Siniset enkelit (Jukon entiset ja nykyiset työntekijät, 2014)

Kaivo tarkoittaa kohtaamisia myös paikallisen väen kanssa. Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssin tavoitteena on alusta alkaen ollut edistää vuorovaikutusta kartanon ja sitä ympäröivän yhteisön välillä. Taiteilijaresidenssin toiminta-ajatuksen näkökulmasta on luontevaa, että vuoropuhelua käydään nimenomaan taiteen keinoin, ja siksi kartanoon on palkattu yhteisötaiteilija jo kahdesti. Nina Rantalan jälkeen vuodesta 2012 lähtien tehtävässä on toiminut Pia Bartsch. Rantalan ja Bartschin lisäksi useat Saaren kartanon residenssivieraat ovat tehneet paikallisten kanssa erilaisia yhteisötaiteellisia teoksia. Vuonna 2014 Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartsch toteutti Jukon työntekijöiden kanssa teoksen Siniset enkelit.
Kuva: Regina Pansin

Siniset enkelit toteutettiin mynämäkeläisen maatalouskoneita valmistavan Oy Kongskilde Juko Ltd:n kanssa, jonka sulkemisesta oli teoksen tekemisen vaiheessa jo tehty päätös. Osallistujat olivat tehtaan entisiä ja sen viimeisiä työntekijöitä. Teemana oli työn merkitys ja se, miten tehdas oli vaikuttanut yhteisöön. Siniset enkelit on omistettu miesten työlle.

”Tapasimme juhlapäivän aamuna ajoissa, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli vielä hiirenhiljaista. Autoin viittä Enkeliä kiinnittämään siivet ja kävimme vielä kerran koko proseduurin läpi. Sitten he, sinisiin Juko-haalareihinsa pukeutuneina, ajoivat yleisöjoukon editse traktoreilla ja kaivinkoneella päärakennuksen edessä sijaitsevaan puistoon, minne he istuttivat neljä vaahteraa ja firmalleen omistetun tammen. Jokainen oli kirjoittanut tammelle toivotuksen, joka luettiin ääneen yleisölle ja kätkettiin sitten istutusmultiin. Sen jälkeen me kuljimme punaista mattoa pitkin juhlapöytään, ja kun mieskuoro Penan pojat lauloi, me kilistimme sininen enkeli -drinkeillä. Siniset Enkelit kertoivat yleisölle muistojaan työelämästä – viisi tarinaa kuudelta vuosikymmeneltä. Esityksen lopuksi luovutin heille suunnittelemani Työn sankarit -mitalit, jotka olin valmistanut Jukon aarrekammion rattaista ja ruuveista.

Esityksen loputtua otimme yhteiskuvan, ja kun yleisö oli hajaantunut ja halasimme vielä viimeisen kerran, Martti kysyi: ”Kai me saadaan ottaa siivet mukaan?” Se oli kaiken kruunu ja osoitti, miten hyvin varsinaissuomalaisten miesten kanssa pystyi tekemään taidetta. Prosessi oli intensiivinen ja koskettava, toisinaan surullinen, ja lyhyestä ajasta huolimatta meillä oli ollut aivan valtavan mukavaa!”

Pia Bartsch teoksessaan Yhteisötaiteen värikartta, kohtaamisia ja arjen taikaa, 2016