösten lähtökohtia ovat näkemys tieteen ja taiteen itseisarvosta, pyrkimys monialaisuuteen sekä taiteen ja tieteen tekijöiden yhteistyöhön ja vuoropuheluun.

Myönnetyistä 29 miljoonasta eurosta 47 % suuntautui tieteeseen, 16 % taiteeseen, 36 % tiedettä ja taidetta yhdistäviin hankkeisiin ja alle 1 % muihin kulttuurihankkeisiin.  Hakemuksia syyskuussa järjestettyyn hakuun lähetettiin 6385 kappaletta.

Yhteensä Koneen Säätiö on rahoittanut tiedettä ja taidetta 30,6 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Tähän sisältyvät apurahojen lisäksi rahoitus Vuosisadan rakentajat –haastekilpailun voittajille, Biotaiteen Seuralle, IHME-festivaalille sekä Saaren kartanon residenssiapurahat taiteilijoille. Lisäksi säätiö lahjoitti 2 miljoonaa euroa yliopistojen pääomakeräykseen. Koneen Säätiön vuoden 2018 apurahahaku järjestetään 1.–15.9.2018.

 

Lista apurahansaajista

Tilastotietoa myönnetyistä hankkeista ja myöntösummiltaan suurimmat hankkeet

Tutkimusrahoituksen saajat yliopiston tai tutkimuslaitoksen mukaan

Kuvat mediakäyttöön