Ajankohtaista | 13.11.2017

Kuva: Priscilla du Preez / Unsplash

VERKOSTOT, VUOROVAIKUTUS JA YHTEISTYÖ NOUSIVAT AVAINASEMAAN RAPORTEISSA, JOISSA KONEEN SÄÄTIÖN KIELIOHJELMAN (2012–2016) APURAHANSAAJAT KERTOIVAT HANKKEIDENSA ONNISTUMISESTA. KIELIOHJELMAN TARKOITUKSENA OLI EDISTÄÄ PIENTEN SUOMALAIS-UGRILAISTEN KIELTEN, SUOMEN JA SUOMEN VÄHEMMISTÖKIELTEN DOKUMENTOINTIA JA VAHVISTAA NIIDEN ASEMAA. DOSENTTI ULLA TIILILÄ KIRJOITTAA KEVÄÄLLÄ 2017 TEKEMÄNSÄ VÄLIARVIOINNIN POHJALTA KIELIOHJELMAN VAIKUTUKSISTA JA VAIKUTTAVUUDESTA.

Koneen Säätiö käynnisti kieliohjelman alkuvuodesta 2012; viimeiset ohjelman puitteissa annetut rahoitukset myönnettiin syksyllä 2016. Arvioin keväällä 2017 alustavasti ohjelman vaikuttavuutta: osa hankkeista oli siis arviointia tehtäessä vielä kesken. Mitä ohjelman vaikuttavuudesta voi tässä vaiheessa sanoa?

Ohjelman tavoitteena oli vahvistaa pienten suomalais-ugrilaisten kielten, suomen sekä Suomen vähemmistökielten asemaa. Tavoitteita voi näin perustellusti luonnehtia kielipoliittisiksi, sillä kielten ja erityisesti vähemmistökielten asema on usein poliittisten intohimojen, vallankäytön ja myös sortamisen väline. Ohjelman tavoitteena olikin myös parantaa kieli-ilmastoa muun muassa edistämällä ”ymmärrystä siitä, että on mahdollista elää käyttäen monia kieliä ilman että siitä on haittaa yksilölle.” (Kieliohjelma, s. 7.)

Kieliohjelmasta rahoitettiin viiden vuoden aikana 229:ää hanketta yli 18 miljoonalla eurolla.

Tavalla tai toisella tuettiin ainakin 60:tä eri kieltä, murretta tai kielimuotoa. Kielten rooli ja läsnäolo hankkeissa vaihteli ja vaihtelee. Jatkumon yhdessä päässä on kieliin kohdistuva tieteellinen tutkimus ja toisessa päässä ovat kieltä tai kieliä taiteessa hyödyntävät hankkeet tai monikieliset hankkeet, kuten monikieliset taideteokset ja esitykset.

Kielen asemaan vaikuttaa muukin kuin lainsäädäntö

Miten arvioida tällaisten tavoitteiden toteutumista ja reilusti yli 200 hankkeen toimintaa ja ohjelman vaikuttavuutta? Vaikuttavuutta ei voi kuvata pelkästään esimerkiksi tuotosten määrällä. Kun kysymys kuitenkin on kielten aseman vahvistamisesta, merkityksellistä on myös se, mitä vahvistettavilla kielillä julkaistaan vai julkaistaanko mitään.

Kieliohjelman myötä maailmassa on nyt enemmän julkaisuja, sanakirjoja ja muuta aineistoa suomesta, suomalais-ugrilaisista kielistä ja Suomen vähemmistökielistä sekä näillä kielillä. Eri hankkeissa oli keväällä 2017 valmiina tai valmisteilla esimerkiksi satoja tieteellisiä artikkeleita.

Julkaisemisen ohella aineistotyö on ollut mittavaa. Ohjelman huomattavimpia saavutuksia on ollut Kansalliskirjaston hanke, jossa digitoitiin ja saatettiin käyttöön lähes 1 100 monografia- ja 51 sanomalehti-nimekettä. Monografiasivuja kertyi noin 88 300 ja sanomalehtisivuja noin 72 500. Aineistoja on yhteensä 14:llä eri uralilaisella kielellä, ja ne on digitoitu Venäjän Kansalliskirjaston kokoelmista.

Myös Kielipankin aineistoa on kasvatettu monin tavoin. Pankkiin vietiin muun muassa Helsingin puhekielen pitkittäiskorpus, joka sisältää maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia piirteitä. Ohjelman puitteissa Kielipankkiin saatiin myös sen ensimmäinen viittomakieliaineisto: Suomalaisen viittomakielen Kipo-korpus, jossa on 2,5 tuntia videota ja noin 16 000 sanetta.

Moninaisuus ei mahdu kategorioihin

Aineistojen kartuttamisen ja kehittämisen sekä tieteellisten, yleistajuisten ja kaunokirjallisten julkaisujen ohella ohjelmasta on tuettu myös runsaasti muunlaista toimintaa. Säätiön tuella esimerkiksi Karjalan liitto järjesti livvinkarjalan intensiivikursseja ja varsinaiskarjalan keskustelupiirin. Inkerin kulttuuriseura taas organisoi vatjan kielen kesäkursseja ja koulutusseminaareja.

Tällainen toiminta voi johtaa kielten elpymiseen. Samalla kieliyhteisön jäsenet voivat kokea voimaantumista, kun saavat tuntea kieli-identiteettinsä arvokkaaksi. Vaikuttavuus onkin aina moniulotteista: globaalia ja paikallista, yhteisöllistä ja yksilöllistä, julkista ja yksityistä.

Monia ohjelmasta tuettuja hankkeita luonnehtii ulospäinsuuntautuneisuus ja vuorovaikutuksellisuus – kieli kun elää käytössä. Järjestettyjä tilaisuuksia voi yrittää luokitella kolmia tieteellisiksi, taiteellisiksi ja muiksi yleisötapahtumiksi, mutta moninaisuus karkaa luokitteluja. Tuetuissa hankkeissa on usein yhdistetty tieteelliset ja taiteelliset lähestymistavat, ja toisaalta taidetapahtumat ovat usein olleet luonteeltaan vuorovaikutteisia ja yleisöä osallistavia, esimerkiksi työpajoja.

Valtaosa hankkeista on lisäksi toiminut monella saralla. Esimerkiksi tästä sopii vaikkapa Runokohtauksia-hanke, jonka puitteissa on järjestetty kiertue, mutta myös osallistuttu festivaaleihin, kirjamessuihin ja muihin kirjallisuustapahtumiin sekä runoklubeihin. Taiteellisten tapahtumien moninaisuutta kuvaa raportoinnissa käytetty sanasto. Raportoidaan kiertueista, festivaaleista, tekstitaide-, valokuva- ja taidenäyttelyistä, performanssesta ja stand upesityksistä, monitaiteisista tai ympäristö– ja veistotaideteoksista, elokuva-, kieli- ja teatterityöpajoista, näyttämöteoksista, kulttuuritilaisuuksien sarjasta, yhteisötaideprojekteista, sävelletystä teoksista, äänitaidekonserteista, (teksti)installaatioista, tanssiteoksista ja animaatioista.

Vaikuttavuus syntyy ihmisten välissä

Vaikuttavuuden arviointiin on luotu monenlaisia lähestymistapoja, mittareita ja asteikkoja. Kieliohjelman arviointi pohjautui tässä vaiheessa pääosin itsearvointiin eli hankkeiden loppuraportteihin ja erilliseen kyselyyn. Sekä raporteissa että kyselyissä kerrottiin hankkeiden tuotoksista sekä toiminnan sujumisesta: onnistumisista ja vaikeuksista.

Kiinnostavaa onkin, että merkittävimpänä yksittäisenä ”tuotosten” kategoriana raporteissa ja kyselyssä mainitaan verkostot ja yhteistyö. Vaikka tutkijoiden odotetaan yleensä pääosin tuottavan julkaisuja, moni kokee työssään tärkeimpänä ja antoisimpana kuitenkin ihmisten kohtaamisen. Useamman kymmenen vastauksen joukossa esitetään lisäksi lähes yhtä monta erilaista näkökulmaa siihen, miksi kohtaaminen ja verkostoituminen on ollut hedelmällistä ja tärkeää.

Ohjelman vaikutusta kieli-ilmastoon on vielä liian aikaista arvioida. Kieli-ilmasto ei toisaalta ole erillinen saareke: sen viileneminen on epäilemättä osa yhteiskunnan muuta kehitystä, jossa populistiset ja nationalistiset liikkeet ovat tulleet aikaisempaa näkyvämmin julkisuuteen. Siinä missä kieli tai kieli-ilmasto ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan, ei myöskään kieliohjelma ole irrallaan säätiön muusta toiminnasta. Voi ajatella, että kaikki oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta tukeva toiminta vaikuttaa myös kieli-ilmastoon. Säätiön toiminnassa esimerkiksi Jakautuuko Suomi -ohjelma voi osaltaan vaikuttaa myös kielelliseen ilmastoon. – Parhaimmillaan sen paranemiseen.

Ulla Tiililä

Dosentti Ulla Tiililä on tekstintutkimukseen erikoistunut monitieteinen lingvisti.