Residenssivieraat 2020

Vera Boitcova

Vera Boitcova
Performanssi-/videotaiteilija

Kotiresidenssini aikana aion työskennellä Tales of Transformation -nimisen hankkeen parissa, jossa tutkin mahdollisuutta muuttaa henkilökohtaiset traumat liioitelluiksi saduiksi. Sadut antavat osallistujille mahdollisuuden tarkastella aiempia kokemuksiaan uuden linssin läpi taideterapian avulla ja yhdistämällä siihen visualisointia, kerrontaa ja video-/performanssitekniikoita.

Kotiresidenssin liittyvien rajoitusten vuoksi en ehkä pysty toteuttamaan kaikkea alun perin suunnitellun mukaisesti (koska projektini vaatii työpajoja osallistujien kanssa ja käytännönläheistä kuvaus- ja harjoittelutyötä). Uskon kuitenkin, että tilanne voi olla mielenkiintoinen haaste ja antaa minulle mahdollisuuden mukauttaa menetelmiäni uuteen sosiaalisesti eristäytyvään ympäristöön. Odotan innolla muiden taiteilijoiden ja tutkijoiden tapaamista, ideoideni jakamista ja niistä keskustelemista heidän kanssaan ja aikaa omistautua yksinomaan jo olemassa olevien, ennemmin tehtyjen projektimateriaalien leikkaamiseen sekä satukirjastoverkkosivuston kokoamiseen, joka koostuu niin omista kertomuksistani kuin eri maiden osallistujilta kerätyistä tarinoista.

Tietoa työtavoistani:

Johdan työpajoja, joissa osallistujat luovat ja jakavat tarinoitaan, ja lajittelen materiaaleja edellisistä työpajoista.

Kuvaan, leikkaan ja esitän omia tarinoitani ja autan osallistujia, jotka myös haluavat luoda esityksen omien luovien ja teknisten ideoidensa pohjalta. Lopullisena tavoitteena on tehdä täyspitkä performanssi tulevia näytöksiä varten.

Web-kirjaston kokoaminen – sivusto, joka sisältää kokoelman tosielämän kokemuksiin ja traumoihin perustuvia satuja, jotka työpajani osallistujat ovat lahjoittaneet. Osa tarinoista jää kirjalliseen muotoon, kun taas toiset lisätään video- ja performanssitallennuksina.

 

Olen venäläinen performanssi-/videotaiteilija ja LGBT+/naisten oikeuksien puolesta taisteleva aktivisti. Olen valmistunut Lontoon Queen Mary -yliopistosta (teatteritaiteen ja performanssin maisteri, 2015). Taiteilijaresidenssit: Loviisan vierasateljee (Loviisa, 2019), Hectolitre (Bryssel, joulukuu 2019), Faber (Olot, Espanja, 2020). Viime vuosina olen esiintynyt Art Musessa (Pietari), Loviisan Rauhanfoorumissa, useissa paikoissa Isossa-Britanniassa kuten Birmingham MAC:ssä, Battersea Arts Centre -taidekeskuksessa, Camden People’s Theatre -teatterissa, Camden Centre -kulttuurikeskuksessa, Brighton Domessa ja erilaisissa Duckie-tapahtumissa sekä lukuisissa gallerioissa Isossa-Britanniassa, Italiassa ja Venäjällä. Tällä hetkellä teen yhteistyössä kahden suuren venäläisen ihmisoikeusorganisaation kanssa: ”Coming Out” LGBT+-yhteisö ja ”Eve’s Ribs” naisten oikeuksien järjestö.

Työtäni voisi kuvailla video-/liveperformanssien kollaasiksi tosielämän tarinoista (liioiteltuna ja joksikin surrealistiseksi muutettuna) erilaisten värikkäiden persoonien kertomana, joita kaikkia näyttelen yleensä minä (usein samaan aikaan). Niiden aiheina ovat kansalaisoikeudet, mielenterveys, traumat, pelko ja muistot. Yritän loihtia teoksiini tuttuuden, kuulumisen ja déjà-vun tunnetta. Koska olen kotoisin paikasta, jossa kaltaiseni ihmiset vaiennetaan ja jätetään huomiotta, päätavoitteenani on luoda tila tai tilanne, jossa yleisöni ja minä emme enää tunne olevamme näkymättömiä tai yksin.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jenna Broas & Fabian Nyberg

Kuva: Jussi Virkkumaa

Taiteilijaduo Broas & Nyberg on tanssitaiteilija Jenna Broaksen sekä tila- ja videotaiteilija Fabian Nybergin Helsingissä vuonna 2018 perustama taiteilijaduo. Työskentelemme ihmisyyteen ja ihmisen tulevaisuuteen liittyvien käsitteiden ja konseptien kanssa. Yhteistyömme on lähtenyt halusta ja tarpeesta luoda visuaalista ja ajankohtaista taidetta tanssi- ja installaatiotaiteen rajapinnalle sekä laajentaa koreografista ajattelua 3D-animointiin ja videotaiteisiin.

Työskentelyssämme on vahvasti läsnä orgaanisen ja epäorgaanisen suhde, teknologian ja inhimillisen vuoropuhelu sekä moniulotteisen liikkeen tutkiva työskentely.

Saaren kartanossa syvennämme yhteistä praktiikkaamme ja tutkimme algoritmeja dramaturgisena välineenä. Työstämme myös seuraavaa näyttämöteostamme Designing the End, joka saa ensi-iltansa syksyllä 2021 Zodiakilla Helsingissä.

Yhteinen praktiikkamme keskittyy tutkimaan kuinka teknisillä työkaluilla luodun materiaalin ja monisyisen liikkeen voi tuoda yhteen. Lisäksi tutkimme kuinka digitaalisessa materiaalissa oleva koreografia ja näyttämölle rakennettu koreografia ovat suhteessa toisiinsa. Tutkiva työskentelymme Saaren kartanolla konkretisoituu esimerkiksi interaktiivisilla kokeiluilla, jotka käyttävät hyödyksi muun muassa pienkomponentteja, antureita ja ohjelmointia sekä kuinka kehollisuus voi olla mukana muovaamassa ja luomassa digitaalista materiaalia.

Tuleva teoksemme Designing the End käsittelee nykysivilisaation loppua sekä nyky-ihmisen obsessiota kuviteltua kuolemaansa kohtaan. Jos kuvittelemme ja hyväksymme maailmanloppua jo käynnissä olevana hitaana prosessina, sekä hylätään kaikki mielikuvat nopeasti tapahtuvasta katastrofista, miltä näyttää silloin meidän sopeutuminen muutokseen? Voiko maailmanloppua suunnitella?

Arvostamme mahdollisuutta rauhoittua tutkivaan työskentelyyn luonnon läheisyydessä sekä mahdollisuutta dialogiin muiden residenssitaiteilijoiden kanssa. Luonto on houkutteleva vastapari meidän virtuaaliselle lähestymistavalle sekä luomisympäristönä se antaa meille välittömän kosketuspinnan taiteelliselle työllemme.

www.broasnyberg.com

 

Jenna Broas on Helsingissä asuva ja työskentelevä tanssitaiteilija. Tanssijana ja koreografina hän on työskennellyt useissa eri teoksissa ja erilaisissa kokoonpanoissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Taiteilijana hän on kiinnostunut kehon, videon ja tilan materiaalisuuksista sekä niiden luomista kehollisista tunnuista. Broas on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta ja kandidaatiksi London Contemporary Dance School at The Place:stä.

Fabian Nyberg on Helsingissä asuva ja työskentelevä tila- ja videotaiteilija. Nyberg työskentelee näyttämötaiteissa lavastus-, valo- ja videosuunnittelijana nykytanssin, teatterin sekä oopperan parissa. Tämän lisäksi Nyberg työskentelee itsenäisenä installaatiotaiteilijana. Omissa töissään Nyberg on kiinnostunut orgaanisen ja ei-orgaanisen välimaastosta sekä virtuaalimaailmojen integroimisesta fyysiseen tilaan ja tilakokemukseen. Kansainvälisesti Nyberg on työskennellyt tanskalaisen Hotel Pro Forman kanssa. Nyberg on valmistunut Taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Esittävien taiteiden lavastuksen maisteriohjelmasta. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sara Caneva

Sara Caneva
(musiikkitieteen maisteri, MA) säveltäjä, kapellimestari

Koko sävellysajatteluni ydin on äänenlaatu, joka on heikentynyt monissa kuunteluun liittyvissä havaitsemistilanteissa, myös suhteessa ääntä tuottaviin eleisiin ja ympäristöön. ”Eclipse” on oopperaprojekti soololaulajille, kuorolle, yhdelle lyömäsoittajalle ja sähkösoittimille. Oopperan juoni käsittelee vanhaa miestä, joka näkee ensimmäisen kerran täydellisen auringonpimennyksen, ja ilmiö nostaa pintaan tuskallisia tukahdutettuja muistoja. Oopperan keskeisiä musiikillisia komponentteja ovat pohjoismainen meriäänimaisema ja sen orkestrointi sekä Koillis-Italian meriäänimaisema, jota kuvataan E. Sinigaglian romaanissa ”Eclissi”. Kuoro korvaa soittimet ja sen sijaan, että toimisi sanojen puhujana, se toimii äänimaiseman orkestroinnin välineenä. Residenssin aikana haluaisin syventää ”sokeiden konserttien” käsitettä eli esitystilanteita, joissa sekä yleisö että soittajat toimivat täydessä pimeydessä. Visuaalisten ärsykkeiden puuttuminen vaikuttaa akustiseen havainnointiin: aion tutkia tätä aihetta ja tehdä nuottiluonnoksia löytääkseni tehokkaita potentiaalisia ja toimivia sovelluksia dramaattisiin ja musiikillisiin yhteyksiin.

Aion työskennellä Saaren kotiresidenssissä kaksivaiheisesti: Ensimmäisessä vaiheessa tallennan äänitteitä paikallisesta äänimaisemasta, analysoin äänitteet, teen työsuunnitelman ja luon makromusiikkirakenteen; sitten teen otteita lopullisesta teoksesta (elektroniikka tai kuoro). Marras- ja joulukuu ovat synkkiä ja kylmiä kuukausia, joiden toivon kuitenkin lisäävän ajatusmaailmani tuottavuutta ja tunnetta, että työskentelen turvallisessa ympäristössä ilman häiriötekijöitä.

Laadin yleensä sävellyssuunnitelman ensin pitämällä sanallista päiväkirjaa: se virittää henkilökohtaisen kehitykseni niin, että se heijastuu työhöni ja puhdistaa pois kaiken epävarmuuden projektini avainkohtien ympäriltä. Sitten siitä muodostuu musiikkiluonnoksia. Toteutan kaikki nuottiluonnokseni suoraan digitaalisesti. Teen usein huomattavan paljon esitutkimusta musiikin ulkopuolisista risteävistä aiheista ja tallennan mahdollisimman paljon äänitteitä paikallisesta ääniympäristöstä ja ihmisistä. Tällä tavalla saan aikaan teoreettisen ja konkreettisen kokonaiskuvan, jota voin tulkita ja viedä eteenpäin luovin keinoin.

 

Sara Caneva (1991) on opiskellut Rooman ja Milanon konservatorioissa sekä Stuttgartin musiikkiyliopistossa säveltämistä, orkesterinjohtamista ja pianonsoittoa. Vuonna 2020 hän oli ehdokkaana Classical: NEXT -innovaatiopalkinnon voittajaksi ja oli yksi kahdestatoista Pariisin La Maestra -filharmonisessa kilpailussa valituista kapellimestareista. Tammikuussa 2021 hän aloittaa Birminghamin yliopistossa säveltämisen väitöskirjatutkijana ja aikoo tutkia visuaalisten ärsykkeiden vaikutusta akustiseen havainnointiin ja musiikkiesityksen potentiaaliseen kehitykseen täydellisessä pimeydessä. 

Sara on tehnyt sävellystoimeksiantoja Rooman Teatro dell’Operalle, Venetsian Teatro La Fenicelle, Salzburgin Mozarteumille, Festival Puccinianolle, Romaeuropa Festivalille, Bludenzer Tage zeitgemäßer Musikille jne. Lisäksi hän on saanut apurahoja mm. Koneen Säätiöltä (2020), Land Steiermark Kultur Amtilta (2019), Bogliasco Foundation -säätiöltä, Schleswig-Holsteinisches Künstlerhausilta (2018), Ticino Musicalta ja Residencia de Estudiantesilta (2017). 

Hänen musiikkiaan ovat esittäneet monet ryhmät kuten Neue Vocalsolisten Stuttgart, Schallfeld Ensemble, Mdi Ensemble, MCME/MACM, NAMES Ensemble ja sitä on kuultu Italian ja Itävallan kansallisilla radioasemilla. Lisäksi Edizioni Suvini Zerboni on julkaissut hänen musiikkiaan. Vuonna 2016 hän voitti kaksivuotisen nuoren taiteilijan paikan Teatro dell’Operassa Roomassa, missä hän toimi kapellimestarina oman uuden oopperansa ”ON-OFF” maailmanensi-illassa.

Hän opiskeli kapellimestarin taitoja syvemmin International Ensemble Modern -akatemiassa (IEMA) ja Peter Eötvös -säätiössä erikoistuen moderneihin ohjelmistoihin. Hän on hiljattain tehnyt yhteistyötä Orchestra Regionale Toscanan, Schallfeld Ensemblen ja Helga Davisin kanssa uudella multimedia-oopperakiertueella sekä Accademia di Santa Cecilian kanssa Quirinale-palatsissa Rai Radio3:n konserteissa. Vuodesta 2018 lähtien Sara on myös johtanut yleisöä äänikävelyillä useissa paikoissa eri puolilla Eurooppaa kiinnittäen erityistä huomiota ääniekologiaan, biohajoaviin soittimiin, ääni-installaatioihin ulkoilmassa ja maataiteeseen.

www.saracaneva.com

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Marja-Liisa Honkasalo

Kuva: Jussi Virkkumaa

Marja-Liisa Honkasalo
kulttuurintutkija, antropologi, lääkäri
Etsin Saaren kartanon residenssiajalta tilaa ja rauhaa työstää tutkimukseni ydinteemoja. Pyrin löytämään yhteyksiä sellaisten kysymysten välille, jotka ovat syntyneet ja kehkeytyneet viimeisimpien töitteni kuluessa.

Olen tutkinut rajoilla olevaa, tieteellistä sanoittamista pakenevaa kokemusta, kuten kipua, oireita sekä outoja, arkiymmärryksen ylittäviä, kummia kokemuksia. Ehkä keskeisin tulokseni on ollut se, että yksinomaan tieteen keinoin en pääse kovin pitkälle. Tieteelliset menetelmät eivät ole riittäviä vaan tarvitaan myös taiteen keinoja ja vuoropuhelua taiteen ja tieteellisen tutkimuksen välillä. Samalla on mahdollista, että kummankin itseymmärrys kehittyy.

Koneen Säätiön hankkeessamme Ruumis ja toinen taiteilijoista ja tutkijoista koostuva ryhmämme on nimennyt kumman eletyksi mahdottomuudeksi. Ilmiönä ja kokemuksena tarkoitamme kummalla aistimellisia elämyksiä, kuten ennalta tietämistä, äänten kuulemista vailla näkyvää lähdettä, vainajan tai kaksoisolennon kohtaamista tai näkyjä. Tarkoitamme kummalla kokemuksen ohella myös mahdollisuutta tutkia mahdotonta. Kumma on siis yhtäältä tutkimuksen kohde ja tutkimuksen sekä taiteellisen työn kimmoke sekä metodinen prisma, jonka lävitse voi kysyä, miten hämärä, vieras, heterogeeninen on tapa tietää? Entä miten ruumis on kummuudessaan Toinen ja samalla suhteessa maailmaan? Nämä kysymykset ovat yhteiskunnallisesti polttavia sekä ajankohtaisia ja liittyvät käsityksiimme tietämisen rajoista. Ne johtavat tietämisen uudelleen arvioimiseen sellaisten ruumiillisten prosessien avulla, joita ei voi tarkkaan määritellä ja jotka kuitenkin muuttavat kokemustamme ja suhdettamme todellisuuteen ja siihen mitä voimme pitää totena. Ne kuvastavat myös laajalti ilmaistua tyytymättömyyttä kulttuuriseen, tieteen käyttämään luokitteluun normaalin ja patologisen välillä sekä siitä juontuvaan ihmisten ja ryhmien hallintaan.

Taiteessa outoja ja vieraita asioita on käsitelty osana taiteellista prosessia. Se edellyttää keskittymistä tieteen ja taiteen rajapintaan, juuri siihen, mitä tiede ja taide jakavat ja mitä ne vierastavat toinen toisessaan. Työskentely yhdessä taitelijoiden kanssa on minulle ehdottoman tärkeää, koska toisenlainen tapa tietää kumpuaa taiteen tekemisen ja tieteellisen tutkimuksen välisestä jännitteestä.

Toinen syy, mikä tekee residenssityöskentelyn Saaren kartanossa minulle tärkeäksi, on työskentely nimenomaan äänitaiteilijoiden ja esitystaiteilijoiden kanssa. Esitystaide on lähimpänä etnografiaa, antropologina käyttämääni tutkimisen tapaa. Osallistuminen esitystaiteelliseen työhön on opettanut minulle mahdollisuuksia siirtyä tutkijana sanoittamattoman alueelle ja toimia siellä kuitenkin ja yllättäen metodisen logiikan varassa, minkä olen tieteellisessä, etnografisessa työssä oppinut. Yhteys on valtavan tärkeä ja haluan syventyä siihen enemmän. Olen myös kiinnostunut kummasta moniaistisena ilmiönä: äänten kuulemisesta vailla näkyvää äänilähdettä. Se on psykiatrian piirissä edelleen luokiteltu harhaksi tai psyykkisen sairauden oireeksi.

Äänten kuulemista (auditory verbal hallucination, AVH)  vailla kenenkään havaitsemaa lähdettä on tutkittu mielen harhaisena aistimuksena, etupäässä hallusinaationa ja sairauden oireena.  ”Äänten kuuleminen” on varsin lattea ja passiivinen ilmaisu kokemuksesta joka on edelleen pitkälti tutkimaton. Kuulemisen lisäksi ääniä myös kuunnellaan, virittäydytään äänelliseen tilaan, tapahtumaan. Äänten kuulijoiden omaa kokemusta on vain harvoin otettu huomioon mielen tutkimuksen piirissä ja jos niin on tehty, ääni on kuitenkin jäänyt ikään kuin mustaksi laatikoksi, kuoreksi jonka kautta outo tai vääristynyt sanallinen viesti kulkee. Äänten kuulijan kuulema ääni on kielellisten ilmauksien ja sisäisen puheen ohella kuitenkin erityisesti äänellinen ilmiö, akustisesti virittyvä, auditiivinen ja ruumiillisesti resonoiva kokemus tilassa, jossa se tapahtuu ja jota se luo. Esitystaiteilijat ja äänisuunnittelijat korostavat erilaisia tapoja, joilla ääni synnyttää ja muokkaa tilaa, aikaa ja myös vierautta, mikä on oman tutkimukseni kannalta tärkeää. Kulttuurisilla tekijöillä on ilmeisesti merkittävä osuus äänten kuulemisen ja ymmärtämisen kannalta samoin kuin sen miten äänet muovaavat kuulijan suhdetta itseensä ja ympäristöönsä. Antropologit ovat korostaneet etnografisten lähestymistapojen merkitystä tutkittaessa yhteisöissä tapahtuvaa äänten kuulemisen tulkintaa ja tuottamista.

Saaren kartanossa on yhtä aikaa kanssani äänimaiseman parissa työskenteleviä taiteilijoita. Se on minulle hyvin tärkeää. He lähestyvät ääniä liikkeessä olevan kentän kautta suhteessa luonnon, musiikin, ihmisten ja teknologioiden muodostamiin yhteiskunnallisiin ja historiallisiin ääniin ja hiljaisuuksiin, joiden piirissä ääntelijä tai kuulija kulloinkin ovat. Väitän että niin on myös hän jonka oletetaan kuulevan ääniä ainoastaan oman päänsä sisällä.

Kävellessäni rantaniityillä ja tammilehdoissa olen miettinyt, että alttiina oleminen kuvaa parhaiten työskentelytapaani. Pyrin olemaan alttiina toisten täällä työskentelevien syntymässä oleville töille ja ideoille ja siinä samassa omilleni. Lainaan psykoanalyytikon ja filosofin Wilfred Bionin ilmausta tiivistäessäni: opettelen olemaan tuuliajolla – tai sietämään tuuliajoilla olemista. Merkitys voi löytyä näin, jos se on löytyäkseen. Juuri tähän Saaren kartano antaa mahdollisuuden.

 

Marja-Liisa Honkasalo on kulttuurintutkija. Hän on etnografisissa töissään perehtynyt sairauden ja kivun kokemukseen sekä haavoittuvuuteen ja ihmisten mahdollisuuksiin rakentaa yhteiskunnallisia siteitä toistensa kesken. Viime vuosina hän on keskittynyt sellaisiin kokemuksiin mielen rajoilla, joiden sanoittaminen tieteen kielellä on vaikeaa. Hän on vastannut Suomen Akatemian tutkimushankkeesta Mieli ja Toinen. Nykyisin hän toimii Turun yliopiston Kliinisellä laitoksella sekä Koneen Säätiön hankkeessa Taideyliopistolla.

Joitakin uusia julkaisuja:

Virtanen, Pirjo. & Honkasalo, Marja-Liisa. 2020. ”New Practices of Cultural Truth Making: Evidence Work in Negotiations with State Authorities.” Anthropology of Consciousness, 31(1): 63-90.

Honkasalo, Marja-Liisa. 2020. Vieraan outo tuttuus. Psykoanalyyttinen Psykoterapia 8: 16-26. http://utu.academia.edu/MarjaLiisaHonkasalo

Honkasalo, Marja-Liisa ja Päivinen Teemu. 2020. Eletyn ja esitetyn välissä. Näyttämö & Tutkimus.  Teatterintutkimuksen vuosikirja 8. (Painossa).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ray LC

RAY LC
Apulaisprofessori luovan median laitoksella Hongkongin City University -yliopistossa. Mediataide, performanssi, tilasuunnittelu, sosiaalinen robotiikka.

Tutkin ihmisen avaruudellisen navigoinnin tietokonemallinnusta täysin ihmisten vuorovaikutuksen näkökulmasta toisin kuin kirjallisuuden matemaattisissa malleissa. Vuorovaikutus ihmisten kanssa avaa mahdollisuuden käyttää näiden mallien tiedon visualisointia ihmisten havaintokykyyn vaikuttamiseksi positiivisesti. Koska monet meistä ovat karanteenissa kotona, kyky visualisoida miten navigoida eristettyjen tilojemme ulkopuolella antaa meille tavan (ainakin väliaikaisesti) vapautua eristäytymisen aiheuttamasta stressistä.

Uskon oppivani kaikilta jotain residenssissä, erityisesti performanssi- ja mediatutkimuksesta. Toivon myös, että voin luoda ja näyttää hienoja, mielenkiintoisia juttuja muille residenssiläisille ja että voimme ihailla ja ihmetellä toistemme työtä, vaikka olemmekin karanteenissa kotona. Vaikka olen aina haaveillut matkustamisesta Suomeen, näen tämän mahdollisuutena oppia uutta enkä rajoituksena.

Koska täysi fyysinen installaatio ei ole tällä hetkellä mahdollista, tutkin sen sijaan, miten tuloksia voisi esitellä verkossa WebGL:n avulla. Käytän työssäni neurotieteen malleja, generatiivista taidetta ja konenäköön perustuvaa vuorovaikutusta ihmisten kanssa.

RAY LC työskentelee avaruudellisen vuorovaikutuksen ja neurotieteen rajalla empaattisten siteiden rakentamiseksi. Hän rakentaa immersiivisiä interaktiivisia kokemuksia, joihin usein liittyy omituisia robotteja, ja hyödyntää siinä kokemustaan laskennallisena neurotieteilijänä UCLA:n yliopistossa USA:ssa ja RIKENin tutkimuslaitoksessa Japanissa. Residenssejä: BankArt, 1_Wall_Tokyo, LMCC, NYSCI, Saaren kartano, Kyoto Design Lab. Näyttelyt: Kiyoshi Saito -museo Japanissa, taidegalleria Macy Art Gallery New Yorkissa, Java Studios New Yorkissa, Elektra Montreal -festivaalit Kanadassa, ArtLab Lahore Pakistanissa, Ars Electronica -instituutti Itävallassa, NeON -taidekeskus Ateenassa, nykytaiteen museo New Museum New Yorkissa, CICA-museo Etelä-Koreassa, NYCSDFF -lyhytelokuvafestivaalit New Yorkissa, Burning Man -festivaalit Nevadan aavikolla. Apurahat: JSPS (tieteen edistämisen yhdistykseltä Japanissa), NSF (National Science Foundation -säätiöltä USA:ssa), NIH (Yhdysvaltain terveysvirastolta eli National Institutes of Health), Imagine Cup, A’ ja Adobe Design Achievement Award.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leonhard Müllner

Kuva: Jussi Virkkumaa

Leonhard Müllner
taiteilija / mediatutkija

Aion työskennellä kahden hankkeen parissa Saaren kartanossa.

Ensimmäinen on nimeltään ”SUPERWONDER (Vom Körper zur Sonne zum Licht)” ja se on tehty yhteistyössä Total Refusal -kollektiivin kanssa, johon kuuluvat Robin Klengel, Leonhard Müllner ja Michael Stumpf.

”Superwonder (Kehosta aurinkoon ja auringosta valoon)” kertoo maailman kuvauksesta ja havainnoinnista nykyajan videopelien luoman kokemuksen välityksellä. Lähtökohtana on havainto siitä, että nykyisten avoimien pelimaailmojen digitaaliset maailmat esittävät kosmoksensa esi-kopernikaanisina levyinä. Litteän ”kartan” ympärillä kiertää maalattu universumi laatikkona (”Skybox”), pallona (”Skydome”) tai dynaamisena, monikerroksisena animaationa (”Skysphere”).

”Superwonderissa” avatar lähtee tunkeutumaan häntä ympäröivän universumin väitettyyn äärettömyyteen. Keskiaikaisten kirkkoisien kuten Isidorus Sevillalaisen tai Salzburgin Vergiliuksen tekstien saattelemana digitaalisen taivaankannen rakennettu luonne tulee näkyviin ja liittymäkohdat myöhäiskapitalistisen ja varhaiskeskiaikaisen maailmankokemuksen välillä avautuvat.

Toisen projektin nimi on ”Money is a Form of Speech” (Raha on puhemuoto), jonka on myös tehnyt Total Refusal -kollektiivi eli Robin Klengel, Leonhard Müllner ja Michael Stumpf.

”Money is a Form of Speech” on luentobaletti ammuntapelissä, joka sijoittuu digitaalisesti luotuun Washington D.C:n kaupunkiin. Käyttämällä pelin tarjoamaa rajoitettua kehonkieltä avatarit tanssivat ja esiintyvät samalla, kun keskustelevat demokratian ja kapitalismin kyseenalaisesta yhteistyöstä. Muusikko säestää livenä tapahtumia, joita selostetaan lavalta samalla, kun yleisö saa todistaa situationistien rauhallista väliintuloa läntisen maailman digitaalisen pääkaupungin välityksellä.

Katsojat seuraavat joukkoa matkakumppaneita, jotka ylittävät ”The Division 2” -nimisen digitaalisen taistelukentän (Ubisoft Entertainment 2019) – dystooppinen moninpelinä pelattava verkkoammuntapeli. Vaikka avatarit ovat hampaisiin asti aseistettuja, he ovat tulleet paikalle rauhanomaisin aikein. Pelin tarjoaman rajoitetun kehonkielen avulla pelin esiintyjät etenevät yli taistelukentän tanssien ja esiintyen, luovat sävellyksiä ja ovat vuorovaikutuksessa maiseman kanssa samalla, kun välttävät väkivallantekoja.

He pysähtyvät kriisialueilla ja tarkkailevat digitaalista kuvaa kaupungista, joka seisoo ainutlaatuisena demokratian ja kapitalismin yhteistyön kammiona ja symbolina sekä kansainvälisten järjestöjen kenttänä. Kansalaisvapauteen ja tasa-arvoon tähtäävät instituutiot ja kaupallistamiseen tähtäävät instituutiot seisovat rinta rinnan Washingtonissa. Itse asiassa Washington ja Yhdysvaltojen demokratia on molemmat rakennettu orjavoimaa käyttämällä kustannustehokkuuden maksimoimiseksi ja niinpä niiden historiaan liittyy alusta alkaen pyrkimys sekä vapauteen että sen rajoittamiseen taloudelliselle eliitille.

Sen perustamisesta lähtien 1800-luvulta tähän päivään saakka Washington D.C. ei ole ollut kuin muut kaupungit, mutta se on ollut erittäin vahva ja kiistanalainen symboli. Sitä luonnehtivat sen tuhat patsasta ja edustusrakennusta ja se on aina ymmärretty itsekin monumentiksi. Mitä demokratiasta voidaan oppia sen nykyisessä tilassa analysoimalla digitaalista kuvausta Washingtonista?

Yhteistyössä: Catalina Insignares (performanssi) / Adina Camhy (säveltäjä) / Christopher Hüttmannsberger (kerronta, ääni)

Saaressa haluan rikastuttaa työtäni perspektiivillä, joka poikkeaa kansainvälisistä ja monialaisista näkökulmista. Lisäksi toivon saavani ystäviä ja mahdollisia työkumppaneita avoimeen kollektiiviini. Pyrin käsittelemään uusia teoksia yksityiskohtaisemmin keskitetyssä tilassa. Ehkä jopa saattaa tohtorintutkintoni loppuun.

Teen työni tietokoneellani ja kaikki mitä teen on tämän digitaalisen mustan laatikon sisällä. Silti työskentelen melkein aina yhteistyössä muiden kanssa. Kuvaamme videopeliympäristössä verkossa, leikkaamme kuvaamaamme Zoomissa ja työstämme yhteisiä tekstejä ja ajatuksia Google Docsissa. Useimpina päivinä teen töitä Zoomissa tai Discordissa, joskus koko päivän.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Taina Mäki-Iso

Kuva: Jussi Virkkumaa

Taina Mäki-Iso
teatteriohjaaja, opettaja ja klovni

Olen jo pitkään haaveillut klovneriakirjan kirjoittamisesta. Suunnitelmissani on taiteilijan henkilökohtaisen näkökulman sisältävä tietokirja, joka antaa kokemusperäistä tietoa klovneriasta kiinnostuneille ammattilaisille ja harrastajille. Vahva läsnäolo, välitön vuorovaikutus sekä riskinoton välttämättömyys ja toisaalta mokaamisen mahdollisuus uutta luodessa tai oppiessa koskettavat klovnien lisäksi myös jokaista meitä. Tältä osin haluan avata aihepiiriä myös laajemmalle lukijakunnalle.

Kirjoitustyöni on aivan aluillaan; olen kovin innostunut ja vähän pelottaakin. Ihmettelen, että miten oikein olen päätynyt tähän tilanteeseen?  Edellä kuvattu tila on hyvin usein läsnä myös klovnilla. Klovnin rohkealla heittäytymisellä ja Saaren kartanon tuella siis töihin! Residenssissä tarkoitukseni on lukea reflektoiden omia muistiinpanojani, kirjoittaa omista klovneriaesityksistäni sekä ennen kaikkea sanallistaa ns. hiljaista tietoani klovneriasta. Todennäköisesti tulen siis puhumaan paljon itsekseni. Mielenkiinnolla odotan myös ajatustenvaihtoa muiden residenssiläisten kanssa.

Kesällä luin kirjoitustyön taustaksi sekä entuudestaan tuttua että itselleni uutta klovneriakirjallisuutta. Tätä projektia voin jatkaa, jos oma kirjoitustyöni marras-joulukuussa tökkii. Tieto siitä, että voin jatkaa ensi vuonna Taiteen edistämiskeskuksen tuella kirjoitustyötä rauhoittaa. Minun ei siis tarvitse kahdessa kuukaudessa edes yrittää kirjoittaa kirjaa. Mahdollisuus keskittyä ja syventyä aiheeseen Saaren kartanossa tuntuu todelliselta lahjalta.

 

Taina Mäki-Iso (FM) on fyysiseen teatteriin ja klovneriaan erikoistunut ohjaaja ja opettaja, joka työskentelee laajalti teatterin, tanssin, sirkuksen ja musiikin ammattilaisten, opiskelijoiden ja harrastajien kanssa. Hän esiintyy myös klovnina ja hän on tehnyt useita sooloesityksiä kuten: Kohti horisonttia (2010), haMEmo (2013/14, esitys oli myös Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ohjelmistossa 2015-16), Viikinkiprinsessa (2016), MEDEIA: Klovnin raivonhallintaopas (2018) ja Piilossa (2019). Mäki-Iso on mukana myös Georgian Murphyn kirjoittamassa ja ohjaamassa Tohtori Zeiffal, Tohtori Zeigal ja virtahepo, jota ei koskaan saatu kiinni -esityksessä (2018 Fabulous Bäckström Brothers, Musiikiteatteri Kapsäkki). Hän on esiintynyt kotimaan lisäksi myös Itävallassa, Ranskassa, Tšekissa, Beninissä, Yhdistyneissä Arabiemiraateissa ja Espanjassa. Hän työskentelee myös sairaalaklovnina (Tri Tanttarulla) ja on vieraillut Klovnirouva Marttana ikäihmisten palvelukeskuksissa.

Mäki-Iso on tehnyt ohjauksia mm. Helsingin, Oulun, Lappeenrannan ja Kuopion kaupunginteattereihin sekä vapaille ryhmille. Hänen viimeisimmät ohjaustyönsä ovat Teatteri Eurooppa Neljälle Hannu ja Kerttu -vai meneekö kaikki ihan pipariksi? (2020), klovneriaa ja nykytanssia yhdistävä Muteco (2019) tanssijoille Mari Kortelainen ja Kalle Pulkkinen, Hyvä trion Kalevalainen ensiapulaukku K-18 (2017) ja Niki Blombergin, Katri Lausjärven ja Mäki-Ison bouffonvaikutteinen ja monialainen MANIA-esitys (2016).

Hän on arvostettu opettaja ja opettanut mm. klovneriaa ja naamioilmaisua Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, Nätyllä, Turun taideakatemiassa, Lahden sirkuskoulutuksessa sekä Beninissä ja Tšekissä. Taina itse on opiskellut klovneriaa ja komiikkaa opettajinaan mm.Philippe Gaulier, Pierre Byland, Giovanni Fusetti, Ami Hattab, Norman Taylor ja Angela de Castro.

www.tainamakiiso.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Charlotte Wührer

Kuva: Jussi Virkkumaa

Charlotte Wührer
kirjailija ja kääntäjä

Saaren residenssin aikana aion työstää flash fiction -pienoisromaaniani. Hanke on kuvitteellinen tutkimus halulinjoista: oikoteistä, jotka suurimmaksi osaksi jättävät eläinten ja ihmisten jo tallaamat polut huomiotta. Desire Lines koostuu novelleista, jotka voi lukea joko yhtenä kokonaisuutena tai yksittäisinä tarinoina. Yhdessä ne tutkivat paikkaa ja ihmisiä kohtaan tuntemaamme vetovoimaa (ja vastenmielisyyttä). Kerronnan säikeet horjuttavat odotuksia ajallisesta lineaarisuudesta, ja queerin olemus on painanut niihin leimansa.

Saaren kartanossa pyrin saamaan valmiiksi ensimmäisen luonnoksen, johon kerään inspiraatiota ympäristöstä. Haluaisin sisällyttää romaaniin valokuvia ja siksi aion etsiä visuaalisia symboleja halulinjoille. Tämä tarkoittaa paljon kävelyretkiä!

Aikani Saaren kartanossa on myös eräänlainen kokeilu: perehdytys työskentelyyn päätoimisena kirjailijana sekä rauhaisan yksinäisyyden kokemista.

 

Charlotte Wührer (s. 1990) on Berliinissä asuva kirjailija ja freelance-kääntäjä Newcastle-under-Lymestä, Englannista. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu lukuisissa verkko- ja painetuissa julkaisuissa, kuten SAND Journal, Ellipsis Zine ja Daddy Magazine. Hän on ollut loppusuoralle valittujen joukossa useissa kilpailuissa, mukaan lukien Bristol Short Story, Cambridge Short Story ja Mslexia -kilpailut. Vuonna 2018 hän oli Berliinin ensimmäinen opiskelijakolumnisti, jonka kirjoituksia julkaistiin Berliinin yliopistoja ja opiskelijoita palvelevan Berlin Studierendenwerkin julkaisuissa. Hän työstää parhaillaan flash fiction -pienoisromaania, joka käsittelee paikkaa ja halua.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lotta Aarikka

Kuva: Jussi Virkkumaa

Lotta Aarikka
väitöskirjatutkija ja vapaa kirjoittaja

Saaren residenssijaksolla kirjoitan loppusuoralla olevaa väitöskirjaani, joka käsittelee suomalaisen murteentutkimuksen historiaa aineistojen, metodien ja kieli-ideologioiden näkökulmasta.

Residenssissä mököttäminen sopii minulle hyvin. Vaikka yleisesti stereotypia kammiossa puurtavasta tutkijasta on epätosi, huomaan, että erityisesti pitkän väitösprosessin loppusuoralla olen sisäänpäinkääntynyt ja kärttyinen ihminen, joka kaipaa rauhaa. Residenssissä on mahdollista siivota pois tieltä kaikki se normaali arki, joka tuntuu olevan itsen ja tutkimuksen välissä. On tilaa ajatella.

Bio
Syntynyt Porissa vuonna 1987.
Kovaääninen mutta kiltti.
Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä, folkloristiikka, luovaa kirjoittamista ja suomen kieltä.
Valmistunut suomen kielen maisteriksi 2014.
Kirjoittaja: blogi ja muita yhteiskunnallisia tekstejä, kaunokirjallisia yritelmiä.
Eniten kiinnostaa: kieli, politiikka, yhteiskunta, yliopistot, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, tosi-tv, kaikki kimaltava, omat koirat


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀

Kuva: Tomiwa Ajayi

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀
Kirjailija

Residenssin aikana aion työstää surun, muistin, sukupuolen ja digitaalisen median teemoja.

Työstän osia romaanistani, jonka alustava nimi on The Daughters (Tyttäret). The Daughters -romaani käsittelee ensisijaisesti neljää sisarta, jotka pitävät huolta rappeuttavaan Alzheimerin tautiin sairastuneesta äidistään. Sisarusten kertomukset ovat kirjeiden, päiväkirjamerkintöjen ja some-postauksien muodossa, ja naiset joutuvat kohtaamaan kaunansa äitiään, toisiaan ja ainutta veljeään kohtaan, joka oli äidin lempilapsi ja murhattiin murrosiässä. Romaani keskittyy perheen surun ja menetyksen intiimeihin yksityiskohtiin, mutta tutkii myös nigerialaisissa perheissä yleistä poikalasten suosimista.

Prosessiini kuuluu paljon lukemista ja pohtimista ennen kuin aloitan kirjoittamisen. Uskon, että romaanin yksityiskohdat ja suunta selkeytyvät minulle pikkuhiljaa. Eräs romaanin neljästä osasta koostuu kokonaan postauksista sosiaalisessa mediassa. Tässä tietoisena pyrkimyksenäni on luoda ja viestiä hahmon tietoisuudesta pääasiassa hänen kanssakäymisensä kautta sosiaalisessa mediassa. Osaan postauksista kuuluu nuorimman tyttären valokuvia kukista.

www.ayobamiadebayo.com

Ayọbámi Adébáyọ on kirjoittanut kirjan ”Älä mene pois”, joka voitti panafrikkalaisen 9mobile-kirjallisuuspalkinnon. Kirja on päässyt loppusuoralle naisten kaunokirjallisuuden Baileys-kilpailussa, Wellcome-kilpailussa ja Kwani? käsikirjoitus-kilpailussa. Se valittiin myös kansainvälisen Dylan Thomas -kilpailun ja Dublinin kirjallisuuskilpailun loppusuoralle. New York Times nimesi kirjan ‘Älä mene pois’ vuoden merkittäväksi kirjaksi ja The Guardian, The Economist, The Wall Street Journal ja muut julkaisut ovat valinneet sen vuoden parhaaksi kirjaksi. Se on julkaistu tai sitä parhaillaan valmistellaan julkaistavaksi 20 kielellä 24 maassa. Ayọbámin kirjoituksia on julkaistu The New York Timesissa, Wasafirissa, Ellessä, BBC:ssä, The Guardianissa ja monessa muussa julkaisussa.  MacDowell Colony, Ledig House, Sinthian Cultural Centre, Hedgebrook, Ox-bow School of Arts, Saaren kartano ja Ebedi Hills ovat myöntäneet hänelle apurahoja tai residenssipaikan. Hänellä on englanninkielisen kirjallisuuden kandidaatin ja maisterin tutkinto Obafemi Awolowo -yliopistosta Ifessä, Nigeriassa. Lisäksi Ayọbámilla on luovan kirjoittamisen maisterin tutkinto East Anglian yliopistosta Isossa-Britanniassa, missä hänelle myönnettiin kansainvälinen luovan kirjoittamisen stipendi.  Vuonna 2017 hän voitti Future Awards Africa -palkinnon taiteen ja kulttuurin luokassa.

 

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Klaus Maunuksela

Kuva: Jussi Virkkumaa

Klaus Maunuksela
dramaturgi ja kirjoittaja

Pyrin residenssin aikana selvittämään, mikä on algoritminen libretto ja millaisia ovat sen mahdollisuudet taiteellisena muotona.

’Algoritminen libretto’ on spekulatiivinen käsite, jolla yritän hahmottaa teknologian ja automatisaation vaikutusta kieleen ja sitä miten tämä näkyy, tulee näkymään tai voisi näkyä nykymusiikissa ja esitystaiteessa. Algoritmisuus viittaa paitsi algoritmeihin joille nykyiset digitaaliset alustat, palvelut ja työkalut perustuvat, myös niihin enemmän tai vähemmän huomaamattomiin vaikutuksiin joita algoritmisen logiikan hallitsemissa ympäristöissä toimiminen saa aikaan ajattelussa, puheessa ja inhimillisen toimijuuden – esimerkiksi katsojan, kuluttajan tai dramaturgi-kirjoittajan – rakentumisessa.

Libretto on tekstilaji, alue ja kenttä jolla pyrin näitä vaikutuksia lähestymään. Kehitän residenssin aikana ääneen esitettävien, esityksellisten tekstien tuottamiseen sopivia periaatteita ja ohjeita, joita kokeilen erilaisten käytännön kokeiden ja ajatusleikkien kautta. Tutkin kieltä sen eri olomuodoissa: ääninä, värähdyksinä, syntaktisina rakenteina, materiaalina ja rytminä. Samalla kehitän teoreettista ymmärrystäni teknologian, vallan ja kielen keskinäisistä suhteista lukemalla aihetta koskevaa kirjallisuutta.

Residenssityöskentely algoritmisen libreton parissa toimii teoreettisena ja käytännöllisenä alustana tuleville teosprosesseille, joissa kieltä koskeva koettelu yhdistyy uusiin äänen ja musiikin esittämisen ja vastaanottamisen muotoihin; jonkinlaisena diskursiivisena tavoitteenani on ”libreton” käsitteen laajentaminen ja sen motivoiminen uusissa yhteyksissä perinteisen oopperan ja musiikkiteatterin ulkopuolella.

Mahdollisesti. Oman työni ohella toivon residenssijakson myös avaavan tilan ei-digitaaliseen kommunikaatioon ja kohtaamisiin, joiden reunaehdot eivät määräydy digitaalisten alustojen ehdoilla. Tämä mahdollisuus (tai sen mahdottomuus) ovat ehkä jotain, mitä vain maantieteellisen etäisyyden ottaminen ja dis-konnektio tuovat näkyviin.

klausmaunuksela.wordpress.com

Klaus Maunuksela (s.1993) on dramaturgi ja kirjoittaja, joka toimii teatterin, nykymusiikin ja kirjallisuuden alueilla. Hänen työskentelyään erilaisten teosmuotojen parissa yhdistää usein teoreettinen mielenkiinto kielen ja vallan suhteeseen sekä kysymys esityksestä mahdollisena ajattelun tilana. Hän on kirjoittanut mm. kaksi näytelmää, librettotekstejä sekä Työstäkieltäytyjän käsikirjan (2019) yhdessä yhdeksän muun kirjoittajan kanssa. Hän on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta ja opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anthea Moys

Anthea Moys
Taiteilija, kouluttaja, tohtoriopiskelija

Residenssini aikana Saaren kartanossa aion hyödyntää sen ainutlaatuista, hiljaista ja kaunista ympäristöä ja kirjoittaa käytäntöperusteiseen tutkimukseen pohjautuvaa väitöskirjaani. Tässä käytäntöperusteisessa tutkielmassa olen omaksunut esitystutkimuksellisen lähestymistavan leikkiin ja pelaamiseen ja palaan kriittisesti 13 vuotta sitten tehtyyn Boxing Games -peliin ja lavastan uudelleen siihen liittyvän performanssityön soveltaen vallan ja etuoikeuksien teemoja. Kuten useimmat tietävät, tohtorin tutkinto voi olla melko yksinäinen kokemus. Odotan innolla uuden oppimista muilta taiteilijoilta ja tutkijoilta residenssissä ja haluan jakaa omat käytäntöni ja tutkimukseni myös heidän kanssaan. Saaressa on myös tanssistudio, jossa voin liikkua ja hengittää joka päivä. En ole vielä varma, mitä minä/me aiomme tehdä tässä tilassa ja sen kanssa, mutta koska työskentelen pääasiassa prosessilähtöisesti… aika sen näyttää!

Kotisivut: www.antheamoys.com
Facebook Anthea Moys
Instagram: @antheamoys

Anthea on taiteilija, kouluttaja, leikki- ja pelifasilitaattori, elinikäinen oppija, juoksija ja tohtorikoulutettava Northumbrian yliopistossa Isossa-Britanniassa. Anthealla on monia rooleja, mutta kaikkein eniten häntä kiinnostavat erilaiset leikin käytännöt taiteilijana/fasilitaattorina/tutkijana/kouluttajana erilaisissa yhteyksissä. Hän valmistui maisteriksi vuonna 2008 Witsin yliopistosta Etelä-Afrikassa, missä hänen tutkielmansa keskittyi leikkiin, pelaamiseen ja performanssiin julkisessa tilassa. Vuonna 2013 hän voitti performanssitaiteen Standard Bank Young Artist -palkinnon nuorille taiteilijoille (palkinnonjakamisen ensimmäisenä vuonna) teossarjallaan ”VS.”, johon kuuluu epäonnistumisen hyväksyminen ja voittamisen uudelleen hahmottaminen oppimisena. Hän on matkustellut laajalti taiteilijana ja leikin/pelaamisen fasilitoijana. Toukokuussa 2015 hän osallistui Johannesburg Pavilion -residenssiin 56:ssa Venetsian biennaalissa. Elokuussa 2018 Anthea oli yksi kolmesta afrikkalaisesta performanssitaiteilijasta, joka valittiin matkaresidenssiin nimeltä History Will Be Kind To Me For I Intend To Perform It. Siellä hän sai toimeksiannoksi luoda uusi performanssi kolmelle performanssitaiteen festivaalille Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vuonna 2018 Anthea oli tanskalaiseen LEGO Säätiöön kuuluvan The Capital of Children -projektin residenssitaiteilija ja -tutkija ja helmikuussa 2020 hän fasilitoi leikkitilaisuuden Lontoossa Wellcome Collection -museossa. Anthea tekee kolmatta vuotta käytäntöperusteista tutkielmaansa, jossa hän keskittyy leikkiin, pelaamiseen, etuoikeuksiin ja valtaan esitystutkimuksen näkökulmasta. Anthea asuu, oppii, työskentelee ja leikkii nykyään Newcastlessa, Isossa-Britanniassa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sara Pajunen

Sara Pajunen
viulisti, säveltäjä, ääni- ja kuvataiteilija

”Mine Songs: Sounding an Altered Landscape” eli ”Kaivoslauluja: Muuttuneen maiseman ääniä” on henkilökohtainen, pitkäaikainen projekti, joka tutkii Pohjois-Minnesotan muuttunutta maisemaa USA:ssa, taiteilijan lapsuuden kotiseudulla. Viimeisen puolentoista vuosisadan ajan Mesabi Iron Range -kaivosalueen maaperää on tuhottu rautamalmin louhintaprosessissa teräksen tuottamiseksi – saman teräksen, joka auttoi amerikkalaisten ponnisteluja toisen maailmansodan aikana ja jolla on rakennettu suuri osa Yhdysvaltojen infrastruktuurista. Hankkeessa käytetään erilaisia välineitä (kuten perinteistä säveltämistä, epäperinteisiä graafisia musiikin symboleita, liikkuvaa kuvaa, arkistoääntä, ympäristön ääntä ja/tai käsiteltyä ääntä) monimutkaisen ja provosoivan kuvauksen luomiseksi alueesta, joka henkii amerikkalaisia narratiiveja ja joka on tällä hetkellä jakautunut poliittisesti kahtia.

 

Kotiresidenssini aikana luon ”Kaivoslaulujen” puitteissa ääni-installaation, jota varten sävellän Kaivoslauluja-ääniteoksen ja teen kokeiluja Mesabin kaivosalueelta hankittujen kuvien ja äänien suhteesta. Työssäni minua kiinnostaa henkilön alistamisen teema ja se, miten ympäristön ja ihmisen välinen suhde on käännetty päälaelleen niin, että ihminen on asetettu valta-asemaan. Käytän erilaisilla mikrofoneilla tallennettuja ympäristötallenteita sävellyksen perustana ja annan äänen ominaisuuksien sanella musiikillisen reaktioni. Minä, ihminen, otan toisarvoisen roolin vahvistaakseni ympäristötallenteen luontaista voimaa ja musiikillisia ominaisuuksia. Kuvan avulla etsin (usein yläpuolelta) näkökulmia, jotka korostavat sekä valtavaa tuhoa että valtavaa kauneutta ja näin haastan vallitsevan amerikkalaisen pakkomielteen kaksijakoisista johtopäätöksistä.

www.sarapajunen.com
sara@sarapajunen.com
MINE SONGS


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Perttu Saksa

Perttu Saksa
Kuvataiteilija

Saaren kartanossa olen keskittynyt työskentelemään 1800-luvun valokuvatekniikoilla. Olen kiinnostunut esitysvälineen ja kuvattavan kohteen vaikutuksista toisiinsa. Mitä seuraa, kun virheitä ja orgaanisia jälkiä sisältävät analogiset valokuvatekniikat, kemian jäljet ja syöpymät alkavat viedä tilaa itse kuvan kohteelta? Historialliset kerrokset ja materiaalisuuden läsnäolo viittaavat kuvantekemisen – ja katsomisen – historiaan. Tarkastelemmeko kuvaa tietoisempina muistojen, historian, läsnä- ja poissaolon vaikutuksesta meihin?

Odotan Saaren kartanon residenssijaksolta suvantoa pysähtyä tarkastelemaan omaa tekemistäni. Analogisten valokuvien rinnalla työstän Saaren kartanossa lähestyvän näyttelyn materiaalia ja editoin siihen liittyviä tekstejä. Toivon Saaressa vietetyn ajan avaavan uusia polkuja ja toisaalta kuljettavan keskeneräisiä prosesseja kohti valmiimpaa.

Työskentelyprosessilleni on hyvin tyypillistä asioiden päällekkäisyys – teen useita asioita samaan aikaan, joka saattaa olla hyvin kuluttavaa projektien kasaantuessa, mutta toisaalta asioiden kerroksellisuus ja limittäisyys usein palvelevat työntekoa ja ajattelua.

www.perttusaksa.com

Perttu Saksa on kuvataiteen maisteri (Kuvataideakatemia 2008), ja hänellä on ollut näyttelyitä koti- ja ulkomailla 2000-luvun alusta lähtien. Saksan teoksia on lukuisissa julkisissa kokoelmissa, ja hän oli Ars Fennica -ehdokas 2017 sekä Fotofinlandia 2014 -palkinnon voittaja.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Isaac Chong Wai

© Innsbruck International/ Mia Maria Knoll

Isaac Chong Wai
Taiteilija

Teen residenssini Saaren kotiresidenssinä, jossa työstän projektia nimeltä ”Diktaattorien kuolemat uudelleen lavastettuina”. Siinä tutkin, kuinka eri diktaattorien kuolemat on ikuistettu, minkälaisia muistamisen menetelmiä ja historiankirjoitusta niihin liittyy stigmaattisena historiallisena tosiasiana ja samalla käytän uudelleen lavastusta taiteellisen työn kautta keinona muistaa ja muistuttaa, ettemme saa unohtaa näitä asioita tulevaisuuden vuoksi. Tutkimus keskittyy historiallisiin tosiseikkoihin diktaattorien kuolemasta, heidän muistomerkkeihinsä ja yleisön reaktioihin, kun diktaattorien kuolemasta on ilmoitettu.

Kotiresidenssin aikana haluan lukea ja miettiä sekä keskustella säännöllisesti muiden residenssin taiteilijoiden ja apurahan saajien kanssa. Olisi mielenkiintoista ymmärtää myös, miten he kaikki työskentelevät ja tuottavat taideteoksia. Pyrin residenssijakson aikana keskittymään tutkimukseen ja hankkeeni kehittämiseen.

Tietoa työtavoistani: Luen ja pohdin rauhassa niin, että muodot, järjestykset ja asioiden väliset yhteydet sekoittuvat mielikuvituksessani ja niistä muodostuu uusia kuvauksia. Työn kehitysvaiheessa tapaan tutkia asioita, että pystyn vastaamaan kysymyksiin kuten: mistä se muodostuu? Jos se on ihmiskäsin tehty, miksi sitä sanotaan luonnolliseksi? Miten valheet on laadittu ja mikä niiden tarkoitus on? En välttämättä löydä vastausta, mutta minusta vastaamattomat kysymykset ovat aina mielenkiintoisempia kuin kysymykset, joihin löytyy selkeä vastaus. Työstän näitä kysymyksiä ja rakennan niiden kautta taideteokselle käsitteelliset puitteet.

www.isaacchongwai.com

ISAAC CHONG WAI on valmistunut kuvataiteen kandidaatiksi Hongkongin baptistiyliopiston kuvataiteen akatemiasta sekä julkisen taiteen ja uusien taidestrategioiden maisteriksi Bauhaus-Universität Weimarista Saksassa. Hän on pitänyt soolonäyttelyitä Blindspot-galleriassa Hongkongissa (2019), Zilberman-galleriassa Berliinissä (2019), Kunstraum-galleriassa Münchenissä (2018), Goethe-instituutissa Hongkongissa (2018) ja Bauhaus-museossa Weimarissa (2016). Hänen töitään on ollut esillä Soulissa Korean modernin ja nykytaiteen kansallismuseossa, Innsbruckin biennaalissa ja IFFR:ssä Rotterdamissa (2020), nykytaiteen museossa Taipeissa ja Guangdong Times -museossa Kantonissa (2019), M+ -museossa ja Para Site -taidekeskuksessa Hongkongissa (2018), Stiftung Brandenburger Torissa ja Haus der Kulturen der Weltissä Berliinissä (2017), Deutsche Künstlerbundissa Berliinissä ja Gwangju Media Art -festivaaleilla (2016), Kunstfest Weimarissa Saksassa ja Macura-museossa Serbiassa (2015) sekä Moskovan museossa nuoren taiteen biennaalin yhteydessä (2014). Hänen teoksensa kattavat useita eri medioita kuten performanssit, installaatiot, maalaukset, videot, valokuvaus ja sekatekniikat. Hän muuttaa ihmiskehon jännitteet, väliintulot ja vuorovaikutuksen ihmisten suhteutumistapojen mikrokosmokseksi yhteiskuntajärjestelmissä. Henkilökohtaisten tapahtumien ja globaalien ilmiöiden vaikutuksesta hän soveltaa työhönsä kollektivismin ja individualismin, geopolitiikan, siirtolaisuuden, historiallisten traumojen, identiteettipolitiikan ja julkisuuden teemoja. Hän työskentelee ja asuu Berliinissä ja Hongkongissa.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Catherine Sarah Young

Catherine Sarah Young
Taiteilija ja kirjailija
nykyiset kytkökset: Scientia-stipendiopiskelija filosofian tohtoriohjelmassa UNSW Sydney -yliopiston taide ja muotoilulaitoksella, Obama-säätiön nimittämä johtaja Aasian ja Tyynenmeren alueella

Saaren kartanossa työstän teemoja ilmastonmuutoksesta ja ympäristön tulevaisuudesta erityisesti arktisella alueella.

Tämä on ensimmäinen kotiresidenssini – matkustuskielto ja Covid-19-tilanne on valitettava – joten yritän aktivoida luovuuttani tutustumalla nykyiseen asuinkaupunkiini Sydneyyn uudella tavalla. Muutin tänne syyskuussa 2019 filosofian tohtoriohjelmaan osallistuakseni ja olen vielä suhteellisen uusi täällä, joten näen kaiken tuorein silmin. Minulla on erittäin kannustava tohtorintutkintojen valvojaryhmä sekä akateeminen ja taiteellinen yhteisö maailmanlaajuisesti, joten toivottavasti nykyiset rajoitteet ja olosuhteet inspiroivat minua työskentelemään uusin tavoin.

Tietoa työtavoistani: Saan inspiraatiota luonnosta, lukemistani kirjoista ja tukemistani aatteista. Koska taustaani kuuluu molekyylibiologiaa, taidetta ja vuorovaikutussuunnittelua sekä journalismia käytän yleensä erilaisia välineitä tutkimiseen, ja tulokset ovat yleensä interaktiivisilla ja aistimuksellisia.

Catherine Sarah Young on kiinalais-filippiiniläinen palkittu poikkitieteellinen taiteilija, suunnittelija ja kirjailija, jonka teoksissa tutkitaan luontoa, rooliamme luonnossa sekä luonnon ja teknologian välisiä jännitteitä. Molekyylibiologian, nykytaiteen ja vuorovaikutussuunnittelun ammattilaisena hän on tuottanut useita taiteellisia teoksia, joissa hän tutkii ilmastonmuutosta ja tulevaisuuttamme ympäristön kannalta (The Apocalypse Project eli maailmanloppuprojekti), tiedettä ja yhteiskuntaa (Wild Science eli villi tiede) sekä Future Rx (kestävyys). Hänellä on kansainvälinen näyttely-, apuraha- ja stipendiaattiprofiili ja hän on työskennellyt tutkijoiden, teollisuuden ja yhteisöjen kanssa, viimeksi Berliinissä, Wienissä, Pekingissä ja Amazonin sademetsissä. Hän kirjoittaa tieteiskirjallisuutta ja on harjoittanut taekwondoa jo yli kaksikymmentä vuotta. Hän on saanut Scientia-stipendin UNSW Sydney -yliopiston taide ja muotoilulaitokseen, missä hän tutkii ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä. Lisäksi hän on Obama-säätiön nimittämä johtaja Aasian ja Tyynenmeren alueella. Hän toimi hiljattain taiteilijana Moskovan kosmonautiikan museon järjestämässä avaruustaiteen kesäkoulussa (Space Art Summer School).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tuomas Kettunen ja Theodosia Roussos

Dekolonisaation musiikki on taidemusiikkiprojekti, jonka ovat tehneet kaksi taiteilijaa maapallon eri puolilta: Tuomas Kettunen Helsingistä ja Theodosia Roussos Los Angelesista, Kaliforniasta. Molemmilla on tausta klassisen musiikin esiintyjinä ja säveltäjinä, mutta myös heidän oma yksilöllinen kulttuuritaustansa ja osaamisensa jättää jälkensä teokseen.

Pyrimme tässä hankkeessa haastattelemaan naisia kaikkialta maailmasta kysymällä heiltä, mitä dekolonisaatio eli siirtomaavallan purkaminen merkitsee sinulle? Nämä oikeiden ihmisten vastaukset ja tarinat toimivat lähtökohtana luovalle prosessillemme, jossa luomme omaa musiikkia ja tekstiä (englanniksi, suomeksi ja kreikaksi) haastattelujen innoittamana, mutta käytämme myös tallenteita haastatteluista. Hanke tuo esiin yksilöiden tapoja uhmata sosiaalisia rakennelmia, siirtomaavaltaa ja sortohallitusjärjestelmiä. Ne ovat kaikki siirtomaavallan purkamisen muotoja, erityisesti ihmisen mielessä. Meitä kiehtoo ajatus individualismista ja taiteellisesta ilmaisusta kapinana patriarkaalisia ja siirtomaiden sortojärjestelmiä vastaan.

Tuomas on suomalainen modernin klassisen ja mediamusiikin säveltäjä, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Helsingissä. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta ja on lisäksi opiskellut säveltämistä Los Angelesissa, Kaliforniassa, USC Thornton School of Music -oppilaitoksessa. Uusimmissa teoksissaan hän on keskittynyt tutkimaan multimediateosten mahdollisuuksia, joissa yhdistyvät musiikki, video, koreografia ja valaistussuunnittelu niin, että ne luovat yleisölle entistä kokonaisvaltaisempia kokemuksia. Hänen musiikillisissa rakenteissaan yhdistyvät rytmiset silmukat ja mikrotonaalisuus sekä historialliset ja ei-musiikilliset sitaatit. Hänen teoksiinsa kuuluvat sävellykset koko orkesterille, kamarikokoonpanoille ja soolosoittimille, ja merkittävimmät muusikot ja ensemblet ovat esittäneet monia niistä sekä Suomessa että ulkomailla. Tuomas on kirjoittanut useita kappaleita suomalaisten ja amerikkalaisten runoilijoiden teksteihin sekä musiikkia elokuva-, teatteri- ja radiodraamoihin.

Theodosia on kansainvälisesti esiintyvä kreikkalainen sopraano Kyprokselta, oboen/englannintorvensoittaja, improvisoija ja säveltäjä. Hän on esiintynyt muun muassa Los Angelesin filharmonikkojen, Bostonin filharmonikkojen ja Tucson Symphonyn kanssa sekä lukuisten studio-orkestereiden kanssa Warner Brothersin, Sonyn, EastWest Studiosin ja Coachellan studioissa. Hän on hiljattain ollut mukana useissa levytysprojekteissa säveltäjä Emile Mosserin kanssa soittaen oboeta, englannintorvea ja laulaen ja tuotti alkuperäisiä improvisoituja melodioita elokuvaan The Last Black Man in San Francisco, äänitti oboeta Netflix-ohjelmaan Homecoming sekä toimi sopraanosolistina Miranda Julyn elokuvaa Kajillionaire varten.  Hän näytteli Mariaa musikaalissa West Side Story USC-musiikkiakatemiassa ja Songfestissä vuonna 2018. Tämän kauden kiinnityksiin on kuulunut ensi-iltarooleja The Industryn uudessa Sweet Land -oopperassa, New Opera Westissä sekä virtuaalinen soolo-oboe ensi-ilta Synchromyn Bird LA Day -esityksessä Kaliforniassa. Theodosian intohimo moderniin ja improvisoituun musiikkiin on johtanut soololaulu- ja oboe-esityksiin Euroopan vuoden 2017 kulttuuripääkaupungissa Pafosissa Kyproksella, Banff Centressä Kanadassa, Bang on a Can -festivaaleilla New Yorkissa, soundSCAPEssa Italiassa ja Songfest-festivaaleilla Ohiossa, USA:ssa. Theodosia odottaa innolla esiintymistä vuonna 2021 uuden Polymnia-oopperansa ensi-illassa, jonka on tilannut kalifornialainen instituutti UCLA Stavros Niarchos Center for the Study of Hellenic Culture, sopraano/oboe-solistina esiintymistä Dots+Loops Nonstop -festivaaleilla Australiassa sekä oboen soittamista Spoleto-festivaaleilla ja Songfestissä USA:ssa. Theodosia on usein vieraileva luennoitsija entisissä oppilaitoksissaan USC:ssä, UCLA:ssa ja Oberlinin konservatoriossa.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hiljaisuus ry

Kuva: Pia Bartsch

Hiljaisuus ry, Taideorganisaation kehittämisresidenssi

Residenssijakson aikana teemme intensiivistä työtä Hiljaisuus-yhteisön ja taideorganisaatiomme kehittämiseksi, kestävien ja ekologisten toimintamallien jalkauttamiseksi ja yhteisömme hyvinvoinnin kasvattamiseksi.

Olemme kiinnostuneita kehittämään uudenlaisia toimintamalleja, uutta organisaatioajattelua ja kestäviä sekä hyvintointia edistäviä toimintamalleja. Jokaisella taiteilijalla, suunnittelijalla, tuottajalla ja muulla taiteen ammattilaisella Hiljaisuus-yhteisössä on valtavasti koulutukseen ja kokemukseen perustuvaa asiantuntemusta, jota haluamme hyödyntää kehittämistyössä. Lisäksi olemme kutsuneet työryhmään kolme ulkopuolista taideorganisaatioiden toiminnan ja kehittämisen asiantuntijaa luotsaamaan meidät kehitysprosessin läpi.

Koemme tärkeäksi residenssityöskentelyn mahdollistaman vetäytymisen arjesta ja keskittymisen kuuntelemaan, keskustelemaan ja työskentelemään yhdessä kehittääksemme Hiljaisuus-yhteisöstä arvojamme ja odotuksiamme vastaavan taiteellista työskentelyä mahdollistavan toimijan. Työskentelemme arjessa etäyhteyksien varassa eri puolilta Suomea, joten todellinen läsnäolo on meille ensiarvoisen tärkeää. COVID-19-epidemian aikana olemme opetelleet myös läsnäoloa ja intensiivistä ryhmätyöskentelyä etäyhteyksin, ja uskomme että voimme hyödyntää näitä oppeja epidemian jälkimainingeissa, mikä estää koko työryhmän läsnäolon Saaren kartanolla.

Haluamme luoda uudenlaista organisaatioajattelua, joka ottaa huomioon taiteellisen ajattelun jo toimintatavoissa ja organisaation rakenteissa. Haluamme osaltamme olla kehittämässä ajatusta alustamuotoisesta toimijuudesta taidekentällä ja kysymme millaisia mahdollistavia rakenteita taiteilija tarvitsee pystyäkseen keskittymään taiteen tekemiseen. Lisäksi haluamme etsiä kestäviä ja ekologisia toimintatapoja, jotka voisivat jalkautua taideorganisaation arkeen.

Saaren residenssissä tapahtuva työskentelyjakso on osa Hiljaisuus ry:n organisaation kehittämisvuotta. Olemme vuoden 2020 aikana työskennelleet kunnianhimoisesti ja intensiivisesti kehittääksemme Hiljaisuus-organisaatiosta taiteen tekemistä, Kaukosen kylää ja Hiljaisuus-yhteisöä parhaalle mahdollisella tavalla palvelevan taideorganisaation. Kehitystyöhön on osallistunut yhdistyksen työntekijät, hallituksen jäsenet sekä kutsutut asiantuntijat, joista kullakin on oma asiantuntemuksen alue taideorganisaation toiminnassa ja kehittämisessä.

Toivomme Hiljaisuus-organisaation kehittämisprosessin luovan uudenlaista organisaatioajattelua taidekentälle ja auttavan myös muita taideyhteisöjä kehittämistyössä. Tulemme jakamaan tietoa prosessista ja sen tuloksista loppuvuodesta 2020.

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry edistää taiteen tekemisen mahdollisuuksia Lapissa toteuttamalla esitystoimintaa, taidetapahtumia, verkostoitumalla ja tarjoamalla puitteet taiteelliseen työhön sekä uusien monialaisten kumppanuuksien solmimiseen. Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry on perustettu vuonna 2012 ja toimii nykyisin ympärivuotisesti alueellisesti ja kansallisesti merkittävänä alustana taiteelliselle työlle, tapahtumille sekä projekteille. Yhdistys on alle kymmenessä vuodessa kehittynyt festivaalin taustaorganisaatiosta laaja-alaiseksi ja monimuotoiseksi taidealan ja taiteellisen työn tuotanto- ja kehitysalustaksi.

Yhdistyksen toiminnan keskiössä ovat vuosittain kesäkuun alussa järjestettävä monitaiteinen Hiljaisuus-festivaali, esittävän taiteen uusien teosten toteutusta tukeva Hiljaisuus-residenssi ja ympärivuotinen esitys- ja konserttitoiminta, jonka keskeisin tapahtumakonsepti on Seasons of Silence Kittilän Särestöniemessä. Lisäksi yhdistys toimii alueellisesti merkittävänä taiteen asiantuntijana Lapissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen taidetoimijoiden äänenkannattajana  taide- ja kulttuuripoliittisessa päätöksenteossa ja verkostotoiminnan asiantuntijana niin alueellisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Hiljaisuus-festivaalille myönnettiin sirkustaiteen valtionpalkinto vuonna 2017.

Residenssityöskentelyyn osallistuu paikan päällä Saaren kartanolla ja etäyhteyksin kaikkiaan 15 henkilöä: Hiljaisuus ry:n taiteelliset suunnittelijat, tuottajat, hallituksen jäsenet sekä kutsutut taideorganisaatioiden toiminnan ja kehittämisen asiantuntijat.

 

Taiteelliset suunnittelijat:

Taija Helminen on näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Taija käsikirjoitti ja ohjasi Kaukosen kylän historiasta ja kertomuksista kumpuavan monitaiteisen Unia Ounasjoen mutkasta – teostrilogian vuoden 2019 Hiljaisuus-festivaalin ohjelmistoon. Nyt Taija suunnittelee vuoden 2021 Hiljaisuus-festivaalin ohjelmistoa osana suunnittelevaa työryhmää.

Henna Kaikula on sirkustaiteilija, esiintyjä ja teoskonseptien suunnittelija. Henna on työskennellyt Hiljaisuus-festivaalin taiteellisena johtajana vuosina 2017-2019, kehittänyt festivaalin lisäksi Hiljaisuus ry:n muita toimintoja ja luonut Kaukosen kylässä useita monitaiteisia ja tilasidonnaisia esityksiä. Henna on toiminut Hiljaisuuden Vuodenajat -tapahtumien toisena taiteellisena suunnittelijana vuodesta 2018 lähtien.

Mikko Perkola on gambisti ja esiintyjä. Mikko aloitti työnsä Hiljaisuuden parissa vuonna 2019 toimien Hiljaisuus-festivaalin toisena taiteellisena johtajana sekä suunnittelijana muissa Hiljaisuuden toiminnoissa. Mikko suunnittelee vuoden 2021 Hiljaisuus-festivaalin ohjelmistoa osana suunnittelevaa työryhmää.

Lauri Sallinen on klarinetisti ja monipuolinen esiintyjä. Lauri on esiintynyt Hiljaisuus-festivaalilla ja Hiljaisuuden Vuodenajat- menneiden vuosien aikana. Vuodesta 2018 lähtien Lauri on toiminut Hiljaisuuden Vuodenajat -tapahtumien toisena taiteellisena suunnittelijana vuodesta 2018 lähtien.

Riikka Vuorenmaa on skenografi, valo- ja tilasuunnittelija. Riikka on toiminut Hiljaisuus-festivaalilla ja Hiljaisuus ry:ssä monissa eri tehtävissä mm. teknisenä vastaavana ja hallituksen puheenjohtajana. Nyt Riikka työskentelee ensisijaisesti vuoden 2021 Hiljaisuus-festivaalin taiteellisen suunnittelijana osana suunnittelevaa työryhmää huolehtien erityisesti tilakuratoinnista ja -suunnittelusta.

Tuottajat:

Jonna Leppänen on toiminut Hiljaisuus-festivaalin ja Hiljaisuus ry:n tuottajana vuodesta 2017 lähtien. Jonna työskentelee toiminnanjohtajan työparina vastaten kaikista Hiljaisuus ry:n toiminnoista ja päivittäisestä toimistotyöstä. Lisäksi Jonna  vastaa Hiljaisuuden koordinoiman Northern Network for Performing Arts -verkoston toiminnasta sekä muista kansainvälisistä hankkeista ja projekteista.

Joonas Martikainen on yksi yhdistyksen ja Hiljaisuus-festivaalin perustajista ja toiminut Hiljaisuudessa tuottajana ja toiminnanjohtajana jo yli kymmenen vuotta. Joonas luo ympärilleen monialaisia verkostoja ja vastaa organisaation toiminnasta, festivaalista ja Hiljaisuuden Vuodenajat -tapahtumakonseptista muun Hiljaisuus-väen kanssa.

Hallituksen jäsenet:

Tuija Alariesto on kulttuuriyhdistysaktiivi sekä monissa eri tehtävissä toiminut museoalan ammattilainen. Tuija on tutustunut Hiljaisuuden toimintaan muun muassa yhteistyökumppanin näkökulmasta toimiessaan museonjohtajana Särestöniemi-museossa vuosina 2018-2019. Tuija tuo Hiljaisuuden hallitukseen monipuolista osaamista taide- ja kulttuuriorganisaatioiden johtamisesta ja lappilaisesta kulttuurikentästä.

 

Konsta Huusko on kuvataiteilija ja taitava puusta rakentaja. Konsta on toiminut jo monta vuotta  Hiljaisuus-festivaalin talkoolaisena ja tiiminvetäjänä sekä ollut kultainen apu Kaukosen työväentalon kunnostuksessa.  Konsta tuo Hiljaisuuden hallitukseen lappilaisen taiteilijan ja kokeneen Hiljaisuus-talkoolaisen ääntä.

Katariina Imporanta on markkinoinnin ja brändityön asiantuntija. Katariina työskenteli Hiljaisuus-organisaatiossa viestinnän, markkinoinnin ja tuotannon tehtävissä vuonna 2019 sekä käynnisti Hiljaisuuden organisaation kehittämistyön vuoden 2020 alussa. Katariina tuo Hiljaisuuden hallitukseen brändiosaamista, laajat matkailun ja markkinoinnin verkostot, kulttuurimatkailuosaamista ja Hiljaisuus-organisaation tuntemusta.

Anu Niiranen on graafinen suunnittelija ja markkinoinnin asiantuntija. Anu on työskennellyt Hiljaisuuden parissa brändin ja visuaalisen ilmeen suunnittelijana sekä festivaalitalkoolaisena aika ajoin jo useiden vuosien aikana. Anu tuo Hiljaisuuden hallitukseen brändi- ja viestintäosaamista sekä yritysmaailman näkökulmaa organisaation kehittämistyöhön.

Salla Santanen sirkustaiteilija ja tanssija sekä tanssinopettaja. Salla on työskennellyt Hiljaisuus-festivaalilla vastuullisena talkoolaisena jo useiden vuosien ajan ja tuntee festivaalin anatomian hyvin. Salla tuo Hiljaisuuden hallitukseen sirkustaiteen ja taiteilijan näkökulmaa.

 

Kutsutut asiantuntijat:

Tuuja Jänicke on teatteriohjaaja, hahmoterapeutti ja työnohjaaja. Tuuja on työskennellyt Hiljaisuuden ja Hiljaisuuden työntekijöiden parissan vuoden 2020 aikana luoden pohjaa kuormittamista työtavoista luopumiselle, terveelle ja hyvinvointia tukevalle työyhteisölle sekä Hiljaisuuden työntekijöiden ammatilliselle kehittymiselle.

Esa Kylmälä on taideorganisaation hallinnon, tuotannon ja talouden asiantuntija ja kokenut johtaja. Esa työskentelee erityisesti Hiljaisuuden hallituksen kanssa hallitustoiminnan kehittämiseksi ja auttaa hallituksen jäseniä luomaan uudenlaiseen toimintakulttuuriin ja organisaatiomalliin sopivia hallitus- ja hallintokäytäntöjä.

Antti Majava on kuvataiteilija ja Mustarinda-seuran perustajajäsen. Antti on ansioitunut tieteen ja taiteen yhteentuoja ja jalkauttaa moninäkökulmaista ajattelua taiteen pariin sekä yhteiskuntaan. Antti tuo Hiljaisuuden kehittämisprosessiin ekologista ajattelua ja haastaa Hiljaisuuden toimintamalleja kestävän tulevaisuuden, ekologisuuden ja resurssiviisauden näkökulmista.

Kati Sirén yhteisöteatteriohjaaja ja fasilitaattori. Kati on luotsannut Hiljaisuus-organisaation kehittämistyötä työpajamuotoisesti vuoden 2020 aikana. Kati luo Hiljaisuuden kehittämistyölle optimaalisen työskentely-ympäristön ja taluttaa Hiljaisuuden väen läpi tämän kehittämisprosessin luoden mahdollisuuden uudenlaiseen organisaatioajattelun kehittymiseen ja johdonmukaiseen päätöksenteon sekä päätösten jalkauttamisen.

www.hiljaisuusfestivaali.fi

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Deep Time Transcestors

Deep Time Transcestors (työnimi) on Ana Teo Ala-Ruonan, Even Minnin, Camille Auerin, Alvi Haapamäen, Satu Kankkosen ja Eeti Piiroisen toteuttama esitysprojekti, joka juhlistaa ei-binääristä esihistoriaa. Edellä mainitun ydintyöryhmän lisäksi projektissa on mukana tuottaja Riikka Thitz, esitysdramaturgi Santtu Uuttu sekä larp-konsultti Pihla Lehtinen.

Deep Time Transcestors katsoo evolutiiviseen esihistoriaamme ja löytää sukulaisuuksia varhaisista elämän olomuodoista. Projektissa tutkitaan larpin, leikin ja somaattisten menetelmien avulla millainen esihistoriallinen ei-sukupuolitettu ja monilajinen ruumis on voinut olla ja miltä tuntuu ruumiillistaa sitä nykypäivässä. Deep Time Transcestors spekuloi esihistoriamme radikaalia ruumiillisuutta trans-feministisestä näkökulmasta. Keskeisimpiä kysymyksiä projektille on: Miten voisimme uudelleen kirjoittaa ja ymmärtää historiaamme ja evoluutiota tavalla, joka ei tunnusta binääristä sukupuolikäsitystä tai vahvista cis- ja heteronormeja?

Saaren kartanon residenssissä olemme ydintyöryhmämme kesken leikkineet, tehneet luku- sekä somaattisia harjoitteita, lukeneet queer ekologiaa käsitteleviä tekstejä ja keskustelleet niistä sekä biologian ja evoluution tarinoiden cis- ja heteronormatiivisuudesta. Lisäksi olemme käyneet perusteellisia keskusteluita työryhmän välisestä turvallisuudesta ja kehittäneet yhteisiä suostumuksen tekniikoita sekä kosketus- ja muita harjoitteita että keskusteluita varten. Olemme myös pohtineet somaattisen harjoittamisen kaanonissa olevia cis- ja heteronormatiivisia elementtejä, ja työstäneet somaattista harjoittamista mahdollisimman transinklusiiviseksi. Ja ennen kaikkea olemme käyttäneet aikaa tutustuaksemme toisiimme ja muodostaaksemme turvaisan, sallivan ja huolta pitävän työilmapiirin.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Springroll Media

Vuosi 1976 oli tärkeä vuosi Kiinalle – puheenjohtaja Mao kuolee ja kulttuurivallankumous päättyy. Chengdun kaupungissa viisi nuorta naista löytää 2 juania rahaa kadulta. He ostavat itselleen jäätelöä ja päättävät teettää valokuvan studiossa. Kymmenen vuoden välein he ottavat uuden valokuvan samassa asennossa. Perinne jatkuu tähän päivään saakka. Vaikka heidän elämänsä ovat kulkeneet eri reittejä ja heillä on erilaiset poliittiset näkemykset, he pysyvät läheisinä ystävinä.

 

Hankkeen/elokuvan nimi: Mao’s Ice Cream (Maon jäätelö)
Ryhmän nimi: Springroll Media.
Verkkosivut: www.springrollmedia.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kivikokoelma

Kivikokoelman työryhmään kuuluvat dramaturgi Emil Santtu Uuttu, esitys- ja videotaiteilija Ilmari Paananen, tuottaja-kuraattori Riikka Thitz ja äänisuunnittelija Tatu Nenonen.

Uuttu ja Paananen aloittivat teoksen materiaalin keruun vuonna 2019. Kenttäretket Länsi- ja Itä-Suomeen sekä yhteistyö Geologian Tukimuskeskuksen, Helsingin yliopiston geologian laitoksen ja kivikerhojen kanssa loivat pohjan taiteelliselle työlle.

Saaren kartanossa järjestämme kerättyä materiaalia näyttämölle. Tutkimme, kuinka nähdä yleisessä erityistä ja tutussa jotain vierasta. Tarkastelemme partikulaaria, jotakin yksittäistä ilmentymää, tätä.

Kivikokoelma on esseistinen teos ajasta. Tarkastelemalla kiviä esitys pyrkii muuttamaan kokemuksen ajasta ja katsomaan maailmaa hetken kivien ylilajillisen aikaperspektiivin lävitse. Teos koostuu näyttely- ja esitysosasta. Teos järjestetään kiertueena yhdessä Lakeuden, Nurmijärven, Tampereen, Joensuun ja Jyväskylän kivikerhojen kanssa syksyllä 2021.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

EXE / Ikbal Lubys ja Aii Wijayanti Anik

STARRY NIGHT TO NOISY DAY / TÄHTITAIVAASTA MELUISAAN PÄIVÄÄN

Tämä äänitaiteen, maalauksen ja valaistuksen yhdistelmä on saanut inspiraationsa Van Goghin maalauksesta ”Tähtikirkas yö”, joka heijastaa tietyn paikan tunnelmaa. Käyttämällä 2- ja 3-ulotteista maalausmateriaalia yhdistettynä ääneen ja valaistukseen työstä tulee moniulotteinen installaatio, joka esittelee tietyn kaupungin ilmapiiriä maalauksen ”Tähtikirkas yö” tyyliin. Alkuperäisenä ideana oli Indonesian pääkaupunki Jakarta, joka esitetään Tähtikirkas yö -maalauksen tyyliin niin, että siinä heijastuu Jakartan olosuhteet tähtikirkkaasta yöstä aamuun ja edelleen sumuiseen iltapäivään. Työssä esitetty kaupunki voisi olla mikä kaupunki tahansa ja työ voisi kulkea millä nimellä tahansa. Kaupungin tunnelma syntyy äänen ja valon asteittaisesta muuttumisesta niin, että se vie katsojan aikamatkalle yöstä iltapäivään, tähtikirkkaasta yöstä meluisaan päivään.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hanna Husberg & Agata Marzecova

TOWARDS ATMOSPHERIC CARE / KOHTI ILMAKEHÄN HOITOA

Kohti ilmakehän hoitoa on kuvataiteilija Hanna Husbergin ja ekologian, valokuvauksen ja uuden median tutkijan Agata Marzecovan pitkäaikainen taidepohjainen tutkimushanke, jossa he tutkivat ilmaa luonnollisena/kulttuurisena ja teknis-ekologisena ilmiönä median, tieteen ja teknologisen vuorovaikutuksen verkostossa. Laajentamalla huolenpidon käsitettä kattamaan myös ilma ja ilmakehä, nousee kysymys: Miten voimme pitää huolta jostain, jota emme pysty suoraan kokemaan, mutta jolla on silti suora vaikutus jokapäiväiseen elämäämme?

Työstämme Saaren kartanossa projektia From Aurora to Geospace eli Aurorasta Geospaceen, joka on yksi kolmesta Kohti ilmakehän hoitoa -hankkeen yhteydessä kehitetystä tapaustutkimuksesta. Tarkastelemalla laaja-alaisia teknotieteellisiä perusrakenteita ilmakehän ilmiöiden havaitsemiseksi Fennoskandian arktisella alueella hanke tutkii niiden roolia uusien kuvien rakentamisessa, jotka mahdollistavat ympäristön ymmärtämisen ja havaitsemisen uusilla tavoilla. Tarkoituksenamme on tuottaa audiovisuaalinen essee, joka perustuu Ars Bioarctica taide- ja tiederesidenssin yhteydessä keräämiimme materiaaleihin Kilpisjärven biologisella asemalla vuosina 2018-19.  Tutkimme erilaisia teknistieteellisiä tapoja visualisoida ympäristöä ja erityisesti ilmapiiriä. Yhdistämme tekstiä ja audiovisuaalisia materiaaleja ja käytämme esseististä muotoa muodostaaksemme yhteyden ”näkyvyyden” ja ”aistittavuuden” runollisuuteen ja politiikkaan. Sana ”essee” juontaa juurensa ranskankielen sanasta ”essayer” eli pyrkiä tai yrittää, ja tässä tarkoitamme sillä välinettä avoimeen, arvioivaan etsintään ja ideoiden ja menettelytapojen testaamiseen.

Saaren kartano tarjoaa myös valmisteluvaiheen pitkäjänteiselle yhteistyötyöllemme ja tukee pidemmällä aikavälillä (2020-2022) Koneen Säätiön tuella kehitettyjen uusien tuloksien laatimista.

 www.towardsatmospheric.care


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Friends in Combat / Isobel Dryburgh & Biljana Radinoska

YSTÄVÄT TAISTELUSSA / ISOBEL DRYBURGH & BILJANA RADINOSKA

Saaren residenssin aikana aiomme luoda julkisessa maisemassa esitettävän sarjan sokkeja. Sarja koostuu eripituisista ja erimuotoisista osista, jotka muodostavat performanssin, kuvataiteiden ja sosiaalisen koreografian risteytyksen. Miten selittää idea tai pikemminkin henkilökohtaisen kokemuksen ja eletyn tapahtuman lietsoma tarve samalla, kun yrittää välttää antamasta itsestään kuvaa uhrina kuten on tehnyt jo 18 vuoden ajan? Toisen meidän nuoruudessa tapahtui hyväksikäyttöä, joka on jättänyt jälkeensä tietynlaisen tarkkailun ja kokemuksen maiseman, sisäisen dramaturgian, johon liittyy vahvasti käsitys itsestä uhrina. Miten ilmaista karttunutta kapinan tunnetta, voimakasta poliittista erimielisyyttä ja samalla taiteellista halua määritellä, ilmaista asioita täsmällisesti? Pohjalla on pyrkimys kehittää täsmällinen taidemuoto, joka viestisi kokemuksesta ja olisi samalla ehdottoman ja häpeilemättömän tarkkaliikkeinen. On kerättävä ystäviä ja suunniteltava hyökkäys – näin me näemme yhteistyömme: suunnittelemme hyökkäystä. Työkalumme ja taustamme tulevat teatterista ja kuvataiteesta. Ajatuksemme kulkevat ajassa ja tilassa ja käyttävät fiktiota näiden kahden hyydyttämisen välineenä. Pohdimme strategiaa ja yleisöä ja osallistumme tähän hankkeeseen panostamalla siihen maalauksia, sotilaallisuutta ja teatteria. Luomme laajennettuja kuvia käyttämällä jo käytössä olevia lähetysmuotoja alustana halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Aloitteemme on rohkea sisältönsä suhteen, mutta myös ainutlaatuisten lähestymistapojensa johdosta, joista ammennamme. Emme silti pidä itseämme rohkeina ja tämä kysymys on aiheuttanut meille päänsärkyä. Siinä on ristiriita: miten me, jotka emme pidä itseämme rohkeina, suunnittelemme hyökkäyksen? Haluamme oppia hyväksymään omat ristiriitamme – emme suinkaan ratkaistaksemme niitä, vaan oppiaksemme tuntemaan ristiriitamme ja hyväksyäksemme ne taiteellisen kielen kautta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Rabota

Nonknowledge Zones: The Tunnel by Rabota (Ei-tiedon alueet: RABOTAn Tunneli)

Mediatutkimusta yhteistyössä Saaren kartanon kanssa

Ei-tiedon alueet -hanke on mediatutkimuksen osa-alue, jonka Rabota aikoo toteuttaa tämän lähes kaikkialle ulottuvan karanteenin aikana asumattoman Meganomin niemimaan erämaa-alueilla, muinaisen Kreikan pohjoisimmalla rajaseudulla. Näissä merkittävissä olosuhteissa Rabotan taiteilijat tulkitsevat Internetin kuolleiden valtakunnan labyrintiksi, johon he aikovat rakentaa viestintätunnelin.

“Ei-tieto on poissuljettu mahdollisuus. Ei-tiedon valitseminen tarkoittaa matkalle lähtöä – seikkailua, josta ei ole paluuta. Ei-tieto on pako tai ihmisten joukkolähtö jostakin. Pakomme tarkoituksena on nopea vaellus labyrintissa, jonka epidemian aikana koemme olevan maanalainen tunneli täynnä kuupuutarhoja ja missä navigoimme jokea pitkin nopeilla kanooteilla. Ei-tieto on häivähtelevä puhe, jonka sanat on tehty hiljaisuuden eri muodoista. Ei-tieto on kotiinpaluu.”

Taiteilijat Marika Krasina ja Anton Kryvulia perustivat Rabotan vuonna 2014 tavoitteenaan yhdistää työnsä jaetuksi taiteelliseksi käytännöksi. Taiteilijat ovat keskittyneet yhteisen työnsä alusta lähtien autonomiaan, globaaliin liikkuvuuteen, mediafenomenologiaan ja mediaekologiaan käyttäen omia henkilökohtaisia esineitään taiteen keinoina. Aivan kuin äärimmäisissä olosuhteissa sukupuolta vaihtavat huulikalat, Rabotan taiteilijat asettivat itsensä kuraattoreiksi, mikä tarjosin heille valmiin työnkulun ja mahdollisti heidän omien tapahtumiensa, julkaisujensa ja esineidensä teorisoinnin ja kuratoimisen. Kuuden vuoden yhtäjaksoisen maailmalla vaeltelun tuloksena Marika Krasina ja Anton Kryvulia ovat luoneet taiteellisen työn käytännön, johon sisältyy eristäytymistä, turvattomuutta ja jatkuva riski. Näin Rabota muuttaa olosuhteet välineeksi.

Verkkosivut: http://nonknowledge.space

Kuvassa: Marika Krasina ja Anton Kryvulia, Rabotan perustajat.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anne Naukkarinen & Maarit Mustonen

Olemme työskennelleet taiteilija-työparina vuodesta 2014 lähtien. Meitä yhdistää
kiinnostus ruumiin ja kielen kysymyksiä, muistamisen ja kuvittelun suhteita sekä
poikkitaiteellista työskentelyä kohtaan. Naukkarisen tausta on tanssi-, esitys- ja
kuvataiteessa, ja Mustosen kuvataiteessa ja runoudessa. Teoksemme ovat olleet
muodoltaan esityksiä, installaatioita ja julkaisuja.

Saaren kartanossa jatkamme keväällä 2020 aloittamaamme työskentelyprosessia,
jossa käytämme menetelmänä erilaisia muistiinpanon ja tallentamisen keinoja: mm. kehollista, kielellistä ja kuvallista tallentamista. Työskentelyprosessimme kestää vuoden, jona aikana merkitsemme muistiin havaintoja ja kokemuksia ajasta, jota elämme. Työskentelyn pohjalta teemme esityksen ja julkaisun, jotka jaamme vuonna 2021.

Työskentelemme prosessissa ajan ja elämän materiaalisuuden kanssa – miten eri
tavoin voimme tallentaa niitä? Millaisia maailmoja kahden eri ihmisen muistiinpanot luovat yhdessä? Millainen on yksityisten muistiinpanojen suhde julkiseen tilaan?

Koemme, että muistiinpanojen menetelmään liittyy horisontaalisuutta ja ajattelemme että sillä on mahdollisuus purkaa hierarkioita: samalle muistivihon aukeamalle, yhteen kehoon tai kuvaan saattaa päätyä ruokakauppalista, jonkun teoreetikon ajatuksia, suttuja sekä tunteiden purkauksia. Muistiinpanot on myös menetelmä, jota käytetään monilla eri aloilla – työskentelytapa on jaettu. Silti jokaisen muistiinpanot ovat yksilöllisiä.

”…and I suppose that keeping in touch is what notebooks are all about.” – Joan
Didion

Menetelmämme kytkeytyy muistamisen prosessiin, joka on koko ajan muotoutuva – se voi asettaa kyseenalaiseksi vakiintuneet, valtaapitävät tarinat, kuvat ja
kehollisuudet.

Saaren kartanossa työstämme materiaalia kohti Notes 1.4.–9.8.2020 -esitysluonnosta ja julkaisukokeilua, jotka jaamme work in process -versioina ryhmänäyttelyssä Surrender? Surrender Exhibition Laboratoryssa Helsingissä 3.7.–9.8.2020. Residenssiajan työskentelymme keskittyy myös kesänäyttelyn jälkeiseen aikaan: miten jatkamme työskentelyämme kohti viimeisiä versioita
esityksestä ja julkaisusta?

Toivomme ajasta Saaren kartanossa intensiivistä ja inspiroivaa! Residenssin ainoina taiteilijoina kokemuksesta tulee varmasti poikkeava ja erityinen. Saaressa vietetyn ajan jälkeen jatkamme residenssiämme vielä hetken aikaa kotiresidenssinä, jona aikana mm. ripustamme näyttelyn.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Zden Brungot Svíteková

Zden Brungot Svíteková (SK/N/CZ)
tanssitaiteilija, esiintyjä, tanssintekijä ja tutkija.

Saaressa ollessani aion sukeltaa syvemmälle aisteihin ja erityisesti kosketukseen somaattisissa käytännöissä ja tavoissa, joilla eri menetelmät tiivistetään luoviksi prosesseiksi. Kosketus on pitkään ollut olennainen osa praktiikkaani ja sen syvällisemmästä ymmärtämisestä tuli välttämättömyys viimeaikaisen tutkimusluomukseni kautta, jonka ajurina oli geologia ja joka keskittyi tektoniikkaan ja aineksen muodostumiseen ja epämuodostumiseen. Osana tutkimusta päätin käsitellä sitä, miten taiteilijakollegani harjoittavat erilaisia somaattisia lähestymistapoja. Niinpä aion Saaressa jatkaa haastatteluja ja niiden prosessoimista ja tutkia teorioita sekä lääketieteellisestä että filosofian ja yhteiskuntatieteen näkökulmasta. Aion dokumentoida omaa somaattisten ja käytännön harjoitusten menetelmien ja tekniikoiden käyttöäni sekä viettää aikaa studiossa, jossa testaan ja harjoitan tutkimusta aikeenani kerätä materiaalia uutta, kosketusta ja sen merkitysvivahteita tutkivaa työtä varten. Lopulta pääsen Saaren kartanossa aloittamaan foorumin, jossa keskitytään kriittiseen pohdintaan ja joka muodostaa kosketuksen symposiumin.

Saaressa viettämäni ajan avainsanat ovat: somaattinen, kosketus, ruumiillisuus, viestintä, väkivalta, turvallisuus, läheisyys, vastavuoroisuus, valtasuhteet.

Odotan innolla, että saan tilaa ja aikaa lukea, prosessoida ja kirjoittaa. Että minulla on keskeytyksetöntä aikaa studiossa luoda ja tehdä työtä jatkuvasti ja päivittäin.  Olen utelias tapaamaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden residenssivieraiden kanssa sekä tutustumaan heidän teemoihinsa, visioihinsa ja lähestymistapoihinsa. Olen myös kiitollinen siitä, että saan jälleen viettää aikaa maaseudulla, missä voin jatkaa kesken olevaa, geologiaan ja maan liikkeiden syvään aikaan keskittyvää työtäni.

Zden Brungot Svíteková valmistui tanssin maisteriksi Bratislavan musiikki- ja draama-akatemiasta Slovakiassa. Hänen taiteellinen työnsä pohjautuu liikkeen tutkimukseen, jota lietsoo hänen syvä kiinnostuksensa ihmiskehoa kohtaan. Kehossa somaattiset käytännöt ja filosofia luovat kielen, jota hän puhuu keskustellessaan mikro- ja makrotasolla tapahtuvista kosketeltavista tapahtumista. Yhteistyöhön perustuvan työtapansa myötä Zden tekee kokeiluja mustan laatikon puitteissa kyseenalaistamalla suoraan Teatterin. Hänen koreografinen työnsä tuottaa esityksiä, jotka sijoittuvat erilaisiin tiloihin, kuten teattereihin, gallerioihin tai julkisiin tiloihin. Sitä sitoo pitkäaikainen kiinnostus monialaiseen vuoropuheluun eri taidemuotojen ja tieteenalojen, kosketuksen, muistin, viestinnän, prosessien ja yhteistyön luonteen välillä.

Eräs hänen taiteellisen lähestymistapansa johtavista kiinnostuksen kohteista on luoda ja kehittää tila kunkin yksilön henkilökohtaiselle, ruumiilliselle ilmaisulle. Vuodesta 2010 lähtien Zden on ollut tiiviissä taiteellisessa vuoropuhelussa Barbora Látalován kanssa ja on OSTRUŽINA -yhdistyksen perustajajäsen.

Hän tekee yhteistyötä myös nuorten yleisöjen, yhteisötaiteen ja välitys-/siirtämislähtöisen toiminnan parissa, joka esitetään performansseina, luovina projekteina kouluissa ja osallistavina tapahtumina tai työpajoina.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jennifer Katanyoutanant

Jennifer Katanyoutanant
taiteilija ja tuottaja

Ruoka vaeltaa paikasta toiseen aivan samoin kuin sitä syövät ihmisetkin. ”Perinteinen” ruokakulttuuri ei aina koostu alueella kasvavista ja kasvatetuista paikallisista raaka-aineista. Moderni pizza on italialaista alkuperää, mutta tomaatit ovat tulleet asteekeilta. Amerikkalainen nakkisämpylä eli hot dog on saanut alkunsa saksalaistyylisestä nakista, mutta kuoren täyttäminen jauhetulla lihalla on alun perin muinaisten sumerilaisten ja kiinalaisten keksintöä. Ristiriita ulkomaalaisista aineksista perinteisessä paikallisessa ruokakulttuurissa kyseenalaistaa tarinat “aidon”, paikallisen ruoan syntyperästä ja siitä, miten aitous määritellään.

Syötävä lautapelimme ”Home” Cooked esittää fyysisellä tavalla, miten erilaiset kulttuuriset perinteet perustuvat maailmanlaajuisen vaihtokaupan ja muuttoliikkeen pitkään historiaan. Siinä tarkastellaan, miten vieras ainesosa matkaa uuteen maahan ja sopeutuu alueen olemassa olevaan ruokasanastoon.

Minusta on jännittävää tavata muut asukkaat, oppia asioita suomalaisesta ruokakulttuurista ja alkaa sisällyttää sen historiaa peliin. Haluan myös oppia muuttohistoriasta Suomessa ja nähdä, miten se on vaikuttanut ruokakulttuuriin.

Olen innokas tutkija ja vietän paljon aikaa lukien ja ihmisten kanssa jutellen. Kaikkein mieluisin tutkimusmuotoni on juoda kuppi teetä ympäröivän yhteisön asukkaiden kanssa. Sen jälkeen käytän tämän tutkimusmuodon kautta oppimiani asioita ja teen nopean prototyypin, testaan sitä heti ihmisten kanssa ja toistan prosessin. Joskus prosessi vie minut sivuteille, joita vaalin loppuikäni.

Jennifer Katanyoutanant on taiteilija, tuottaja ja yhteisöllinen rakentaja, joka hyödyntää mukaansatempaavia kokemuksia luovien yhteisöjen rakentamisessa. Hän luo installaatioita, pelejä sekä lisättyä ja virtuaalista todellisuutta hyödyntäviä kokemuksia ja kuvittelee mielellään kaikkia niitä outoja asioita, joita teemme netissä 10 vuoden kuluttua. Töidensä kautta hän tutkii monimutkaisten tietorakenteiden konkreettisia ilmenemismuotoja, henkilökohtaisten ja maailmanlaajuisten järjestelmien välisiä vastavuoroisia suhteita sekä niiden vaikutusta kulttuuriin, identiteettiin ja mediaan.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jazra Khaleed

Jazra Khaleed (s. 1979) asuu Ateenassa, kirjoittaa yksinomaan kreikaksi ja tunnetaan runoilijana, kääntäjänä ja elokuvantekijänä. Hänen teoksensa ovat vastalauseita nykyajan Kreikan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, erityisesti lisääntyvää kansalliskiihkoa, rasismia ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Saaren kartanossa hän aikoo työstää runosikermää, jonka työnimi on Haya said. Teoksen kautta hän pyrkii tutkimaan siirtolaisuutta, traumaa ja muukalaisvihaa ja samalla puhumaan elämän köyhtymisestä Kreikassa, työttömyydestä, leipäjonoista ja väkivallasta Ateenan kaduilla. Hän haluaa osoittaa, että runoilijat voivat esittää taiteensa kautta uuden näkemyksen siirtolaisten todellisuudesta niin, että se painottaa demokratiaa, monimuotoisuutta ja osallisuutta, ja että he voivat kyseenalaistaa siirtolaisvastaisen kerronnan ja luoda perustan vastakkaisille tulkinnoille muukalaisvihasta kuin se, mitä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa yleisesti nähdään.

Kääntäjänä ja ateenalaisen TEFLON-runolehden perustajana ja toimittajana hän aikoo kääntää Saaren kartanossa runoja kreikaksi Zaina Alsousin kirjasta A Theory of Birds ja toimittaa TEFLON-lehden 23. numeron, joka sisältää mm. Chairil Anwarin (Indonesia), Marie Silkebergin (Ruotsi) ja Nathalie Quintanen (Ranska) runoja.

Jazra Khaleed yhdistää työssään tietoa ja menetelmiä eri tieteenaloilta ja etsii aina uusia ilmaisumuotoja. Hän pyrkii yhdistämään erilaisia luovuuden muotoja uusilla ja epätavallisilla tavoilla, työskentelemään eri alojen taiteilijoiden kanssa (kuten elokuvaajien, kuvataiteilijoiden, muusikoiden ja näyttelijöiden), tekemään elokuvia ja videoita, luomaan installaatioita, järjestämään esityksiä sekä julkaisemaan lehtiä ja kirjoja. Hänen runojaan on käännetty laajalti eri julkaisuja varten Euroopassa, Yhdysvalloissa, Intiassa ja Australiassa. Hänen uusin lyhytelokuvansa Kordelio Concentration Camp sai ensi-iltansa Kasseler Dokfest dokumenttielokuva- ja videofestivaaleilla.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ginta Tinte Vasermane

Ginta Tinte Vasermane
Kuvataiteilija

Ginta on syntynyt Riiassa (Latvia) ja valmistui audiovisuaalisen taiteen kandidaatiksi Gerrit Rietveld -akatemiasta ja taiteen maisteriksi Alankomaiden elokuva-akatemiasta Amsterdamissa.  Hän tekee elokuvia, monikanavaisia videoinstallaatioita, veistoksia, performansseja ja sosiaalisia kannanottoja. Hänen nykyiset teoksensa tutkivat ihmisen käyttäytymisen ja eleiden koreografioita julkisilla paikoilla, sääntöjä ja rooleja, kehojen suhdetta tilaan ja erilaisiin rakenteisiin.

Vuonna 2015 hän loi taide-aloitteen VIDEO DRAMA eli kiertelevän taiteilijan formaatin, joka tuottaa kiertäviä näyttelyjä ja edustaa elokuvan alalla työskenteleviä taiteilijoita.

Saaren kartanossa Ginta aikoo työskennellä Saaren ja Mynämäen ympäristössä tarkkaillen aikaa, maisemaa, ihmisten jokapäiväisiä tapoja, rituaaleja ja liikkeitä kameran linssin läpi. Havainnoista sekä Saaressa kuvatuista lavastetuista teatterivideoista hän tekee videoinstallaation.

www.gintatinte.info

https://www.instagram.com/videodram.a

www.facebook.com/VIDEO-DRAMA-107805460841998


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Salome Tuomaala-Özdemir

Salome Tuomaala-Özdemir, tutkijatohtori, aktivisti

Kirjoitan residenssissä naapuruussuhteista. Olen tutkinut niitä kohta kolme vuotta Koneen Säätiön rahoittamassa Naapurijurtta-hankkeessa Tampereen Hervannassa. Keräsimme tutkimukseen kertomuksia ja havaintoja muun muassa jurtassa, jota muutimme vuoden aikana kahdeksaan eri paikkaan lähiössä. Hervanta ei ole minulle pelkkä tutkimuskohde; olen asunut siellä nelisen vuotta, ja työskennellyt sosiaalisissa hankkeissa vuodesta 2012. Konkreettisen etäisyyden ottaminen omilta huudeilta on välttämätöntä näkökulmien tarkentamiseksi. Residenssityöskentely tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden. Keskityn työstämään tekstiä etnografian tekemisestä kotona.

Samalla kun haen etäisyyttä tutkimuskohteestani ja kodistani, toivon pääseväni lähemmäksi vanhaa kunnon tutkimuksentekoa: rauhassa lukemista ja mietiskelevää kirjoittamista. Tekstini eivät synny tyhjiössä, vaan toisten kanssa keskustellen. Siksi on ihanaa, että residenssi tarjoaa myös ajattelevien ja luovien ihmisten seuraa. Hankkeessa olemme yhdistäneet tutkimusta ja taidetta toisiinsa, ja jatkan residenssissä ajatusten hahmottelua kirjoittamisen lisäksi piirtämällä ja maalaamalla.

Toimin tutkijana Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa. Olen aiemmin tutkinut eettistä toimijuutta ja toimijuuden muutosta, sekä tehnyt työtä useissa yhteisöhankkeissa. Hervannan Uusi Paikallisuus -hankkeessa kehitin monikielistä yhteisöä taiteilijoiden ja osallisuuden tutkijoiden kanssa. Naapurijurtta-tutkimuksessa olen havainnoinut yhteisön rakentumista, naapuriapua arkisena dialogina ja hyvien käytäntöjen leviämistä naapureiden kesken. Naapuriavusta olen kerännyt kokemuksia ja ajatuksia myös eläessäni kroonisen kivun kanssa. Kipu on pätkinyt tutkimuksentekoa, muuttanut toimijuuttani ja aktivismiani, sekä tiivistänyt suhteitani lähellä oleviin ihmisiin ja paikkoihin.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Grace Wong

Grace Wong on taiteilija, arkkitehti, rakentaja ja nykyisin Nebraskan maaseudulla Yhdysvalloissa sijaitsevan taiteilija- ja kirjoittajaresidenssi Art Farmin vetäjä.

Yhteistyössä yhteistyökumppaninsa taiteilija Jennifer Katanyoutanantin kanssa Grace tutkii ruokahistorian, peliteorian ja suomalaisen ruokakulttuurin teemoja.

Saaren kartanossa Grace toivoo voivansa tutkia ja kokea Suomen ruokahistoriaa samalla, kun suunnittelee ja luo prototyypin syötävästä lautapelistä Jenniferin kanssa. Hän odottaa innolla ruokapelin kokeilemista, ruoanlaittoa ja tarinoiden jakamista ruokakulttuurista muiden residenssivieraiden kanssa sekä näiden makujen ja keskustelujen dokumentointia.

Koska Grace on koulutukseltaan sekä arkkitehti että taiteilija, hänen töissään punoutuvat yhteen tutkimuslähtöinen konseptin kehittäminen, tarkka prototyyppien luonti iteroivan suunnitteluprosessin pohjalta ja tutkiva toiminta, joka voi käsittää fyysisiä toimia, ajatusharjoituksia ja improvisoitua performanssia. Hänen ruoanlaittotekniikkansa heijastavat hänen ongelmanratkaisukykyään, sillä hän käyttää (joskus epäsovinnaisia) aineksia niiden saatavuuden mukaan halutun tuloksen saavuttamiseksi.

Grace Wong käyttää paikkasidonnaisia arkkitehtonisia installaatioita, osallistavaa performanssia ja uusmediaa keinona luoda leikkimielistä, mutta oivaltavaa vuoropuhelua paikallisesta kulttuurista ja muistikuvista. Hän aloitti uransa arkkitehtinä vuonna 2013 ja on laajentanut toimintaansa yhteisöllisiin rakennushankkeisiin vuodesta 2014 lähtien. Hän on ollut mukana suunnittelemassa ja rakentamassa kokeilevaa, positiivisen nettovaikutuksen omaavaa prototyyppiä ”Techstyle Haus” (esitelty New York Times, Archdaily, Inhabitat ja Metropolis -aikakauslehdissä) ja johtaa tällä hetkellä useita hankkeita, joissa annetaan hylätyille vanhoille maatilarakennuksille uusi elämä studioina ja asuin- ja käyttötiloina Art Farm -taiteilijaresidenssissä Nebraskan maaseudulla. Vuosi 2017 oli ratkaiseva hänen urallaan, sillä hän jätti arkkitehtitoimiston kehittääkseen taiteellisia hankkeita syrjäisillä seuduilla kuten Death Valley (Kalifornia), Koh Lon (Thaimaa), Marquette (Nebraska) ja Sôca (Slovenia). Grace on nyt Art Farmin erikoistoiminnan ja logistiikan strategi. Hän valmistui monitieteellisen taiteen kandidaatiksi Kalifornian yliopistosta Irvinessa ja arkkitehtuurin maisteriksi Rhode Islandin taidekorkeakoulusta. 

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ALEX ILARI AISSAOUI

Kuva: Jussi Virkkumaa

FT-kandidaatti/tutkija/luennoitsija

Saaren kartanossa aion työstää väitöskirjaani, erityisesti lukuja 2 (muinaiset kansainväliset valtiojärjestelmät) ja 3 (järjestelmä vs. yhteiskunnalliset ongelmakohdat) ja se pitää minut varmasti kiireisenä.

Olen varautunut tekemään kovasti töitä, tapaamaan mielenkiintoisia kollegoja ja pitämään huolta fyysisestä kunnostani. Olisi myös mukavaa tutustua paikalliseen yhteisöön.

Yritän ylläpitää säännöllistä aikataulua ja tehdä töitä 9–17 välillä joka päivä. Viikonloppuisin olisi hauskaa tehdä inspiroivia asioita muiden residenssiläisten kanssa.

Alex Ilari Aissaoui on tohtorin tutkintoa suorittava opiskelija Helsingin yliopistosta, joka tutkii poliittista, yhteiskunnallista ja alueellista muutosta. Hän on Helsingin yliopiston Muinaisen Lähi-idän imperiumin huippuyksikön jäsen. Hänen akateemisia kiinnostuksen kohteitaan ovat kansainvälinen historia, kansainvälisten suhteiden teoria, vallan tasapainon teoria ja englanti. Hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa muinaisen Lähi-idän diplomatiasta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

PEDRO HURPIA

Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuvataiteilija

Residenssikauteni aikana Saaren kartanossa aion työskennellä hankkeen parissa, joka käsittelee uskon ja tieteen välistä suhdetta muinaisen taikavarpukäytännön harjoittamisessa. Taikavarpu, yleensä puun oksa, on ikivanha kaivonkatsomisen tekniikka, jonka avulla etsitään energiakenttiä maanpinnan alapuolella pohjaveden, haudattujen metallien, malmin, öljyn ja muita materiaalien löytämiseksi. Monet näkevät sen suosittuna uskomuksena ilman ratkaisevaa tieteellistä selitystä; uskomuksena, joka keskittyy näennäisesti hyödyttömään ja epävakaaseen esineeseen, jota käyttävät ja jonka tehoon uskovat tavalliset ihmiset eri kulttuureista ja eri puolilta maailmaa.

Taikavarvun käyttö sinänsä muistuttaa performatiivista toimintaa rituaalien, ennalta määriteltyjen komentojen ja menetelmien keskellä tavoitteena menestys niille, jotka sitä käyttävät.

Muutamia kysymyksiä, joita pohdin: miten uskon avulla voidaan ennakoida hukattuja esineitä tai piilotettuja materiaaleja? Onko mahdollista määritellä uudella tavalla geologisia näkökulmia mielentämällä esineitä tai tilanteita? Onko mahdollista luoda sarja sääntöjä, jotta taikavarpua voitaisiin käyttää missä tahansa?

Menetelmäni perustuu uudelleen tärkeäksi merkittyjen laitteiden ja fiktiivisten kertomusten kehittämiselle, jotta voimme esitellä leikkisiä tapoja tuottaa tietoa, joka haastaa yhteisen ymmärryksemme.

Toivon löytäväni paikan, jossa saan läheisen yhteyden luontoon ja luoviin työkaluihin, joiden avulla voin kehittää näitä taiteellisia strategioita. Minua miellyttää ajatus, että Saari on ollut oikea meren ympäröimä saari 1000-luvun alkuun saakka. “Maan kohoamisen seurauksena se kuitenkin vähitellen sulautui mantereeseen. Pellot, jotka näet tässä tänään, olivat siis ennen merenpohjaa.” Luultavasti paikka, missä olemme nyt, oli pitkään veden alla piilossa kaikilta. Jotenkin tämä sopii hyvin hankkeeni runollisuuteen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ACHIM LENGERER

Kuva: Jussi Virkkumaa

Taiteilija ja toimittaja Achim Lengerer työstää kysymyksiä poliittisesta puheesta ja kielestä, joita hän käsittelee live-esityksissä ja elokuvaääniraidoissa tai joille hän luo paikan installaatioissa ja painetussa aineistossa. Lengerer on opiskellut Prahan elokuva- ja TV-akatemia FAMUssa, Städelschulessa Frankfurtissa ja taideoppilaitoksessa SLADE School of Fine Arts Lontoossa ja suoritti jatko-opintonsa Jan-van-Eyck-Academiessa Maastrichtissa, Alankomaissa.

Tällä hetkellä Lengerer työstää filosofian tohtorin tutkintoaan Goldsmiths-yliopistossa Lontoossa. Se käsittelee kollektiivista harjoittelua taiteellisena ja poliittisena mallina tiloissa, joissa käydään sosiaalisia neuvotteluja. Lengerer on perustanut erilaisia yhteistyöhankkeita, kuten freitagsküche Frankfurt am Mainissa ja voiceoverhead yhdessä taiteilijakollega Dani Galin (Israel) kanssa. Vuonna 2017 hänet kutsuttiin documenta 14 -projektiin tekemään 21 tunnin pituista radiolähetystä, jonka tuotti SavvyFunk/Deutschlandradio.

Vuodesta 2009 lähtien Lengerer on johtanut näyttelytila, tuotanto- ja kustannusosakeyhtiötä Scriptings, jonka toimitilat ovat tällä hetkellä Weddingin kaupunginosassa Berliinissä. Scriptings toimii diskursiivisena alustana Achim Lengererin soolohankkeiden ohella. Taiteilijat, elokuvan tekijät, kirjailijat, graafiset suunnittelijat, esiintyjät sekä poliittiset aktivistit ovat tervetulleita Scriptingsiin – sillä he kaikki työskentelevät ‘käsikirjoituksen’ ja ‘tekstin’ parissa tuotantoprosessissa. ‘Käsikirjoituksen’ tai ‘tekstin’ käyttö ei välttämättä johda painettujen tuotteiden tuotantoon, mutta se voi johtaa elokuvan, esityksen tai esineen tuotantoon, joka on syntynyt lukemisen, kirjoittamisen tai sanallisen ja poliittisen lausahduksen kautta. Tuotosten esillepanot koostuvat live-tapahtumista (luennoista, keskusteluista, lukemisesta, näytteille asettamisesta, esityksistä) sekä Scriptings-aikakauslehden julkaisemisesta. Residenssikaudellaan Lengerer aikoo jatkaa yhteistyöhanketta suomalaisen taiteilijan Niina Lehtonen Braunin kanssa sekä yhteisö- ja kirjastohanketta Scriptings#50:  Learning “by heart” – A Multilingual Library eli monikielinen kirjasto Nelly Sachsille (1891–1970) vastauksena tämän juutalais-saksalais-ruotsalaisen kirjailijan runoon ‘In deep flight’.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pekka Niskanen

Kuva: Jussi Virkkumaa

Teen elokuvakäsikirjoitusta elokuvaan, joka kertoo Algerian Hamadan autiomaassa asuvista saharaweista, heidän suullisesta kerrontaperinteestään sekä Itämeren heikentyneestä ekologisesta tilasta. Saharaweja ja Itämerta yhdistää fosfaatti, joka on Itämerta rehevöittävien lannoitteiden raaka-aine, mutta myös syy saharawien pakolaisuuteen. Teos nostaa esiin saharawien pakolaisuuden taustan ja nykyisen kontekstin, joka liittyy Länsi-Saharan fosfaattikaivoksiin Marokon valtaamassa Länsi-Saharassa. Pohdin teoksessa yhdessä saharawitaiteilija Mohamed Sleiman Labatin kanssa fosfaatin ja kaivosteollisuuden vaikutuksia elinympäristöön ja yhteisöihin, mutta myös suullista ja hiljaista tietoa, joka kertoo omalta osaltaan mahdollisuuksista selvitä yhteisöjä kohtaavissa muutoksissa.

Kirjoitan residenssijaksolla myös tutkimusartikkelia saharawien uudesta identiteetistä. Vanha Espanjan siirtomaakauden nomadielämä on korvautumassa uusien saharawi-sukupolvien pakolaisleireillä kehittämällä passiiviseen vastarintaan, institutionaaliseen tietoon ja taiteeseen perustuvalla toimintatavalla. Uusi narratiivi pitää sisällään sekä perinteistä että uutta tietoa ja niihin liittyviä käytäntöjä.

Odotan mielenkiintoisia ja innostavia keskusteluja ja tapaamisia Saaren kartanossa työskentelevien tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa.

Työskentelen residenssissä tutkimalla erilaisia aineistoja ja lähdemateriaaleja, joiden pohjalta muokkaan sekä elokuvakäsikirjoitusta että tutkimusartikkelia. Työskentelyni edellytys on muistaminen, niiden keskustelujen, tapaamisten ja työskentelyhetkien esiin nouseminen jotka jaoin Mohamed Sleiman Labatin kanssa hänen olleessan Koneen Säätiön Lauttasaaren kartanon residenssissä heinä-lokakuussa 2019.  Jatkan keskusteluja ja järjestän virtuaalitapaamisia Hamadan autiomaassa asuvan Sleiman Labatin kanssa residenssijaksoni aikana.

Pekka Niskanen on kuvataiteilija ja tutkija, kuvataiteen tohtori, joka on esittänyt teoksiaan vuodesta 1990 alkaen museoissa, gallerioissa ja elokuvafestivaaleilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Hän on kuratoinut näyttelyjä Helsingin kaupungin taidemuseoon, Ateneumin taidemuseoon, Ruhrin alueen kulttuuripääkaupunkinäyttelyyn Dortmundiin, Pohjoimaiselle Taidekeskukselle ja Työväenmuseo Werstaalle Tampereella. Hänen teoksiaan on Kiasman, HAM:n, Vilnan Nykytaiteen Keskuksen, Alankomaiden Taideakatemian, Espoon kaupungin ja yksityisten keräilijöiden kokoelmissa. Vuonna 2012 Yle TV1 esitti Niskasen ohjaaman dokumenttielokuvanVirtuaalinen sota. Elokuva kertoo Venäjältä Eurooppaan paenneista tšetšeenipakolaisista. Niskanen on kirjoittanut Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskuista kaksi vertaisarviotua tutkimusertikkelia sekä toteuttanut videoteoksen, Yhteisöterrorit (2017). Hän asui ja työskenteli Isis’n tekemien iskujen aikana vastapäätä Bataclan-teatteria. Etelämannerta ja Burmaa kuvaava videoinstallaatio Can You Hear Me? oli vuosina 2016-2017 esillä Kiasmassa, jonka kokoelmiin se kuuluu. Niskasen viimeisin teos, elokuva Iranian Metal Coffee, oli esillä Valokuvagalleria Hippolytessä elokuussa 2019. Se kertoo teheranilaisesta Dark Matter Band -metalliyhtyeestä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ROBYN MAREE PICKENS

Kuva: Jussi Virkkumaa

Taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori, FT-kandidaatti

Residenssijaksollani aion työskennellä tutkimuspohjaisen runoushankkeen parissa. Tutkin Hannah Arendtin amor mundi -teoriaa (rakkaus maailmaa kohtaan) saadakseni selville, voiko se vaikuttaa ekologisen runouden luonteeseen (runous, joka kohdistuu kehittyvään sosioekonomiseen kriisiin). Pystynkö teoreettisesti ja runollisesti kehittämään ‘rakkauden runousopin’, joka perustuu Arendtin amor mundiin? Mynämäen sijainti – ja sen lämpenevä ilmasto ja vähentynyt lumimäärä – on tärkeä paikka pohtia teoreettisia ja luovia lähestymistapoja antroposeeniin.

Uskon, että pystyn Saaressa kehittämään vivahteikkaan ymmärryksen Arendtin amor mundista, lukemaan tarkkaan ekorunoilijoiden kuten CAConradin töitä, virittäytyä ja vastata Mynämäen ainutlaatuiseen ekologiaan ja kirjoittaa valikoiman runoja näiden teemojen pohjalta.

Työskentelen tutkimuksen, lukemisen, ajattelun ja kirjoittamisen kautta sekä viettämällä aikaa ulkona maailmassa, joka koostuu paljon muustakin kuin inhimillisistä elementeistä.

Robyn Maree Pickens on taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori ja tekstipohjaisten töiden tekijä. Robynin taidekirjoituksia on julkaistu julkaisuissa ArtAsiaPacific online, ANZJA, Art + Australia online, The Pantograph Punch, Art New Zealand ja näyttelyluetteloissa. Hänen tuorein kuraattorihankkeensa (‘Bright Cave’, 2018) esitettiin Blue Oysterissa, Dunedinissa Uudessa Seelannissa. Robynin runoutta on voinut lukea julkaisuissa Into the Void, Peach Mag, SAND Berlin, Cordite, Plumwood Mountain, Matador Review, Jacket 2 ja ARTSPACE-galleriassa Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Hän oli finalisti vuoden 2018 Sarah Broom Poetry -kilpailussa, jossa arvioijana toimi Eileen Myles, hän voitti takahē Monica Taylor Poetry -kilpailun vuonna 2018 ja oli finalisti ensimmäisessä Leeds Brotherton Poetry -kilpailussa vuonna 2019. Hänen runokritiikkiään on voinut lukea julkaisuissa Rain Taxi ja Jacket2. Hänen viimeisin tekstipohjainen työnsä on ollut näytteillä Te Tuhi -galleriassa Aucklandissa (joulukuu 2018–maaliskuu 2019). Tällä hetkellä Robyn opiskelee filosofian tohtoriksi keskittyen ekologiseen estetiikkaan Otagon yliopistossa ja toimii Otago Daily Times ja Art News -lehtien taidekriitikkona (Uusi-Seelanti). Tämä brittiläinen palkittu runoilija tuo markkinoille Leeds Brotherton Poetry Anthology -teoksen (julkaisijana Carcanet Press) maaliskuussa 2020.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Benjamin Schweitzer

Kuva: Jussi Virkkumaa

Benjamin Schweitzer, säveltäjä (myös kääntäjä, kielitieteilijä, kulttuurivälittäjä)

Sävellän residenssijaksollani kamarikonserton harmonikalle ja kamariyhtyeelle. Residenssijaksoltani odotan työrauhaa, kunnon talvisäätä, kiinnostavia keskusteluja muiden taiteilijoiden kanssa – ja tietenkin hyviä löylyjä!

Työskentelen kirjoittamalla perinteisellä tavalla lyijykynällä nuottipaperille. Vasta, kun teos on kokonaan valmis, kirjoitan partituurin puhtaaksi tietokoneella. Mutta ennen varsinaista sävellystyötä on pitkä suunnitteluvaihe. Siinä hahmottuu kappaleen idea graafisina luonnoksina ja pieninä tekstipätkinä.

Olen syntynyt 1973 Marburgissa. Opiskelin sävellystä, musiikinteoriaa ja orkesterinjohtoa Lyypekissä, Dresdenissä ja Helsingissä (Paavo Heinisen johdolla). Diplomitutkinnon jälkeen olen työskentelyt ennen kaikkea vapaana säveltäjänä, mutta myös musiikinteorian ja -analyysin opettajana, konsertti- ja festivaalijärjestäjänä, luennoitsijana, konserttijuontajana, tiedekirjailijana, konserttiarvostelijana ja kääntäjänä (suomi-saksa). Hahmotan itseni edelleen kamarimusiikkisäveltäjäksi, vaikka olen myös kirjoittanut oopperoita ja orkesterimusiikkia. Olen asunut lähes joka Saksan osavaltiossa, Suomessa ja taiteilijaresidenssikiertueella mm. Pariisissä, Venetsiassa, Visbyssä, mutta vakituinen asuinpaikkani on nyt jo yli 15 vuotta ollut Berliini.

Kääntämisestä, joka oli aluksi ”sivuduuni”, tuli erittäin kiinnostava työala ja kiinnostus suomen kieleen kasvoi jatkuvasti, joten päätin pari vuotta sitten ottaa kolme lepovuotta säveltämisestä ja opiskella fennistiikkaa Greifswaldissa ja Tartossa. Marraskuussa 2018 valmistuin maisteriksi ja olen sen jälkeen hitaasti mutta alituisesti palannut sävellystyöhön.

Minulla ei ole naamakirjasivua eikä Twitteriä, Instagramia jne., mutta yritän parhaani päivittää vanhanaikaiset kotisivuni www.benjamin-schweitzer.de säännöllisesti.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

S-projekti | Heli Keskikallio ja Linda Martikainen

Kuva: Jussi Virkkumaa

S-projekti on pitkäjänteinen taiteellinen kahden soolon yhteistyöprojekti, jossa koreografi-tanssitaiteilijat Linda Martikainen ja Heli Keskikallio tarkastelevat rinnakkain sooloesityspraktiikoita.

Residenssissä jatkamme työskentelyä soolotöidemme Meeting ______ ja Phhhhh parissa sekä vakiinnutamme henkilökohtaisia soolotyöskentelyn tapojamme. Lisäksi aloitamme residenssin aikana projektin seuraavien soolotöiden suunnittelun.

Työskentelemme Saaren kartanossa sekä itsenäisesti että yhdessä pohtien soolotyöskentelyyn liittyviä kysymyksiä kuten: mistä sooloesitys rakentuu? Mihin olla suhteessa yksin työskennellessä? Kuinka hallittu / hallitsematon prosessi voi olla? Miten olla ja työskennellä samanaikaisesti eri rooleissa, kuten koreografi / esiintyjä?

Työstämissämme sooloissa ajattelemme jatkuvasti muodostuvia suhteisuuksia ympäröivän kanssa sen sijaan, että keskittyisimme solisti-esiintyjän solipsistiseen läsnäoloon. Olemme kiinnostuneita erilaisten materiaalien toimijuudesta ja tekijyydestä sekä näiden vaikutuksista toisiinsa.

Odotamme, että pääsemme residenssijakson aikana viettämään aikaa jo löytyneiden esitysmateriaalien kanssa sekä herkistymään mahdollisille uusille tulokulmille. Olemme kiitollisia ajasta ja paikasta työskennellä rauhassa projektin parissa.

Olemme tutustuneet maisteriopinnoissamme ja pian valmistumisen jälkeen aloimme kumpikin pohtia soolotyön tekemistä.  Jaetun kiinnostuksen myötä päädyimme luomaan yhteisen työalustan S-projektin, jossa työskentelemme rinnakkain soolotöiden parissa. S-projekti sai alkunsa syksyllä 2016. Olemme työskennelleet projektin parissa residensseissä Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Soolojen Meeting _____ ja Phhhhh work-in-process-versioita on esitetty noin puolen vuoden välein muun muassa Taidetila Virgiiniassa, Taidekeskus Haiharassa, Vapaan Taiteen Tilassa sekä Eskuksella. Säännöllisten work-in-process-esitysten kautta tutkimme esitystapahtuman rajoja sekä etsimme sooloesitykselle uusia mahdollisia olomuotoja. Tarkastelemme esityksen ja katsoja-kokijan välisyyttä sekä pohdimme yleisön asettumista osaksi esitysprosessia. Soolojen seuraava esitys järjestetään K&C-tilassa Helsingissä loppuvuodesta 2020. 

Yhteisessä työskentelyssämme tärkeinä teemoina ovat jatkuvuus sekä pitkän prosessin ylläpitäminen ja ruokkiminen. Tavoitteenamme on tuoda arvostusta keskeneräisyydelle, oppimiselle ja oivaltamiselle valmiuden sijaan. Vaalimme taiteellista työskentelyä antamalla ajattelulle, materiaaleille ja yhteistyölle aikaa kypsyä.

https://www.facebook.com/Sprojekti/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa