Residenssivieraat 2020

Lotta Aarikka

Lotta Aarikka
väitöskirjatutkija ja vapaa kirjoittaja

Saaren residenssijaksolla kirjoitan loppusuoralla olevaa väitöskirjaani, joka käsittelee suomalaisen murteentutkimuksen historiaa aineistojen, metodien ja kieli-ideologioiden näkökulmasta.

Residenssissä mököttäminen sopii minulle hyvin. Vaikka yleisesti stereotypia kammiossa puurtavasta tutkijasta on epätosi, huomaan, että erityisesti pitkän väitösprosessin loppusuoralla olen sisäänpäinkääntynyt ja kärttyinen ihminen, joka kaipaa rauhaa. Residenssissä on mahdollista siivota pois tieltä kaikki se normaali arki, joka tuntuu olevan itsen ja tutkimuksen välissä. On tilaa ajatella.

Bio
Syntynyt Porissa vuonna 1987.
Kovaääninen mutta kiltti.
Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä, folkloristiikka, luovaa kirjoittamista ja suomen kieltä.
Valmistunut suomen kielen maisteriksi 2014.
Kirjoittaja: blogi ja muita yhteiskunnallisia tekstejä, kaunokirjallisia yritelmiä.
Eniten kiinnostaa: kieli, politiikka, yhteiskunta, yliopistot, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, tosi-tv, kaikki kimaltava, omat koirat


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀
Writer

While in residence, I will be working on themes of grief, memory, gender and digital media. I am working on sections of a novel which is tentatively titled The Daughters. The Daughters’ primary preoccupation will be with four sisters who take care of their mother in turns as she succumbs to degenerative eventualities of Alzheimer’s disease. Through their narratives which will take the form of letters, diary entries and social media posts, the women confront their resentments towards their mother, each other and their only brother–their mother’s favoured child who was murdered as a teenager. Although this novel will focus on the intimate details of a family’s grief and loss, it will also interrogate the preference for male children in quite a number of Nigerian families. At the moment, this project is in the conceptual stage as I’m completing another novel. However, by the time I hope to be in residence, I expect to have more clarity about its particulars and direction. One of the four sections of this novel will be made up entirely of social media posts in a deliberate attempt to create and communicate a consciousness primarily through a persona’s engagements via social media. Some of these will include the youngest daughter’s flower photography.

www.ayobamiadebayo.com

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ is the author of STAY WITH ME, which won the 9mobile Prize for Literature. It was shortlisted for the Baileys Prize for Women’s Fiction, the Wellcome Book Prize and the Kwani? Manuscript Prize. It was also longlisted for the International Dylan Thomas Prize and the International Dublin Literary Award. STAY WITH ME was named a Notable Book of the Year by The New York Times and a Best Book of the Year by The Guardian, The Economist, The Wall Street Journal and other publications. It has been published or is forthcoming in 20 languages and 24 countries. Ayọ̀bámi has written for The New York Times, Wasafiri, Elle, the BBC, The Guardian, and others.  She has received fellowships and residencies from MacDowell Colony, Ledig House, Sinthian Cultural Centre, Hedgebrook, Ox-bow School of Arts, Saari Residence and Ebedi Hills. She holds BA and MA degrees in Literature in English from Obafemi Awolowo University, Ife. Ayọ̀bámi also has an MA in Creative Writing from the University of East Anglia where she was awarded an international bursary for creative writing.  In 2017, she won The Future Awards Africa Prize for Arts and Culture.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Klaus Maunuksela

Klaus Maunuksela
dramaturgi ja kirjoittaja

Pyrin residenssin aikana selvittämään, mikä on algoritminen libretto ja millaisia ovat sen mahdollisuudet taiteellisena muotona.

’Algoritminen libretto’ on spekulatiivinen käsite, jolla yritän hahmottaa teknologian ja automatisaation vaikutusta kieleen ja sitä miten tämä näkyy, tulee näkymään tai voisi näkyä nykymusiikissa ja esitystaiteessa. Algoritmisuus viittaa paitsi algoritmeihin joille nykyiset digitaaliset alustat, palvelut ja työkalut perustuvat, myös niihin enemmän tai vähemmän huomaamattomiin vaikutuksiin joita algoritmisen logiikan hallitsemissa ympäristöissä toimiminen saa aikaan ajattelussa, puheessa ja inhimillisen toimijuuden – esimerkiksi katsojan, kuluttajan tai dramaturgi-kirjoittajan – rakentumisessa.

Libretto on tekstilaji, alue ja kenttä jolla pyrin näitä vaikutuksia lähestymään. Kehitän residenssin aikana ääneen esitettävien, esityksellisten tekstien tuottamiseen sopivia periaatteita ja ohjeita, joita kokeilen erilaisten käytännön kokeiden ja ajatusleikkien kautta. Tutkin kieltä sen eri olomuodoissa: ääninä, värähdyksinä, syntaktisina rakenteina, materiaalina ja rytminä. Samalla kehitän teoreettista ymmärrystäni teknologian, vallan ja kielen keskinäisistä suhteista lukemalla aihetta koskevaa kirjallisuutta.

Residenssityöskentely algoritmisen libreton parissa toimii teoreettisena ja käytännöllisenä alustana tuleville teosprosesseille, joissa kieltä koskeva koettelu yhdistyy uusiin äänen ja musiikin esittämisen ja vastaanottamisen muotoihin; jonkinlaisena diskursiivisena tavoitteenani on ”libreton” käsitteen laajentaminen ja sen motivoiminen uusissa yhteyksissä perinteisen oopperan ja musiikkiteatterin ulkopuolella.

Mahdollisesti. Oman työni ohella toivon residenssijakson myös avaavan tilan ei-digitaaliseen kommunikaatioon ja kohtaamisiin, joiden reunaehdot eivät määräydy digitaalisten alustojen ehdoilla. Tämä mahdollisuus (tai sen mahdottomuus) ovat ehkä jotain, mitä vain maantieteellisen etäisyyden ottaminen ja dis-konnektio tuovat näkyviin.

klausmaunuksela.wordpress.com

Klaus Maunuksela (s.1993) on dramaturgi ja kirjoittaja, joka toimii teatterin, nykymusiikin ja kirjallisuuden alueilla. Hänen työskentelyään erilaisten teosmuotojen parissa yhdistää usein teoreettinen mielenkiinto kielen ja vallan suhteeseen sekä kysymys esityksestä mahdollisena ajattelun tilana. Hän on kirjoittanut mm. kaksi näytelmää, librettotekstejä sekä Työstäkieltäytyjän käsikirjan (2019) yhdessä yhdeksän muun kirjoittajan kanssa. Hän on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta ja opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anthea Moys

Anthea Moys
Artist, educator, PhD candidate

During my residency at Saari, in taking advantage of the unique, quiet and beautiful natural surroundings, I will be working on writing up my thesis for my practice-as-research PhD. This practice-as-research thesis adopts a performance studies approach to play and critically revisits and re-enacts the performance work Boxing Games that was made thirteen years ago, engaging themes around power and privilege. As most people know, a PhD can be quite a lonely experience. On this residency, I look forward to learning from the other artists and researchers in residence and sharing my practice and research with them too. There is also a dance studio which I move and breathe in every day. I am not sure what I/we will make with/in this space, but as I largely work in a process-driven manner… we shall see!

Website: www.antheamoys.com
FB Anthea Moys
IG: @antheamoys

 

Anthea is an artist, an educator, a play facilitator, a lifelong learner, runner and a PhD candidate at Northumbria University. Anthea wears many hats, but her main interest lies in the diverse streams of playful practice as an artist/facilitator/researcher/educator in a variety of contexts. In 2008 she completed her Masters at Wits with a focus on play and performance in public space. In 2013 she won the Standard Bank Young Artist Award for Performance Art (inaugural) where she created her “Vs.” series, which embraced failure and reimagined winning as the act of learning itself. She has travelled widely as an artist and play facilitator. In May 2015 she participated in the Johannesburg Pavilion residency at the 56th Venice Biennale. In August 2018, Anthea was selected as one of the three performance artists from Africa in the travelling residency History Will Be Kind To Me For I Intend To Perform It where she was commissioned to create a new performance for three performance art festivals in Finland, Sweden, and Norway. In 2018 Anthea was a resident artist and researcher at The Capital of Children as part of the LEGO Foundation in Denmark and in February 2020 she facilitated a play session at the Wellcome Collection in London. Anthea is now in the 3rd year of her practice-as-research PhD with a focus on play, privilege and power within the performance studies domain. Anthea currently lives, learns, works and plays in Newcastle, U.K.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sara Pajunen

Sara Pajunen
violinist, composer, sound and visual artist

’Mine Songs: Sounding an Altered Landscape’ is a personal long-term project that explores the altered landscape of Northern Minnesota (USA), the artist’s childhood home. Over the last century and a half, the earth of the Mesabi Iron Range has been gutted through the process of iron ore mining for the production of steel – the same steel that fueled American efforts in World War II and that built much of the infrastructure of the United States. The project uses various media (including traditional composition, graphic scores, moving image, archival voice, environmental and/or processed sound) to create a complex and provocative depiction of a region steeped in American narratives and currently mired in political divide.

During my home residency, I will be creating a sound installation under the ’Mine Songs’ umbrella, composing Mine Songs audio work, and experimenting with the relationship between image and sound sourced from the Mesabi Iron Range region. In my work I am interested in the subjugation of the person and the reversal of the current relationship between the environment and the human, which has placed the human in the position of dominance. Using environmental recordings captured with a variety of microphones as the basis for all composition, I let the characteristics of the sound dictate my musical response. I, human, take a secondary role to amplify the inherent power and musical properties of the environmental recording. With image, I search for perspectives (often from above) that highlight both great destruction and great beauty, challenging our current American obsession with dualistic conclusions.

www.sarapajunen.com
sara@sarapajunen.com
MINE SONGS


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Perttu Saksa

Perttu Saksa
Kuvataiteilija

Saaren kartanossa olen keskittynyt työskentelemään 1800-luvun valokuvatekniikoilla. Olen kiinnostunut esitysvälineen ja kuvattavan kohteen vaikutuksista toisiinsa. Mitä seuraa, kun virheitä ja orgaanisia jälkiä sisältävät analogiset valokuvatekniikat, kemian jäljet ja syöpymät alkavat viedä tilaa itse kuvan kohteelta? Historialliset kerrokset ja materiaalisuuden läsnäolo viittaavat kuvantekemisen – ja katsomisen – historiaan. Tarkastelemmeko kuvaa tietoisempina muistojen, historian, läsnä- ja poissaolon vaikutuksesta meihin?

Odotan Saaren kartanon residenssijaksolta suvantoa pysähtyä tarkastelemaan omaa tekemistäni. Analogisten valokuvien rinnalla työstän Saaren kartanossa lähestyvän näyttelyn materiaalia ja editoin siihen liittyviä tekstejä. Toivon Saaressa vietetyn ajan avaavan uusia polkuja ja toisaalta kuljettavan keskeneräisiä prosesseja kohti valmiimpaa.

Työskentelyprosessilleni on hyvin tyypillistä asioiden päällekkäisyys – teen useita asioita samaan aikaan, joka saattaa olla hyvin kuluttavaa projektien kasaantuessa, mutta toisaalta asioiden kerroksellisuus ja limittäisyys usein palvelevat työntekoa ja ajattelua.

www.perttusaksa.com

Perttu Saksa on kuvataiteen maisteri (Kuvataideakatemia 2008), ja hänellä on ollut näyttelyitä koti- ja ulkomailla 2000-luvun alusta lähtien. Saksan teoksia on lukuisissa julkisissa kokoelmissa, ja hän oli Ars Fennica -ehdokas 2017 sekä Fotofinlandia 2014 -palkinnon voittaja.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Isaac Chong Wai

© Innsbruck International/ Mia Maria Knoll

Isaac Chong Wai
Artist

I will be doing my residency as a Saari home residency and I will be working on a project called ”Re-enactment of Dictators’ Death” investigating the memorialisation, commemorative methodologies and historiography of the death of dictators as a stigmatic historicity, while, through artistic practice, using the re-enactment as a means to remember how we shouldn’t forget for the future. The research focuses on the historical fact of how dictators have died, the relevant memorials or monuments and the reaction of the public after the decease announcement of dictators.

The home residency is a period where I would like to read and think while discussing regularly with fellow artists and stipend holders. It would be interesting to understand also how everyone works and produces artistic work. I aim at focusing on research and developing the project during the residency period.

About my working methods: I take time to read and contemplate through which my imaginations of forms, arrangements, and connections tangle and become new representations. In the development phase of the work, I tend to research in order to answer questions such as: how is it formed? If it is man-made, why do people call it natural? How the lies are constructed and what is it for? I might not be able to find an answer, but I always find the unanswered questions more interesting than questions that always have clear answers. I work on those questions and construct a conceptual framework for the art work. 

www.isaacchongwai.com

ISAAC CHONG WAI graduated from Academy of Visual Arts at Hong Kong Baptist University with a BA in Visual Arts and Bauhaus-Universität in Weimar, Germany, with a MFA in Public Art and New Artistic Strategies. He had solo exhibitions at Blindspot Gallery, Hong Kong (2019); Zilberman, Berlin (2019); Kunstraum München, Munich (2018); Goethe Institut Hongkong, Hong Kong (2018); Bauhaus Museum, Weimar (2016). His work has been shown at National Museum of Modern and Contemporary Art, Seoul, Innsbruck Biennial and IFFR, Rotterdam (2020); Museum of Contemporary Art in Taipei and Guangdong Times Museum in Guangzhou (2019); M+ Museum and Para Site in Hong Kong (2018); Stiftung Brandenburger Tor and Haus der Kulturen der Welt in Berlin (2017); Deutsche Künstlerbund, Berlin and Gwangju Media Art Festival (2016); Kunstfest Weimar and Macura Museum, Serbia (2015); Moscow Biennale for Young Art in Museum of Moscow (2014). His works across a range of media, including performance, installation, painting, video, photography and multimedia. He transforms the tensions, intervention and interactions of human bodies into a microcosm of human relationality in social systems. Influenced by personal events and global phenomena, he engages themes of collectivism and individualism, geopolitics, migration, historical trauma, identity politics and public sphere. He works and lives in Berlin and Hong Kong.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Catherine Sarah Young

Catherine Sarah Young
artist and writer
current affiliations: Scientia PhD scholar at UNSW Sydney Art and Design, Obama Leader for Asia-Pacific

During my Saari home residency, I will work on themes on climate change and our environmental futures, especially in the context of the Arctic.
This is my first home residency—the travel ban and Covid-19 situation is unfortunate—and so I am trying to catalyze my creativity by looking at my current city, Sydney, in a new way. I moved here in September 2019 for a PhD program and am relatively new, and so I can still see it with fresh eyes. I have a very supportive PhD supervisory team and academic and artistic community worldwide and hopefully these constraints and circumstances will inspire new ways of working.
About my working methods: I get inspiration from nature, books I read, and advocacies I support. With my foundation in molecular biology, art, and interaction design as well as a journalism background, I tend to use various mediums for exploration with outcomes that are usually interactive and sensory.

Catherine Sarah Young is a Chinese-Filipina award-winning interdisciplinary artist, designer, and writer who creates works that investigate nature, our role in nature, and the tensions between nature and technology. Trained in molecular biology, contemporary art, and interaction design, she has various artistic bodies of work, investigating climate change and our environmental futures (The Apocalypse Project), science and society (Wild Science), and Future Rx (sustainability). She has an international exhibition, awards, and fellowship profile and works with scientists, industry, and communities, most recently in Berlin, Vienna, Beijing, and the Amazon rainforest. She writes science fiction and has been practicing taekwondo for more than twenty years. She is a Scientia scholar at UNSW Art and Design working on climate change and sustainability and an Obama Foundation Leader for Asia-Pacific. She was most recently an artist at the Space Art Summer School hosted by the Museum of Cosmonautics in Moscow.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tuomas Kettunen ja Theodosia Roussos

Music of Decolonization is an art music project of two artists from two sides of the globe; Tuomas Kettunen from Helsinki, Finland and Theodosia Roussos from Los Angeles, California. Both artists share a background in the field of classical music as performers and composers, but also have their own individual cultural background and expertise.

In this project we aim to interview women from all over the world asking the question, what does decolonization mean to you? These answers and stories from real people serve as a starting point for our creative process, where we will create our own music and text (in English, Finnish and Greek) inspired by these interviews but also use recordings of these interviews by sampling. The project will illuminate the ways in which individuals defy social constructs, defy colonial powers, and defy oppressive regimes. These are all forms of de-colonization, especially of the mind. We are fascinated by the idea of individualism and artistic expression as a rebellion against patriarchal and colonial systems of oppression.

Tuomas is a Finnish composer of contemporary classical and media music currently living and working in Helsinki. He holds a Master of Music in music composition from the Sibelius Academy and has  also studied music composition in Los Angeles, California, at USC Thornton School of Music. Great focus of his latest works has been to explore the possibilities of multimedia works that combine music, video, choreography and lighting design to create even more comprehensive experiences for audience. His musical textures combine rhythmical loops and microtonality with historical and non-musical quotations. His works include pieces for full orchestra, chamber ensembles and solo instruments, many of which have been performed by the most notable musicians and ensembles in Finland and abroad. He has written multiple songs for texts by Finnish and American poets as well as music for film, theatre and radio drama.

Theodosia is a Greek Cypriot American Soprano, Oboe/English Horn player, Improviser, and Composer internationally. She has performed with orchestras including the Los Angeles Philharmonic, Boston Philharmonic, Tucson Symphony and studio orchestras at Warner Brothers, Sony, EastWest Studios, and Coachella. She recently recorded on several projects with composer Emile Mosseri, playing oboe, English horn, voice and contributing original improvised melodies for the film The Last Black Man in San Francisco, recording oboe for the Netflix show Homecoming, and as the soprano soloist for Miranda July film Kajillionaire.  She starred as Maria in West Side Story with USC, and Songfest in 2018. This season’s engagements have included premiere roles with The Industry’s new opera Sweet Land, New Opera West, a virtual solo oboe premiere with Synchromy for Bird Day LA. Theodosia’s passion for contemporary and improvised music has lead to solo vocal and oboe performances at Pafos 2017 European Union Cultural Capital, Banff Center, Bang on a Can Festival, soundSCAPE, and Songfest. Upcoming in 2021, Theodosia is looking forward to performing the premiere of her new opera Polymnia, commissioned by the UCLA Stavros Niarchos Center for the Study of Hellenic Culture, headlining as the Soprano/Oboe soloist in Dots+Loops Nonstop Festival in Australia in 2021, as well as playing oboe for Spoleto Festival USA and Songfest in 2021. Theodosia is a frequent guest lecturer at her alma maters USC, UCLA, and Oberlin Conservatory. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hiljaisuus ry

Kuva: Pia Bartsch

Hiljaisuus ry, Taideorganisaation kehittämisresidenssi

Residenssijakson aikana teemme intensiivistä työtä Hiljaisuus-yhteisön ja taideorganisaatiomme kehittämiseksi, kestävien ja ekologisten toimintamallien jalkauttamiseksi ja yhteisömme hyvinvoinnin kasvattamiseksi.

Olemme kiinnostuneita kehittämään uudenlaisia toimintamalleja, uutta organisaatioajattelua ja kestäviä sekä hyvintointia edistäviä toimintamalleja. Jokaisella taiteilijalla, suunnittelijalla, tuottajalla ja muulla taiteen ammattilaisella Hiljaisuus-yhteisössä on valtavasti koulutukseen ja kokemukseen perustuvaa asiantuntemusta, jota haluamme hyödyntää kehittämistyössä. Lisäksi olemme kutsuneet työryhmään kolme ulkopuolista taideorganisaatioiden toiminnan ja kehittämisen asiantuntijaa luotsaamaan meidät kehitysprosessin läpi.

Koemme tärkeäksi residenssityöskentelyn mahdollistaman vetäytymisen arjesta ja keskittymisen kuuntelemaan, keskustelemaan ja työskentelemään yhdessä kehittääksemme Hiljaisuus-yhteisöstä arvojamme ja odotuksiamme vastaavan taiteellista työskentelyä mahdollistavan toimijan. Työskentelemme arjessa etäyhteyksien varassa eri puolilta Suomea, joten todellinen läsnäolo on meille ensiarvoisen tärkeää. COVID-19-epidemian aikana olemme opetelleet myös läsnäoloa ja intensiivistä ryhmätyöskentelyä etäyhteyksin, ja uskomme että voimme hyödyntää näitä oppeja epidemian jälkimainingeissa, mikä estää koko työryhmän läsnäolon Saaren kartanolla.

Haluamme luoda uudenlaista organisaatioajattelua, joka ottaa huomioon taiteellisen ajattelun jo toimintatavoissa ja organisaation rakenteissa. Haluamme osaltamme olla kehittämässä ajatusta alustamuotoisesta toimijuudesta taidekentällä ja kysymme millaisia mahdollistavia rakenteita taiteilija tarvitsee pystyäkseen keskittymään taiteen tekemiseen. Lisäksi haluamme etsiä kestäviä ja ekologisia toimintatapoja, jotka voisivat jalkautua taideorganisaation arkeen.

Saaren residenssissä tapahtuva työskentelyjakso on osa Hiljaisuus ry:n organisaation kehittämisvuotta. Olemme vuoden 2020 aikana työskennelleet kunnianhimoisesti ja intensiivisesti kehittääksemme Hiljaisuus-organisaatiosta taiteen tekemistä, Kaukosen kylää ja Hiljaisuus-yhteisöä parhaalle mahdollisella tavalla palvelevan taideorganisaation. Kehitystyöhön on osallistunut yhdistyksen työntekijät, hallituksen jäsenet sekä kutsutut asiantuntijat, joista kullakin on oma asiantuntemuksen alue taideorganisaation toiminnassa ja kehittämisessä.

Toivomme Hiljaisuus-organisaation kehittämisprosessin luovan uudenlaista organisaatioajattelua taidekentälle ja auttavan myös muita taideyhteisöjä kehittämistyössä. Tulemme jakamaan tietoa prosessista ja sen tuloksista loppuvuodesta 2020.

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry edistää taiteen tekemisen mahdollisuuksia Lapissa toteuttamalla esitystoimintaa, taidetapahtumia, verkostoitumalla ja tarjoamalla puitteet taiteelliseen työhön sekä uusien monialaisten kumppanuuksien solmimiseen. Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry on perustettu vuonna 2012 ja toimii nykyisin ympärivuotisesti alueellisesti ja kansallisesti merkittävänä alustana taiteelliselle työlle, tapahtumille sekä projekteille. Yhdistys on alle kymmenessä vuodessa kehittynyt festivaalin taustaorganisaatiosta laaja-alaiseksi ja monimuotoiseksi taidealan ja taiteellisen työn tuotanto- ja kehitysalustaksi.

Yhdistyksen toiminnan keskiössä ovat vuosittain kesäkuun alussa järjestettävä monitaiteinen Hiljaisuus-festivaali, esittävän taiteen uusien teosten toteutusta tukeva Hiljaisuus-residenssi ja ympärivuotinen esitys- ja konserttitoiminta, jonka keskeisin tapahtumakonsepti on Seasons of Silence Kittilän Särestöniemessä. Lisäksi yhdistys toimii alueellisesti merkittävänä taiteen asiantuntijana Lapissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen taidetoimijoiden äänenkannattajana  taide- ja kulttuuripoliittisessa päätöksenteossa ja verkostotoiminnan asiantuntijana niin alueellisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Hiljaisuus-festivaalille myönnettiin sirkustaiteen valtionpalkinto vuonna 2017.

Residenssityöskentelyyn osallistuu paikan päällä Saaren kartanolla ja etäyhteyksin kaikkiaan 15 henkilöä: Hiljaisuus ry:n taiteelliset suunnittelijat, tuottajat, hallituksen jäsenet sekä kutsutut taideorganisaatioiden toiminnan ja kehittämisen asiantuntijat.

 

Taiteelliset suunnittelijat:

Taija Helminen on näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Taija käsikirjoitti ja ohjasi Kaukosen kylän historiasta ja kertomuksista kumpuavan monitaiteisen Unia Ounasjoen mutkasta – teostrilogian vuoden 2019 Hiljaisuus-festivaalin ohjelmistoon. Nyt Taija suunnittelee vuoden 2021 Hiljaisuus-festivaalin ohjelmistoa osana suunnittelevaa työryhmää.

Henna Kaikula on sirkustaiteilija, esiintyjä ja teoskonseptien suunnittelija. Henna on työskennellyt Hiljaisuus-festivaalin taiteellisena johtajana vuosina 2017-2019, kehittänyt festivaalin lisäksi Hiljaisuus ry:n muita toimintoja ja luonut Kaukosen kylässä useita monitaiteisia ja tilasidonnaisia esityksiä. Henna on toiminut Hiljaisuuden Vuodenajat -tapahtumien toisena taiteellisena suunnittelijana vuodesta 2018 lähtien.

Mikko Perkola on gambisti ja esiintyjä. Mikko aloitti työnsä Hiljaisuuden parissa vuonna 2019 toimien Hiljaisuus-festivaalin toisena taiteellisena johtajana sekä suunnittelijana muissa Hiljaisuuden toiminnoissa. Mikko suunnittelee vuoden 2021 Hiljaisuus-festivaalin ohjelmistoa osana suunnittelevaa työryhmää.

Lauri Sallinen on klarinetisti ja monipuolinen esiintyjä. Lauri on esiintynyt Hiljaisuus-festivaalilla ja Hiljaisuuden Vuodenajat- menneiden vuosien aikana. Vuodesta 2018 lähtien Lauri on toiminut Hiljaisuuden Vuodenajat -tapahtumien toisena taiteellisena suunnittelijana vuodesta 2018 lähtien.

Riikka Vuorenmaa on skenografi, valo- ja tilasuunnittelija. Riikka on toiminut Hiljaisuus-festivaalilla ja Hiljaisuus ry:ssä monissa eri tehtävissä mm. teknisenä vastaavana ja hallituksen puheenjohtajana. Nyt Riikka työskentelee ensisijaisesti vuoden 2021 Hiljaisuus-festivaalin taiteellisen suunnittelijana osana suunnittelevaa työryhmää huolehtien erityisesti tilakuratoinnista ja -suunnittelusta.

Tuottajat:

Jonna Leppänen on toiminut Hiljaisuus-festivaalin ja Hiljaisuus ry:n tuottajana vuodesta 2017 lähtien. Jonna työskentelee toiminnanjohtajan työparina vastaten kaikista Hiljaisuus ry:n toiminnoista ja päivittäisestä toimistotyöstä. Lisäksi Jonna  vastaa Hiljaisuuden koordinoiman Northern Network for Performing Arts -verkoston toiminnasta sekä muista kansainvälisistä hankkeista ja projekteista.

Joonas Martikainen on yksi yhdistyksen ja Hiljaisuus-festivaalin perustajista ja toiminut Hiljaisuudessa tuottajana ja toiminnanjohtajana jo yli kymmenen vuotta. Joonas luo ympärilleen monialaisia verkostoja ja vastaa organisaation toiminnasta, festivaalista ja Hiljaisuuden Vuodenajat -tapahtumakonseptista muun Hiljaisuus-väen kanssa.

Hallituksen jäsenet:

Tuija Alariesto on kulttuuriyhdistysaktiivi sekä monissa eri tehtävissä toiminut museoalan ammattilainen. Tuija on tutustunut Hiljaisuuden toimintaan muun muassa yhteistyökumppanin näkökulmasta toimiessaan museonjohtajana Särestöniemi-museossa vuosina 2018-2019. Tuija tuo Hiljaisuuden hallitukseen monipuolista osaamista taide- ja kulttuuriorganisaatioiden johtamisesta ja lappilaisesta kulttuurikentästä.

 

Konsta Huusko on kuvataiteilija ja taitava puusta rakentaja. Konsta on toiminut jo monta vuotta  Hiljaisuus-festivaalin talkoolaisena ja tiiminvetäjänä sekä ollut kultainen apu Kaukosen työväentalon kunnostuksessa.  Konsta tuo Hiljaisuuden hallitukseen lappilaisen taiteilijan ja kokeneen Hiljaisuus-talkoolaisen ääntä.

Katariina Imporanta on markkinoinnin ja brändityön asiantuntija. Katariina työskenteli Hiljaisuus-organisaatiossa viestinnän, markkinoinnin ja tuotannon tehtävissä vuonna 2019 sekä käynnisti Hiljaisuuden organisaation kehittämistyön vuoden 2020 alussa. Katariina tuo Hiljaisuuden hallitukseen brändiosaamista, laajat matkailun ja markkinoinnin verkostot, kulttuurimatkailuosaamista ja Hiljaisuus-organisaation tuntemusta.

Anu Niiranen on graafinen suunnittelija ja markkinoinnin asiantuntija. Anu on työskennellyt Hiljaisuuden parissa brändin ja visuaalisen ilmeen suunnittelijana sekä festivaalitalkoolaisena aika ajoin jo useiden vuosien aikana. Anu tuo Hiljaisuuden hallitukseen brändi- ja viestintäosaamista sekä yritysmaailman näkökulmaa organisaation kehittämistyöhön.

Salla Santanen sirkustaiteilija ja tanssija sekä tanssinopettaja. Salla on työskennellyt Hiljaisuus-festivaalilla vastuullisena talkoolaisena jo useiden vuosien ajan ja tuntee festivaalin anatomian hyvin. Salla tuo Hiljaisuuden hallitukseen sirkustaiteen ja taiteilijan näkökulmaa.

 

Kutsutut asiantuntijat:

Tuuja Jänicke on teatteriohjaaja, hahmoterapeutti ja työnohjaaja. Tuuja on työskennellyt Hiljaisuuden ja Hiljaisuuden työntekijöiden parissan vuoden 2020 aikana luoden pohjaa kuormittamista työtavoista luopumiselle, terveelle ja hyvinvointia tukevalle työyhteisölle sekä Hiljaisuuden työntekijöiden ammatilliselle kehittymiselle.

Esa Kylmälä on taideorganisaation hallinnon, tuotannon ja talouden asiantuntija ja kokenut johtaja. Esa työskentelee erityisesti Hiljaisuuden hallituksen kanssa hallitustoiminnan kehittämiseksi ja auttaa hallituksen jäseniä luomaan uudenlaiseen toimintakulttuuriin ja organisaatiomalliin sopivia hallitus- ja hallintokäytäntöjä.

Antti Majava on kuvataiteilija ja Mustarinda-seuran perustajajäsen. Antti on ansioitunut tieteen ja taiteen yhteentuoja ja jalkauttaa moninäkökulmaista ajattelua taiteen pariin sekä yhteiskuntaan. Antti tuo Hiljaisuuden kehittämisprosessiin ekologista ajattelua ja haastaa Hiljaisuuden toimintamalleja kestävän tulevaisuuden, ekologisuuden ja resurssiviisauden näkökulmista.

Kati Sirén yhteisöteatteriohjaaja ja fasilitaattori. Kati on luotsannut Hiljaisuus-organisaation kehittämistyötä työpajamuotoisesti vuoden 2020 aikana. Kati luo Hiljaisuuden kehittämistyölle optimaalisen työskentely-ympäristön ja taluttaa Hiljaisuuden väen läpi tämän kehittämisprosessin luoden mahdollisuuden uudenlaiseen organisaatioajattelun kehittymiseen ja johdonmukaiseen päätöksenteon sekä päätösten jalkauttamisen.

www.hiljaisuusfestivaali.fi

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Deep Time Transcestors

Deep Time Transcestors (työnimi) on Ana Teo Ala-Ruonan, Even Minnin, Camille Auerin, Alvi Haapamäen, Satu Kankkosen ja Eeti Piiroisen toteuttama esitysprojekti, joka juhlistaa ei-binääristä esihistoriaa. Edellä mainitun ydintyöryhmän lisäksi projektissa on mukana tuottaja Riikka Thitz, esitysdramaturgi Santtu Uuttu sekä larp-konsultti Pihla Lehtinen.

Deep Time Transcestors katsoo evolutiiviseen esihistoriaamme ja löytää sukulaisuuksia varhaisista elämän olomuodoista. Projektissa tutkitaan larpin, leikin ja somaattisten menetelmien avulla millainen esihistoriallinen ei-sukupuolitettu ja monilajinen ruumis on voinut olla ja miltä tuntuu ruumiillistaa sitä nykypäivässä. Deep Time Transcestors spekuloi esihistoriamme radikaalia ruumiillisuutta trans-feministisestä näkökulmasta. Keskeisimpiä kysymyksiä projektille on: Miten voisimme uudelleen kirjoittaa ja ymmärtää historiaamme ja evoluutiota tavalla, joka ei tunnusta binääristä sukupuolikäsitystä tai vahvista cis- ja heteronormeja?

Saaren kartanon residenssissä olemme ydintyöryhmämme kesken leikkineet, tehneet luku- sekä somaattisia harjoitteita, lukeneet queer ekologiaa käsitteleviä tekstejä ja keskustelleet niistä sekä biologian ja evoluution tarinoiden cis- ja heteronormatiivisuudesta. Lisäksi olemme käyneet perusteellisia keskusteluita työryhmän välisestä turvallisuudesta ja kehittäneet yhteisiä suostumuksen tekniikoita sekä kosketus- ja muita harjoitteita että keskusteluita varten. Olemme myös pohtineet somaattisen harjoittamisen kaanonissa olevia cis- ja heteronormatiivisia elementtejä, ja työstäneet somaattista harjoittamista mahdollisimman transinklusiiviseksi. Ja ennen kaikkea olemme käyttäneet aikaa tutustuaksemme toisiimme ja muodostaaksemme turvaisan, sallivan ja huolta pitävän työilmapiirin.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Springroll Media

1976 was an important year for China – Chairman Mao dies and the Cultural Revolution ends. In Chengdu, five young women find 2 Yuan on the street. They treat themselves to an ice cream and decide to take a photo in a studio. Every 10 years they take another photo in the same position. To this day the tradition continues. Although their lives have taken different routes and their political views don’t align, they remain close friends.

Title of project/film: Mao’s Ice Cream
Title of group: Springroll Media.
Website: www.springrollmedia.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kivikokoelma

Kivikokoelman työryhmään kuuluvat dramaturgi Emil Santtu Uuttu, esitys- ja videotaiteilija Ilmari Paananen, tuottaja-kuraattori Riikka Thitz ja äänisuunnittelija Tatu Nenonen.

Uuttu ja Paananen aloittivat teoksen materiaalin keruun vuonna 2019. Kenttäretket Länsi- ja Itä-Suomeen sekä yhteistyö Geologian Tukimuskeskuksen, Helsingin yliopiston geologian laitoksen ja kivikerhojen kanssa loivat pohjan taiteelliselle työlle.

Saaren kartanossa järjestämme kerättyä materiaalia näyttämölle. Tutkimme, kuinka nähdä yleisessä erityistä ja tutussa jotain vierasta. Tarkastelemme partikulaaria, jotakin yksittäistä ilmentymää, tätä.

Kivikokoelma on esseistinen teos ajasta. Tarkastelemalla kiviä esitys pyrkii muuttamaan kokemuksen ajasta ja katsomaan maailmaa hetken kivien ylilajillisen aikaperspektiivin lävitse. Teos koostuu näyttely- ja esitysosasta. Teos järjestetään kiertueena yhdessä Lakeuden, Nurmijärven, Tampereen, Joensuun ja Jyväskylän kivikerhojen kanssa syksyllä 2021.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

EXE / Ikbal Lubys ja Aii Wijayanti Anik

STARRY NIGHT TO NOISY DAY

The combination of sound art, painting and lighting, inspired by Van Gogh’s ”Starry Night”, which is a reflection of the condition in a particular place. By using 2 and 3-dimensional painting material, coupled with sound and lighting, this work becomes multi-dimensional installation so it will be able to present the atmosphere of a particular city by referring to the ”Starry Night” style of painting. The initial idea is Jakarta the capital of Indonesia, from the atmosphere of the city contained in Starry Night’s paintings then reflected on the condition or atmosphere of Jakarta, from starry nights to morning and then to a smoky afternoon. In this work, the city presented can be city from anywhere and with a different title series. The atmosphere of the city will be created from the sound and lights gradations so it can bring time travel from night to afternoon, between trips from the ”starry night” side to the ”noisy day” side.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hanna Husberg & Agata Marzecova

TOWARDS ATMOSPHERIC CARE

Towards Atmospheric Care is a long-term art-led research project by visual artist Hanna Husberg and researcher in ecology, photography and new media Agata Marzecova that explores air as a naturalcultural and technoecological phenomenon situated in the nexus of media, science and technological mediation. By extending the notion of care to air and the atmosphere, we ask: How can we care for what is inaccessible to direct experience, but still structures our daily lives?

The Saari residency will be used to work on From Aurora to Geospace, one of three case studies developed in the context of Towards Atmospheric Care. By looking at large-scale techno-scientific infrastructures for sensing atmospheric phenomena in the Fennoscandian Arctic, the project inquires into their role in constructing new imaginaries that allow for apprehending and sensing the environment in new ways. Our intention is to produce an audiovisual essay, based on materials collected in the context of our Ars Bioarctica art-science residency at Kilpisjärvi Biological Station 2018-19.  Exploring different technoscientific modes of visualising the environment, and in particular the atmosphere, we will use the essayistic format to, combining text and audio-visual materials, engage with the poetics and politics of ‘visibility’ and ‘perceptibility’. ‘Essay’ derives from the French word ‘essayer’, to try or attempt, and is here understood as the vehicle for an open-ended, evaluative search and testing of ideas and formats.

The Saari Residence will also provide a preparatory phase for our long-term collaborative work and nourish the elaboration of new outcomes developed over a longer timespan (2020-2022) with the support of the KONE Foundation.

 www.towardsatmospheric.care


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Friends in Combat / Isobel Dryburgh & Biljana Radinoska

During Saari Residence we propose to work towards articulating and creating a series of shocks in the public landscape. The series will take different durational and artistic form; a hybrid of performance, visual arts and social choreography. How does one begin to explain an idea or more so an urge that is fueled by a personal experience, an event lived, when one doesn’t want to profile herself as victim and at the same time, has over the course of 18 years. An abuse took place in one our youths, the experience of which has produced the monitoring and experiencing of a certain landscape, an internal dramaturgy strongly connected to the perception of the self as victim. How does one express a sensation of accumulated revolt, a strong political disagreement and at the same time an artistic appetite to define, articulate in a precise form? The intention being to develop a precise art form, one that would communicate the experience, while being absolutely and unapologetically precise in this manoeuvre. One has to gather friends and plan an attack, this is how we see our collaboration, we are planning an attack. Our tools and background come from theatre and the visual arts. We think in time and space using fiction as a tool for coagulation of the two. We are considering the strategy, audience and will enter this project with inputs from painting, military and theatre. Creating expanded images using broadcasting forms already in place as platforms to re-instrumentalise. Our initiative is bold in the content it addresses but furthermore in the unique fusion of approaches we will pull from. However, we don’t perceive ourselves as bold and this question has brought us troubling thoughts. There is a contradiction: how do we, those who don’t perceive ourselves as bold, plot an attack? We want to come to terms with our own contradictions, not to solve them, but to get to know these contradictions and embrace them in an artistic language.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Rabota

Nonknowledge Zones: The Tunnel by Rabota

Media Studies in collaboration with SAARI Residence

The Nonknowledge Zones project belongs to the genre of media studies, which, in the conditions of the lockdown that lasts more or less everywhere, Rabota is going to conduct in the badlands of the uninhabited peninsula Meganom the extreme northern frontiers of the ancient Greek world. Finding themselves in relevant circumstances, artists interpret the Internet as labyrinth in the realm of the dead, in which they are going to lay the tunnel communication.

„Nonknowledge is an option. Choosing Nonknowledge means going on a journey, an adventure from which there is no return. Nonknowledge is an escape or exodus. Our escape intends speedy migration along labyrinth, which during the overall disease is thought by us as an underground tunnel filled with moon gardens and a river through which we navigate in fast canoes. Nonknowledge is a flickering speech in which words are made up of forms of silence. Nonknowledge is a homecoming.“

Rabota was established in 2014 by artists Marika Krasina and Anton Kryvulia to combine their work into common artistic practice. From the very beginning of the joint work, artists focus on the topics of autonomy, global mobility, media phenomenology and media ecology using their own personal things as artistic means. Like the Labridae fish, which can change sex in extreme circumstances, Rabota had set up the curators from themselves, providing a full-fledged workflow, theorizing and curating their events, publications and objects. For six years of continuous wandering around the world, Marika Krasina and Anton Kryvulia have created a practice that includes isolation, insecurity and constant risk; Rabota turns circumstances into an instrument.

Website: http://nonknowledge.space

On photo: Marika Krasina and Anton Kryvulia, founders of Rabota.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anne Naukkarinen & Maarit Mustonen

Olemme työskennelleet taiteilija-työparina vuodesta 2014 lähtien. Meitä yhdistää
kiinnostus ruumiin ja kielen kysymyksiä, muistamisen ja kuvittelun suhteita sekä
poikkitaiteellista työskentelyä kohtaan. Naukkarisen tausta on tanssi-, esitys- ja
kuvataiteessa, ja Mustosen kuvataiteessa ja runoudessa. Teoksemme ovat olleet
muodoltaan esityksiä, installaatioita ja julkaisuja.

Saaren kartanossa jatkamme keväällä 2020 aloittamaamme työskentelyprosessia,
jossa käytämme menetelmänä erilaisia muistiinpanon ja tallentamisen keinoja: mm. kehollista, kielellistä ja kuvallista tallentamista. Työskentelyprosessimme kestää vuoden, jona aikana merkitsemme muistiin havaintoja ja kokemuksia ajasta, jota elämme. Työskentelyn pohjalta teemme esityksen ja julkaisun, jotka jaamme vuonna 2021.

Työskentelemme prosessissa ajan ja elämän materiaalisuuden kanssa – miten eri
tavoin voimme tallentaa niitä? Millaisia maailmoja kahden eri ihmisen muistiinpanot luovat yhdessä? Millainen on yksityisten muistiinpanojen suhde julkiseen tilaan?

Koemme, että muistiinpanojen menetelmään liittyy horisontaalisuutta ja ajattelemme että sillä on mahdollisuus purkaa hierarkioita: samalle muistivihon aukeamalle, yhteen kehoon tai kuvaan saattaa päätyä ruokakauppalista, jonkun teoreetikon ajatuksia, suttuja sekä tunteiden purkauksia. Muistiinpanot on myös menetelmä, jota käytetään monilla eri aloilla – työskentelytapa on jaettu. Silti jokaisen muistiinpanot ovat yksilöllisiä.

”…and I suppose that keeping in touch is what notebooks are all about.” – Joan
Didion

Menetelmämme kytkeytyy muistamisen prosessiin, joka on koko ajan muotoutuva – se voi asettaa kyseenalaiseksi vakiintuneet, valtaapitävät tarinat, kuvat ja
kehollisuudet.

Saaren kartanossa työstämme materiaalia kohti Notes 1.4.–9.8.2020 -esitysluonnosta ja julkaisukokeilua, jotka jaamme work in process -versioina ryhmänäyttelyssä Surrender? Surrender Exhibition Laboratoryssa Helsingissä 3.7.–9.8.2020. Residenssiajan työskentelymme keskittyy myös kesänäyttelyn jälkeiseen aikaan: miten jatkamme työskentelyämme kohti viimeisiä versioita
esityksestä ja julkaisusta?

Toivomme ajasta Saaren kartanossa intensiivistä ja inspiroivaa! Residenssin ainoina taiteilijoina kokemuksesta tulee varmasti poikkeava ja erityinen. Saaressa vietetyn ajan jälkeen jatkamme residenssiämme vielä hetken aikaa kotiresidenssinä, jona aikana mm. ripustamme näyttelyn.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Zden Brungot Svíteková

Zden Brungot Svíteková (SK/N/CZ)
tanssitaiteilija, esiintyjä, tanssintekijä ja tutkija.

Saaressa ollessani aion sukeltaa syvemmälle aisteihin ja erityisesti kosketukseen somaattisissa käytännöissä ja tavoissa, joilla eri menetelmät tiivistetään luoviksi prosesseiksi. Kosketus on pitkään ollut olennainen osa praktiikkaani ja sen syvällisemmästä ymmärtämisestä tuli välttämättömyys viimeaikaisen tutkimusluomukseni kautta, jonka ajurina oli geologia ja joka keskittyi tektoniikkaan ja aineksen muodostumiseen ja epämuodostumiseen. Osana tutkimusta päätin käsitellä sitä, miten taiteilijakollegani harjoittavat erilaisia somaattisia lähestymistapoja. Niinpä aion Saaressa jatkaa haastatteluja ja niiden prosessoimista ja tutkia teorioita sekä lääketieteellisestä että filosofian ja yhteiskuntatieteen näkökulmasta. Aion dokumentoida omaa somaattisten ja käytännön harjoitusten menetelmien ja tekniikoiden käyttöäni sekä viettää aikaa studiossa, jossa testaan ja harjoitan tutkimusta aikeenani kerätä materiaalia uutta, kosketusta ja sen merkitysvivahteita tutkivaa työtä varten. Lopulta pääsen Saaren kartanossa aloittamaan foorumin, jossa keskitytään kriittiseen pohdintaan ja joka muodostaa kosketuksen symposiumin.

Saaressa viettämäni ajan avainsanat ovat: somaattinen, kosketus, ruumiillisuus, viestintä, väkivalta, turvallisuus, läheisyys, vastavuoroisuus, valtasuhteet.

Odotan innolla, että saan tilaa ja aikaa lukea, prosessoida ja kirjoittaa. Että minulla on keskeytyksetöntä aikaa studiossa luoda ja tehdä työtä jatkuvasti ja päivittäin.  Olen utelias tapaamaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden residenssivieraiden kanssa sekä tutustumaan heidän teemoihinsa, visioihinsa ja lähestymistapoihinsa. Olen myös kiitollinen siitä, että saan jälleen viettää aikaa maaseudulla, missä voin jatkaa kesken olevaa, geologiaan ja maan liikkeiden syvään aikaan keskittyvää työtäni.

Zden Brungot Svíteková valmistui tanssin maisteriksi Bratislavan musiikki- ja draama-akatemiasta Slovakiassa. Hänen taiteellinen työnsä pohjautuu liikkeen tutkimukseen, jota lietsoo hänen syvä kiinnostuksensa ihmiskehoa kohtaan. Kehossa somaattiset käytännöt ja filosofia luovat kielen, jota hän puhuu keskustellessaan mikro- ja makrotasolla tapahtuvista kosketeltavista tapahtumista. Yhteistyöhön perustuvan työtapansa myötä Zden tekee kokeiluja mustan laatikon puitteissa kyseenalaistamalla suoraan Teatterin. Hänen koreografinen työnsä tuottaa esityksiä, jotka sijoittuvat erilaisiin tiloihin, kuten teattereihin, gallerioihin tai julkisiin tiloihin. Sitä sitoo pitkäaikainen kiinnostus monialaiseen vuoropuheluun eri taidemuotojen ja tieteenalojen, kosketuksen, muistin, viestinnän, prosessien ja yhteistyön luonteen välillä.

Eräs hänen taiteellisen lähestymistapansa johtavista kiinnostuksen kohteista on luoda ja kehittää tila kunkin yksilön henkilökohtaiselle, ruumiilliselle ilmaisulle. Vuodesta 2010 lähtien Zden on ollut tiiviissä taiteellisessa vuoropuhelussa Barbora Látalován kanssa ja on OSTRUŽINA -yhdistyksen perustajajäsen.

Hän tekee yhteistyötä myös nuorten yleisöjen, yhteisötaiteen ja välitys-/siirtämislähtöisen toiminnan parissa, joka esitetään performansseina, luovina projekteina kouluissa ja osallistavina tapahtumina tai työpajoina.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jennifer Katanyoutanant

Jennifer Katanyoutanant
taiteilija ja tuottaja

Ruoka vaeltaa paikasta toiseen aivan samoin kuin sitä syövät ihmisetkin. ”Perinteinen” ruokakulttuuri ei aina koostu alueella kasvavista ja kasvatetuista paikallisista raaka-aineista. Moderni pizza on italialaista alkuperää, mutta tomaatit ovat tulleet asteekeilta. Amerikkalainen nakkisämpylä eli hot dog on saanut alkunsa saksalaistyylisestä nakista, mutta kuoren täyttäminen jauhetulla lihalla on alun perin muinaisten sumerilaisten ja kiinalaisten keksintöä. Ristiriita ulkomaalaisista aineksista perinteisessä paikallisessa ruokakulttuurissa kyseenalaistaa tarinat “aidon”, paikallisen ruoan syntyperästä ja siitä, miten aitous määritellään.

Syötävä lautapelimme ”Home” Cooked esittää fyysisellä tavalla, miten erilaiset kulttuuriset perinteet perustuvat maailmanlaajuisen vaihtokaupan ja muuttoliikkeen pitkään historiaan. Siinä tarkastellaan, miten vieras ainesosa matkaa uuteen maahan ja sopeutuu alueen olemassa olevaan ruokasanastoon.

Minusta on jännittävää tavata muut asukkaat, oppia asioita suomalaisesta ruokakulttuurista ja alkaa sisällyttää sen historiaa peliin. Haluan myös oppia muuttohistoriasta Suomessa ja nähdä, miten se on vaikuttanut ruokakulttuuriin.

Olen innokas tutkija ja vietän paljon aikaa lukien ja ihmisten kanssa jutellen. Kaikkein mieluisin tutkimusmuotoni on juoda kuppi teetä ympäröivän yhteisön asukkaiden kanssa. Sen jälkeen käytän tämän tutkimusmuodon kautta oppimiani asioita ja teen nopean prototyypin, testaan sitä heti ihmisten kanssa ja toistan prosessin. Joskus prosessi vie minut sivuteille, joita vaalin loppuikäni.

Jennifer Katanyoutanant on taiteilija, tuottaja ja yhteisöllinen rakentaja, joka hyödyntää mukaansatempaavia kokemuksia luovien yhteisöjen rakentamisessa. Hän luo installaatioita, pelejä sekä lisättyä ja virtuaalista todellisuutta hyödyntäviä kokemuksia ja kuvittelee mielellään kaikkia niitä outoja asioita, joita teemme netissä 10 vuoden kuluttua. Töidensä kautta hän tutkii monimutkaisten tietorakenteiden konkreettisia ilmenemismuotoja, henkilökohtaisten ja maailmanlaajuisten järjestelmien välisiä vastavuoroisia suhteita sekä niiden vaikutusta kulttuuriin, identiteettiin ja mediaan.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jazra Khaleed

Jazra Khaleed (s. 1979) asuu Ateenassa, kirjoittaa yksinomaan kreikaksi ja tunnetaan runoilijana, kääntäjänä ja elokuvantekijänä. Hänen teoksensa ovat vastalauseita nykyajan Kreikan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, erityisesti lisääntyvää kansalliskiihkoa, rasismia ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Saaren kartanossa hän aikoo työstää runosikermää, jonka työnimi on Haya said. Teoksen kautta hän pyrkii tutkimaan siirtolaisuutta, traumaa ja muukalaisvihaa ja samalla puhumaan elämän köyhtymisestä Kreikassa, työttömyydestä, leipäjonoista ja väkivallasta Ateenan kaduilla. Hän haluaa osoittaa, että runoilijat voivat esittää taiteensa kautta uuden näkemyksen siirtolaisten todellisuudesta niin, että se painottaa demokratiaa, monimuotoisuutta ja osallisuutta, ja että he voivat kyseenalaistaa siirtolaisvastaisen kerronnan ja luoda perustan vastakkaisille tulkinnoille muukalaisvihasta kuin se, mitä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa yleisesti nähdään.

Kääntäjänä ja ateenalaisen TEFLON-runolehden perustajana ja toimittajana hän aikoo kääntää Saaren kartanossa runoja kreikaksi Zaina Alsousin kirjasta A Theory of Birds ja toimittaa TEFLON-lehden 23. numeron, joka sisältää mm. Chairil Anwarin (Indonesia), Marie Silkebergin (Ruotsi) ja Nathalie Quintanen (Ranska) runoja.

Jazra Khaleed yhdistää työssään tietoa ja menetelmiä eri tieteenaloilta ja etsii aina uusia ilmaisumuotoja. Hän pyrkii yhdistämään erilaisia luovuuden muotoja uusilla ja epätavallisilla tavoilla, työskentelemään eri alojen taiteilijoiden kanssa (kuten elokuvaajien, kuvataiteilijoiden, muusikoiden ja näyttelijöiden), tekemään elokuvia ja videoita, luomaan installaatioita, järjestämään esityksiä sekä julkaisemaan lehtiä ja kirjoja. Hänen runojaan on käännetty laajalti eri julkaisuja varten Euroopassa, Yhdysvalloissa, Intiassa ja Australiassa. Hänen uusin lyhytelokuvansa Kordelio Concentration Camp sai ensi-iltansa Kasseler Dokfest dokumenttielokuva- ja videofestivaaleilla.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ginta Tinte Vasermane

Ginta Tinte Vasermane
Kuvataiteilija

Ginta on syntynyt Riiassa (Latvia) ja valmistui audiovisuaalisen taiteen kandidaatiksi Gerrit Rietveld -akatemiasta ja taiteen maisteriksi Alankomaiden elokuva-akatemiasta Amsterdamissa.  Hän tekee elokuvia, monikanavaisia videoinstallaatioita, veistoksia, performansseja ja sosiaalisia kannanottoja. Hänen nykyiset teoksensa tutkivat ihmisen käyttäytymisen ja eleiden koreografioita julkisilla paikoilla, sääntöjä ja rooleja, kehojen suhdetta tilaan ja erilaisiin rakenteisiin.

Vuonna 2015 hän loi taide-aloitteen VIDEO DRAMA eli kiertelevän taiteilijan formaatin, joka tuottaa kiertäviä näyttelyjä ja edustaa elokuvan alalla työskenteleviä taiteilijoita.

Saaren kartanossa Ginta aikoo työskennellä Saaren ja Mynämäen ympäristössä tarkkaillen aikaa, maisemaa, ihmisten jokapäiväisiä tapoja, rituaaleja ja liikkeitä kameran linssin läpi. Havainnoista sekä Saaressa kuvatuista lavastetuista teatterivideoista hän tekee videoinstallaation.

www.gintatinte.info

https://www.instagram.com/videodram.a

www.facebook.com/VIDEO-DRAMA-107805460841998


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Salome Tuomaala-Özdemir

Salome Tuomaala-Özdemir, tutkijatohtori, aktivisti

Kirjoitan residenssissä naapuruussuhteista. Olen tutkinut niitä kohta kolme vuotta Koneen Säätiön rahoittamassa Naapurijurtta-hankkeessa Tampereen Hervannassa. Keräsimme tutkimukseen kertomuksia ja havaintoja muun muassa jurtassa, jota muutimme vuoden aikana kahdeksaan eri paikkaan lähiössä. Hervanta ei ole minulle pelkkä tutkimuskohde; olen asunut siellä nelisen vuotta, ja työskennellyt sosiaalisissa hankkeissa vuodesta 2012. Konkreettisen etäisyyden ottaminen omilta huudeilta on välttämätöntä näkökulmien tarkentamiseksi. Residenssityöskentely tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden. Keskityn työstämään tekstiä etnografian tekemisestä kotona.

Samalla kun haen etäisyyttä tutkimuskohteestani ja kodistani, toivon pääseväni lähemmäksi vanhaa kunnon tutkimuksentekoa: rauhassa lukemista ja mietiskelevää kirjoittamista. Tekstini eivät synny tyhjiössä, vaan toisten kanssa keskustellen. Siksi on ihanaa, että residenssi tarjoaa myös ajattelevien ja luovien ihmisten seuraa. Hankkeessa olemme yhdistäneet tutkimusta ja taidetta toisiinsa, ja jatkan residenssissä ajatusten hahmottelua kirjoittamisen lisäksi piirtämällä ja maalaamalla.

Toimin tutkijana Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa. Olen aiemmin tutkinut eettistä toimijuutta ja toimijuuden muutosta, sekä tehnyt työtä useissa yhteisöhankkeissa. Hervannan Uusi Paikallisuus -hankkeessa kehitin monikielistä yhteisöä taiteilijoiden ja osallisuuden tutkijoiden kanssa. Naapurijurtta-tutkimuksessa olen havainnoinut yhteisön rakentumista, naapuriapua arkisena dialogina ja hyvien käytäntöjen leviämistä naapureiden kesken. Naapuriavusta olen kerännyt kokemuksia ja ajatuksia myös eläessäni kroonisen kivun kanssa. Kipu on pätkinyt tutkimuksentekoa, muuttanut toimijuuttani ja aktivismiani, sekä tiivistänyt suhteitani lähellä oleviin ihmisiin ja paikkoihin.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Grace Wong

Grace Wong on taiteilija, arkkitehti, rakentaja ja nykyisin Nebraskan maaseudulla Yhdysvalloissa sijaitsevan taiteilija- ja kirjoittajaresidenssi Art Farmin vetäjä.

Yhteistyössä yhteistyökumppaninsa taiteilija Jennifer Katanyoutanantin kanssa Grace tutkii ruokahistorian, peliteorian ja suomalaisen ruokakulttuurin teemoja.

Saaren kartanossa Grace toivoo voivansa tutkia ja kokea Suomen ruokahistoriaa samalla, kun suunnittelee ja luo prototyypin syötävästä lautapelistä Jenniferin kanssa. Hän odottaa innolla ruokapelin kokeilemista, ruoanlaittoa ja tarinoiden jakamista ruokakulttuurista muiden residenssivieraiden kanssa sekä näiden makujen ja keskustelujen dokumentointia.

Koska Grace on koulutukseltaan sekä arkkitehti että taiteilija, hänen töissään punoutuvat yhteen tutkimuslähtöinen konseptin kehittäminen, tarkka prototyyppien luonti iteroivan suunnitteluprosessin pohjalta ja tutkiva toiminta, joka voi käsittää fyysisiä toimia, ajatusharjoituksia ja improvisoitua performanssia. Hänen ruoanlaittotekniikkansa heijastavat hänen ongelmanratkaisukykyään, sillä hän käyttää (joskus epäsovinnaisia) aineksia niiden saatavuuden mukaan halutun tuloksen saavuttamiseksi.

Grace Wong käyttää paikkasidonnaisia arkkitehtonisia installaatioita, osallistavaa performanssia ja uusmediaa keinona luoda leikkimielistä, mutta oivaltavaa vuoropuhelua paikallisesta kulttuurista ja muistikuvista. Hän aloitti uransa arkkitehtinä vuonna 2013 ja on laajentanut toimintaansa yhteisöllisiin rakennushankkeisiin vuodesta 2014 lähtien. Hän on ollut mukana suunnittelemassa ja rakentamassa kokeilevaa, positiivisen nettovaikutuksen omaavaa prototyyppiä ”Techstyle Haus” (esitelty New York Times, Archdaily, Inhabitat ja Metropolis -aikakauslehdissä) ja johtaa tällä hetkellä useita hankkeita, joissa annetaan hylätyille vanhoille maatilarakennuksille uusi elämä studioina ja asuin- ja käyttötiloina Art Farm -taiteilijaresidenssissä Nebraskan maaseudulla. Vuosi 2017 oli ratkaiseva hänen urallaan, sillä hän jätti arkkitehtitoimiston kehittääkseen taiteellisia hankkeita syrjäisillä seuduilla kuten Death Valley (Kalifornia), Koh Lon (Thaimaa), Marquette (Nebraska) ja Sôca (Slovenia). Grace on nyt Art Farmin erikoistoiminnan ja logistiikan strategi. Hän valmistui monitieteellisen taiteen kandidaatiksi Kalifornian yliopistosta Irvinessa ja arkkitehtuurin maisteriksi Rhode Islandin taidekorkeakoulusta. 

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ALEX ILARI AISSAOUI

Kuva: Jussi Virkkumaa

FT-kandidaatti/tutkija/luennoitsija

Saaren kartanossa aion työstää väitöskirjaani, erityisesti lukuja 2 (muinaiset kansainväliset valtiojärjestelmät) ja 3 (järjestelmä vs. yhteiskunnalliset ongelmakohdat) ja se pitää minut varmasti kiireisenä.

Olen varautunut tekemään kovasti töitä, tapaamaan mielenkiintoisia kollegoja ja pitämään huolta fyysisestä kunnostani. Olisi myös mukavaa tutustua paikalliseen yhteisöön.

Yritän ylläpitää säännöllistä aikataulua ja tehdä töitä 9–17 välillä joka päivä. Viikonloppuisin olisi hauskaa tehdä inspiroivia asioita muiden residenssiläisten kanssa.

Alex Ilari Aissaoui on tohtorin tutkintoa suorittava opiskelija Helsingin yliopistosta, joka tutkii poliittista, yhteiskunnallista ja alueellista muutosta. Hän on Helsingin yliopiston Muinaisen Lähi-idän imperiumin huippuyksikön jäsen. Hänen akateemisia kiinnostuksen kohteitaan ovat kansainvälinen historia, kansainvälisten suhteiden teoria, vallan tasapainon teoria ja englanti. Hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa muinaisen Lähi-idän diplomatiasta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

PEDRO HURPIA

Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuvataiteilija

Residenssikauteni aikana Saaren kartanossa aion työskennellä hankkeen parissa, joka käsittelee uskon ja tieteen välistä suhdetta muinaisen taikavarpukäytännön harjoittamisessa. Taikavarpu, yleensä puun oksa, on ikivanha kaivonkatsomisen tekniikka, jonka avulla etsitään energiakenttiä maanpinnan alapuolella pohjaveden, haudattujen metallien, malmin, öljyn ja muita materiaalien löytämiseksi. Monet näkevät sen suosittuna uskomuksena ilman ratkaisevaa tieteellistä selitystä; uskomuksena, joka keskittyy näennäisesti hyödyttömään ja epävakaaseen esineeseen, jota käyttävät ja jonka tehoon uskovat tavalliset ihmiset eri kulttuureista ja eri puolilta maailmaa.

Taikavarvun käyttö sinänsä muistuttaa performatiivista toimintaa rituaalien, ennalta määriteltyjen komentojen ja menetelmien keskellä tavoitteena menestys niille, jotka sitä käyttävät.

Muutamia kysymyksiä, joita pohdin: miten uskon avulla voidaan ennakoida hukattuja esineitä tai piilotettuja materiaaleja? Onko mahdollista määritellä uudella tavalla geologisia näkökulmia mielentämällä esineitä tai tilanteita? Onko mahdollista luoda sarja sääntöjä, jotta taikavarpua voitaisiin käyttää missä tahansa?

Menetelmäni perustuu uudelleen tärkeäksi merkittyjen laitteiden ja fiktiivisten kertomusten kehittämiselle, jotta voimme esitellä leikkisiä tapoja tuottaa tietoa, joka haastaa yhteisen ymmärryksemme.

Toivon löytäväni paikan, jossa saan läheisen yhteyden luontoon ja luoviin työkaluihin, joiden avulla voin kehittää näitä taiteellisia strategioita. Minua miellyttää ajatus, että Saari on ollut oikea meren ympäröimä saari 1000-luvun alkuun saakka. “Maan kohoamisen seurauksena se kuitenkin vähitellen sulautui mantereeseen. Pellot, jotka näet tässä tänään, olivat siis ennen merenpohjaa.” Luultavasti paikka, missä olemme nyt, oli pitkään veden alla piilossa kaikilta. Jotenkin tämä sopii hyvin hankkeeni runollisuuteen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ACHIM LENGERER

Kuva: Jussi Virkkumaa

Taiteilija ja toimittaja Achim Lengerer työstää kysymyksiä poliittisesta puheesta ja kielestä, joita hän käsittelee live-esityksissä ja elokuvaääniraidoissa tai joille hän luo paikan installaatioissa ja painetussa aineistossa. Lengerer on opiskellut Prahan elokuva- ja TV-akatemia FAMUssa, Städelschulessa Frankfurtissa ja taideoppilaitoksessa SLADE School of Fine Arts Lontoossa ja suoritti jatko-opintonsa Jan-van-Eyck-Academiessa Maastrichtissa, Alankomaissa.

Tällä hetkellä Lengerer työstää filosofian tohtorin tutkintoaan Goldsmiths-yliopistossa Lontoossa. Se käsittelee kollektiivista harjoittelua taiteellisena ja poliittisena mallina tiloissa, joissa käydään sosiaalisia neuvotteluja. Lengerer on perustanut erilaisia yhteistyöhankkeita, kuten freitagsküche Frankfurt am Mainissa ja voiceoverhead yhdessä taiteilijakollega Dani Galin (Israel) kanssa. Vuonna 2017 hänet kutsuttiin documenta 14 -projektiin tekemään 21 tunnin pituista radiolähetystä, jonka tuotti SavvyFunk/Deutschlandradio.

Vuodesta 2009 lähtien Lengerer on johtanut näyttelytila, tuotanto- ja kustannusosakeyhtiötä Scriptings, jonka toimitilat ovat tällä hetkellä Weddingin kaupunginosassa Berliinissä. Scriptings toimii diskursiivisena alustana Achim Lengererin soolohankkeiden ohella. Taiteilijat, elokuvan tekijät, kirjailijat, graafiset suunnittelijat, esiintyjät sekä poliittiset aktivistit ovat tervetulleita Scriptingsiin – sillä he kaikki työskentelevät ‘käsikirjoituksen’ ja ‘tekstin’ parissa tuotantoprosessissa. ‘Käsikirjoituksen’ tai ‘tekstin’ käyttö ei välttämättä johda painettujen tuotteiden tuotantoon, mutta se voi johtaa elokuvan, esityksen tai esineen tuotantoon, joka on syntynyt lukemisen, kirjoittamisen tai sanallisen ja poliittisen lausahduksen kautta. Tuotosten esillepanot koostuvat live-tapahtumista (luennoista, keskusteluista, lukemisesta, näytteille asettamisesta, esityksistä) sekä Scriptings-aikakauslehden julkaisemisesta. Residenssikaudellaan Lengerer aikoo jatkaa yhteistyöhanketta suomalaisen taiteilijan Niina Lehtonen Braunin kanssa sekä yhteisö- ja kirjastohanketta Scriptings#50:  Learning “by heart” – A Multilingual Library eli monikielinen kirjasto Nelly Sachsille (1891–1970) vastauksena tämän juutalais-saksalais-ruotsalaisen kirjailijan runoon ‘In deep flight’.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pekka Niskanen

Kuva: Jussi Virkkumaa

Teen elokuvakäsikirjoitusta elokuvaan, joka kertoo Algerian Hamadan autiomaassa asuvista saharaweista, heidän suullisesta kerrontaperinteestään sekä Itämeren heikentyneestä ekologisesta tilasta. Saharaweja ja Itämerta yhdistää fosfaatti, joka on Itämerta rehevöittävien lannoitteiden raaka-aine, mutta myös syy saharawien pakolaisuuteen. Teos nostaa esiin saharawien pakolaisuuden taustan ja nykyisen kontekstin, joka liittyy Länsi-Saharan fosfaattikaivoksiin Marokon valtaamassa Länsi-Saharassa. Pohdin teoksessa yhdessä saharawitaiteilija Mohamed Sleiman Labatin kanssa fosfaatin ja kaivosteollisuuden vaikutuksia elinympäristöön ja yhteisöihin, mutta myös suullista ja hiljaista tietoa, joka kertoo omalta osaltaan mahdollisuuksista selvitä yhteisöjä kohtaavissa muutoksissa.

Kirjoitan residenssijaksolla myös tutkimusartikkelia saharawien uudesta identiteetistä. Vanha Espanjan siirtomaakauden nomadielämä on korvautumassa uusien saharawi-sukupolvien pakolaisleireillä kehittämällä passiiviseen vastarintaan, institutionaaliseen tietoon ja taiteeseen perustuvalla toimintatavalla. Uusi narratiivi pitää sisällään sekä perinteistä että uutta tietoa ja niihin liittyviä käytäntöjä.

Odotan mielenkiintoisia ja innostavia keskusteluja ja tapaamisia Saaren kartanossa työskentelevien tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa.

Työskentelen residenssissä tutkimalla erilaisia aineistoja ja lähdemateriaaleja, joiden pohjalta muokkaan sekä elokuvakäsikirjoitusta että tutkimusartikkelia. Työskentelyni edellytys on muistaminen, niiden keskustelujen, tapaamisten ja työskentelyhetkien esiin nouseminen jotka jaoin Mohamed Sleiman Labatin kanssa hänen olleessan Koneen Säätiön Lauttasaaren kartanon residenssissä heinä-lokakuussa 2019.  Jatkan keskusteluja ja järjestän virtuaalitapaamisia Hamadan autiomaassa asuvan Sleiman Labatin kanssa residenssijaksoni aikana.

Pekka Niskanen on kuvataiteilija ja tutkija, kuvataiteen tohtori, joka on esittänyt teoksiaan vuodesta 1990 alkaen museoissa, gallerioissa ja elokuvafestivaaleilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Hän on kuratoinut näyttelyjä Helsingin kaupungin taidemuseoon, Ateneumin taidemuseoon, Ruhrin alueen kulttuuripääkaupunkinäyttelyyn Dortmundiin, Pohjoimaiselle Taidekeskukselle ja Työväenmuseo Werstaalle Tampereella. Hänen teoksiaan on Kiasman, HAM:n, Vilnan Nykytaiteen Keskuksen, Alankomaiden Taideakatemian, Espoon kaupungin ja yksityisten keräilijöiden kokoelmissa. Vuonna 2012 Yle TV1 esitti Niskasen ohjaaman dokumenttielokuvanVirtuaalinen sota. Elokuva kertoo Venäjältä Eurooppaan paenneista tšetšeenipakolaisista. Niskanen on kirjoittanut Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskuista kaksi vertaisarviotua tutkimusertikkelia sekä toteuttanut videoteoksen, Yhteisöterrorit (2017). Hän asui ja työskenteli Isis’n tekemien iskujen aikana vastapäätä Bataclan-teatteria. Etelämannerta ja Burmaa kuvaava videoinstallaatio Can You Hear Me? oli vuosina 2016-2017 esillä Kiasmassa, jonka kokoelmiin se kuuluu. Niskasen viimeisin teos, elokuva Iranian Metal Coffee, oli esillä Valokuvagalleria Hippolytessä elokuussa 2019. Se kertoo teheranilaisesta Dark Matter Band -metalliyhtyeestä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ROBYN MAREE PICKENS

Kuva: Jussi Virkkumaa

Taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori, FT-kandidaatti

Residenssijaksollani aion työskennellä tutkimuspohjaisen runoushankkeen parissa. Tutkin Hannah Arendtin amor mundi -teoriaa (rakkaus maailmaa kohtaan) saadakseni selville, voiko se vaikuttaa ekologisen runouden luonteeseen (runous, joka kohdistuu kehittyvään sosioekonomiseen kriisiin). Pystynkö teoreettisesti ja runollisesti kehittämään ‘rakkauden runousopin’, joka perustuu Arendtin amor mundiin? Mynämäen sijainti – ja sen lämpenevä ilmasto ja vähentynyt lumimäärä – on tärkeä paikka pohtia teoreettisia ja luovia lähestymistapoja antroposeeniin.

Uskon, että pystyn Saaressa kehittämään vivahteikkaan ymmärryksen Arendtin amor mundista, lukemaan tarkkaan ekorunoilijoiden kuten CAConradin töitä, virittäytyä ja vastata Mynämäen ainutlaatuiseen ekologiaan ja kirjoittaa valikoiman runoja näiden teemojen pohjalta.

Työskentelen tutkimuksen, lukemisen, ajattelun ja kirjoittamisen kautta sekä viettämällä aikaa ulkona maailmassa, joka koostuu paljon muustakin kuin inhimillisistä elementeistä.

Robyn Maree Pickens on taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori ja tekstipohjaisten töiden tekijä. Robynin taidekirjoituksia on julkaistu julkaisuissa ArtAsiaPacific online, ANZJA, Art + Australia online, The Pantograph Punch, Art New Zealand ja näyttelyluetteloissa. Hänen tuorein kuraattorihankkeensa (‘Bright Cave’, 2018) esitettiin Blue Oysterissa, Dunedinissa Uudessa Seelannissa. Robynin runoutta on voinut lukea julkaisuissa Into the Void, Peach Mag, SAND Berlin, Cordite, Plumwood Mountain, Matador Review, Jacket 2 ja ARTSPACE-galleriassa Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Hän oli finalisti vuoden 2018 Sarah Broom Poetry -kilpailussa, jossa arvioijana toimi Eileen Myles, hän voitti takahē Monica Taylor Poetry -kilpailun vuonna 2018 ja oli finalisti ensimmäisessä Leeds Brotherton Poetry -kilpailussa vuonna 2019. Hänen runokritiikkiään on voinut lukea julkaisuissa Rain Taxi ja Jacket2. Hänen viimeisin tekstipohjainen työnsä on ollut näytteillä Te Tuhi -galleriassa Aucklandissa (joulukuu 2018–maaliskuu 2019). Tällä hetkellä Robyn opiskelee filosofian tohtoriksi keskittyen ekologiseen estetiikkaan Otagon yliopistossa ja toimii Otago Daily Times ja Art News -lehtien taidekriitikkona (Uusi-Seelanti). Tämä brittiläinen palkittu runoilija tuo markkinoille Leeds Brotherton Poetry Anthology -teoksen (julkaisijana Carcanet Press) maaliskuussa 2020.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Benjamin Schweitzer

Kuva: Jussi Virkkumaa

Benjamin Schweitzer, säveltäjä (myös kääntäjä, kielitieteilijä, kulttuurivälittäjä)

Sävellän residenssijaksollani kamarikonserton harmonikalle ja kamariyhtyeelle. Residenssijaksoltani odotan työrauhaa, kunnon talvisäätä, kiinnostavia keskusteluja muiden taiteilijoiden kanssa – ja tietenkin hyviä löylyjä!

Työskentelen kirjoittamalla perinteisellä tavalla lyijykynällä nuottipaperille. Vasta, kun teos on kokonaan valmis, kirjoitan partituurin puhtaaksi tietokoneella. Mutta ennen varsinaista sävellystyötä on pitkä suunnitteluvaihe. Siinä hahmottuu kappaleen idea graafisina luonnoksina ja pieninä tekstipätkinä.

Olen syntynyt 1973 Marburgissa. Opiskelin sävellystä, musiikinteoriaa ja orkesterinjohtoa Lyypekissä, Dresdenissä ja Helsingissä (Paavo Heinisen johdolla). Diplomitutkinnon jälkeen olen työskentelyt ennen kaikkea vapaana säveltäjänä, mutta myös musiikinteorian ja -analyysin opettajana, konsertti- ja festivaalijärjestäjänä, luennoitsijana, konserttijuontajana, tiedekirjailijana, konserttiarvostelijana ja kääntäjänä (suomi-saksa). Hahmotan itseni edelleen kamarimusiikkisäveltäjäksi, vaikka olen myös kirjoittanut oopperoita ja orkesterimusiikkia. Olen asunut lähes joka Saksan osavaltiossa, Suomessa ja taiteilijaresidenssikiertueella mm. Pariisissä, Venetsiassa, Visbyssä, mutta vakituinen asuinpaikkani on nyt jo yli 15 vuotta ollut Berliini.

Kääntämisestä, joka oli aluksi ”sivuduuni”, tuli erittäin kiinnostava työala ja kiinnostus suomen kieleen kasvoi jatkuvasti, joten päätin pari vuotta sitten ottaa kolme lepovuotta säveltämisestä ja opiskella fennistiikkaa Greifswaldissa ja Tartossa. Marraskuussa 2018 valmistuin maisteriksi ja olen sen jälkeen hitaasti mutta alituisesti palannut sävellystyöhön.

Minulla ei ole naamakirjasivua eikä Twitteriä, Instagramia jne., mutta yritän parhaani päivittää vanhanaikaiset kotisivuni www.benjamin-schweitzer.de säännöllisesti.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

S-projekti | Heli Keskikallio ja Linda Martikainen

Kuva: Jussi Virkkumaa

S-projekti on pitkäjänteinen taiteellinen kahden soolon yhteistyöprojekti, jossa koreografi-tanssitaiteilijat Linda Martikainen ja Heli Keskikallio tarkastelevat rinnakkain sooloesityspraktiikoita.

Residenssissä jatkamme työskentelyä soolotöidemme Meeting ______ ja Phhhhh parissa sekä vakiinnutamme henkilökohtaisia soolotyöskentelyn tapojamme. Lisäksi aloitamme residenssin aikana projektin seuraavien soolotöiden suunnittelun.

Työskentelemme Saaren kartanossa sekä itsenäisesti että yhdessä pohtien soolotyöskentelyyn liittyviä kysymyksiä kuten: mistä sooloesitys rakentuu? Mihin olla suhteessa yksin työskennellessä? Kuinka hallittu / hallitsematon prosessi voi olla? Miten olla ja työskennellä samanaikaisesti eri rooleissa, kuten koreografi / esiintyjä?

Työstämissämme sooloissa ajattelemme jatkuvasti muodostuvia suhteisuuksia ympäröivän kanssa sen sijaan, että keskittyisimme solisti-esiintyjän solipsistiseen läsnäoloon. Olemme kiinnostuneita erilaisten materiaalien toimijuudesta ja tekijyydestä sekä näiden vaikutuksista toisiinsa.

Odotamme, että pääsemme residenssijakson aikana viettämään aikaa jo löytyneiden esitysmateriaalien kanssa sekä herkistymään mahdollisille uusille tulokulmille. Olemme kiitollisia ajasta ja paikasta työskennellä rauhassa projektin parissa.

Olemme tutustuneet maisteriopinnoissamme ja pian valmistumisen jälkeen aloimme kumpikin pohtia soolotyön tekemistä.  Jaetun kiinnostuksen myötä päädyimme luomaan yhteisen työalustan S-projektin, jossa työskentelemme rinnakkain soolotöiden parissa. S-projekti sai alkunsa syksyllä 2016. Olemme työskennelleet projektin parissa residensseissä Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Soolojen Meeting _____ ja Phhhhh work-in-process-versioita on esitetty noin puolen vuoden välein muun muassa Taidetila Virgiiniassa, Taidekeskus Haiharassa, Vapaan Taiteen Tilassa sekä Eskuksella. Säännöllisten work-in-process-esitysten kautta tutkimme esitystapahtuman rajoja sekä etsimme sooloesitykselle uusia mahdollisia olomuotoja. Tarkastelemme esityksen ja katsoja-kokijan välisyyttä sekä pohdimme yleisön asettumista osaksi esitysprosessia. Soolojen seuraava esitys järjestetään K&C-tilassa Helsingissä loppuvuodesta 2020. 

Yhteisessä työskentelyssämme tärkeinä teemoina ovat jatkuvuus sekä pitkän prosessin ylläpitäminen ja ruokkiminen. Tavoitteenamme on tuoda arvostusta keskeneräisyydelle, oppimiselle ja oivaltamiselle valmiuden sijaan. Vaalimme taiteellista työskentelyä antamalla ajattelulle, materiaaleille ja yhteistyölle aikaa kypsyä.

https://www.facebook.com/Sprojekti/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa