Soiden kulttuurinen käyttö monipuolistuu

Itä-Suomen yliopistoon sijoittuva Suotrendi-tutkimushanke (2020–2022) tutkii soiden muuttuvaa kulttuuriperintöä Suomessa. Arvostetun luonnontieteellisen suotutkimuksemme rinnalla tarvitaan tietoa soiden kulttuurisesta käytöstä ja merkityksistä. Myös kansainväliseen suotutkimukseen tarvitaan kulttuuritieteen näkökulmia.
Korkokenkäkukkamekkosuohiihto järjestettiin Pudasjärven Kapustasuolla. Kuva: Kirsi Laurén

Suotrendi-hankkeessa tuotettu uusi tutkimustieto perustuu haastatteluiden, suotapahtumien ja niiden äänimaisemien havainnoivaan kenttätyöhön, kauno- ja tietokirjallisuuteen, arkisto- ja media-aineistoihin sekä muuhun ajankohtaiseen suokuvaston analyysiin. Tutkittavien joukossa on mukana taiteenalan toimijoita ja suotaiteen yleisöä, suourheilijoita ja -liikkujia sekä muita suotoimijoita.

Kenttätöitä korona-aikana

Alkukesästä hankkeemme sai kutsun juhlistamaan ennallistettua Kempaksensuota Puolangalle. Suovastaanoton järjesti Mustarinda-seuran taiteilijoista koostuva Suomaalaiset-taiteilijaryhmä osana Hiilipörssin toimintaa. Juhlassa suo sai kunnian kuunnella arvostavia puheita, muun muassa suota rakastavien runoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Suo -kirjoitus- ja kuvakeruuseen (2018–2019) osallistuneilta. Osallistujat vietiin myös paljasjaloin pehmeälle sammaleelle ja maistelemaan taiteilijoiden tarjoamia suon makuja. Tilaisuudesta muodostuikin yhteisötaideteos.

Suotilaa käytetään niin urheilu- kuin kulttuuritapahtumiin. Yhteisölliset suopotkupallon ja -lentiksen MM-kilpailut korona siirsi ensi kesään. Jotain kuitenkin toteutui. Olimme esimerkiksi Karvian kulttuuritoimen ja Poikkitaiteilijat ry:n järjestämässä Suo soikoon -pienoisfestivaaleilla Kauhanevan suolla, jossa koimme yllätyksellisiä taide-elämyksiä. Pitkospuilta yleisö kutsuttiin myös paikallisten käsityöläisten torille ja pimenevän illan konserttiin.

Osallistuimme Pudasjärven Kapustasuolla järjestettyyn maailmanlaajuista mediakiinnostusta herättäneeseen Korkokenkäkukkamekkosuohiihto-tapahtumaan. Heittäydyimme kilpailemaan tähän karnevalistiseen ilotteluun ja koimme tapahtuman jaetut merkitykset kehollisesti upottavalla suolla suksiessa. Tapahtumaan osallistuneista saimme useita haastateltavia. Kenttämatka suuntautui myös Nummijärven Kammikylään Ruuhinevalle Erkki Kalliomäen rakentamaan omaperäiseen hiljaisuuden paikkaan. Kammikylä on osa Lauhanvuori-Hämeenkangas UNESCON Geopark -aluetta. Poikkesimme myös Vapon ylläpitämään Aitonevan turvemuseoon.

Suotaide ja kokemusten kirjavuus 

Taiteilijoiden suosuhteessa näkyvä posthumanistinen ote kuvastaa nykytrendiä nähdä ihminen osana luontoa. Taiteilijat ovat lähteneet suolle etsimään kuvaus- ja esityspaikkoja sekä luonnonmateriaalia osaksi teoksiaan. Toiminnallaan he välittävät kokemusta, jossa suo katsoo ihmistä pikemminkin kuin ihminen suota. Kansainvälisenä ilmiönä suotaide peilaa usein paikallisten olosuhteiden muutoksia, mutta myös globaalia ilmastoahdistusta.

Suomalaiset suot ovat kutsuneet 1970-luvulta lähtien performatiiviseen alastomuuteen, mikä jatkuu edelleen 2020-luvulla. Verkossakin jaettu moniefektinen, suotrendiksi nimeämämme ilmiö on entistä saavutettavampi. Suon inspiroima yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja ammattitaiteilijoiden toiminta ja heidän soille antamansa moninaiset representaatiot ja merkitykset ovat nousseet yhä näkyvämmiksi ja kuuluvammiksi. Tutkimusaineistossa näkyvät myös yksittäisten suonkulkijoiden ja tapahtumayleisöjen moniaistiset ja tunteikkaat kohtaamiset suon kanssa. Ne välittävät myös tietoisesti mielikuvaa soiden kulttuuriperinnöstä ja luontosuhteesta.

Kenelle suot kuuluvat?

2000-luvun trendin näyttäisi osoittavan soiden kuuluvan niin eläimille, kasveille kuin ihmisillekin. Tärkeää on, että koskemattomampia soita ja niiden maisemia kunnioitetaan. Suoympäristöjä otetaan haltuun monin yhä useampia ihmisiä kutsuvin, mielikuvituksellisin ja ristiriidattomilta vaikuttavin tavoin.

Yhtenä voimistuvana signaalina aineistostamme heijastuu huoli kaivosteollisuuden vaikutuksista luonnonkiertoon ja ihmisten paikkasuhteeseen suoalueilla. Osa taiteilijoista on käsitellyt töissään paikallisten ympäristöhuolta ja suosuhteen piirteitä.

Samaan aikaan ihmiset astuvat aavoille, upottaville soille milloin nauttimaan sen tunnelmista hiljentymällä, milloin etsimällä karnevalistista, ilottelevaa yhdessäoloa. Ne inspiroivat niin pelaamaan, pukeutumaan erikoisella tavalla, kuuntelemaan ihmisäänen kiirimistä suolla kuin heittäytymään suoallikoihin kainaloita myöten.

Hankkeemme kuvaa ja analysoi asenneilmaston kulttuurista muutosta sukeltamalla näiden erilaisten tapojen taustoihin, merkityksiin, syihin ja niiden mahdollisiin yhteyksiin.

Kirjoittaja

Pauliina Latvala-Harvilahti

Latvala-Harvilahti tutkii Itä-Suomen yliopiston Suotrendi-hankkeessa suotaiteen piirteitä ja vaikuttavuutta ilmastokriisin aikakaudella. Hän on Helsingin yliopiston folkloristiikan dosentti sekä toimii Turun yliopistossa kulttuuriperinnön tutkimuksen dosenttina sekä erikoistutkijana Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa DYNAMO-hankkeessa (Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas ekologisen jälleenrakentamisen työkaluiksi).
Aiheeseen liittyvää