Residenssivieraat 2019

Liinu Grönlund ja Okku Nuutilainen

Liinu Grönlund ja Okku Nuutilainen työskentelevät liikkuvan kuvan ja installaation keinoin ja työstävät nyt yhdessä ensimmäistä pitkää dokumenttielokuvaansa. Grönlund opiskeli dokumenttielokuvaa ja Nuutilainen elokuvaleikkausta Taideteollisessa korkeakoulussa, lisäksi molemmat valmistuivat maistereiksi Kuvataideakatemiasta. Elokuvassa In a Box seurataan henkilöitä, jotka työskentelevät uhanalaisten pienten eläinlajien parissa ja pitävät niitä hengissä keinotekoisissa ympäristöissä. Tutkimuksen kohteina ovat sammakkoeläimet, matelijat ja kalat. Tieteelle tuntemattomia lajeja löytyy jatkuvasti lisää ja niitä tutkimalla, yrityksen ja erehdyksen kautta opitaan niiden tavasta elää. Grönlund ja Nuutilainen ovat pitkään miettineet eläimiä ja luontosuhdetta työskentelyssään ja ovat nyt erityisen kiinnostuneita siitä, mihin kukin ihminen uskoo tulevaisuuden suhteen. Elokuvassa keskiössä eivät ole pelot vaan mahdollisuudet ja toiveikkuus.

Residenssin aikana elokuvan käsikirjoitus saa lopullisen muotonsa ja esimerkkikohtausten leikkaaminen viimeistellään. Grönlund ja Nuutilainen mallintavat visuaalisen materiaalin ja tekstin yhdistämistä myös elokuvan tulevia tuotantovaiheita silmällä pitäen sekä kehittävät kokeilevampaa käsikirjoituksen ulkoasua.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hypnagogia-työryhmä

Saavumme residenssiin kuusihenkisellä työryhmällä. Kansainväliseen työryhmäämme kuuluvat näyttelijät Ramon Ayres (BR / UK), Andres Velasquez (COL / UK) ja Ruben Nagore (SP / FIN), äänisuunnittelija Tuuli Kyttälä (FIN), valosuunnittelija Saija Nojonen (FIN) sekä ohjaaja-näyttelijä Reetta Honkakoski (FIN).

Residenssissä työstämme näyttämöteostamme Hypnagogia. Se on fyysisen teatterin esitys tytöstä, kolmesta karhusta ja mielikuvituksen voimasta – tyttönä kasvamisesta yhteiskunnassa, jota pyörittävät miehet. Fiktiivinen maailmamme asettuu unen ja valveen väliseen mahdollisuuksien tilaan, hypnagogiaan. Työskentelymme rakentuu jaetun näyttämökielemme, Corporeal Mime -miimin varaan.

Hypnagogia valmistetaan residensseissä Suomessa ja Iso-Britanniassa. Saaren kartanon jälkeen työskentelymme jatkuu Lontoossa lokakuussa 2019.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kajsa Gullberg

Kuva: Kajsa Gullberg

Nimeni on Kajsa Gullberg. Synnyin vuonna 1977 ja kasvoin Göteborgissa, Ruotsissa. Lukion jälkeen (1996) muutin Kööpenhaminaan, Tanskaan, missä olen asunut siitä lähtien.   

Pääasiallinen mediani on valokuvaus, mutta haluan yhdistää tuotantooni enemmän tekstiä.   

Saaren kartanossa aion työstää hanketta, joka on oikeastaan kaksi projektia yhdessä: kirja, jossa on kuvia, ja toinen kirja, jossa on tekstiä.   

Projektin nimi on: The swinger club – the ultimate sexual safe space for women (Swinger club – paras turvallinen seksuaalinen tila naisille). Se on paikka, jossa nainen voi harrastaa minkälaista seksiä haluaa pelkäämättä tulevansa raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai huoritelluksi.   

Olen kuvannut naisia parinvaihtoklubeissa Kööpenhaminassa lähes vuoden ajan. Saaren kartanossa aion muokata kuvia ja niiden järjestystä ja kirjoittaa tekstiä niiden seuraksi. Hanke ei ole dokumenttimainen, vaan runollinen ja subjektiivinen kommentti sosiaalisesta maailmasta parinvaihtoklubin ulkopuolella.   

Toisessa kirjassani dokumentoin kirjoituksin matkaani tässä ympäristössä puolentoista vuoden ajan.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Paul Kalemba

Kuva: Paul Kalemba

Paul Kalemban (s. Melbourne, 1980) tuoreimmat teokset tutkivat luonnon ja ekologian käsitteitä antroposeenissa löytöesineiden ja asetelmien kautta. Hän saa inspiraation töihinsä luonnontieteistä ja nykyajan  ympäristöfilosofiasta sekä esineisiin perustuvasta kerronnasta, ilmiöistä ja absurdeista tilanteista.

Kalemban vaikutteina ovat hänen  ”luonnossa” kävellessään löytämänsä esineet, joista hän kokoaa leikkisiä nykyajan ekologisia ja paikkaan liittyviä tarinoita kertovia rakennelmia ja asetelmia. Hänen monitieteelliset  työnsä ulottuvat piirustuksista ja paperille tehdyistä töistä valokuvaukseen, uusiin sekatekniikoihin ja veistoksiin.

Kalemba on valmistunut Vrijen yliopistosta Amsterdamissa, missä hän opiskeli digitaalista taidetta ja sekatekniikkaa, sekä kuvataiteen maisteriksi Victorian College of Artista Australiassa. Hänen töitään on ollut esillä Australiassa, Koreassa, Saksassa, Suomessa ja Islannissa. Hän voitti Hume-taidepalkinnon vuonna 2018 ja on ollut finalistina lukuisissa kansallisissa taidekilpailuissa.

Kalemba on ollut mukana monissa taiteilijaresidensseissä ja toteuttanut useita poikkitieteellisiä hankkeita, joissa hän on tehnyt yhteistyötä erilaisten laitosten kanssa kuten australialainen puistoyhdistys Parks Victoria, kunnallinen australialainen alkuteollisuuden laitos, Australian taideneuvosto ja Islannin kuvataiteen yhdistys. Hän on luonut väliaikaisia julkisia veistoksia esimerkiksi Melbournen kaupungille ja Hepburnin maakunnalle. Hänen piirustuksiaan, veistoksiaan ja seinämaalauksiaan on yksityisissä, julkisissa ja institutionaalisissa kokoelmissa esimerkiksi Hepburnin ja Nillumbikin maakunnissa sekä Victoria University -yliopistossa Australiassa.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tiia Kasurinen

 

Kuva: Tiia Kasurinen

Tiia Kasurinen on tanssija, koreografi ja taiteilija, joka työskentelee Helsingin ja Tukholman välillä. Hän tutkii töissään identiteetin, sukupuolen, vallan ja pop-kulttuurin teemoja, usein maskeerauksen ja visuaalisen muodonmuutoksen kautta. Youtube-tutorialit sekä somaattinen liike kulkevat hänen esityksissään rinnakkain, luoden tunnistettavan estetiikan. Kun Tiia ei työskentele omien projektiensa parissa, hän tekee töitä tanssijana, esiintyjänä ja kollaboraattorina muille taiteilijoille ja heidän kanssaan. 

“Saavun Saaren kartanon residenssiin tutkimaan maskeerauksen ja liikkeen kohtaamista. Olen kiinnostunut kehollisesta kokemuksesta, joka tapahtuu muodonmuutoksen välittömistä tai pitkäaikaisista vaikutuksista. Erityisen kiinnostunut olen muutoksista liikelaatuihin liittyen, mutta tutkin praktiikassani myös sukupuolen, vallan ja tilanottamisen teemoja. 

Residenssi mahdollistaa minulle pidempiaikaisen haaveen ja tavoitteen: viettää suuria määriä aikaa maskeerauksesta inspiroituneissa kehollisuuksissa. Maskeerauksesta syntyneessä, uudessa kehossa oleminen vie usein tunteja, että sen potentiaali paljastuu. Saan mahdollisuuden olla, syödä, olla vuorovaikutuksessa, kirjoittaa, liikkua ja tanssia muuttuneena ja muovautuneena – ja näin tutkia muuntautumisesta inspiroituneita liikkeellisiä impulsseja. 

Teen uutta taiteellista tutkimusta sekä työstän kahta edellisten teosteni kehollisuutta: drag-hahmo Vulva T:tä esityksestä Vulcano (2017), sekä naisten näköisistä esineistä ja roboteista inspiroitunutta Harmony-hahmoa, teoksesta The Life of Harmony (2018). Aloitan lisäksi uuden soolon luomisprosessin. 

Maskeeraus ja visuaalinen muuntautuminen ovat minulle epäsuoria tapoja tutkia asemaani yhteiskunnassa. Muodonmuutokset horjuttavat käsitystäni omasta vallasta, identiteetistä ja ihmisyydestä.” 

Lue lisää ja seuraa residenssiä: https://tiiakasurinen.wordpress.com 

Instagram: @tiiagasolina 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Teemu Korpela

Olen taidemaalari, jonka päivät kuluvat pohtien millä tavoin voimme taiteen kautta nähdä asioita jotka ovat näkymättömiä. Tarkasteluni kohteena ovat yleisesti ottaen ilmiöt, jotka määrittelevät tapaa jolla koemme oman olemassaolomme. Ilmiöt ovat usein abstrakteja tai muodottomia, mutta ne voidaan tehdä käsiteltäväksi tai näkyväksi taideteoksien kautta. 

Uskon useiden yleismaailmallisten ja ajassamme olevien, ihmisyyteen liittyvien ongelmien syyn löytyvän kokemusmaailmamme ja reaalitodellisuuden välisestä suhteesta: tulkitsemme todellisuutta usein virheellisesti ja aiheutamme siksi haittaa itsellemme, toisille ja ympäristölle. Maalaus on mediana kokemusmekanismien tarkasteluun ja esittämiseen paljon mahdollisuuksia sisältävä muoto, koska se kokoaa yhteen monia eri havainto-ja jäsennysrekistereitä aistisesta symboliseen. Maalaus tarjoaa myös paljon ilmaisullisia mahdollisuuksia aina intuitiivisesta ja nopeasta hitaaseen ja analyyttiseen. 

Uskon että teosten tuottamien havaintoreaktioiden kautta kykenen tarkastelemaan sitä, miten merkitykset ja arvo syntyvät. Elämme merkitykseen ja arvoon liittyvää epistemologisen kriisin aikaa. Tavat jolla olemme tottuneet tuottamaan merkityksellisyyttä elämäämme ovat osoittautuneet kestämättömiksi. Joudumme tästä johtuen arvioimaan suhteemme todellisuuteen uudestaan. Tämä vaatii toimintaamme ohjaavien, kulttuurissa olevien symbolisten arvojen uudelleen koodaamista. Uudelleen koodaaminen alkaa osaltani siitä, että pyrin praktiikoideni metaforallisella esimerkillä ajamaan kestävämpiä arvoja taiteen ulkopuoliseen todellisuuteen. 

Ytimeltään työni on sen tarkastelua, millä tavoin mielteemme materiasta ja käsitteistä muuttuu sen mukaan miten muotoilen objektin ja kun lisään siihen jotain toista materiaalia. Kuinka kuvien ja objektien symboliset merkitykset muuttuvat sen mukaan miten ja missä kontekstissa laitan ne esille.  

Työni sisältää teoreettista tutkimusta siitä, miten merkitys syntyy ja miten se välittyy, aineiden kemiallisten ominaisuuksien opiskelua, eri tuotantoprosessien vaikutusten selvittämistä sekä perehtymistä uusien ekologisten materiaali-innovaatioiden mahdollisuuksiin. Pyrin soveltamaan materiaaleja, jotka sisältävät itsessään erilaisia kulttuurisia merkityksiä ja jotka ovat funktionaalisessa analogiassa käsittelemiini sisältöihin.   

Vaikka motiivini ovat usein didaktisia, pyrkimykseni ei ole rajoittaa taiteen sisällöllistä luovaa vapautta, vaan löytää keinoja tehdä teoksia siten, että keinot  ovat filosofisessa, käytännöllisessä ja eettisessä suhteessa meneillään oleviin globaaleihin prosesseihin. Teokseni ovat olleet monia vuosia todella kookkaita, ja haluan residenssikaudella etsiä keinoja tuottaa merkityksellisyyttä vähäisemmällä määrällä materiaalia ja pienikokoisemmilla töillä.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maija Linturi

Olen helsinkiläinen nukketeatteritaiteilija ja -ohjaaja. Työni sijoittuvat yleensä laajemmin visuaalisen teatterin piiriin, ja niissä nukke- tai esineteatteri on yksi muttei ainoa käytetty media. Minua kiinnostaa eri taidemuotojen rajapinnoilla tasapainoilu, ja olen tehnyt yhteistyötä mm. tanssin, teatterin ja videotaiteen ammattilaisten kanssa. 

Saaren kartanossa aion työstää tulevaa teostani Hajoaminen, joka on ensimmäinen osa kolmen esityksen sarjasta. Residenssissä keskityn Hajoamisen taustatutkimukseen ja käsikirjoittamiseen, sekä teossarjan konseptisuunnitteluun. Teossarjassa tutkin, mitä fokuksen siirtäminen pois ihmisestä ja ihmiskokemuksesta voisi tarkoittaa esityksen kontekstissa. Hajoaminen keskittyy hajottajaeliöiden eli hyönteisten, sienten ja bakteerien maailmaan. Prosessissa haluan myös tutkia, pystynkö itse luomaan empaattisemman suhteen näihin eliöihin. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Juhani Räisänen

Kuva: Juhani Räisänen

Olen helsinkiläinen säveltäjä, runoilija ja kuvataiteilija. Musiikin saralla minua on pitkään kiinnostanut sähköisten soitinten rakentaminen. Erityisesti uuden teknologian tuomat mahdollisuudet sensoreineen ja kosketusnäyttöineen ovat kiehtoneet musiikillista mielikuvitustani. Vuonna 2011 sain valmiiksi aiheesta väitöskirjan  Aalto-yliopistoon. 

Uusi soittimeni on nimeltään Zorm, ja Saaren kartanon residenssissä minun on tarkoitus keskittyä sen kehittämiseen. Kokeilen muun muassa omien runojeni käyttämistä osana soittimen äänimaailmaa. Zorm-soittimella on paljon yhteistä väitöstutkimusta varten kehittämäni Sormina-soittimen kanssa, se on eräällä tavalla edellisen parannettu versio. Mukana ovat langattomuus ja äänisynteesimenetelmien käyttö soundin rakentamisessa. Ulkonäkö on muuttunut kokonaan.

Olen esiintynyt Zormin koeversion kanssa jo muutaman kerran, sekä performanssin yhteydessä että klassisen musiikin kokoonpanossa.  


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mireia c. Saladrigues 

Kuva: Mireia c. Saladrigues

Mireia c. Saladrigues (Terrassa, Espanja 1978) on Helsingin Taideyliopiston Kuvataideakatemian tohtorikoulutuksessa opiskeleva tutkija ja kuvataiteilija.  

Tutkimuksensa kautta, jonka nimi on Behaving Unconventionally  in Gallery Settings.  Alteration in  Cultural Practices for Rearticulating Relations among Makers, Objects, Audiences and (Virtual) Museums, hän dokumentoi ja edistää inhimillisiä ja ei-inhimillisiä muutostapauksia ja outoutta kulttuurikäytännöissä  esittämällä taiteellisen ja  teoreettisen tulkinnan mukautumattomuudesta. 

Hän osallistui työllään toiseen Research Pavilion –tilaisuuteen 57:ssä Venetsian Biennaalissa vuonna 2017. Hänen työnsä ovat myös olleet esillä seuraavissa tilaisuuksissa: Espai 13, Joan Miró -säätiö (2011); Antoni Tàpies -säätiö (2014), Centre Cultural Caja, Madrid (2011); La BF15, Lyon (2014), Centre  d’Art Le Lait, Albi (2015); Videonale.13, Bonn (2011); kansallinen valokuvamuseo, Kööpenhamina (2010); Nykytaiteen Museo Kiasma, Helsinki (2009); Dia Art Foundation (2008); Porin taidemuseo (2008); Onomatopee, Eindhoven (2015 ja 2012) sekä Midway Contemporary Art, Minneapolis (2010).  

Saladriques oli puhujana yhdeksännessä vuotuisessa Society of Artístic Research -konferenssissa Plymouthissa, Englannissa; kymmenennessä vuotuisessa College Art Association -konferenssissa Washington DC:ssä, USA:ssa; EARN -symposiumissa GradCAMissa Dublinissa, Irlannissa; KuvAn tutkimuspäivillä Helsingissä ja lukuisissa muissa. 

Hän on voittanut lukuisia palkintojajoista tuoreimmat ovat Koneen Säätiön tutkimus- ja taidetuotannon apuraha (2016–2019), KUVA-apuraha (2016, 2015, 2014), ETAC-residenssi taiteelliselle tutkimukselle (2014), OSIC tutkimus- ja luovuusapuraha ja Catalunya-apuraha (2012). 

Hänen töitään edustaa àngels barcelona galleria. 

Saladrigues on Hamaca, Media and Video Art Distribution yhdistyksen  johtokunnan puheenjohtaja. Hän on ollut mukana perustamassa kulttuuriyhdistystä Trama34 ja on sen nykyinen puheenjohtaja. 

www.mireiasaladrigues.com
www.virtualpresentotur.com 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Frankie Gaffney

Frankie Gaffney on kirjailija Dublinista. Hänen menestysromaaninsa Dublin Seven, joka oli myös hänen esikoisromaaninsa, sai tunnustusta kriitikoilta ja synnytti polemiikkia vuonna 2015. Irish Times -sanomalehti kuvasi sitä Love/Hate -televisiosarjan ja James Joycen Odysseus-romaanin yhdistelmäksi. Gaffney suorittaa parhaillaan kielitieteen ja englanninkielisen kirjallisuuden filosofian tohtorin tutkintoa ja kirjoittaa tekstejä useille tiedotusvälineille.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Alexander Manuiloff

Alexander Manuiloff on bulgarialainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja, jonka teoksia on kutsuttu tärkeille teatterifestivaaleille ja tapahtumapaikoille neljällä mantereella, mukaan lukien Theatertreffen Berliinissä; Under the Radar New Yorkissa ja L’Europe de Théâtres Pariisissa. Manuiloff on myös voittanut EURODRAM 2017 -palkinnon (Mannheim, Saksa).

Kaksi eri Venetsian elokuvajuhlien Silver Lion -palkinnon voittajaa, Rimini Protokoll ja Ferran Dordal, valitsivat Manuiloffin työskentelemään hankkeissaan vuonna 2016.

Aleksanderin kirjoituksia on tähän mennessä käännetty kymmenelle kielelle ja ne ovat jo aiheena joissakin yliopistojen kurssiohjelmissa Yhdysvalloissa. (Georgetown University).

Vuoden 2017 kiertueen jälkeen Washingtonin teatterissa ForumTheatre/Woolly Mammoth, washingtonilainen teatteriaiheinen nettisivusto DC Theatre Scene antoi näytökselle viisi tähteä ja kutsui Alexanderia ”harvinaiseksi taiteilijaksi”. Washington Post -sanomalehti piti hänen näytelmäänsä ”poikkeuksellisen syvällisenä”, kun taas Broadway World -teatterinettisivu sanoi Manuiloffin työn olevan ”sukua maagiselle realismille”.

Alexander on myös voittanut Bulgarian kirjailijakillan palkinnon vuoden parhaasta kaunokirjallisesta esikoisteoksesta (”Film”, 2004), minkä jälkeen hänen seuraavia teoksiaan on julkaistu Bulgariassa, Saksassa, Romaniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Tämän lisäksi hän sai palkinnon journalistisista kirjoituksistaan Euroopan Journalistiliitolta vuonna 2012.

Alexander on saanut yliopistollisia apurahoja sellaisilta instituutioilta kuin Univerzita Karlovalta Prahassa, Fund for American Studies (TFAS) -säätiöltä, Goethe-Institut Müncheniltä ja Deutsch-Amerikanisches Institut Heidelbergiltä. Hän on ensimmäinen bulgarialainen kirjailija, joka on kutsuttu teksteineen Berliinin huipputeatterifoorumiin Theatertreffen (2015).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Erol Mintaş

Erol Mintaş on Turkin Karsissa syntynyt elokuvantekijä, joka nykyään asuu Helsingissä. Hän valmistui elokuvataiteen ohjelmasta ja käsitteli maisterin tutkielmassaan Andrei Tarkovskin elokuvia. Hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa, Butimar, ja toinen, Berf (Lumi), ovat voittaneet monia palkintoja ja kilpailleet useissa tärkeissä kilpailuissa elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Vuonna 2014 Mintaşin ensimmäinen kokoillan elokuva, Song of My Mother, teki suuren vaikutuksen festivaalipiireissä. Sitä on esitetty ympäri maailmaa ja se on voittanut runsaasti palkintoja, esimerkiksi Heart of Sarajevo -palkinnon parhaasta elokuvasta ja parhaasta näyttelijästä sekä lukuisia muita palkintoja. Hän muutti Helsinkiin tammikuussa 2017, missä hän nyt työstää uutta hankettaan (”Earth Song (working title)”) yhteistyökumppaninsa Mikko Viljasen kanssa. Suomen elokuvasäätiö tukee hanketta käsikirjoitusapurahalla. Hänen dokumenttielokuvansa ”From Mesopotamia to the North: Dzamil Kamangar” on saanut Koneen Säätiön apurahan ja on parhaillaan tuotantovaiheessa.

Jos haluat lukea lisää aiemmista elokuvistani, mene osoitteeseen https://www.mintasfilm.com/Films

Residenssini aikana Saaren kartanossa aion työskennellä pääasiassa seuraavan kahden hankkeen parissa:

HUMAN GAZE, joka on kokeellinen elokuva ja videoinstallaatio ihmiskatseen historiasta. Mitä jos kaikkein ensimmäinen ihmisen ruumiinosa olikin silmä? Alussa oli vain yksi silmä ja sitten silmä sairastui tautiin, jonka aiheuttamana kaikki muut elimet alkoivat kasvaa niin, että lopulta ihmiskeho alkoi näyttää siltä, mitä tänä päivänä pidämme normaalina. Tämä elokuva kertoo kokeellisen tarinan ihmiskehosta silmän näkökulmasta.

FROM MESOPOTAMIA TO THE NORTH: DZAMIL KAMANGER on dokumenttielokuva khanin pojanpojasta Dzamil Kamangerista (khan tarkoittaa hallitsijaa kurdiyhteiskunnassa). Dzamil syntyi vuonna 1948 pienessä Iraniin kuuluvassa kylässä Itä-Kurdistanissa ja hänestä tuli tunnettu kansainvälinen taiteilija Suomessa siitä huolimatta, että hänen oli aloitettava elämänsä alusta moneen kertaan. Elokuva keskittyy hänen elämäänsä matkalla Kurdistanista Suomeen.

Samalla Academy of Moving People & Images -elokuvakoulun perustajana ja taiteellisena johtajana työstän useaa teosta elokuvakoulua varten.

Academy of Moving People & Images (AMPI) on helsinkiläinen foorumi liikkuville ihmisille. Tavoitteenamme on suunnitella uusi oppimismalli ja kestävä pedagoginen foorumi, jossa eri taustoista Suomeen saapuneet ihmiset saavat osallistua elokuvateollisuuteen ja panna alulle muutoksen.

Tarjoamme vuoden pituisia, ilmaisia käytännön kursseja. Osallistujat tekevät omia lyhytelokuviaan liikkuvien elokuvantekijöiden ja suomalaisen elokuvateollisuuden ammattilaisten ohjauksessa ja suorittavat itse kaikki elokuvan julkaisemiseen tarvittavat tehtävät.

Löydät lisätietoja AMPIsta sivuillamme: www.academyofmovingpeopleandimages.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Meri-Maija Näykki

Olen Meri-Maija Näykki, 27-vuotias sirkus- ja teatteriohjaaja.

Saaren kartanon residenssissä luon pohjia kolmelle esityskonseptille. Teen yhteistyötä Rakastajat-teatterin, Tanssiteatteri Minimin ja Tampereen Työväen Teatteri kanssa, tavoitteenani luoda näihin teattereihin sopivat esityskonseptit, jotka mahdollistavat sirkuksen ja teatterin tasa-arvoisen toimijuuden ja orgaanisen yhteistyön.

Näen sirkustaiteen mahdollisuutena tuoda nykydramaturgisia muotoja perinteisen teatterin katsojille. Toisaalta uskon, että nykysirkus voi toimia teattereiden ovenavaajana uusille katsojille ja kansainvälisille yleisöille.

Minulle sirkus on vallitsevien olosuhteiden, kuten painovoiman ja sosiaalisen naurettavuuden rajojen etsimistä ja venyttämistä. Siten esimerkiksi budjetti ja teatteritila ovat minulle sirkusvälineitä, joiden mahdollisuuksia tutkin ja venytän. Teatteri puolestaan on minulle vajavaisten ihmiseläinten näyteikkuna. Koen, että teatterin vajavaiset eläimet ja sirkuksen friikit yhdessä voivat antaa meille tilan, jossa saamme ihmetellä elämän absurdiikkaa ja nauraa omalle rajallisuudellemme. Tarvitsemme yhdessä ihmettelyn ja naurun tilaa, jotta voimme antaa armoa itsellemme ja muille.

www.meri-maija.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Dılşa Perinçek

Olen kirjailija, sarjakuvapiirtäjä ja digitaalinen taiteilija Diyarbakırista. Vuosina 2004-2018 työstin monia eri tuotantoja useilla eri aloilla kuten kirjoittaminen, tiedotusvälineet ja viestintäteknologia. Vuosina 2016–2018 tuotin useita piirrettyjä elokuvia kurdilapsille.

Viime aikoina olen keskittynyt menneisyyteen, nykyiseen ja tulevaisuuteen tuodakseni perinteistä taiteellista sisältöä uusiin mediataiteen formaatteihin ja ymmärtääkseni uusien teknologisten tuotantojen ja uusien taidekäsitysten vaikutuksia yhteiskuntaan. Lisäksi halusin olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mitä ei ole vielä tapahtunut ihmiskunnan käsityksen tulevaisuudelle eli että nopea teknologinen kehitys on luonut eri sävyisiä utopioita ja dystopioita.

Saaren kartanossa aion keskittyä lukemiseen, tutkimiseen ja kokeiluihin digitaalitekniikan alalla löytääkseni parhaan mahdollisen ilmaisutavan. Sillä välin haluan nauttia kaikesta mietiskelevän luonnon kauneudesta. Ja jos olen onnekas, saan muutaman runonkin kirjoitettua.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Timo R. Stewart

Menneisyys on vieras maa, jonka tavat ja ajattelu vaativat tulkitsemista. Historioitsijan ainoa tehtävä ei olekaan menneiden tapahtumien selvittäminen, vaan ihmisten ajattelun tekeminen ymmärrettäväksi. Tämä muuttuu erityisen kiinnostavaksi tarkasteltaessa asioita, jotka vaikuttavat hankalasti selitettäviltä. Esimerkiksi se, että joukko englantilaisia aatelismiehiä lähti 1909–1911 Jerusalemiin etsimään Vanhassa testamentissa mainittua liitonarkkua erään suomalaisen runoilijan Hesekielin kirjasta löytämän salakirjoituksen perusteella, saattaa kuulostaa nyt oudolta. Mutta miltä se kuulosti aikalaisille? Tai retkikuntalaisille itselleen? Ja millä perustein?

Matkaan tällaisten kysymysten ja valtavan muistiinpanoarkiston kanssa Saaren kartanoon. Tavoitteena on viimeistellä historiantutkimukseeni perustuva kirja Valter Juveliuksen ja Montagu Parkerin edesottamuksista Jerusalemissa sekä liitonarkkuun, tieteeseen ja myyttiin liittyvistä käsityksistä 1900-luvun alun Euroopassa. Olen optimisti, joten myös sukset tulevat mukaan. Jos oikein hyvin menee, niin käsikirjoitus on suksista huolimatta helmikuun lopussa kutakuinkin kasassa. Tässä vielä pieni tiivistelmä videoesityksen muodossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Karen Werner

Olen radiotaiteilija ja yhteiskuntatieteilijä. Työstän parhaillaan sarjaa kokeellisia radiolähetyksiä nimeltä Strange Radio, jotka käsittelevät muukalaisia, sotaa, pakon sanelemaa siirtolaisuutta ja poliittisen trauman siirtymää yli sukupolvien. Saaren kartanossa aion työskennellä live-esitysten parissa ja samplata yllä mainittua materiaalia.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leena Ylä-Lyly

Saaren kartanon kahden kuukauden residenssijakson aikana aion tutkia valokuvan ja zen-meditaation yhteyttä. Istun zabutonillani katse luotuna alaviistoon kasvot kohti edessäni nousevaa seinää. Kuljen kartanon ympäristössä ja kuvaan löytämiäni kuvia ja kirjoitan ajatuksia, joita hiljentyminen tuottaa.

Valokuvassa minua on aina kiehtonut eniten sen ominaispiirre, hiljaisuus. Kuitenkaan tuo hiljaisuus ei ole hiljainen vaan pitää sisällään liikkeen ja toteavuuden voiman. Aivan kuten meditaatiossa, jonka sisällä on kaikki sille, joka uskaltaa pysähtyä ja nähdä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa