Residenssivieraat 2019

Sasha Huber

Kuva: Jussi Virkkumaa

Helsingissä asuva, sveitsiläis-haitilainen kuvataiteilija Sasha Huber työskentelee Saaren kartanossa syys–lokakuussa 2019 erilaisella tavalla kuin aiemmin: ”Tämä on ensimmäinen taiteilijaresidenssi, missä keskityn täysin lukemiseen ja kirjoittamiseen uuden työn kehittämisen ja tuottamisen sijaan. Aion pohtia ja kirjoittaa työstä, jota olen tehnyt osana käytäntöön perustuvaa tohtorikoulutusprojektiani liittyen taiteelliseen rooliini sveitsiläisessä kulttuuriaktivistikampanjassa Demounting Louis Agassiz. Työstän myös yhdessä tohtori Temi Odumosun kanssa kirjoitettuja lukuja julkaisuihin visuaalisesta aktivismista 2000-luvulla sekä yhdessä tohtori Faith Mkweshan kanssa kirjoitettuja pohdintoja suomalaisesta visuaalisesta maisemasta.”

Hän odottaa residenssijaksoltaan mahdollisuutta keskittyä täysin itseensä ja työskentelyynsä.  Saaren kartanon syrjäinen sijainti ja luonto meren läheisyydessä merkitsi irtautumista arjen rutiineista. ”Yksi syistä, miksi halusin tulla tänne, oli residenssin syrjäinen sijainti – keskellä luontoa ja lähellä merta – mikä antaa minulle tilaisuuden keskittyä jälleen itseeni ja edistämään kirjoitustyötäni. Kaupungissa kirjoittaminen voi toisinaan olla haastavaa, kun perhe ja työ vaativat osansa huomiostani. Uskon myös, että pystyn lataamaan akkujani ja uudelleenkalibroitumaan residenssin rauhassa.

Vaikka Saari merkitsee irtautumista arjesta, Sashalle on syntynyt jo residenssiin liittyviä uusia rutiineja. ”Olen aloittanut päiväni varhain tavalliseen tapaan, mutta täällä harjoitan joogaa joka päivä ennen aamiaista. Sitten aloitan kirjoittamisesta ja lukemisesta koostuvan työpäiväni jokapäiväisellä kävelyllä luonnossa ja katselen merenlahteen kerääntyviä lintuja, jotka valmistautuvat lentämään etelään nyt syksyn saavuttua. Koen tämän ja viikoittaiset kokoontumiset muiden residenssivieraiden kanssa inspiroivina ja lisäksi ne tarjoavat juuri sopivasti muttei liikaa sosiaalista elämää, mikä sopii minulle täydellisesti.”

Sasha Huber (1975, Zürich) on sveitsiläis-haitilainen kuvataiteilija ja taidepainotteinen tutkija. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen monialainen työnsä koskee lähinnä muistin ja kuulumisen periaatteita, etenkin suhteessa kolonialismin jäänteisiin ympäristössä. Hän tunnistaa herkästi hienovaraiset historiaa ja nykyhetkeä yhdistävät säikeet ja käyttää arkistomateriaaleja sekä reagoi niihin kerroksittaisen luovan työn kautta, joka käsittää videoita, valokuvia, yhteistyötä ja esitysmuotoisia interventioita. Hän on myös ottanut työkalukseen paineilmakäyttöisen sinkiläpistoolin tietoisena sen symbolisesta merkityksestä aseena ja sen tarjoamasta mahdollisuudesta neuvotella uudelleen epäoikeudenmukaisesta vallan dynamiikasta. Huber tunnetaan taiteellisen tutkimuksen panoksestaan Demounting Louis Agassiz -kampanjassa, jonka tarkoituksena on purkaa jäätiköiden tutkija Louiz Agassizin vähemmän tunnettua mutta kiistanalaista rasistista perintöä. Huber on valmistunut filosofian maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta ja suorittaa parhaillaan käytäntöön perustuvaa tohtorin tutkintoa Zürichin yliopiston taiteen ja median laitoksella. Hän tekee myös luovaa yhteistyötä taiteilija Petri Saarikon kanssa. He ovat yhdessä aloittaneet pitkän aikavälin hankkeen Remedies Universe (vuodesta 2011), joka tutkii oman avun ja lääkinnällisen parantamisen menetelmiä erilaisissa maantieteellisissä ja kulttuurikonteksteissa, minkä kautta he ovat saaneet kutsuja taiteilijaresidensseihin ympäri maailmaa. Huber esittelee työtään yksin ja yhteistyössä Suomessa ja kansainvälisesti (29. São Paulon biennaali 2010; 19. Sydneyn biennaali 2014, 1. Riikan biennaali 2018 Remedies Universen kanssa) ja on edustettuna erilaisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa Suomessa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Vuonna 2018 Taiteen edistämiskeskus myönsi hänelle valtion kuvataiteen palkinnon visuaalisten taiteiden kategoriassa.

http://www.sashahuber.com/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Victoria MacKenzie

Kuva: Jussi Virkkumaa

Kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja, tohtori Victoria MacKenzie tutkii ja kirjoittaa residenssijaksollaan kirjaa nimeltä Vegetal Souls. Nimi on peräisin Aristoteleen jaottelusta ihmisen, eläinten ja kasvien sieluihin, joista kasvit ovat vähiten kehittyneitä, koska niiltä puuttuu kyky liikkua tai havaita.

“Kuitenkin viimeaikaiset kasvitieteelliset tutkimukset viittaavat siihen, että kasveilla on paljon enemmän tietoisuutta kuin on totuttu ajattelemaan. Ne näkevät ympäristönsä monin eri tavoin ja reagoivat valoon, ääniin ja tuoksuihin. Mutta niillä on aisteja, joita ihmisillä ei ole, kuten kyky aistia vettä ja kivennäisaineita melkoiselta etäisyydeltä ja kasvattaa juuriaan sitä kohti, mitä ne tarvitsevat. Ne myös reagoivat ympäristöönsä monin eri tavoin ja jopa muuttavat sitä – tavoilla, joita olemme vasta alkaneet ymmärtää,” Victoria selittää.

“Kirjoitan sarjaa toisiinsa liittyviä runoja, novelleja ja esseitä vastauksena näille ideoille siitä, minkälaista olisi olla kasvi, omata ‘kasvin sielu’ ja kokea maailma kasvina. Minua kiinnostaa pohtia, miten tämä uusi ymmärrys kasveista saattaisi vaikuttaa sekä siihen, kuinka kohtelemme kasveja, että ymmärrykseemme siitä, mitä elossa oleminen tarkoittaa. Miten meidän pitäisi suhtautua tähän uuteen tietoon ja uusiin tapoihin ajatella? Voisiko se vaikuttaa siihen, miten elämme ihmisinä?” hän kysyy.

Saaren kartanoon saapuessaan Victorialla on ollut odotuksena rauhoittua työnsä ääreen. ”Toivon, että saan Saaressa paljon aikaa lukea, ajatella ja kirjoittaa. Nautin muiden taiteilijoiden kanssa juttelemisesta, joten toivottavasti saamme tilaisuuksia jakaa ideoita ja käydä hedelmällisiä keskusteluja myös muiden asukkaiden työstä. Toivon, että koemme myös yllätyksiä – se on joskus paras osa taiteilijaresidenssiä!” hän sanoo.

Victorian työskentelymetodit residenssissä tarkoittavat paljon lukemista mutta myös kävelyä ja paikallisten metsien ja puutarhojen tutkimista, kasvien tarkkailua ja elämistä niiden kanssa päivä kerrallaan.

”Yritän yleensä lukea jotain, usein runoutta, että saan ajatukseni liikkeelle, ja yritän pidättäytyä lukemasta sähköposteja ja uutisia niin kauan kuin mahdollista. Minulla on muistikirjani käsillä, johon kirjoitan lukiessani ylös asioita, kuten ideoita runoista tai kertomakirjallisuudesta tai vain ajatuksia, joita haluan pohtia enemmän. Siinä on oikeastaan kaikki, mitä teen koko päivän lukuun ottamatta ruokataukoja ja kävelyä lintutornille myöhään iltapäivällä katsomaan hanhia. On hienoa myös päästä tutustumaan suomalaiseen saunaan!” hän kertoo.

https://victoriamackenzie.net/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Henriikka Kontimo

Kuva: Jussi Virkkumaa

Tamperelainen kuvataiteilija Henriikka Kontimo työstää residenssissä pidemmälle muutama vuosi sitten toteuttamaansa tekstipohjaista, katsojan kanssa vuorovaikutteista teosta, joka käsittelee luontosuhteen ja parisuhteen eroja ja yhtäläisyyksiä. Tämän lisäksi hän haluaisi tehdä Saaren alueelle varta vasten suunnitellun teoksen. Henriikka opiskelee tällä hetkellä hienopuusepäksi, ja hän aikoo Saaressa ollessaan myös pohtia tapoja yhdistää puusepäntyö taiteelliseen työskentelyynsä.

Hän työskentelee useimmiten paikka- ja tilannesidonnaisesti, ja häntä kiinnostaa nähdä miten residenssi paikkana ja sosiaalisena tilanteena inspiroi. ”On ihanaa täällä voida – omasta arjesta poiketen – keskittyä rauhassa pelkästään omaan taiteelliseen työskentelyyn. Olen työskennellyt monissa residensseissä, ja nuo jaksot ovat olleet todella tärkeitä työskentelyni ja kehittymiseni kannalta. Uudessa ympäristössä päässä syntyy uusia ajatuksia ja uusia yhteyksiä vanhojen ajatusten välillä. Odotan että saan residenssin aikana sekä saatettua loppuun keskeneräisiä asioita että aloitettua uusia”, Henriikka kuvailee. ” Saaressa olen erityisesti nauttinut pitkistä kävelyretkistä ja siitä, kuinka kauas täällä voi nähdä; kuinka avara maisema on.”

Hänen taiteellinen työskentelynsä tapahtuu yleensä ensin aika pitkälle ajatusten tasolla. ”Pyörittelen teoksiani pitkään ajatuksissa ja annan niille käsitteellisen muodon ennen kuin ne saavat konkreettisen, fyysisen muotonsa. Kun teen ajatustyötä tai kirjoitan, työskentelen mieluusti parin, kolmen tunnin jaksoissa, joiden välissä käyn kävelyillä, ruokin itseäni, meditoin, neulon villapaitaa ja luen. Lepuutan aivoja. Kun taas työskentelen teoksen fyysisen toteutuksen parissa, saatan työskennellä pitkiäkin jaksoja kerralla”, hän kertoo.

Henriikka Kontimo (s.1981) on Tampereella asuva kuvataiteilija, joka on valmistunut Kuvataideakatemiasta tila-aikataiteen osastolta vuonna 2008. Hän opiskelee tällä hetkellä hienopuusepäksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.

 

http://www.henriikkakontimo.com/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Rob La Frenais

Kuva: Jussi Virkkumaa

Ranskassa asuva, brittiläinen nykytaiteen itsenäinen kuraattori ja kirjoittaja Rob La Frenais työskentelee Saaren kartanon residenssissä työskentelee samanaikaisesti kahden teeman parissa: kuun ja veden. ”Olen rakentanut navettaan ’kuuhuoneen’, minne kerään materiaalia taiteesta ja kuusta. Silloin tällöin kutsun muut residenssin taiteilijat katsomaan filmejä kuusta (järjestin ensimmäisen filmi-illan eilen illalla) ja kommentoimaan ja kertomaan omista ideoistaan tutkimusta varten. Työstän laajennettua esseetä Mirroring the Moon, joka muodostaa perustan kirjalle, jonka Intellect Books on tilannut minulta. Kirjoitan myös nuorten romaania nimeltä Wild Way to the Moon”, hän kertoo.

Toisena projektina hänellä on tutkia Saaren kartanon läheistä saaristoa. ”Teeman ensimmäiseen haaraan liittyy Saaren kartanon Lovisa-vene, jonka avulla tutkin lähisaaristoa. Olen jo vienyt muutaman taiteilijakollegan retkelle pienelle saarelle meren keskellä. Toivon, että pääsen tekemään tutkimusta uutta, Suomessa toteutettavaa hanketta varten, jossa taiteilijat luovat kelluvia ajoneuvoja. Toivottavasti sää on hyvä ja pääsen tekemään aktiivista tutkimusta rannassa uudesta kelluvasta ajoneuvosta”, Rob sanoo.

Residenssijaksoltaan hän odottaa yhdistelmää ajatustyöstä työtilassaan ja Saaren kartanon ympäristön tutustumisesta. Hän työskelentee toimintatutkimuksen, muiden residenssiläisten kanssa käytyjen keskusteluiden ja kyselyiden avulla.

Saaressa Rob aloittaa päivänsä menemällä Kuuhuoneseen. Säästä riippuen, hän menee Saarenrantaan, lintutornille ja muihin paikkoihin. Iltaisin hän jaksaa tutkimustaan Kuuhuoneessa.

www.roblafrenais.info


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

V. S. Luoma-aho

Kuva: Jussi Virkkumaa

Jyväskyläläinen runoilija V. S. Luoma-aho editoi Saaren kartanon residenssissä keväällä ilmestyvää viidettä runokokoelmaansa Safar, jossa tematiikkoja ovat, mikäli niitä haluaa etsiä, tekoäly, ihmishistoria ja ihmisen jälkeinen aika, sekä pelit(eoria). Lisäksi V. S. Luoma-aho  yrittää – runsaan lukemisen ohella – kirjoittaa novelleja novellikokoelmaansa varten.

Residenssijaksoltaan hän odottaa kirjaprojektien edistämisen lisäksi itsensä voittamista, itsensä parissa työskentelyä. ”En ole koskaan ollut näin kauan yhtäjaksoisesti pois kotoani, mikä on ahdistushäiriöiselle, turvallisuushakuiselle kotirotalle omanlaisensa koettelemus”, hän kertoo.

”Toisaalta haluan rauhoittua, haluan oleskella luonnossa, haluan hiljaisuutta. Ihmiset tekevät joka tapauksessa aivan liikaa töitä, eli/tai kuluttavat liikaa. Tämän lopputulema on luettavissa esimerkiksi IPCC:n raportista, kunhan ottaa huomioon että se oli liian optimistinen. Pitäisikö siis tehdä paljon vähemmän vaiko eksponentiaalisesti entistä enemmän? ” Luoma-aho jatkaa.

”Runouden luonne mahdollistaa sen, että olen töissä aina enkä koskaan. Muistiinpanojen tekeminen ja ajatteleminen ei kysy kellonaikaa, paikkaa tai tuntikiintiöitä, mistä tietenkin maksaa univaikeuksilla ja omalla mielenterveydellään. Pomottomuus ja työaikojen venyvyys kun on sekä autuasta että järkyttävän kauheaa”, V. S. Luoma-aho kuvailee taiteellista työskentelyään.

Saaressa hän lueskelee paljon ja kirjoittelee aihioita muistiin. Myös luonnolla on hänelle erityinen merkitys residenssissä:  ”Liikun luonnossa lintuja katsellen ja sieniä etsien – kun sää vielä sen sallii –, teen lisää muistiinpanoja, katselen elokuvia tai taideteoksia. Ajan ollessa sopiva istun alas ja puserran tekstiä tai editoin intensiivisesti muutaman tunnin, sitten toistan saman kuvion. Välillä juttelen niitä näitä muiden ihmisten kanssa, saunon.”

”Vastaavan kaltaisella metodilla kaikki kirjani ovat syntyneet, joskin luonnossa oleskelun mahdollisuus on täällä aivan toinen kuin kaupungissa, on kuin olisin tyystin toisella planeetalla.  Jahka syksy harmaine sateineen koittaa, siirryn proosan pariin, sillä se vaatii moninkertaisesti enemmän istumista ja itsensä sietämistä työpöydän ääressä”, hän tiivistää.

V. S. Luoma-aho (s. 1984) on jyväskyläläinen runoilija ja kääntäjä. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa, minkä lisäksi hän on osuuskunta Poesian perustajajäsen ja kustannunstoimittaja. Luoma-aho on julkaissut neljä runokirjaa, ”Ruumiita” (2009), ”Remora” (2011), ”Kronologi” (2014) ja ”Mantra” (2016), sekä Jaakko Pallasvuon kuvittaman lyhytproosateoksen ”Luonteita” (2018). Luoma-aho on myös suomentanut Sam Pinkin teoksen ”AION KLOONATA ITSENI JA TAPPAA KLOONINI JA SYÖDÄ SEN” (2013).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lotta Toivanen

Kuva: Jussi Virkkumaa

Helsinkiläinen kirjallisuuden suomentaja Lotta Toivanen suomentaa residenssijaksollaan 26-vuotiaan ranskalaisen Édouard Louis’n romaania Histoire de la violence (Väkivallan historia). Saaren kartanon residenssi merkitsee hänelle fokusointia omaan työskentelyyn. ”Saaren kartanon residenssi on ihanteellisen rauhallinen miljöö, jossa on  hyvä keskittyä täysipainoisesti luovaan työhön. Pyrin Saaressa ollessani  saattamaan suomennokseni Louis’n romaanista melko pitkälle hiottuun muotoon”, hän kertoo.

”Louis’n omaelämäkerrallinen esikoinen Ei enää Eddy, köyhyydestä ja homoidentiteetin vaikeuksista pohjoisranskalaisessa pikkukaupungissa kertova teos ilmestyy suomentamanani Tammen keltaisessa kirjastossa juuri kun aloitan residenssioleskeluni. Myös Väkivallan historia on autofiktiivinen romaani; se käsittelee eriarvoisuutta ja väkivallan syntymekanismeja. Édouard Louis on opiskellut sosiologiaa Pariisissa, ja se näkyy hänen teksteissään. Hän hyödyntää kiinnostavasti kielen eri rekistereitä: Väkivallan historiassa ovat äänessä vuoroin oppineen sulavasti itseään ilmaiseva, pariisilaistunut Édouard, vuoroin kotikylään Pohjois-Ranskan teollisuusalueelle jäänyt, roisia ja töksähtelevää kansankieltä käyttävä sisar. Louis on raikas uusi ääni ranskalaisen kirjallisuuden kentässä, ja on tärkeää saattaa se kuuluville myös Suomessa”, Lotta kuvailee.

Saaren kartanossa irtautuminen arjesta antaa vapauden työskennellä omassa tahdissa, ja aamuvirkkuna ihmisenä Lotta aloittaa kirjallisen työskentelynsä heti aamulla, ja hän työskentelee useita tunteja. Illalla hän ulkoilee, lukee ja vaihtaa ajatuksia muiden residenssissä olevien taiteilijoiden kanssa. ”Kirjallisuuden lisäksi harrastan innokkaasti tanssia: olen vuosien varrella stepannut, salsannut, tanssinut flamencoa ja länsiafrikkalaisia tansseja. Rytmi on minulle tärkeä myös kirjoittajana. Suomentaessani kuulostelen aina herkällä korvalla kirjailijani tekstin rytmiä ja pyrin parhaan kykyni mukaan välittämään sen suomalaisille lukijoille. Olen suomentanut 30 vuotta ja yli 60 teosta”, Lotta kertoo

Olen pikkulikasta lähtien ollut kiinnostunut kielistä ja osaan useita vieraita kieliä. Kirjallisuuden suomentajana sukellan sisälle vieraskielisen kirjailijan nahkoihin ja välitän hänen luomansa maailman suomenkielisille lukijoille. Avaan kirjallisuuden kautta suomalaisille uusia näköaloja maailmaan.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tessa Zettel

Kuva: Jussi Virkkumaa

Australialainen taiteilija, kirjoittaja Tessa Zettel työskentelee Saaressa sienien parissa. ”Kehittelen pääasiassa erilaisia tapoja vuorovaikutukseen sienten kanssa. Tällä tarkoitan ihmisten suhdetta sienten kanssa; ruumiillistuneita kulttuurillisia käytäntöjä, joita he kehittävät sieniin liittyen; usein monimutkaisia tapoja ymmärtää, jotka saavat alkunsa vastavuoroisesta, enemmän kuin inhimillisestä dynamiikasta, johon pintapuolisesti liittyy sieniä, mutta syvemmällä niin monia ‘toisiakin’ (kasveja, eläimiä, metsiä, kiviä, sääolosuhteita, tonttuja jne.).”, hän kertoo.

Tessa on kiertänyt viimeisen viiden vuoden aikana kansainvälisiä residenssejä ja oppinut mikä on realistisesti tehtävissä lyhyessä ajassa uudessa paikassa. ”Toivon, että löydän ihmisiä, jotka haluavat jakaa tarinansa ja viedä minut sienimetsään, ja lisäksi haluaisin alkaa muokkaamaan keräämääni materiaalia löysästi pienen julkaisun muotoon. Tunnen jo suppilovahveron ja kanttarellin edellisistä vierailuistani Suomeen, joten tällä kertaa haluaisivat tutustua uusiin sienilajeihin”, hän sanoo.

Tessan taiteellisessa työskentelyssä keskustelulla on tärkeä rooli, etenkin prosessi ja dialogi kiinnostavat häntä kaikissa projektin eri vaiheissa. ”Keskustelu on tärkeä osa työtäni, ja prosessi ja vuoropuhelu kiinnostavat minua kaikkein eniten hankkeen kaikissa vaiheissa. Sienet ovat metsäpeitteen viestijöitä, ja minua kiinnostaa, miten niistä voisi tulla viestinnän katalysaattoreita maanpinnan yläpuolellakin. Tämä voi tarkoittaa kirjaimellisesti poimimieni ja kuivaamieni sienten vaihtamista ihmisten tarinoihin. Luen aina sitä, mikä tuntuu merkitykselliseltä, olipa se teoriaa tai kaunokirjallisuutta, sillä se auttaa muokkaamaan lähestymistapaani muuhun käytössäni olevaan tietoon. Joskus asetan itselleni tehtäväksi piirtää yksi sieni joka päivä, sillä havainnoiminen (se, mitä piirtäessä todella tapahtuu) on itsessään mielenkiintoinen tapa hidastaa tahtia ja virittäytyä olemaan avoin muille olennoille ja sille, mitä ne saattavat opettaa meille,” Tessa kuvailee.

“Alan löytää erilaisten toimien rytmin: kävelyn, lukemisen, piirtämisen, ruoanlaiton, hengityksen, katselun, poimimisen, levon, kuuntelemisen, työskentelyn, kirjoittamisen, nukkumisen, puhumisen, syömisen ja saunomisen.”

http://oumopo.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Les Barricades Mystérieuses

Les Barricades Mystérieuses (työnimi) on syntynyt työskenneltyämme pitkän aikaa yhteisissä produktioissa sirkuksen alalla. Haluamme viedä pidemmälle käsityksemme taiteesta. Meillä on sirkustausta ja olemme kylpeneet vuosia eurooppalaisen ja varsinkin ranskalaisen nykysirkuksen vaikutuksessa. Toistuvasti törmäämme tilanteeseen, jossa esitys kategorioidaan johonkin taidemuotoon. Se määrittää sen, missä sitä harjoitellaan, esitetään ja miten se vastaanotetaan yleisön ja programaattoreiden puolelta.

Les Barricades Mystérieuses on vilpitön halu tehdä teos, joka kuvastaa meissä olevaa moninaisuutta ja joka meitä kiinnostaa taiteellisessa mielessä, kuin halu puhua eri taidemuotojen yhdistämisestä ja päällekkäin.

Federico on sirkustaiteilija, kuvataiteilija, säveltäjä ja tanssija. Mika on käsilläseisoja, sirkustaiteilija, joka on myös piirtäjä, näyttelijä ja tanssija.

Otamme vapauden käyttää niitä metodeja ja ilmaisumuotoja, jotka koemme mielekkääksi. Tavoitteenamme on luoda tunnelma ja sitä kautta avata katsojan mielikuvitus ja vapaus tulkintaan. Kohtausten kontrasteja minimaalisuudesta extravaganzaan, visuaalisesti sonorisesti, fyysisesti, kerronnallisesti. Monet kohtaukset toistuvat variaatioin. Toisto on tärkeää. Haluamme etenkin ottaa aikaa. Käyttää sitä keinona luoda jännite ja auttaa katsojaa ja meitä ensivaikutelman pinnallisuudesta jonnekin syvemmälle.

Yritämme jättää syrjään järjen logiikan ja omat ennakkoluulomme, jotta tunne saa vapauden johtaa taiteellista työtämme. Luottaminen intuitioomme ja kokeilujen tekeminen sen pohjalta vaatii meiltä uskallusta. Haluamme säilyttää avoimuuden ja ennakkoluulottomuuden, joka sallii meidän kohdata erilaisia estetiikkoja ilman jarrua, ilman, että sulkeudumme tiettyyn taiteelliseen lajityyppiin tai etikettiin. Haluamme hakea ilmaisua ilman konsensusta ja sensuuria.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Nynnyt

Projektimme What Can Feminism Do? etsii feministisen kuratoinnin metodeja-käytänteitä, jotka nousevat teoreettisen tutkimuksen, käytännön työskentelyn ja ajatustenvaihdon yhdistelmästä.  Sen myötä tarkastelemme feminismin toteutumista ja toimintaa taiteen kentällä Suomessa ja kansainvälisesti, ja tuotamme tietoa siitä, millaista feminististä muutosta nykypäivän taiteen työ tarvitsee ja miten se voidaan käytännössä saavuttaa.

Residenssijakson aikana toiveemme on keskittyä ja syventyä reflektoimaan kolme vuotta kestänyttä projektiamme sekä saattaa alulle sitä kokoava feministisen kuratoinnin strategia – julkaisu, jota taiteen organisaatiot voivat käyttää apunaan muuttaessaan toimintaansa yhdenvertaisempaan suuntaan. Lisäksi haluamme maadottaa itsemme ja tietomme ennen siirtymistämme seuraaviin vaiheisiin projektimme kanssa, ja kirjoittaa itsellemme toimintastrategiaa vastaavan muistilistan, johon voimme jatkossa palata. Haemme residenssiä ajattelu-, keskustelu- ja kirjoitustyöhön, josta aloitamme strategiajulkaisun tekemisen.

Työmme keskiössä ovat kyseenalaistaminen ja pehmeät arvot: pyrimme tunnistamaan ympäristössämme ja työssämme totutut normit, jotka luovat ja toistavat epätasa-arvoisia rakenteita. Lisäksi pohdimme aktiivisesti sitä, miten voimme ottaa pehmeät arvot, kuten solidaarisuuden, ystävällisyyden, huomaavaisuuden ja empatian vakavasti ja pysyä samalla lujana niissä tilanteissa, joissa se on feminismin toteutumisen edellytys.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Battle

Työryhmämme työstää Saaren kartanossa monitaiteellista ja -kulttuurista näyttämöteosta BATTLE. Työryhmäämme kuuluvat tanssija Auri Ahola, muusikko Kevin Francett, b-boy Jimi Kettunen, viulisti Terhi Paldanius ja rap-muusikko Ailu Valle.

Työskentelymme lähtökohta on luoda kahden kilpailevan joukkueen välinen taidollinen kamppailu, joka edetessään saa myös vähemmän kilpailullisia merkityksiä. Ballerina ja rap-artisti kohtaavat viulistin ja b-boyn, ja tuomarina toimii beatboxaava muusikko-seremoniamestari. Tavoitteemme on luoda yhdessä tekemällä ja toisiamme haastamalla moniääninen teos, joka on taidon, heittäytymisen, häpeän voittamisen, kannustamisen ja erilaisuuden juhlaa.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kristiina Koskentola & Megumi Shimizu

Koskentola ja Shimizu ovat molemmat työskennelleet yli kymmenen vuotta Kiinassa ja tehneet erilaisia projekteja yhdessä. M. S. on performanssitaiteilija ja K. K. työskentelee enimmäkseen kontekstuaalisten installaatioiden kanssa. Molemmat taiteilijat työskentelevät posthumanismin parissa ja ovat kiinnostuneita muiden kuin inhimillisten olioiden ja entiteettien potentiaalista poliittisina toimijoina, animismista ja taoismista sekä ilmiöistä, joita kutsutaan yliluonnollisiksi. Kiinassa työskentelemme pääasiallisesti Pekingin suurkaupungissa.

Uusi tutkimuksemme liittyy nimenomaan luontoon, kuten esimerkiksi metsä, ei pelkästään lainalaisena entiteettinä mutta subjektina:

Haluamme tutkia ja etsiä diskursiivisesti ja fyysisen kokemuksen kautta tapoja, joilla luonto ja sen oliot kommunikoivat (multispecies storytelling) ja miten tämä saattaisi toimia eri kulttuurien kautta katsottuna ja mitä se merkitsee ja minkälaista uutta tietoa – taiteen keinoin – se mahdollisesti tuottaa?

Myös Saaren kesätyölampaat* ovat tärkeä (dialoginen) osa tutkimus ryhmäämme.

Tutkimus koostuu pitkistä performatiivisista/diskursiivisista sessioista luonnossa ja sen kanssa sekä kehollisen kokemisen analysoimisesta.

Tutkimuksen ei ole tarkoitus kiteytyä taideteokseen (sellaisen syntyminen on mahdollista) vaan se on alustava tutkimus taiteilijoiden pitkäaikaista yhteistyötä varten, joka jatkuu Kiinassa ja Japanissa. Lisäksi se avaa uusia ulottuvuuksia ja syventää molempien taiteilijoiden työskentelyä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Makeshift Company

Työskentelemme Saaren kartanon residenssissä sirkusta, tanssia, foley-ääniä ja visuaalista taidetta yhdistävän teoksemme Rhyolite parissa. Teoksen ensi-ilta on keväällä 2020. Teos käsittelee ajan kulumista ja ilmastonmuutosta.

Teoksen pitkä kesto, 4 tuntia, kommentoi aihetta. Teoksen rakenne on jossain installaation ja esityksen välillä, ensimmäinen osa, noin 3 tuntia, on hyvin hidasta, yleisö saa kulkea sisään ja ulos tilasta, viimeisen tunnin ajaksi ovet suljetaan ja esitys muuttuu intensiiviseksi.

Teoksen taustalla on valokuvasarja, jonka teimme Nevadan aavikolla Rhyolite-nimisessä autiokaupungissa ja se on nähtävissä Instagram tilillämme: @makeshiftcompany. Kuvasarjassa kaksi ihmishahmoa ovat autiossa kaupungissa, kuin aaveet. Kuvasarja kommentoi ihmisen väliaikaisuutta ja samalla ihmisen ylpeyttä ja julkeutta käyttää maapallon resursseja yli tarpeensa.

Esityksessä Rhyolite lavalla nähdään kaksi ihmistä, mies ja nainen, lava on peitetty hienolla hiekalla. Koko esityksen ajan katosta valuu hiekkaa pieninä noroina muodostaen pyramidin lavalle. Teoksen pohjalla kulkee ajatus ajan kulumisesta ja kysymys siitä loppuuko se, onko ihminen tiensä päässä. Lavalla nähdään arkipäiväisiä tavaroita, joita käytetään hetken aikaa ja sitten jätetään hautautumaan hiekkaan.

Yksi residenssin tavoitteista on tutkia ja etsiä työtapoja hitaalle esitykselle.

Hidas esitys on katsojalleen ja tekijälleen erittäin haastava. Menemme tällä teoksella yleistä esitysten keston määrittelyä vastaan. Vastustamme nopeata kaikki-mulle-heti-nyt-mentaliteettia. Hitaus vaatii luottamusta katsojan ja tekijän välillä, se on rohkea sijoitus aikaan jonka rajallisuuden kaikki tuntevat ihollaan.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

PLACE OF THE BODY

Katie Ward is a choreographer who is based in Montreal. Her performance scores are works that index reality, setting conditions for disrupting the way we see it so that our relationship to it may be re-imagined.

Katie is working on a co-danced project with Taru Miettinen called The Place of the Body and a group piece called Imagination Reality. Both works highlight performer’s subjectivities by accessing their own body archives. These works are minimalist – maximalist pieces in which Katie makes a place for things of all kinds: whole things,  parts of things, anythings…

Past works include Infinity Doughnut and Rock Steady , two ensemble works that treat interconnection. These pieces toured in France and England they were performed at Nottdance festival – hosted by Dance4, Festival Exit at Maison Des Arts de Creteil and Festival Via at Maubeuge. Katie created Matière Grise , a relational solo piece presented at Festival Trans Amériques in Montreal; and Human Synthesizer a solo with two additional performers about reanimating objects from the Theatre.

Taru Miettinen is a dancer and performance artist based in Helsinki. Currently Taru works in a collective formed by 10 artists called PRECARIOUS PRACTICES that organizes a performance- and artistic-research platform in Helsinki area. PRECARIOUS PRACTICES fosters the development of different bodily performative art practices and creates conditions for dancer artists to further their artistic thinking and expertise as something other than (only) hired bodies. Taru has also organized an open reading group/lecture practice, where current philosophers, artists and bodily thinkers lead conversations on topics such as post-humanism, gender, power and different choreographic practices.

Taru’s own artistic work can be described as the appearance of primordial shapes and forms emerging out of a physical research around fluidity, repetition and dark and lighter bodies densities. Taru works with how things come to be through weight, direction and human voice.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Melina & Katarina Koljevic

A film story about a German woman married to a Serbian man that is coming for the first time to her husband’s native country, under stressful circumstances. The trip changes their relationship profoundly because she realizes her husband is not the man she thinks she knows. He completely changes his behavior and she is not ready to compromise with this new personalty he presents. This is a story about different views on the social and biological concept of family. It examines the archetypes and the role of women today, in different cultures. Told through a personal and emotional perspective, this is a film that takes on a wide social range of modern society and its mixed cultures. Within a family portrait, we confront the residues of ancient tribal and patriarchal social laws that are resilient to the changes of modern society with the liberal and conscious ways of contemporary lifestyle.

With the isolation that Saari Residence provide, and that is necessary at this stage of working on a film, we are planning to write the first draft of the script, the director’s statement, to create a mood board and preliminary production plan.

Through 4 weeks of work and using different method, such as structural constellations and personal testing rehearsals on dialogue list, we will shape the characters and map the structure of the film.

Two women that are authors gathered around one film project that deals with the topic which is a real problem in world of our country that is quite determined by its patriarchal issues and very hostile towards real gender equality both in private and public lives. This film story opposes a lot of prejudices about Balkan as a space of pure emotion and open hearts, since it becomes only fake image that almost the whole society supports since it is shaped to suit men more than women.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Work Work -työryhmä

Work Work on eri taidelajeja yhdistävä teos, jonka ideologia ponnistaa haaveilusta yhteisöllisyyden, yhdessä tekemisen ja työstä nauttimisen puolesta. Työryhmä kokeilee, leikittelee ja kummastelee tanssin, performanssin, äänen, videotaiteen sekä puutöiden keinoin työn äärellä olemista ja sen merkitystä ihmiselle. Work Work asettaa työnteon itsessään tutkimuskohteeksi, näytille yleisön eteen.

Pohdimme, voiko tuottava työ tai arvokas taide olla jotakin muutakin, kuin numeroin ilmoitettu arvo.

Teoksen aikana lavalle rakentuu kuuden taiteilijan voimin sauna, jonne yleisö kutsutaan viettämään yhteistä iltaa työryhmän kanssa. Esityksen rakenne aaltoilee rakentamisen ja muiden äänellisten, liikkeellisten sekä tilallisten tapahtuminen välillä kohti esityksen päättävää juhlaa.

Työryhmämme tanssitaiteilijat, äänisuunnittelija ja mediataiteilija työskentelevät kollektiivisesti, niin ekologisesti kuin henkisestikin kestävää arvomaailmaa rakentaen.

Työryhmämme vastustaa taiteelliseen työhön ja taideobjekteihin liitettyjä olettamuksia tuottavuudesta ja markkina-arvosta. Teoksellamme asetumme puolustamaan taiteilijan oikeutta työskennellä itseään askarruttavien aiheiden parissa, vailla miellyttämisen tai rahallisen tuoton pakotteita. Haluamme nostaa esiin yhdessä tekemisen, käsintyöskentelyn ja vaivannäön tuottaman ilon.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Invisible Flock co.

Earth Tones looks to highlight the hidden, magical and often unseen elements of nature. Through melding digital technologies and natural materials the work allows audiences to see, hear and experience landscapes in impossible ways, with hidden ecosystems heightened and re-imagined.

Earth Tones melds locative data capture, field research, science and digital art.

The project begins as a journey mapped through a landscape where multiple techniques are used to capture a spectrum of data; ambisonic (3D) sound recordings, air, water, earth, bio and seismic data. The journey and corresponding data act as a time based footprint of the mapped ecosystems, that are re-imagined as a beautiful immersive installation for an audience to play within.

The resulting installation will be entirely responsive to the data captured, it may take place in a gallery space, in a site specific public space or both. We will build an interactive, sensory environment in order to represent the data in a beautiful digital/physical artwork, with an invitation to touch and explore the installation in order to affect it.

Earth Tones addresses issues of communication and proximity; how do we communicate complex environmental data in a way that audiences can not only understand but can build a relationship with. This work looks at how we can feel data, as opposed to reading and analysing it, evoking our emotional senses and a deeper understanding. We will meld data capture, field research, science and digital art, highlighting the unseen elements of nature and how quickly it is shifting under our influence.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

PROSODIC BODY

Landing Sites

“Landing Sites” is a performance commissioned for a 2020 premiere by the Chocolate Factory in New York City. It is an inquiry into experiences of reality and their consequences in our lives. It will look at the immediate and long-term effects that our perceptions of reality have on the way we produce meaning, belief systems, and changes on environment.

The piece is inspired by the writings of Helen Keller, an iconic figure in 20th century America, who was blind and deaf and a fervent activist for women’s and disabled people’s rights. It aims to zoom in and out between the intimate dynamic of one’s inner experience and the collective principles through which one’s experience develops into belief systems.

Choreographer Daria Fain will be 60 years old in 2020, and she feels she is at the end of a cycle. “Landing Sites” grows out of her need to manifest on an intimate scale her 30 years of research in somatic practice, social art experiments, and performance craft.

In the residency, Fain, Kocik, Laitinen and Konrad will engage in hands-on exploration of historical facts, interpersonal dynamics, and the subtlest sensory perceptions, and dialogue through action, movement, speech, text, architectural/material space, sound, and light.

The title “Landing Sites” alludes to the way reality lands as fragmented perceptions, one’s own experience of reality, as relative rather than absolute. Some cultures see the sun as masculine, and others, as feminine. It’s interesting to contemplate how each belief creates a different experience through thought process and action. As THEA in ancient Greek translates in TO SEE, theater becomes an “instrument of observation”. This can be a tool for transformation and hopefully liberation.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Halil Balabin & Merava Kamel

Kuva: Din Ahahroni

We are an artist duo, working together since 2012.

Our joined work allows us to move freely and to give up the elements identified with each of us, to transform ourselves through art.

Our works are divided into two types of practices – the first is sewing of dolls, and the other is site-specific installations.

Our installations deal with documentary and autobiographical content, through which we examine new possibilities of documentary representation.

In contrast, our work with dolls brings out an associative way of thought — the attachment of different organs born of amputations, hybridizations and compositions that create a new object.

During our stay in Mynämäki we would like to film a puppet show based on the dreams and nightmares of blind people.

The dreams we have collected and other dreams we will collect during our stay in Saari residency will become the basis of a film that will be composed of dolls and a set both created by us.

https://halilandmerav.weebly.com/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jalostamo2

b e s t i a l
(ent.työnimi Josefine ja Nature resort near me)

In the desert

I saw a creature, naked, bestial,
Who, squatting upon the ground,
Held his heart in his hands,
And ate of it.
I said, ”Is it good, friend?”
”It is bitter–bitter,” he answered;

”But I like it
”Because it is bitter,
”And because it is my heart.”

(Stephen Crane)

b e s t i a l on eräänlainen faabeli tai urbaani pastoraali, joka lähestyy eläintä ihmisen metaforana. Se on täynnä muodonmuutoksia, ihmisenkaltaistamista, ja kaipuuta päästä vapaiksi oman tietoisuutemme vankiloista.

Esitys tarkastelee vaistoja ja viettejä, etsii arkuuden ja raakuuden ääripäitä, ja ihmettelee ihmisen itsepintaista halua paeta omaa eläimellisyyttään.

Mitä eläinten hiljaisuus lopulta tuo esiin meistä?

Työryhmä jatkaa Saaren kartanon residenssissä toukokuun viimeisellä viikolla alkanutta työpajatyöskentelyään. Työpajatyöskentelyn tavoitteena on luoda ja kehittää materiaalia b e s t i a l-esityksen varsinaista harjoitusjaksoa varten (1.8.-10.9.2019). Näyttämöllinen työskentely kiertyy ruumiillisten harjoitteiden, tekstimateriaalien potentiaalin tutkimisen, näyttämöllisten tilanteiden sekä kuvallisäänellisen ja dramaturgisen työskentelyn ympärille.

Avainsanoja työryhmän työskentelylle ovat: ruumiillisuus, eläimellisyys, raakuus, muodonmuutokset, bestiariot ja katoaminen.

Työryhmä:

Ohjaus: Riko Saatsi
Skenografia: Petri Tuhkanen ja Simona Bieksaite
Äänisuunnittelu: Kristian Ekholm
Dramaturginen konsultaatio: Laur Kaunissaare
Näyttämöllä: Anna Lipponen ja Tuomas Kiiliäinen
Tuotanto: Jalostamo2 – Anna Lipponen, Jenni Ripatti, Jaakko Lenni-Taattola

ENSI-ILTA: 10. syyskuuta klo 19
PAIKKA: Helsingin keskustan liikehuoneisto


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Vice Versa -työryhmä

Vice versa

Järjestämme ensi kertaa Suomessa käännöstyöpajan, jossa kirjallisuuden suomentajat ja saksantajat kohtaavat intensiivisen tekstityön merkeissä. Tämä ns. ViceVersa-konsepti, jossa kahteen kielisuuntaan työskentelevät kääntäjät tuovat projektinsa saman pöydän ääreen, on monella tapaa ainutlaatuinen.

Osallistujat saavat natiivilukijoilta kallisarvoista apua oman alkutekstinsä analyysiin, tulkintaan ja konkreettisiin käännösongelmiin. Oman ajattelun kiepauttaminen toiseen kielisuuntaan (äidinkielestä vieraaseen kieleen) avaa uusia näkökulmia kielitaitoon, kääntämiseen ja kaunokirjalliseen teokseen. Kaksi aiempaa ViceVersa-pajaamme ovat tuottaneet huikeita oivalluksia, joita yhden kielisuunnan pajoissa ei välttämättä syntyisi.

Työtapamme ovat lähiluku ja vertaiskeskustelu, joka ulottuu kielen pienistä vivahteista kääntämisen yleisiin kysymyksiin ja ammatillisten kokemusten jakamiseen. Työpaja antaa osallistujille eväitä käännösten jatkotyöstämiseen, mistä viime kädessä hyötyvät myös lukijat.
Työpajan toinen tärkeä anti on verkostoituminen. Kun eri vaiheessa uraa olevat kollegat kohtaavat, kaikki oppivat paljon ja saavat vahvistusta ammatti-identiteetilleen. Kaikki tämä on sitäkin merkityksellisempää, kun käännöskirjallisuuden asema sekä Suomessa että Saksassa jatkuvasti heikkenee.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Liinu Grönlund ja Okku Nuutilainen

Liinu Grönlund ja Okku Nuutilainen työskentelevät liikkuvan kuvan ja installaation keinoin ja työstävät nyt yhdessä ensimmäistä pitkää dokumenttielokuvaansa. Grönlund opiskeli dokumenttielokuvaa ja Nuutilainen elokuvaleikkausta Taideteollisessa korkeakoulussa, lisäksi molemmat valmistuivat maistereiksi Kuvataideakatemiasta. Elokuvassa In a Box seurataan henkilöitä, jotka työskentelevät uhanalaisten pienten eläinlajien parissa ja pitävät niitä hengissä keinotekoisissa ympäristöissä. Tutkimuksen kohteina ovat sammakkoeläimet, matelijat ja kalat. Tieteelle tuntemattomia lajeja löytyy jatkuvasti lisää ja niitä tutkimalla, yrityksen ja erehdyksen kautta opitaan niiden tavasta elää. Grönlund ja Nuutilainen ovat pitkään miettineet eläimiä ja luontosuhdetta työskentelyssään ja ovat nyt erityisen kiinnostuneita siitä, mihin kukin ihminen uskoo tulevaisuuden suhteen. Elokuvassa keskiössä eivät ole pelot vaan mahdollisuudet ja toiveikkuus.

Residenssin aikana elokuvan käsikirjoitus saa lopullisen muotonsa ja esimerkkikohtausten leikkaaminen viimeistellään. Grönlund ja Nuutilainen mallintavat visuaalisen materiaalin ja tekstin yhdistämistä myös elokuvan tulevia tuotantovaiheita silmällä pitäen sekä kehittävät kokeilevampaa käsikirjoituksen ulkoasua.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hypnagogia-työryhmä

Saavumme residenssiin kuusihenkisellä työryhmällä. Kansainväliseen työryhmäämme kuuluvat näyttelijät Ramon Ayres (BR / UK), Andres Velasquez (COL / UK) ja Ruben Nagore (SP / FIN), äänisuunnittelija Tuuli Kyttälä (FIN), valosuunnittelija Saija Nojonen (FIN) sekä ohjaaja-näyttelijä Reetta Honkakoski (FIN).

Residenssissä työstämme näyttämöteostamme Hypnagogia. Se on fyysisen teatterin esitys tytöstä, kolmesta karhusta ja mielikuvituksen voimasta – tyttönä kasvamisesta yhteiskunnassa, jota pyörittävät miehet. Fiktiivinen maailmamme asettuu unen ja valveen väliseen mahdollisuuksien tilaan, hypnagogiaan. Työskentelymme rakentuu jaetun näyttämökielemme, Corporeal Mime -miimin varaan.

Hypnagogia valmistetaan residensseissä Suomessa ja Iso-Britanniassa. Saaren kartanon jälkeen työskentelymme jatkuu Lontoossa lokakuussa 2019.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

SADDAM JUMAILY

Vaikka Jumaily tunnetaan parhaiten taidemaalarina, hän on myös taitava suunnittelija ja kirjailija. Taidemuodosta riippumatta Jumailyn teoksille on luonteenomaista niiden syvyys ja filosofinen luonne. Muistot ja nostalgia ovat toistuvia teemoja hänen maalauksissaan ja myös yleisiä tekijöitä hänen kirjoitustensa juonenkäänteissä. Tämän taipumuksen nostalgiaan voidaan katsoa johtuvan Jumailyn kuuluvuuden tunteen kaipauksesta hänen kulkiessaan maasta toiseen. 

Hän käyttää useimmiten maalauksissaan symboleja tyylikeinona. Jumaily sanoo taiteestaan: “Maalaaminen on tilaisuus käyttäytyä teatraalisesti.” Jumailyn taide kuvaa meneillään olevaa kaaosta, jonka keskellä hänen kotiseutunsa kansat ovat joutuneet elämään viimeiset kaksi vuosikymmentä. 

Saddam Jumaily on syntynyt Basrassa, Irakissa vuonna 1974. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Ammanissa, Jordaniassa. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

KHOLOD HAWASH

Kholod on syntynyt Basran kaupungissa Irakissa ja hän on suorittanut kandidaatin tutkinnon laskentatoimessa. Opeteltuaan taidetta itsekseen hän alkoi maalata kuvituksia lasten aikakauslehtiin ja siirtyi sitten jugendtyylin maalauksiin. Myöhemmin hän innostui tilkkutöistä. Kholodin ensimmäinen näyttely oli Ammanin kaupungissa Jordaniassa Jacranda Galleriassa vuonna 2015 ja toinen samassa kaupungissa Dar Al-Anda Galleriassa vuonna 2018. 

”Esittelen taiteessani irakilaisten ja ympäröivän alueen kansojen jokapäiväisiä kädentaitoja. Irakilaiset naiset tekevät patjoja ja mattoja ikivanhojen perinteiden mukaan upcycling-periaatteella eli käyttämällä tuotannon sivutuotteita ja hukkapaloja. Iranissa kotitaloudet ovat perinteisesti hyödyntäneet ja arvostaneet käsityön sekä esteettisiä että taloudellisia etuja. Tässä esittelemäni tilkkutäkki on tehty spontaanisti saatavilla olevista materiaaleista ja kankaasta. Työstäni olen lainannut irakilaisen kansanperinteen tekniikoita ja kuvakieltä tuodakseni esiin teknologian ja muodon suhteen tavalla, joka korostaa esteettisyyttä ja vie huomion pois kulutustavarateollisuudesta ja näin korottaa työn nykytaiteeksi.” 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kajsa Gullberg

Kuva: Kajsa Gullberg

Nimeni on Kajsa Gullberg. Synnyin vuonna 1977 ja kasvoin Göteborgissa, Ruotsissa. Lukion jälkeen (1996) muutin Kööpenhaminaan, Tanskaan, missä olen asunut siitä lähtien.   

Pääasiallinen mediani on valokuvaus, mutta haluan yhdistää tuotantooni enemmän tekstiä.   

Saaren kartanossa aion työstää hanketta, joka on oikeastaan kaksi projektia yhdessä: kirja, jossa on kuvia, ja toinen kirja, jossa on tekstiä.   

Projektin nimi on: The swinger club – the ultimate sexual safe space for women (Swinger club – paras turvallinen seksuaalinen tila naisille). Se on paikka, jossa nainen voi harrastaa minkälaista seksiä haluaa pelkäämättä tulevansa raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai huoritelluksi.   

Olen kuvannut naisia parinvaihtoklubeissa Kööpenhaminassa lähes vuoden ajan. Saaren kartanossa aion muokata kuvia ja niiden järjestystä ja kirjoittaa tekstiä niiden seuraksi. Hanke ei ole dokumenttimainen, vaan runollinen ja subjektiivinen kommentti sosiaalisesta maailmasta parinvaihtoklubin ulkopuolella.   

Toisessa kirjassani dokumentoin kirjoituksin matkaani tässä ympäristössä puolentoista vuoden ajan.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Paul Kalemba

Kuva: Paul Kalemba

Paul Kalemban (s. Melbourne, 1980) tuoreimmat teokset tutkivat luonnon ja ekologian käsitteitä antroposeenissa löytöesineiden ja asetelmien kautta. Hän saa inspiraation töihinsä luonnontieteistä ja nykyajan  ympäristöfilosofiasta sekä esineisiin perustuvasta kerronnasta, ilmiöistä ja absurdeista tilanteista.

Kalemban vaikutteina ovat hänen  ”luonnossa” kävellessään löytämänsä esineet, joista hän kokoaa leikkisiä nykyajan ekologisia ja paikkaan liittyviä tarinoita kertovia rakennelmia ja asetelmia. Hänen monitieteelliset  työnsä ulottuvat piirustuksista ja paperille tehdyistä töistä valokuvaukseen, uusiin sekatekniikoihin ja veistoksiin.

Kalemba on valmistunut Vrijen yliopistosta Amsterdamissa, missä hän opiskeli digitaalista taidetta ja sekatekniikkaa, sekä kuvataiteen maisteriksi Victorian College of Artista Australiassa. Hänen töitään on ollut esillä Australiassa, Koreassa, Saksassa, Suomessa ja Islannissa. Hän voitti Hume-taidepalkinnon vuonna 2018 ja on ollut finalistina lukuisissa kansallisissa taidekilpailuissa.

Kalemba on ollut mukana monissa taiteilijaresidensseissä ja toteuttanut useita poikkitieteellisiä hankkeita, joissa hän on tehnyt yhteistyötä erilaisten laitosten kanssa kuten australialainen puistoyhdistys Parks Victoria, kunnallinen australialainen alkuteollisuuden laitos, Australian taideneuvosto ja Islannin kuvataiteen yhdistys. Hän on luonut väliaikaisia julkisia veistoksia esimerkiksi Melbournen kaupungille ja Hepburnin maakunnalle. Hänen piirustuksiaan, veistoksiaan ja seinämaalauksiaan on yksityisissä, julkisissa ja institutionaalisissa kokoelmissa esimerkiksi Hepburnin ja Nillumbikin maakunnissa sekä Victoria University -yliopistossa Australiassa.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tiia Kasurinen

 

Kuva: Tiia Kasurinen

Tiia Kasurinen on tanssija, koreografi ja taiteilija, joka työskentelee Helsingin ja Tukholman välillä. Hän tutkii töissään identiteetin, sukupuolen, vallan ja pop-kulttuurin teemoja, usein maskeerauksen ja visuaalisen muodonmuutoksen kautta. Youtube-tutorialit sekä somaattinen liike kulkevat hänen esityksissään rinnakkain, luoden tunnistettavan estetiikan. Kun Tiia ei työskentele omien projektiensa parissa, hän tekee töitä tanssijana, esiintyjänä ja kollaboraattorina muille taiteilijoille ja heidän kanssaan. 

“Saavun Saaren kartanon residenssiin tutkimaan maskeerauksen ja liikkeen kohtaamista. Olen kiinnostunut kehollisesta kokemuksesta, joka tapahtuu muodonmuutoksen välittömistä tai pitkäaikaisista vaikutuksista. Erityisen kiinnostunut olen muutoksista liikelaatuihin liittyen, mutta tutkin praktiikassani myös sukupuolen, vallan ja tilanottamisen teemoja. 

Residenssi mahdollistaa minulle pidempiaikaisen haaveen ja tavoitteen: viettää suuria määriä aikaa maskeerauksesta inspiroituneissa kehollisuuksissa. Maskeerauksesta syntyneessä, uudessa kehossa oleminen vie usein tunteja, että sen potentiaali paljastuu. Saan mahdollisuuden olla, syödä, olla vuorovaikutuksessa, kirjoittaa, liikkua ja tanssia muuttuneena ja muovautuneena – ja näin tutkia muuntautumisesta inspiroituneita liikkeellisiä impulsseja. 

Teen uutta taiteellista tutkimusta sekä työstän kahta edellisten teosteni kehollisuutta: drag-hahmo Vulva T:tä esityksestä Vulcano (2017), sekä naisten näköisistä esineistä ja roboteista inspiroitunutta Harmony-hahmoa, teoksesta The Life of Harmony (2018). Aloitan lisäksi uuden soolon luomisprosessin. 

Maskeeraus ja visuaalinen muuntautuminen ovat minulle epäsuoria tapoja tutkia asemaani yhteiskunnassa. Muodonmuutokset horjuttavat käsitystäni omasta vallasta, identiteetistä ja ihmisyydestä.” 

Lue lisää ja seuraa residenssiä: https://tiiakasurinen.wordpress.com 

Instagram: @tiiagasolina 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Teemu Korpela

Olen taidemaalari, jonka päivät kuluvat pohtien millä tavoin voimme taiteen kautta nähdä asioita jotka ovat näkymättömiä. Tarkasteluni kohteena ovat yleisesti ottaen ilmiöt, jotka määrittelevät tapaa jolla koemme oman olemassaolomme. Ilmiöt ovat usein abstrakteja tai muodottomia, mutta ne voidaan tehdä käsiteltäväksi tai näkyväksi taideteoksien kautta. 

Uskon useiden yleismaailmallisten ja ajassamme olevien, ihmisyyteen liittyvien ongelmien syyn löytyvän kokemusmaailmamme ja reaalitodellisuuden välisestä suhteesta: tulkitsemme todellisuutta usein virheellisesti ja aiheutamme siksi haittaa itsellemme, toisille ja ympäristölle. Maalaus on mediana kokemusmekanismien tarkasteluun ja esittämiseen paljon mahdollisuuksia sisältävä muoto, koska se kokoaa yhteen monia eri havainto-ja jäsennysrekistereitä aistisesta symboliseen. Maalaus tarjoaa myös paljon ilmaisullisia mahdollisuuksia aina intuitiivisesta ja nopeasta hitaaseen ja analyyttiseen. 

Uskon että teosten tuottamien havaintoreaktioiden kautta kykenen tarkastelemaan sitä, miten merkitykset ja arvo syntyvät. Elämme merkitykseen ja arvoon liittyvää epistemologisen kriisin aikaa. Tavat jolla olemme tottuneet tuottamaan merkityksellisyyttä elämäämme ovat osoittautuneet kestämättömiksi. Joudumme tästä johtuen arvioimaan suhteemme todellisuuteen uudestaan. Tämä vaatii toimintaamme ohjaavien, kulttuurissa olevien symbolisten arvojen uudelleen koodaamista. Uudelleen koodaaminen alkaa osaltani siitä, että pyrin praktiikoideni metaforallisella esimerkillä ajamaan kestävämpiä arvoja taiteen ulkopuoliseen todellisuuteen. 

Ytimeltään työni on sen tarkastelua, millä tavoin mielteemme materiasta ja käsitteistä muuttuu sen mukaan miten muotoilen objektin ja kun lisään siihen jotain toista materiaalia. Kuinka kuvien ja objektien symboliset merkitykset muuttuvat sen mukaan miten ja missä kontekstissa laitan ne esille.  

Työni sisältää teoreettista tutkimusta siitä, miten merkitys syntyy ja miten se välittyy, aineiden kemiallisten ominaisuuksien opiskelua, eri tuotantoprosessien vaikutusten selvittämistä sekä perehtymistä uusien ekologisten materiaali-innovaatioiden mahdollisuuksiin. Pyrin soveltamaan materiaaleja, jotka sisältävät itsessään erilaisia kulttuurisia merkityksiä ja jotka ovat funktionaalisessa analogiassa käsittelemiini sisältöihin.   

Vaikka motiivini ovat usein didaktisia, pyrkimykseni ei ole rajoittaa taiteen sisällöllistä luovaa vapautta, vaan löytää keinoja tehdä teoksia siten, että keinot  ovat filosofisessa, käytännöllisessä ja eettisessä suhteessa meneillään oleviin globaaleihin prosesseihin. Teokseni ovat olleet monia vuosia todella kookkaita, ja haluan residenssikaudella etsiä keinoja tuottaa merkityksellisyyttä vähäisemmällä määrällä materiaalia ja pienikokoisemmilla töillä.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maija Linturi

Olen helsinkiläinen nukketeatteritaiteilija ja -ohjaaja. Työni sijoittuvat yleensä laajemmin visuaalisen teatterin piiriin, ja niissä nukke- tai esineteatteri on yksi muttei ainoa käytetty media. Minua kiinnostaa eri taidemuotojen rajapinnoilla tasapainoilu, ja olen tehnyt yhteistyötä mm. tanssin, teatterin ja videotaiteen ammattilaisten kanssa. 

Saaren kartanossa aion työstää tulevaa teostani Hajoaminen, joka on ensimmäinen osa kolmen esityksen sarjasta. Residenssissä keskityn Hajoamisen taustatutkimukseen ja käsikirjoittamiseen, sekä teossarjan konseptisuunnitteluun. Teossarjassa tutkin, mitä fokuksen siirtäminen pois ihmisestä ja ihmiskokemuksesta voisi tarkoittaa esityksen kontekstissa. Hajoaminen keskittyy hajottajaeliöiden eli hyönteisten, sienten ja bakteerien maailmaan. Prosessissa haluan myös tutkia, pystynkö itse luomaan empaattisemman suhteen näihin eliöihin. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Juhani Räisänen

Kuva: Juhani Räisänen

Olen helsinkiläinen säveltäjä, runoilija ja kuvataiteilija. Musiikin saralla minua on pitkään kiinnostanut sähköisten soitinten rakentaminen. Erityisesti uuden teknologian tuomat mahdollisuudet sensoreineen ja kosketusnäyttöineen ovat kiehtoneet musiikillista mielikuvitustani. Vuonna 2011 sain valmiiksi aiheesta väitöskirjan  Aalto-yliopistoon. 

Uusi soittimeni on nimeltään Zorm, ja Saaren kartanon residenssissä minun on tarkoitus keskittyä sen kehittämiseen. Kokeilen muun muassa omien runojeni käyttämistä osana soittimen äänimaailmaa. Zorm-soittimella on paljon yhteistä väitöstutkimusta varten kehittämäni Sormina-soittimen kanssa, se on eräällä tavalla edellisen parannettu versio. Mukana ovat langattomuus ja äänisynteesimenetelmien käyttö soundin rakentamisessa. Ulkonäkö on muuttunut kokonaan.

Olen esiintynyt Zormin koeversion kanssa jo muutaman kerran, sekä performanssin yhteydessä että klassisen musiikin kokoonpanossa.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mireia c. Saladrigues 

Kuva: Mireia c. Saladrigues

Mireia c. Saladrigues (Terrassa, Espanja 1978) on Helsingin Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtorikoulutuksessa opiskeleva tutkija ja kuvataiteilija.  

Tutkimuksensa kautta, jonka nimi on Behaving Unconventionally  in Gallery Settings.  Alteration in  Cultural Practices for Rearticulating Relations among Makers, Objects, Audiences and (Virtual) Museums, hän dokumentoi ja edistää inhimillisiä ja ei-inhimillisiä muutostapauksia ja outoutta kulttuurikäytännöissä  esittämällä taiteellisen ja  teoreettisen tulkinnan mukautumattomuudesta. 

Hän osallistui työllään toiseen Research Pavilion –tilaisuuteen 57:ssä Venetsian Biennaalissa vuonna 2017. Hänen työnsä ovat myös olleet esillä seuraavissa tilaisuuksissa: Espai 13, Joan Miró -säätiö (2011); Antoni Tàpies -säätiö (2014), Centre Cultural Caja, Madrid (2011); La BF15, Lyon (2014), Centre  d’Art Le Lait, Albi (2015); Videonale.13, Bonn (2011); kansallinen valokuvamuseo, Kööpenhamina (2010); Nykytaiteen Museo Kiasma, Helsinki (2009); Dia Art Foundation (2008); Porin taidemuseo (2008); Onomatopee, Eindhoven (2015 ja 2012) sekä Midway Contemporary Art, Minneapolis (2010).  

Saladriques oli puhujana yhdeksännessä vuotuisessa Society of Artístic Research -konferenssissa Plymouthissa, Englannissa; kymmenennessä vuotuisessa College Art Association -konferenssissa Washington DC:ssä, USA:ssa; EARN -symposiumissa GradCAMissa Dublinissa, Irlannissa; KuvAn tutkimuspäivillä Helsingissä ja lukuisissa muissa. 

Hän on voittanut lukuisia palkintojajoista tuoreimmat ovat Koneen Säätiön tutkimus- ja taidetuotannon apuraha (2016–2019), KUVA-apuraha (2016, 2015, 2014), ETAC-residenssi taiteelliselle tutkimukselle (2014), OSIC tutkimus- ja luovuusapuraha ja Catalunya-apuraha (2012). 

Hänen töitään edustaa àngels barcelona galleria. 

Saladrigues on Hamaca, Media and Video Art Distribution yhdistyksen  johtokunnan puheenjohtaja. Hän on ollut mukana perustamassa kulttuuriyhdistystä Trama34 ja on sen nykyinen puheenjohtaja. 

www.mireiasaladrigues.com
www.virtualpresentotur.com 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Frankie Gaffney

Frankie Gaffney on kirjailija Dublinista. Hänen menestysromaaninsa Dublin Seven, joka oli myös hänen esikoisromaaninsa, sai tunnustusta kriitikoilta ja synnytti polemiikkia vuonna 2015. Irish Times -sanomalehti kuvasi sitä Love/Hate -televisiosarjan ja James Joycen Odysseus-romaanin yhdistelmäksi. Gaffney suorittaa parhaillaan kielitieteen ja englanninkielisen kirjallisuuden filosofian tohtorin tutkintoa ja kirjoittaa tekstejä useille tiedotusvälineille.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Alexander Manuiloff

Alexander Manuiloff on bulgarialainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja, jonka teoksia on kutsuttu tärkeille teatterifestivaaleille ja tapahtumapaikoille neljällä mantereella, mukaan lukien Theatertreffen Berliinissä; Under the Radar New Yorkissa ja L’Europe de Théâtres Pariisissa. Manuiloff on myös voittanut EURODRAM 2017 -palkinnon (Mannheim, Saksa).

Kaksi eri Venetsian elokuvajuhlien Silver Lion -palkinnon voittajaa, Rimini Protokoll ja Ferran Dordal, valitsivat Manuiloffin työskentelemään hankkeissaan vuonna 2016.

Aleksanderin kirjoituksia on tähän mennessä käännetty kymmenelle kielelle ja ne ovat jo aiheena joissakin yliopistojen kurssiohjelmissa Yhdysvalloissa. (Georgetown University).

Vuoden 2017 kiertueen jälkeen Washingtonin teatterissa ForumTheatre/Woolly Mammoth, washingtonilainen teatteriaiheinen nettisivusto DC Theatre Scene antoi näytökselle viisi tähteä ja kutsui Alexanderia ”harvinaiseksi taiteilijaksi”. Washington Post -sanomalehti piti hänen näytelmäänsä ”poikkeuksellisen syvällisenä”, kun taas Broadway World -teatterinettisivu sanoi Manuiloffin työn olevan ”sukua maagiselle realismille”.

Alexander on myös voittanut Bulgarian kirjailijakillan palkinnon vuoden parhaasta kaunokirjallisesta esikoisteoksesta (”Film”, 2004), minkä jälkeen hänen seuraavia teoksiaan on julkaistu Bulgariassa, Saksassa, Romaniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Tämän lisäksi hän sai palkinnon journalistisista kirjoituksistaan Euroopan Journalistiliitolta vuonna 2012.

Alexander on saanut yliopistollisia apurahoja sellaisilta instituutioilta kuin Univerzita Karlovalta Prahassa, Fund for American Studies (TFAS) -säätiöltä, Goethe-Institut Müncheniltä ja Deutsch-Amerikanisches Institut Heidelbergiltä. Hän on ensimmäinen bulgarialainen kirjailija, joka on kutsuttu teksteineen Berliinin huipputeatterifoorumiin Theatertreffen (2015).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Erol Mintaş

Erol Mintaş on Turkin Karsissa syntynyt elokuvantekijä, joka nykyään asuu Helsingissä. Hän valmistui elokuvataiteen ohjelmasta ja käsitteli maisterin tutkielmassaan Andrei Tarkovskin elokuvia. Hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa, Butimar, ja toinen, Berf (Lumi), ovat voittaneet monia palkintoja ja kilpailleet useissa tärkeissä kilpailuissa elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Vuonna 2014 Mintaşin ensimmäinen kokoillan elokuva, Song of My Mother, teki suuren vaikutuksen festivaalipiireissä. Sitä on esitetty ympäri maailmaa ja se on voittanut runsaasti palkintoja, esimerkiksi Heart of Sarajevo -palkinnon parhaasta elokuvasta ja parhaasta näyttelijästä sekä lukuisia muita palkintoja. Hän muutti Helsinkiin tammikuussa 2017, missä hän nyt työstää uutta hankettaan (”Earth Song (working title)”) yhteistyökumppaninsa Mikko Viljasen kanssa. Suomen elokuvasäätiö tukee hanketta käsikirjoitusapurahalla. Hänen dokumenttielokuvansa ”From Mesopotamia to the North: Dzamil Kamangar” on saanut Koneen Säätiön apurahan ja on parhaillaan tuotantovaiheessa.

Jos haluat lukea lisää aiemmista elokuvistani, mene osoitteeseen https://www.mintasfilm.com/Films

Residenssini aikana Saaren kartanossa aion työskennellä pääasiassa seuraavan kahden hankkeen parissa:

HUMAN GAZE, joka on kokeellinen elokuva ja videoinstallaatio ihmiskatseen historiasta. Mitä jos kaikkein ensimmäinen ihmisen ruumiinosa olikin silmä? Alussa oli vain yksi silmä ja sitten silmä sairastui tautiin, jonka aiheuttamana kaikki muut elimet alkoivat kasvaa niin, että lopulta ihmiskeho alkoi näyttää siltä, mitä tänä päivänä pidämme normaalina. Tämä elokuva kertoo kokeellisen tarinan ihmiskehosta silmän näkökulmasta.

FROM MESOPOTAMIA TO THE NORTH: DZAMIL KAMANGER on dokumenttielokuva khanin pojanpojasta Dzamil Kamangerista (khan tarkoittaa hallitsijaa kurdiyhteiskunnassa). Dzamil syntyi vuonna 1948 pienessä Iraniin kuuluvassa kylässä Itä-Kurdistanissa ja hänestä tuli tunnettu kansainvälinen taiteilija Suomessa siitä huolimatta, että hänen oli aloitettava elämänsä alusta moneen kertaan. Elokuva keskittyy hänen elämäänsä matkalla Kurdistanista Suomeen.

Samalla Academy of Moving People & Images -elokuvakoulun perustajana ja taiteellisena johtajana työstän useaa teosta elokuvakoulua varten.

Academy of Moving People & Images (AMPI) on helsinkiläinen foorumi liikkuville ihmisille. Tavoitteenamme on suunnitella uusi oppimismalli ja kestävä pedagoginen foorumi, jossa eri taustoista Suomeen saapuneet ihmiset saavat osallistua elokuvateollisuuteen ja panna alulle muutoksen.

Tarjoamme vuoden pituisia, ilmaisia käytännön kursseja. Osallistujat tekevät omia lyhytelokuviaan liikkuvien elokuvantekijöiden ja suomalaisen elokuvateollisuuden ammattilaisten ohjauksessa ja suorittavat itse kaikki elokuvan julkaisemiseen tarvittavat tehtävät.

Löydät lisätietoja AMPIsta sivuillamme: www.academyofmovingpeopleandimages.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Meri-Maija Näykki

Olen Meri-Maija Näykki, 27-vuotias sirkus- ja teatteriohjaaja.

Saaren kartanon residenssissä luon pohjia kolmelle esityskonseptille. Teen yhteistyötä Rakastajat-teatterin, Tanssiteatteri Minimin ja Tampereen Työväen Teatteri kanssa, tavoitteenani luoda näihin teattereihin sopivat esityskonseptit, jotka mahdollistavat sirkuksen ja teatterin tasa-arvoisen toimijuuden ja orgaanisen yhteistyön.

Näen sirkustaiteen mahdollisuutena tuoda nykydramaturgisia muotoja perinteisen teatterin katsojille. Toisaalta uskon, että nykysirkus voi toimia teattereiden ovenavaajana uusille katsojille ja kansainvälisille yleisöille.

Minulle sirkus on vallitsevien olosuhteiden, kuten painovoiman ja sosiaalisen naurettavuuden rajojen etsimistä ja venyttämistä. Siten esimerkiksi budjetti ja teatteritila ovat minulle sirkusvälineitä, joiden mahdollisuuksia tutkin ja venytän. Teatteri puolestaan on minulle vajavaisten ihmiseläinten näyteikkuna. Koen, että teatterin vajavaiset eläimet ja sirkuksen friikit yhdessä voivat antaa meille tilan, jossa saamme ihmetellä elämän absurdiikkaa ja nauraa omalle rajallisuudellemme. Tarvitsemme yhdessä ihmettelyn ja naurun tilaa, jotta voimme antaa armoa itsellemme ja muille.

www.meri-maija.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Dılşa Perinçek

Olen kirjailija, sarjakuvapiirtäjä ja digitaalinen taiteilija Diyarbakırista. Vuosina 2004-2018 työstin monia eri tuotantoja useilla eri aloilla kuten kirjoittaminen, tiedotusvälineet ja viestintäteknologia. Vuosina 2016–2018 tuotin useita piirrettyjä elokuvia kurdilapsille.

Viime aikoina olen keskittynyt menneisyyteen, nykyiseen ja tulevaisuuteen tuodakseni perinteistä taiteellista sisältöä uusiin mediataiteen formaatteihin ja ymmärtääkseni uusien teknologisten tuotantojen ja uusien taidekäsitysten vaikutuksia yhteiskuntaan. Lisäksi halusin olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mitä ei ole vielä tapahtunut ihmiskunnan käsityksen tulevaisuudelle eli että nopea teknologinen kehitys on luonut eri sävyisiä utopioita ja dystopioita.

Saaren kartanossa aion keskittyä lukemiseen, tutkimiseen ja kokeiluihin digitaalitekniikan alalla löytääkseni parhaan mahdollisen ilmaisutavan. Sillä välin haluan nauttia kaikesta mietiskelevän luonnon kauneudesta. Ja jos olen onnekas, saan muutaman runonkin kirjoitettua.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Timo R. Stewart

Menneisyys on vieras maa, jonka tavat ja ajattelu vaativat tulkitsemista. Historioitsijan ainoa tehtävä ei olekaan menneiden tapahtumien selvittäminen, vaan ihmisten ajattelun tekeminen ymmärrettäväksi. Tämä muuttuu erityisen kiinnostavaksi tarkasteltaessa asioita, jotka vaikuttavat hankalasti selitettäviltä. Esimerkiksi se, että joukko englantilaisia aatelismiehiä lähti 1909–1911 Jerusalemiin etsimään Vanhassa testamentissa mainittua liitonarkkua erään suomalaisen runoilijan Hesekielin kirjasta löytämän salakirjoituksen perusteella, saattaa kuulostaa nyt oudolta. Mutta miltä se kuulosti aikalaisille? Tai retkikuntalaisille itselleen? Ja millä perustein?

Matkaan tällaisten kysymysten ja valtavan muistiinpanoarkiston kanssa Saaren kartanoon. Tavoitteena on viimeistellä historiantutkimukseeni perustuva kirja Valter Juveliuksen ja Montagu Parkerin edesottamuksista Jerusalemissa sekä liitonarkkuun, tieteeseen ja myyttiin liittyvistä käsityksistä 1900-luvun alun Euroopassa. Olen optimisti, joten myös sukset tulevat mukaan. Jos oikein hyvin menee, niin käsikirjoitus on suksista huolimatta helmikuun lopussa kutakuinkin kasassa. Tässä vielä pieni tiivistelmä videoesityksen muodossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Karen Werner

Olen radiotaiteilija ja yhteiskuntatieteilijä. Työstän parhaillaan sarjaa kokeellisia radiolähetyksiä nimeltä Strange Radio, jotka käsittelevät muukalaisia, sotaa, pakon sanelemaa siirtolaisuutta ja poliittisen trauman siirtymää yli sukupolvien. Saaren kartanossa aion työskennellä live-esitysten parissa ja samplata yllä mainittua materiaalia.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leena Ylä-Lyly

Saaren kartanon kahden kuukauden residenssijakson aikana aion tutkia valokuvan ja zen-meditaation yhteyttä. Istun zabutonillani katse luotuna alaviistoon kasvot kohti edessäni nousevaa seinää. Kuljen kartanon ympäristössä ja kuvaan löytämiäni kuvia ja kirjoitan ajatuksia, joita hiljentyminen tuottaa.

Valokuvassa minua on aina kiehtonut eniten sen ominaispiirre, hiljaisuus. Kuitenkaan tuo hiljaisuus ei ole hiljainen vaan pitää sisällään liikkeen ja toteavuuden voiman. Aivan kuten meditaatiossa, jonka sisällä on kaikki sille, joka uskaltaa pysähtyä ja nähdä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa