Residenssivieraat 2016

MARIKA TROILI AND MIRKO NIKOLIĆ

TO HOW HOW KNOW
how to know how
HOW KNOW TO HOW
NO HOW TO NO
no how to no
TO HOW HOW KNOW
how to know how
HOW KNOW TO HOW
NO HOW TO NO

improving emotions, reactions, destructions, distractions, or living with self-help literature at the edge of wilderness

tunteiden, reaktioiden, destruktioiden, distraktioiden kehittämistä eli elämänhallintaoppaiden viitoittamaa elämää erämaan rajamailla

Yksi tämän päivän individualistisen luonteen ilmentymismuodoista on ns. self-help- eli elämänhallintakirjallisuus. Tekstit, joiden avulla ihmiset oppivat parantamaan ja uudistamaan itseään, toisin sanoen pohjimmiltaan muuttamaan itseään, muovautumaan siten, että he sopivat paremmin nykyajan muottiin, elämäntapaan, jossa korostetaan joustavuutta, positiivisuutta ja muita maailmankansalaisten, globaalien yksilöiden, hyveitä. Tutkimme joukkoa elämänhallintaoppaita ja pyrimme niiden avulla haarukoimaan aikakautemme subjektiivisuuden vaatimuksia ja kehittämään saamiemme tietojen pohjalta keinoja vastustaa näitä vaatimuksia. Työ alkaa siitä, että yritämme improvisoida ”kehitystä” oppaista lukemiamme ohjeita noudattamalla. Uskomme, että kun olemme oppineet, miten jokin asia tehdään, olemme myös oppineet, miten sitä ei tehdä. Projekti ei ole luonteeltaan ironinen, vaan sen tarkoituksena on ennemminkin testata myönteisen, kannustavan käänteisyyden toimivuutta metodina. Haluamme kehittää ideaa käänteisestä robinson crusoesta, koska ihmiskunnan tulisi jo päästä yli tai ohi siitä ajatuksesta, että elämän perimmäinen tavoite on selviytyminen. Opettelemme näitä (epä)ohjeita suorittamalla päivittäisiä ruumiillisia ja henkisiä harjoituksia sekä yhdessä että erikseen, laajentamalla ja kehittämällä ”yksilön elämänhallinnan tekniikoita”, refleksiivistä ja epäsuoraa (itse-/ryhmä)analyysia, ryhmäkirjoittamista, yhteiskuuntelua, kuluttajuuden ja tuoton tavoittelun jälkeisessä maailmassa elämisen taktiikoita, muutamia metodeja mainitaksemme.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hilja Roivainen

Olen valmistunut Itä-Lontoon yliopistosta kolmivuotisesta yhdistetystä tutkinnosta kuvataiteen ja erityispedagogiikan kandidaatiksi (2010) ja kuvataiteen maisteriksi maalaustaiteessa (2011, 12 kuukauden täysipäiväinen MA-ohjelma). Öljyvärimaalauksissani olen kuvannut maiseman, muiston ja paikan käsitteitä. Olin PhD in Art History and Theory -ohjelman 1. vuoden jatko-opiskelijana Essexin yliopistossa Englannissa aikavälillä 01.09.2011–30.06.2012. Opintovuosinani Englannissa toimin myös yliopisto-opiskelijoiden avustajana sekä taideohjaajana/opettajana kouluissa ja järjestöissä. Syyskuusta 2012 alkaen olen tehnyt taidehistorian väitöskirjaa Turun yliopistossa, osallistunut näyttelytoimintaan, ohjannut taidetyöpajoja vanhuksille ja nuorille sekä opettanut tutkimukseni pohjalta kurssia Turun yliopiston taidehistorian oppiaineessa.

Tällä hetkellä Koneen Säätiön tutkijastipendin tuella kirjoittamani taidehistorian monografiaväitöskirja ”Utooppinen maisema pohjoismaisessa 2000-luvun maalaustaiteessa” tuottaa sekä taideteoreettisen tulkinnan utooppisen maiseman käsitteestä että visuaalisen analyysin pohjoismaisen nykytaiteen utooppisista maisemamaalauksista. Vertailen kuuden pohjoismaisen taiteilijan 2000-luvulla maalaamia maisemia suhteessa utooppisten (kreik. eu- ja ou-topos, hyvä ei-paikka) maisemien kuvallisiin ja aatehistoriallisiin esitysmuotoihin länsimaisessa 1200–2000-lukujen kirjallisuudessa, maalaustaiteessa sekä taidediskurssissa. Aineistoni 2000-luvun teoksissa utooppinen topos ja maisemakuvan fragmentoituminen määrittelevät maalausten muotoa. Tutkimusmetodini on ikonografis-aatehistoriallinen.

Saaren kartanon residenssijakson aikana 1.11.–31.12.2016 työstän väitöskirjan käsikirjoitusta, josta kirjoitan valmiiksi kaksi lukua. Ensimmäinen luku määrittelee utooppisen topoksen tai moodin läntisen maisemamaalauksen historiassa ja keskeisimmässä utopiakirjallisuudessa sekä syntetisoi Ernst Blochin utopian filosofian maisemametaforia (Toivon Periaate 1959, 1986). Toinen luku analysoi osittain dystopian sävyistä utooppista toposta Anna Tuorin, Petri Ala-Maunuksen, Andreas Erikssonin, Astrid Nondalin, John Kørnerin ja Eggert Péturssonin maisemamaalauksissa.

www.hiljar.wordpress.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

MIKEL R. NIETO

MARA-MARA / SATAA LUNTA (or a soft hiss of this world)

Projektissa tarkastellaan sitä, miten kielestä häviää nykyisen antroposeenin aikana osia, koska tietyt luonnossa ilmenevät tilat ja prosessit, kuten veden, lumen ja jään eri olomuodot, puuttuvat. Suomen kielessä on yli neljäkymmentä näitä olomuotoja kuvaavaa sanaa*. Nämä sanat ovat lähtökohtana projektissa, jossa taltioidaan kyseisiä luonnonilmiöitä äänen kautta. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota ilmiöiden puuttumiseen tai siihen, että niiden taltiointi on mahdotonta, koska ilmiöitä ei ole olemassa tai ne ovat hävinneet.

Projektin äänimateriaali koostuu lumihiutaleiden äänistä. Äänitysprosessia varten kehitellään erilaisia materiaaleja, joiden avulla saadaan taltioitua paitsi ääni, myös mahdolliset eri lumihiutaleiden väliset äänierot. Tiedetään, että napapiirin asukkaat näkevät ja kuulevat asioita, joita muualta tulleet eivät pysty havaitsemaan. Ilmiö johtuu alueen ainutlaatuisista ympäristöolosuhteista. Osa näillä leveysasteilla asuvista ihmisistä on kuvaillut kuulevansa ääniä huomattavien etäisyyksien takaa, osa puolestaan äärimmäisen hiljaisia ääniä.

Joseph Scrimger halusi vuonna 1985 mitata äänen, jonka vesi-, rae- ja lumisade aiheuttaa veden alla (Nature 318, 647). Hän havaitsi tutkimuksensa aikana, että lumisade sai aikaan jatkuvaa ja odottamatonta ääntä, muttei kyennyt tunnistamaan äänen alkuperää. Lawrence Crum Seattlen Washingtonin yliopistosta kuunteli äänitteet ja esitti, että jatkuva ääni koostui valtavasta määrästä mikroääniä, jotka aiheutuivat siitä, kun yksittäiset lumihiutaleet laskeutuivat veden pintaan. Toisin sanoen Crumin teorian mukaan lumihiutale saa veden pinnan soimaan.

Projektia tukevat Koneen Säätiö, Espanjan suurlähetystö Ruotsissa sekä tukholmalainen EMS Elektronmusikstudion.

_

*Huom: Joitain suomen kielen lunta, jäätä ja vettä kuvailevista sanoista: sataa lunta, lumi, pyry, myräkkä, rae, räntä, tuisku, laviini, hyhmä, loska, sohjo, ahto, ahtauma, jää, kide, kohva, paanne, railo, röpelö, tökkö, iljanne, hanki, huurre, härma, kinos, kaljama, kuura, nietos, nuoska, polanne, tykky, viti, avanto, jotos, latu, rannio, nirskua, narskua, kirskua, nitistä, narista, mora, banquisa… 

___________________________________

 

Mikel Nieto. Taiteilija ja tutkija. Nieto opiskeli taidetta San Sebastianissa, Madridissa ja Barcelonassa. Hän on keskittynyt useiden vuosien ajan kenttä-äänitykseen ja sen teoriaan. Hän on vetänyt työpajoja monissa kulttuurikeskuksissa ja yliopistoissa. Hän on ollut mukana luomassa Baskimaan äänikarttaa, soinumapa.net, Hots! Radiota sekä Mediateletipos.net-verkkoportaalia. Tällä hetkellä hän koordinoi Observatorio de la Escuchan (kuunteluobservatorio) toimintaa José Luis Espejon ja Xabier Erkizian kanssa.

Nieto on tehnyt ääniteoksiinsa liittyvissä tanssiprojekteissa paljon yhteistyötä tanssija-koreografi Jone San Martinin kanssa. Saksalainen kustantamo Gruenrekorder julkaisi hiljattain Nieton kirjan Dark Sound, jossa kuvataan hänen vuonna 2014 tekemäänsä tutkimusta öljyteollisuuden eri kehitysvaiheiden aiheuttaman suoran ja epäsuoran melun vaikutuksesta kaupungeissa sekä luontoympäristöissä Amazonin sademetsän alueella Ecuadorissa.

Verkkosivusto: mikelrnieto.net

Linkkejä: (lumisateen ääniä)

http://www.soinumapa.net/marker/otsagabia-elurra/?lang=es

https://vimeo.com/137301455


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ANA MEJIA MACMASTER

foto-mejia-ana-original

Present Past on projekti, joka kyseenalaistaa nykyhetken tavoittamattomuuden ja sen taltioinnin mahdottomuuteen liittyvän paradoksin. Nykyhetkeä ikuistetaan jatkuvana liikkeenä varjoja kuvaamalla. Tärkeä osa prosessia on ympäröivän valon ja valaistusolosuhteiden tarkastelu ja taltiointi.

Kokemukset, joita minulle on karttunut tutustuessani uusiin paikkoihin ja erilaisiin kulttuureihin ja käydessäni vuoropuhelua niiden kanssa, ovat tuoneet työhöni uusia näkökulmia ja työtapoja. Saaren kartanossa pääsen tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin ja jakamaan kokemuksia, joita olen saanut eri puolilta maailmaa. Edelliset residenssivierailuni Kanadan Banff Centerissä vuonna 2011 sekä San-Artin residenssissä Ho Chi Minhissä, Vietnamissa, vuonna 2015, avasivat minulle uusia näkökulmia ja taiteellisia lähestymistapoja valon ja varjon suhteisiin, ajan jatkuvaan liikkeeseen sekä todellisuuskäsitykseen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

SAMI HILVO

Kun hain Saaren kartanon residenssiin, kirjasin työsuunnitelmaan kuvan noitaroviosta. Siitä on yli vuosi. Tuon vuoden aikana kolmas romaanini, Pyhä peto näki päivänvalon − ja minä synnyin uudestaan. Taas. Jo Pyhässä pedossa pohdin tietämättömyyden, pelon, vihan ja väkivallan kausaalista ketjua.

Tietoa on enemmän ja se on helpommin saatavilla kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, mutta siitä huolimatta − tai ehkä juuri sen takia − olemme siirtyneet tiedon ja totuuden jälkeiseen aikaan. Edes poliittisten ratkaisujen ei tarvitse perustua asiantuntemukseen. Tietämättömyyden siemeneksi voisi lisätä laiskuuden, mutta vasta viha sytyttää noitaroviot.

Kärventyvän ihmislihan löyhkä leijailee kaikkialla. Minkälainen olisi tuuli, joka saisi sen hälvenemään? Entä sade, joka sammuttaisi roviot? Palava rovio on kuitenkin vain loppukuva, kaiken tulos. Aihe on ajankohtainen, mutta ajankohtaisuus ei minua kirjallisuudessa kiinnosta. Se on vain mahdollinen sivutuote, ei tavoite. Aikaan ei ole luottamista.

Kysymys onkin siitä, mikä on ihmismielen rooli tässä kaikessa? Mitä onkaan se henki, johon niin usein vetoamme, kun puolustamme ihmisyyttä? Onko se vain materiaa, hermosolujen synapsiraoissa vilistäviä välittäjämolekyylejä? Voimmeko koskaan ymmärtää omaa tai kenenkään muun toimintaa?

Tulevan romaanin taustalla on temaattisia kokonaisuuksia, joita olen törmäyttänyt keskenään. Näistä kohtaamisista on syntynyt mieltä (!) kutkuttavia ajatuskuvioita. Mistä kvanttifysiikka ja buddhalainen kosmologia keskustelevat? Löytyykö yllättävä värähtelyn taso? Entä jos em. neurobiologia liittyy joukkoon iloiseen? Tai zen? Panpsykismi?! Onko edessäni merkityksellinen yhtälö, joka vain odottaa ratkaisua? Voisinko minä itse olla tuon yhtälön selättäjä? Mieletön mieli, joka on ottanut työ- ja tutkimusvälineikseen sanat.

Painomustetta paperilla. Pikseleitä näytöllä.

Paikat ja seudut, joissa voi aistia ihmisen historian, ovat aina tehneet vaikutuksen. Kioto. Cádiz. Damaskos. Kun näin Saaren kartanon historiaan liittyvän vuosiluvun 1295, tulin vakuuttuneeksi siitä, että pian olen paikassa, johon kuulun − ainakin seuraavien työntäyteisten viikkojen ajan. Kioton kirsikkaa hehkuva iltapäivä, Cádizin sumuinen yö, Damaskoksen korkea aamu ja tuhansia vuosia ihmiskunnan kirjoitettua ja kirjoittamatonta historiaa. Saaren marraskuinen päivä, kun silmä ei erota, mihin yksi harmaus loppuu ja mistä toinen alkaa. Vuosiluvulla ei ole väliä.

Saaren kartanon residenssijaksolta odotan sekä työrauhaa että kohtaamisia muiden vieraiden kanssa. Onneksi edustamme mitä erilaisimpia tapoja tutkia todellisuutta ja epätodellisuutta, maailmaa ja vaihtoehtoisia maailmoja ympärillämme ja sisimmässämme.

Odotan myös hetkiä, kun mieli saa vaeltaa vapaasti. Tai olla vain tyhjä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

MARJUKKA ERÄLINNA

mjukka

Työstän residenssissä materiaalia AYFL? (Are You Feeling Lucky?) -teokseen, joka tulee ihmisten ilmoille vuoden 2018 aikana. AYFL?:n ydin on elämän sattumanvaraisuudessa; siinä miten asiat joskus etenevät juuri oikeaan aikaan juuri oikeaan suuntaan, ja toisinaan taas kaikki tuntuu tahmealta törmäillessämme sietokykymme rajoja hipoviin vastuksiin. Työvälineeni on rengastrapetsi, jolla tutkin kaaosta ja harmoniaa.

Tavoitteeni on nauttia työskentelystä ja rohkaista itseäni etenemään niihinkin suuntiin, joiden kohdalla oloni on epävarma ja eksynyt. Pyrin asettamaan mahdollisimman vähän ennakko-odotuksia sille mitä työskentely tuottaa. Tällä hetkellä ajatuksissani on jonkinlainen melko pelkistetty fyysinen runo rengastrapetsilla. Saatan kuitenkin residenssin edetessä löytää itseni yhtä hyvin hilpeiksi puutarhajuhliksi muuttuneesta harjoitustilasta, jonne kutsun ihmisiä juhlistamaan elämän hetkellisyyttä kanssani.

Etsin residenssissä kaaoksen ja harmonian inhimillisiä ilmenemismuotoja kokeellisen sirkustaiteen hengessä. Luvassa on siis todennäköisesti paljon epätietoisuutta ja mahdollisesti joitakin oivalluksen hetkiä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ALEXIS DIAMOND

 

Alexis Diamond on Montrealissa asuva näytelmäkirjailija, oopperalibretisti, sanoittaja ja kääntäjä. Hänelle myönnettiin hiljattain residenssipaikka Glasscon kääntäjäresidenssistä Tadoussacista, Quebecistä, sekä yksilöresidenssi Saaren kartanosta. Diamondin kaikenikäisille katsojille suunnattuja palkittuja näytelmiä, oopperoita sekä käännöksiä on esitetty eri puolilla Kanadaa sekä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Hän on toinen Composite Theatre Co. ‑teatterikollektiivin perustajista sekä kanadalaisten teatterialan järjestöjen, Playwrights’ Workshop Montréalin ja Playwrights Guild of Canadan, pitkäaikainen jäsen.

Saaren kartanossa Diamond aikoo työstää ensimmäistä versiota näytelmästä The White Hotel, joka on palkitun, vuoden 1942 Montrealiin sijoittuvan historiallisen Strange Land ‑näytelmän jatko-osa. Lisäksi hän suunnitelee uusia musikaaliprojekteja tunnettujen kanadalaissäveltäjien Abigail Richardsonin ja Stephanie Mooren kanssa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

SERENA CHALKER

Kuva: Nikolay Vasilev

Kuva: Nikolay Vasilev

Aion hyödyntää residenssikauden aikana Saaren kartanon asuntoa kartoittaessani uuden sooloni From the Outside, In kirjallisten, paikkasidonnaisten ja tanssi-improvisaatiollisten tekijöiden kohtaamispaikkaa. Projektissa tutkitaan sitä, miten paikasta toiseen liikkuva, nomadinen keho navigoi asuttaessaan ”vieraita” tiloja. Olen kiinnostunut siitä, miten sekä teksti että ruumis voivat toimia kommunikoinnin keinoina tässä prosessissa, jossa reflektoimme, haastamme ja sijoitamme itseämme suhteessa maailmaan. Laajemmassa mittakaavassa: kuinka paikkaan sitoutuneet taiteilijat käsittelevät liikkumisen tarvetta uran ylläpitämisessä, ja henkilökohtaisesti: miten minä ”sijoitan” itseni paikkaan, joka ei ole minulle tuttu? Olen kiinnostunut siitä, kuinka paikkaan sopeutumisen prosessi muuttuu ajan myötä ja paikasta toiseen. Nomadinen subjekti ei ole aina liikkeessä tai pakenemassa – jokainen tarvitsee myös levon ja pysähtymisen hetkiä. Olen kiinnostunut ”paikallisesta nomadismista” fenomenologisena vuorovaikutuksena objektien, ihmisten ja tilojen välillä – reaaliajassa.

Keskityn residenssikauden aikana prosessiin, jonka aikana paikka muuttuu vieraasta tutuksi. Keskiössä on idea kodista – asuessani ja työskennellessäni residenssissä. Tutkin fyysisen ja kirjallisen tason välistä suhdetta asunnon asettamissa raameissa ja pyrin sumentamaan elämän ja taiteen välisen rajan. Pohdin tilan muuttuvaa dynamiikkaa ja ajan ja paikan vuorovaikutusta. Pyrkimyksenäni on määritellä uudelleen nomadivartalon ja fyysisen paikan välinen suhde. Haluan sumentaa taiteeni eri osa-alueiden välisiä rajoja, soveltaa fyysisen harjoittelun vaatimaa keskittymistä ja kurinalaisuutta kirjoitettuun sanaan sekä kyseenalaistaa sen, missä kulkee taiteen ja elämän välinen raja.

serenachalker.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Valle Medina ja Benjamin Reynolds

medina_reynolds_s

Projektimme keskittyy Kalifornian Santa Barbarassa nykyaikana asuvien ihmisten elämään ja dokumentoi heidän luisumistaan seurallisista ja sosiaalisesti aktiivisista kolmikymppisistä ihmisiksi, joiden arkitodellisuudesta kaupunki on poistanut merkityksellisiä ruumiillisen ja julkisen vuorovaikutuksen osia, kunnes ollaan siinä pisteessä, etteivät he enää tunne olevansa osa kaupunkia.

Työssä taltioidaan tiloja, jotka ihminen näkee pakoteinä tällaisesta kaupungista: Ortega Parkin avoimet baseball-katsomot Cota Streetillä, Leadbetter Beachin rannat ja muut luokittelemattomat paikat.

Projektin käynnistävät digitalisoitujen maastojen ja paikkafragmenttien käyttö sekä teoreettiset keskustelut tilan arvosta ja siitä, mitä menetetään (tai jää jäljelle), kun kokemus omasta merkityksellisyydestä kaupungin osana katoaa.

www.palacepalace.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Otto Kylmälä

otto_ostia

Otto Kylmälä on palkittu suomalainen elokuvantekijä, joka on opiskellut elokuva-alaa Tšekin tasavallassa ja Isossa-Britanniassa. Hänen tuorein lyhytelokuvansa Äiti (Mother) (2015) oli kansainvälinen yhteistuotanto, joka sai tukea Suomen ja Kroatian elokuvasäätiöiltä. Elokuvan maailmanensi-ilta pidettiin Tampereen elokuvajuhlilla, ja se on sen jälkeen kiertänyt eri festivaaleilla. Saaren kartanossa Kylmälä keskittyy kirjoittamaan käsikirjoitusta ensimmäiseen kokoillan elokuvaansa Sininen kausi (Blue State).

Kylmälä tekee pääasiassa elokuva-, musiikkivideo- ja mainosohjaajan töitä, mutta toimii myös elokuvakriitikkona sekä eri festivaalien taiteellisena johtajana. Hän on kaksien suomalaisten elokuvajuhlien, Loud Silents -mykkäelokuvafestivaalin sekä Oulun Musiikkivideofestivaalien, taiteellinen johtaja. Kriitikkona hän on kansainvälisen elokuvakriitikkojen järjestö FIPRESCIn jäsen, ja hän on toiminut lyhytelokuva- ja musiikkivideopalkintoraadeissa Irlannissa, Suomessa ja Norjassa. Hän sai juuri apurahan ensimmäisen elokuva-aiheisen kirjansa, musiikin ja liikkuvan kuvan välistä suhdetta käsittelevän tietokirjan, kirjoittamista varten.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Silvia Hosseini

IMG_2973 copy

Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kirjallisuustieteen jatko-opiskelija ja kulttuurista laajasti kiinnostunut kirjoittaja. Saaren kartanossa valmistelen kirjallisuutta ja populaarikulttuuria käsittelevää esseekokoelmaani. Esseissä ihmettelen sellaisia kirjoja, elokuvia, tv-sarjoja ja muita kulttuurin ilmiöitä, jotka viehättävät, vaikka ne ovat tavalla tai toisella huonoja. Miksi ilahdumme, kiihotumme ja liikutumme pinnallisten, banaalien, ikävystyttävien tai moraalisesti kyseenalaisten teosten parissa?


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Päivi Hirsiaho

paivi_hirsiaho

Olen kuvataiteilija, ja työskentelen käsintehdyn animaation, piirustuksen, äänitaiteen ja valokuvan parissa. Luotan tee-se-itse-meininkiin; teen kaiken itse aina animaation piirtämisestä kitaroiden soittamiseen sekä äänittämiseen.

Teen residenssissä muun muassa animaatiopäiväkirjaa. Piirrän joka päivä animaatiota hiilellä ja lyijykynällä, useita tunteja putkeen. Aluksi on vain iso kasa paperia, ja iso kasa kyniä. Animaation aiheet selviävät tarkemmin vasta residenssissä, mutta ainakin omakuva tulee olemaan animaatiossa vahvasti läsnä, sillä piirrän katsomalla itseäni peilistä. Päivässä valmistuu muutaman sekunnin kestävä animaatio. Millainen kokonaisuus syntyykään kahden kuukauden intensiivisen piirtämisen jälkeen? Lisäksi teen äänet teokseen itse kartanon ympäristössä, yhdistäen kartanolla ja luonnossa äänittämiäni ääniä kitaraan ja elektronisiin ääniin. Animaation äänien tekemisen lomassa syntyy myös musiikkia, josta työstän myöhemmin erillisen demon.

Lisäksi työskentelen valokuvan parissa. Valokuvissani yhdistyy piirustus sekä luonto. Käytän piirustuksia lavasteina kuvissa. Lähiaikoina olen ottanut paljon valokuvia, joissa minulla on piirustus kasvojen edessä. Piirustuksissa esiintyy yleensä eläinten päitä, tai omakuvia.

www.paivihirsiaho.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Virpi Haatainen

Haatainen

Virpi Haatainen on suomalainen näytelmäkirjailija. Hän on voittanut kaksi palkintoa teoksistaan Irti minusta ja Carelian extreme. Hän on kirjoittanut trilogian naiskirjailijoista. Trilogian viimeinen osa, Koska olet minun, esitetään Espoon kaupunginteatterissa marraskuussa 2016. Haataiselle tärkeitä aiheita ovat poliittinen historia ja naisten oikeudet.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

David Frankovich

Photo: Riku Pihlanto

Olen Helsingissä ja Torontossa asuva taiteilija. Toimin performanssitaiteen ja kokeellisen mediataiteen alalla. Viime aikoina olen käsitellyt töissäni biseksuaalisuuden häivyttämistä ja näkymättömyyttä. Pyrin lähestymään näitä ongelmia positiivisella tavalla. Sen sijaan, että näkisin että kyse on nimenomaan jonkin puuttumisesta tai poissaolosta, pyrin keikauttamaan “läsnäolon” jalustaltaan performanssissa nostamalla näkymättömyyden ja häivyttämisen poikkeavan (queer) performanssistrategian perustaksi.

Saaren kartanossa jatkan tätä työtä valmistamalla performansseja varten näkymättömyysviitan. Viitassa sovelletaan samaa ideaa kuin ghilliepuvussa, joka on muun muassa metsästäjien ja tarkka-ampujien käyttämä maastoon sulautuva puku. Aion kumota naamiopukuun liittyvät väkivaltaiset assosiaatiot ironian keinoin käyttämällä viitassa värikkäitä ja heijastavia materiaaleja. Viitan on tarkoitus naamioinnin sijaan häikäistä, hämmentää katsoja häivyttämällä vartalon muoto – sopivan ”poikkeava” strategia tämäkin.

davidfrankovich.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Diina Bukareva

2011_bw2_DiinaBukareva

Olen itsenäisesti ja erilaisissa vapaamuotoisissa kokoonpanoissa työskentelevä koreografi ja esiintyjä. Tällä hetkellä olen kiinnostunut oman identiteetin esittämiseen liittyvästä tematiikasta. Tarkastelen aihetta eri taiteilijoiden omakuvien kautta ja tutkin kuinka eri roolit näyttäytyvät katsojalle läheisinä, etäisinä tai näiden välimuotoina. Viime aikoina olen uppoutunut myös kaaoksen ja määrittelemättömyyden pohtimiseen; koen kiinnostavana sen mikä pakenee tajuntaa ja mielen logiikkaa.

cargocollective.com/diinabukareva


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Zero Gravity Company – IIRIS-työryhmä

Iiris_group_Saari

Zero Gravity Company on vuonna 2010 perustettu nykysirkusryhmä, joka on lempeydellä haastanut sekä omiaan että sirkustaiteen rajoja perustamisestaan lähtien.

Ryhmän uusi tuotanto IIRIS on saanut alkunsa kesällä 2015 pidetyistä työpajoista, joissa teoksen ohjaaja Reija Tapaninen halusi testata sirkuksen tekemistä improvisaatioharjoitteiden kautta. Työpajojen jälkeen mukaan projektiin ilmoittautui 17 sirkustaiteilijaa. Työryhmää täydentävät myös äänisuunnittelija Joonas Pehrsson, pukusuunnittelija Annika Saloranta sekä valosuunnittelija Anniina Veijalainen.

IIRIKSEN teemat sekä dramaturginen rakenne kietoutuvat T. S. Eliotin runoon The Hollow Men (1925). Runon synkkä kuvaus ihmisen tilasta asettaa työryhmän käsittelemään kysymystä, voisiko olla toisin? Miten?

Saaren kartanossa työryhmä aloittaa yhteisen työskentelynsä sukeltamalla ryhmädynamiikkaan sekä erilaisiin improvisaatioharjoitteisiin. Jakson tavoitteena on luoda suuntaviivat tuleville residenssijaksoille ryhmässä toimimisen sekä esityksen luomisen näkökulmasta.

Teoksen ensi-ilta nähdään Verkatehtaalla Hämeenlinnassa 5.5.2017.

TYÖRYHMÄ: Reija Tapaninen, Joonas Pehrsson, Annika Saloranta, Anniina Veijalainen, Netta Lepistö, Susanna Keski-Kohtamäki, Salla Hakanpää, Elina Sirkiä, Sanni Sarlin-Takayama, Mia Silvennoinen, Satu Hakamäki, Marjukka Erälinna, Petra Lesonen, Saana Peura, Vilja Parkkinen, Lida Kuusisto, Sanna Leinonen, Helmi Lähteenmäki, Heidi  Miikki, Sara Nurminen ja Vesa Purokuru

www.zerogravitycompany.com
www.kaikkiiiriksesta.blogspot.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Auto Italia

auto_italia

Our group residency at Saari focused on developing our ongoing project On Coping. Part residency, part research, and part public programme – the project takes its starting point from the emotional alliances and collective strategies that enable our artistic work to take place in the face of increasingly unforgiving social and economic pressures.

It’s time to work together and find new strategies. What can we learn through empathy, prophecies, tarot and speculation? What systems are available to us to hijack and redirect value? As the elite closes in, let’s create our own spaces for autonomy and creative production.

We will be showing the next stages of the project at Auto Italia’s project space in London in early 2017.

http://autoitaliasoutheast.org/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

TYÖRYHMÄ HARTIKAINEN–JAVNE–KOKKOMÄKI–LEPPÄVUORI–PALOKANGAS–SELIN

Kuva: Ulla Leppävuori

Kuva: Ulla Leppävuori

Taiteiden- ja tieteidenvälisyys, monitaiteisuus ja poikkitaiteisuus – mitä ne käytännössä tarkoittavat ja miten niiden toteuttaminen voi onnistua? Kaikki kohdat -projektissa kuusi Saaren kartanossa marras-joulukuussa 2014 toisiinsa tutustunutta eri aloja edustavaa ihmistä havainnoivat sitä, mitä eri taiteenlajien leikkauspinnoilla sekä mahdollisissa liitoskohdissa voi tapahtua. Erääksi tärkeäksi yhteiseksi teemaksi olemme paikantaneet rytmin. Ryhmäresidenssijakson aikana tarkastelemme sen monia eri ilmenemismuotoja ja siihen liittyviä käsityksiä, sekä sen suhdetta tilaan ja paikkaan. Taiteenlajien määritykset rytmistä voidaan pölyttää tuulella tai tahdistaa hengityksellä, kaivautua aikakerrostumien rytmeihin tai kävellä maisemassa luonnonelementtien ja maankuoren muodostamia jaksotuksia havainnoiden.

Kuusijäseniseen työryhmäämme kuuluvat säveltäjä Jarkko Hartikainen, runoilija Irina Javne, esitystaiteilija Jenni Kokkomäki, kuvataiteilija Ulla Leppävuori, esitystaiteilija Satu Palokangas ja historiantutkija Sinikka Selin.

Kaksiviikkoisen residenssijakson lopussa esittelemme työmme tuloksia yleisölle. Lämpimästi tervetuloa!


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Viides sääty

Kuva: Hertta Kiiski

Kuva: Hertta Kiiski

Viides sääty -työryhmä tarkastelee teollisuuden, teknologian ja talouden tuottamia ideologioita Suomessa ja maailmalla. Ryhmän jäsenten yhteisen ja oman työskentelyn tuloksena valmistuu taideteoksia, tapahtumia ja tutkimusta. Projektin käynnistäjät ovat Jussi Koitela, Kimmo Modig ja Jenna Sutela, jotka toimivat kuraattoreina, kirjoittajina ja taiteilijoina.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Feministinen sarjakuvatoiminta

Feministen sarjakuvatoiminta & ystävät: Kansainvälinen sarjakuvatutkimus

Feministinen sarjakuvatoiminta -kollektiivi on kerännyt yhdessä chicagolaisen Ladydrawers-sarjakuvakollektiivin ja sarjakuvantekijä-toimittaja-kansalaisaktivisti Anne Elizabeth Mooren kanssa dataa sarjakuvantekijöiden tilanteesta ympäri maailmaa. Saaren kartanoon kokoontuvaa kansainvälistä työryhmää kiinnostavat, miten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen tai etnisyys vaikuttavat sarjakuvantekijöiden toimeentuloon ja hyvinvointiin. Residenssissä on tarkoitus purkaa nettikyselyjen kautta saatua tietoa ja tehdä niistä vaikuttavia sarjakuvia. Kunnianhimoisena tavoitteena on tuottaa julkaistavaa materiaalia kahdessa viikossa.

Mukana Suomesta ovat sarjakuvantekijä ja -opettaja Johanna Rojola, sarjakuvataiteilija Hanna-Pirita Lehkonen sekä sarjakuvaopettaja ja toimittaja Verna Kuutti. Anne Elizabeth Mooren lisäksi Chicagosta Saareen saapuvat sarjakuvataiteilija Sheika Lugtu ja tuottaja Francis Kang. Työryhmään kuuluvat myös berliiniläinen sarjakuvataiteilija Elke Steiner, wieniläinen kulttuurituottaja Katharina Brandl ja kanadalais-latvialainen sarjakuvataiteilija Laura Kenins.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mad in Finland

Mad in Finland -sirkuselokuvan kuvaukset on aloitettu vuoden 2014 alussa ja se tulee ensi-iltaan vuonna 2018. Mad in Finland -sirkuselokuva on seitsemästä suomalaisesta sirkusartistista kertova dokumentti/fiktio ja se kertoo sirkuselämästä sirkusartistien näkökulmasta.

Residenssissä tavoitteena on leikata seitsemän henkilöportrettia, ja käydä läpi Suomessa juuri ennen residenssiä kuvattu materiaali, joista myöhemmin editoidaan Mad in Finland lopullinen elokuva.

Nyt editoitavat kohtaukset on kuvattu Bremenissä Saksassa, Calaisissa Ranskassa, Köpenhaminassa Tanskassa, La Hactaisissa ja Langueuxissa Ranskan Bretagnessa ja Matsumotossa Japanissa.

Taiteellisen toteutuksen ja elokuvan kollektiivisen luonteen takia nämä kohtaukset on tarkoitus leikata yhdessä seitsemän ihmisen voimin, tällä tavoin jokaisesta kohtauksesta tulee myös leikkauksellisesti omaperäinen. Mad in Finland Sirkuselokuva tulee olemaan niin sisällöllisesti, kuin muodoltaankin täysin uudenlainen elokuva.

Kunnianhimoisen projektin tarkoituksena on tuoda nykypäivän sirkuksen todellisuus suuren yleisön tietouteen. Elokuva toteutetaan sirkusesityksen logiikalla, tuoden uutta näkökulmaa myös elokuvataiteeseen. Kollektiivinen editointi lisää elokuvan omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Alpo Aaltokoski Company

Mikä on veljeyden syvin olemus? Miten se näkyy meissä, eleissämme, kehossamme? Sana veljeys kuvaa toveruutta ja ystävyyttä. Se esiintyy myös Ranskan valtion tasavaltalaisjulistuksessa Vapaus–Veljeys–Tasa-arvo, pohtii koreografi ja tanssitaiteilija Alpo Aaltokoski.

Veljet (Brothers) on työnimi Alpo Aaltokoski Companyn uutuusteokselle. Olemme saapuneet Saaren kartanon residenssiin käynnistämään teoksen työprosessin. Kolmelle miestanssijalle koreografioitu teos saa ensi-iltansa lokakuussa 2017. Veljet jatkaa vuonna 2010 ensi-iltansa saaneen Together-dueton työprosessissa alkanutta liikkeellistä tutkimusmatkaa – yhdessä kulkemisen teemassa. Together kertoo ihmisten välisestä yhteydestä, yhdessä olemisen syvistä merkityksistä ja toisaalta etääntymisen kivusta. Tanssijat Ahto Koskitalo, Jouni Majaniemi ja Jussi Väänänen ovat kaikki esittäneet Together-teosta: Väänänen paikkasi Koskitaloa tämän ollessa estynyt esittämään teosta. Majaniemi on ollut mukana koko teoksen taipaleen ajan.

www.aaltokoskicompany.fi


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Teatteri Metamorfoosi | Pulcinella

Teatteri Metamorfoosi on helsinkiläinen naamioteatteriin keskittyvä naamioteatteri. Teatteriyhdistys Metamorfoosi ry on tehnyt vuodesta 2006 lähtien tavoitteellista työtä naamioteatterikulttuurin kehittämiseksi ja tunnettuuden lisäämiseksi Suomessa. Naamioiden rinnalle ilmaisuvälineeksi on jäsenistön kasvamisen myötä noussut vahvasti nukketeatteri, objektiteatteri ja teatteriklovneria.

Pulcinella-käsinukketeatteriesityksen ydintyöryhmään kuuluvat Teatteri
Metamorfoosin jäsenet Elina Putkinen (ohjaaja), Iika Hartikainen (live-muusikko), Johanna Kultala ja Riina Tikkanen (nukenkäsittelijät ja naamionäyttelijät). Esitystä työstetään harjoittelemalla ulko- ja sisätiloissa, sekä rakentamalla nuketuskoppia ja nukkeja. Lisäksi Commedia dell’Arten asiantuntija Davide Giovanzana vetää esiintyjille naamiotyöpajan (14 h). Pulcinellan ensi-iltaa juhlitaan Suomen kansallismuseon sisäpihalla lauantaina 30.7.2016 klo 15.

www.metamorfoosi.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kakola 2016

kakola

Kakola 2016 on työryhmä ja kollektiivisesti toteutettava monitaideteos Turun vanhassa lääninvankilassa. Saaren kartanon residenssin aikana työryhmän on tarkoitus löytää yhdessä teoskonseptin muoto ja toteutus, tähtäimenä ensi-ilta ja esitykset lokakuun lopussa 2016.

Työryhmään kuuluvat kuvataiteilija Kimmo Ylönen, elokuvataiteilijat Einari Paakkanen ja Antti Polojärvi, äänisuunnittelija Tom Lönnqvist, tanssitaiteilijat Satu Rekola ja Pekka Louhio, valosuunnittelija Jussi Vesanto, runoilija-performanssitaiteilija Jonimatti Joutsijärvi ja tuottaja Ulrika Vilke.

Teos toteutetaan SKR Varsinais-Suomen kärkihankeapurahalla.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Soundings

soundings

We are at the Saari Residence to create a contemplative performance text inspired by the science of sound. Karoliina Sandström and Deborah Templeton will spend two weeks generating performance texts and scores in the beautiful natural surroundings of the Finnish countryside, whilst the third member of the team, Monty Adkins, will send sound compositions from England.

Using cymatics as an inspiration, the team are interested in exploring the physical basis of sound; particularly how sound functions in ritual and healing contexts. The process will involve contemplative approaches to sensitising perceptions of, and responses to, natural sound. The residency will allow the team to generate compositions, texts, and performance scores for development into a full performance over the next year.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Krepsko

krepsko foto saariKrepsko on kansainvälinen teatteriryhmä, joka perustettiin Prahassa vuonna 2001. Vuosien aikana olemme luoneet yli 20 omaperäistä esitystä ja matkustaneet niiden mukana ympäri maailmaa. Nyt olemme iloisia voidessamme kokoontua yhteen Suomessa ja keskittyä uuteen työhömme Saaren kartanossa. Työstämme intensiivisesti tulevaa ensiesitystämme nimeltä AnnaBerthaCecilia. Se on sanaton esitys, joka perustuu aakkosiin ja hyödyntää nukketeatterin, illuusion ja visuaalisen teatterin elementtejä. Se on projekti, jossa esitämme yleisölle useita pieniä tarinoita, yhden kutakin kirjainta kohti. Tarinat ovat eräänlaisia muotokuvia naisista hyvin epätyypillisissä tilanteissa, ja ne kerrotaan huomiota herättävin ja visuaalisesti houkuttelevin teatterimaailman keinoin. Tavoitteenamme on luoda esitykseen uusi osa, uusi aakkonen Saaren kartanossa oleskelun aikana. Odotamme mielenkiinnolla, mihin kartanossa asuminen meidät johdattaa – yleensä käy niin, että päädymme muuhun kuin mitä aluksi suunnittelimme!


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

teater 90°

90_grader_wunderkinder_group

WunderKinder 2016. Kuva: Marek Sabogal

teater 90°: WunderKinder

Työstämme Saaren kartanon residenssissä WunderKinder esitystä. WunderKinder on designkuvastoa ja työelämädiskurssia sekoittava esitys pyrkyryydestä, epätoivosta ja kapinasta. Esitys purkaa uusliberalistisen yhteiskunnan ekosysteemiä, jossa työtä ja vapaa-aikaa on mahdotonta erottaa toisistaan. Teos yhdistää milleniaalisukupolven problematiikkaa poliittiseen analyysiin nykyesityksen keinoin.

Työryhmä:

Käsikirjoitus: Johannes Ekholm
Ohjaus: Anni Klein
Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo
Skenografia: Laura Haapakangas ja Kristian Palmu
Tuottaja: Annina Blom
Näyttämöllä: Edith Holmström, Gogo Idman, Robert Kock, Iida Kuningas, Markus Riuttu

WunderKinder on vuonna 2006 perustetun teater 90°:n kymmenes esitys. teater 90° on tehnyt kymmenen vuoden aikana taiteellisesti korkeatasoista ja tinkimätöntä teatteria, joka on perustunut uusiin näytelmä- ja esitysteksteihin sekä työtapoihin. Esitykset ovat usein olleet paikkasidonnaisia ja tapahtuneet perinteisten teatteritilojen ulkopuolella.

Lisää tietoa ryhmästä: www.teater90.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Piirakkakerho

Ryhmakuva_piirakkakerho_kollaasi-1

Piirakkakerho

Piirakkakerho on kahdeksasta kuvanveistäjänaisesta koostuva ryhmä, jonka tapahtumat ovat sekoitus yhteisötaidetta, veistoa ja performanssia, joskus kenties jotain muutakin.

Saavumme Saaren kartanoon suunnittelemaan 10-vuotistapahtumaamme, Väsyneiden naisten taloa. Perustamme Helsinkiin väliaikaisen, poikkitaiteellisen lepokodin, joka on avoinna viiden päivän ajan. Lepokoti toimii keskustelu-, oppimis- ja kohtaamispaikkana erilaisille ihmisille. Nimensä mukaisesti lepokotimme tarjoaa hoivaa ja ajattelemisen aihetta väsyneille naisille. Saaren kartanossa valmistelemme työpajoja, testaamme materiaaleja tähän tapahtumaan sekä suunnittelemme tapahtuman kokonaisrakenteen. 10-vuotisjuhlan kunniaksi Väsyneiden naisten taloon osallistuu kutsuttuina myös vierailevia taiteilijoita, luennoitsijoita ja työpajojen vetäjiä.

piirakkakerho.blogspot.fi


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Manuel Contreras Vazquez

Manuel Contreras Vazquez

Saaren kartanossa pyrin systematisoimaan aiemmat kokemukset eri taidekielien ja -alojen välisistä suhteista ja aloitan säveltämisen. Projekti saa inspiraationsa maantieteellisestä liikehtimisestä, fyysisistä paikoista ja säätiloista, maantieteellisistä akseleista, elämäkerrallisista näkökulmista, vailla päämäärää olevista matkoista ja maahanmuuton epävakaudesta. Se etsii siemeniä, jotka ovat muutettavissa poikkitieteellisellä luovalla prosessilla.

Lopputuloksena syntyy uusi kamariooppera sekä uusi, lyhyt kohtaus nykymusiikkiteatteria. Molempien ensi-illat ovat vuonna 2016.

Lopputuloksena syntyvistä sävellyksistä ja niiden konserttiesityksistä huolimatta tärkeintä Saaren kartanossa työskentelyssä on prosessi.
Hyödylliset vastaukset ja suunnitelmat tai vaikutukset tulevaisuuteen, joko oman taiteellisen elämänkaareni kunnioitus tai mahdollinen panostus esimerkiksi Chilen kaltaisten maiden opetuksen ja kulttuurin kehitykselle, voivat perustua tuotantotekniikoiden uusiin näkökulmiin, abstraktioihin sekä teoreettisten ja käytännöllisten seikkojen välisiin suhteisiin ja niiden kautta syntyviin suhteisiin.

Niinpä projektissa ei tavoitella tulosta, vaan uusia teitä ja siltoja. Samasta syystä esityksen tärkein aihe on kanssakäyminen muiden taiteilijoiden ja alojen kanssa, heidän strategioidensa ja lähestymistapojensa tunteminen ja jakaminen, jotta poikkitieteelliselle taiteen luomiselle löytyisi yhteinen näkökulma.

BIOGRAFIA

Manuel Contreras Vazques opiskeli säveltämistä Universidad Católica de Chilessä Alejandro Guarellon ja Pablo Arandan johdolla (1998–2002), Conservatorio di Milanossa Alessandro Solbiatin ja Gabriele Mancan johdolla (2006–2009) sekä Accademia Nazionale di Santa Ceciliassa Ivan Fedelen johdolla (Rooma, 2008–2010).

Manuel Contreras Vazquesin teoksia on tallennettu CD- ja DVD-levyille, joita ovat toimittaneet Chilen hallitus, Emu Films, San Fedele Foundation ja Fund for the Development of National Music. Hänen musiikkiaan on julkaissut Italiassa Suvini Zerboni – Sugar Music Spa ja Edizioni Sconfinarte.

Manuel Contreras Vazques on opettanut säveltämisen perusteita, teoriaa ja muita aineita chileläisissä yliopistoissa Católica Silva Henríquez, Del Pacífico ja Bolivariana. Universidad Católica de Chilessä hän toimi musiikin historian, Latinalaisen Amerikan musiikin ja esiintymiskokeiden apulaisprofessorina kehittäen taideprojekteja ja laatien akateemisia tekstejä. Hän on myös kirjoittanut musiikkialan Resonancias-lehteen.

Manuel Contreras Vazquesin teoksia ovat esittäneet Sconfinarte-orkesteri, Magritte-trio ja Divertimento Ensemble (Milano), Algoritmo Ensemble (Rooma), Taller de Música Contemporánea, Trio Croma ja Orquesta Sinfónica de la Serena (Chile), Ensamble sXXI (Espanja), MIVOS-kvartetti (USA), Ensamble Iberoamericano ja Sonic Art Saxophone -kvartetti (Saksa). Näiden lisäksi teoksia ovat esittäneet maailmanluokan muusikot, kuten huilisti Mario Caroli, klarinetisti Paolo Beltramini, kitaristi Diego Castro sekä esiintyjät muun muassa seuraavissa paikoissa: Strasbourgin konservatorio, Internationalen Ferienkurse (Darmstadt), Parco della Musica (Rooma), Sala Verdi (Milano), Real Academia de San Fernando (Madrid), Chapelle Saint Bernard de Montparnasse (Pariisi), UNIACC-yliopisto (Santiago) ja Pariisin konservatorio.

Manuel Contreras Vazques on luennoinut seuraavissa oppilaitoksissa: Grenoblen yliopiston Alban-konferenssi, Musikhochschule Franz Liszt Weimar, yliopistot Católica de Chile ja Católica Silva Henríquez (Santiago) sekä Estudio Modular de Música Actual (Valparaíso). Manuel Contreras Vazques on toiminut residenssisäveltäjänä Espanjan hallituksen tukemassa Spanish Academyssa Roomassa, Institut Français’n tukemassa Centre international des Récollets’ssa Pariisissa ja Amerikan valtioiden järjestön tukemassa La Cabaña -keskuksessa La Pazissa, Boliviassa (Ibermúsicas-ohjelma).

Tunnustuksia, palkintoja ja apurahoja hänelle ovat myöntäneet Euroopan unionin Alban-ohjelma, Italian ulkoministeriö, Spanish Agency for International Cooperation (AECID), Institute Français (Pariisi), kulttuurin musiikkirahastot (Santiago), Castiglioni (ensimmäinen sija; Milano), Luis Advis -sävellyskilpailu (ensimmäinen sija; Coquimbo), Espanjan kirjailijoiden ja julkaisijoiden yhdistys Sociedad General de Autores y Editores (SGAE), Chilen hallitus ja Amerikan valtioiden järjestö.

Saaren kartanon lisäksi Manuelin Contreras Vazquesin suunnitelmiin kuuluu uuden kamarioopperan tekeminen chileläisen FOJI Foundationin kanssa, multimediaprojekti Espanjan kulttuurikeskuksille eri puolilla maailmaa sekä uusia sävellyksiä Boliviassa, joiden tekemistä tukee Ibermúsicas-ohjelma ja Cinenómada-säätiö.

Manuel Contreras Vazques asuu ja työskentelee Vigevanossa, Pohjois-Italiassa.

www.macontrerasv.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ishmael Falke ja Sandrina Lindgren

Sandrina & Ishmael

Livsmedlet on lopputulos, joka syntyi nukketeatteritaiteilija ja teatteriohjaaja Ishmael Falken ja tanssija ja teatterintekijä Sandrina Lindgrenin yhteisestä kunnianhimosta.

Heidän yhteistyönsä alkoi vuonna 2011, minkä jälkeen he ovat tehneet lukuisia performansseja ja yhteistyönä toteutettuja yhteisöprojekteja eri puolilla maailmaa. Yhteisen mielenkiintonsa innostamina he luovat merkityksellisiä ja innovatiivisia visuaalisia teatteriesityksiä, jotka haastavat yleisön katsantotavan ympäristöönsä ja arkeensa. Livsmedletin teokset ovat sekoitus tanssia, fyysistä teatteria, nykynukketeatteria ja esineteatteria, ja niihin yhdistyy yllättäviä ja toisinaan epäsovinnaisia valintoja tarinankerronnan, materiaalien ja työmenetelmien osalta.

Saaren kartanossa duo aikoo tehdä uuden yhteisöpohjaisen performanssin, jolle he ovat antaneet nimen Vajohallitus. Teos perustuu lähialueen tarinoihin, ja sen tarkoituksena on antaa ääni perheille, jotka aikoinaan hakivat täältä turvaa paetessaan sotaa Karjalassa. Teoksessa pohditaan Euroopan tämän hetkistä kykenemättömyyttä käsitellä sotaa pakenevia ihmismassoja ja tarkastellaan samalla omaa historiaamme. Ihmisten tarinat kerrotaan muuttamalla katuelementit hahmoiksi ja paikoiksi, joita yön valot ja varjot elävöittävät.

www.ishmaelfalke.com
www.sandrinalindgren.me


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Marta Fernández-Caparrós

marta_s

Nimeni on Marta Caparrós ja olen Madridissa asuva espanjalainen kirjailija. Ensimmäinen, vuonna 2015 julkaistu kirjani on novellikokoelma, jossa tutkitaan ihmissuhteita taloudellisesti vaikeina aikoina.

Parhaillaan työstän juonta toiseen kirjaani, joka on romaani ja jonka työnimi on Yö ja päivä (Día y Noche). Toivon, että Saaren kartanossa saan valmiiksi juonen suunnittelun ja pääsen aloittamaan ensimmäisten sivujen kirjoittamisen. Koko projekti on toivottavasti valmis vuoden 2016 loppuun mennessä.

Yö ja päivä kertoo kahdesta sisaruksesta ja heidän aikuistumisestaan kolmikymppisinä. Tapahtumat sijoittuvat Madridiin (sekä muihin Espanjan kaupunkeihin, kuten Valenciaan ja Málagaan) ja kesään, jonka aikana kahden päähenkilön on tehtävä tärkeitä, elämäänsä koskevia päätöksiä. Lisäksi he saavat perheestään selville salaisuuksia, joista eivät tienneet.

Romaani on henkilökohtainen tutkimus siitä, miten sukuperimä määrittää luonnettamme ja miten lapsena muodostetut ensimmäiset siteet vaikuttavat aikuisiän ihmissuhteisiin. Yö ja päivä on myös fiktiota, jossa tutkitaan säälimättä kuoleman ja masennuksen vaikutusta elämään. Muodollisesti romaani edustaa kokeilevaa lähestymistapaa romaanin tyylilajiin ja perustuu sekamuotoiseen ja polyfoniseen tekniikkaan, mukaan lukien perinteinen kerronta, unenomaiset siirtymät, henkilökohtaiset päiväkirjat ja musiikkiyhtyeiden lyriikat.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger

Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger. Kuva: Pia Bartsch

Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger. Kuva: Pia Bartsch

Meiltä pyydettiin tilausteos VASTAAN+OTTO yhteistaiteen triennaaliin, joka järjestetään toukokuussa 2016. Syntyi ajatus Gaykätkö-yhteisötaideteoksesta, joka käsittelee seksuaalivähemmistölle merkityksellisiä paikkoja Turun alueella. Gaykätkö lainaa muotonsa ja rakenteensa geokätköilystä, josta on tullut monelle suosittu harrastus. Teos toteutetaan residenssijaksomme aikana maalis–huhtikuussa 2016.

Gaykätkössä etsitään GPS-satelliittipaikannuksen avulla kiinnostaviin paikkoihin piilotettuja kätköjä, jotka kertova Turun LGBT-yhteisölle merkityksellistä paikoista, kokemuksista ja tapahtumista. Gaykätkö tarjoaa eriasteisia osallistumisen mahdollisuuksia aktiivisesta sisältöjen suunnittelusta anonyymiin kätköjen etsimiseen ja löytämiseen. Teoksen toteuttamista varten kutsuimme koolle ohjausryhmän, joka muodostuu turkulaisista LGBT-vaikuttajista.

Maaliskuun alussa lähetämme avoimen kutsun työpajaan, jossa suunnitellaan varsinaiset kätköjen paikat ja sisällöt. Työpajaan ovat tervetulleita kaikki Turun seudun asukkaat, jotka kokevat LGBT-asiat itselleen tärkeiksi.  Työpajaan osallistujat toimivat oman kaupunkinsa ja sen historian asiantuntijoina. Teos julkistetaan yleisölle yhteisötaiteen triennaalin yhteydessä, jolloin kaikilla on mahdollisuus osallistua kätköjen etsimiseen.

Gaykätkössä painottuu mikrohistoria, yksittäisen ihmisten kokemukset ja kuinka jostakin paikasta on tullut merkityksellinen kyseiselle henkilölle tai koko yhteisölle. Samalla se altistaa uusia yleisöjä taiteelle ja on kunnianosoitus paikallisuudelle sekä jokaisen oikeuteen osallistua oman historiansa kirjoittamiseen.

beelsebub.org


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Olga Jitlina

olga portrait russian style

Olga Jitlinan (s.1982, Venäjä) tuotanto sisältää useita kantaaottavia teoksia. Viime vuosina Jitlina on käsitellyt taiteessaan maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Hänen tunnetuimpiin ja eniten keskustelua herättäneisiin töihinsä kuuluu The Land of Opportunity (2012) -lautapeli, jonka taiteilija kehitti yhdessä ihmisoikeusaktivisti Andrey Yakimovin kanssa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lotta Lounasmeri

Tutkija Lotta Lounasmeri. Kuva: Pirre Naukkarinen

Kuva: Pirre Naukkarinen

Olen mediatutkija, ja erityisesti kiinnostunut poliittisesta kulttuurista ja viestinnästä. Saaren kartanossa aion työstää käsikirjoitusta presidentti Kekkosen vallankäytöstä ja johtajuudesta. Kirjaa synnytetään yhteistyössä seitsemän naispuolisen tutkijan voimin. Sen ideana on tarkastella myyttiseksikin sanottua Kekkosen hahmoa ja hänen vallankäyttöään vähemmän perinteisistä näkökulmista, uudenlaisia aineistoja kuten mediamateriaaleja, filmejä, sarjakuvaa, kansanperinnettä ja kaskuja hyödyntäen.

Ajattelen, että poliittiseen kulttuuriin liittyvät asiat muuttuvat hitaasti, ja siksi on tärkeää ymmärtää historiaa ja keskustella siitä. Politiikkaan kuuluu aina vallankäyttö, ja se, miten valtaa viestitään ja oikeutetaan, on kiinnostavaa. Hallitsijan vallan perusta ei ole vain lainsäädännössä ja poliittisessa järjestelmässä, vaan juuri niissä tavoissa, joilla valtaa hallittaville viestitään. Tehokasta on erityisesti tunteisiin vetoava viestintä.

Kun analysoidaan myyttistä johtajuutta, ollaan myös usein tiedostamattoman äärellä. Tuota tiedostamatonta on kuitenkin syytä yrittää lähestyä, jotta ymmärtäisimme, miksi Kekkosen hahmo ja johtajuus on tätä kansakuntaa niin voimallisesti puhutellut. Kekkosen kuolemasta tulee tänä vuonna 30 vuotta. Kekkosen muistaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Historian kiertokulku osoittaa, että samankaltaiset kehityskulut toistavat itseään. Suomalaista poliittista kulttuuria katsellessa on todettava, että yhteiskunnalle olisi hyväksi välillä kääntää katse menneisyyteen ja miettiä, mitkä ajattelu- ja toimintatavat meillä edelleen istuvat tiukassa, vaikkemme sitä aina haluaisikaan tiedostaa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Aparna Sharma

Weaving2

Saaren kartanossa aion editoida taidedokumenttielokuvaa perinnekudonnasta Intian koillisessa Assamin osavaltiossa. Assamissa kutominen on kautta historian ollut naisten toimintaa. Kolonialismin jälkeen tapa on kuitenkin vähentynyt. Dokumentissani When Women Weave (Kun naiset kutovat) seuraan kutojien kollektiivia nimeltä Tezpur District Mahila Samiti (TDMS). TDMS pyrkii säilyttämään kutomisen kouluttamalla ja tukemalla perinnekutojanaisia. When Women Weave ‑dokumentissa taltioidaan perinnekudonnan menetelmiä, prosesseja, motiiveja ja tarkoituksia. Lisäksi dokumentissa tutkitaan kutomisen merkitystä kutojien arjessa. When Women Weave on kuvattu kahden vuoden aikana sisältäen talven ja monsuunikauden. Saaren kartanossa kokeilen eri editointimuotoja saadakseni dokumentille rakenteen, joka perustuu kutomisen esteettisiin ominaisuuksiin. Aion myös tehdä lyhytelokuvan suomalaisesta kutomisesta When Women Weave -dokumentin rinnalle.

Aparna Sharma on dokumenttielokuvien tekijä ja teoreetikko. Hän tekee dokumenttikertomuksia, joista Intian valtavirta ei ole kiinnostunut. Tällä hetkellä hän työskentelee Intian koillisosassa dokumentoiden alkuperäisyhteisöjen kulttuuria ja tapoja. Aparna Sharman elokuvissa havainnoivan elokuvan tekniikat yhdistyvät leikkaamiseen. Elokuvateoreetikkona hän kirjoittaa elokuvataiteesta, joka ei kuulu valtavirran muodostavaan Hindi-elokuvaan. Kirjan pituisessa tutkielmassa Documentary Films in India: Critical Aesthetics at Work Aparna Sharma tutkii Intian sääntöjen vastaisia dokumentointikäytäntöjä. Teoksen on hiljattain julkaissut brittiläinen Palgrave Macmillan. Aparna Sharma työskentelee apulaisprofessorina UCLA-yliopiston maailman taiteet ja kulttuurit/tanssi -osastolla.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hanna Tuulikki

Kuva: Suzy Lee ATLAS arts

Kuva: Suzy Lee ATLAS arts

Taiteilija, säveltäjä ja esiintyjä Hanna Tuulikki (s. 1982) käyttää työssään monenlaisia visuaalisia ja ääneen pohjautuvia muotoja. Hän työskentelee pääasiallisesti äänen kanssa ja muodostaa äänestä maailmoja, upottavia eteerisiä tiloja, jotka yrittävät määrittää suhteensa paikkaan. Esityksissään Hanna Tuulikki käyttää veistoksellisia esineitä ja lavastuksia, ja hän esiintyy usein ulkotiloissa. Hänen työtään laajentavat piirrokset, tekstit ja visuaaliset partituurit, jotka kuvittavat asiasisältöä, luovaa prosessia ja joskus kerronnan elementtejä.

www.hannatuulikki.org
www.hannatuulikkdiary.tumblr.com

”Saaren kartanossa ryhdyn tutkimaan ja luomaan uutta paikkasidonnaista sävellystä sahansoittajille. Projektissa tutkitaan metsä-käsitteen ja suomalaisten kansallisidentiteetin kehittymisen välistä suhdetta nykyaikaisesta ’ekorunollisesta’, ’bioalueellisesta’ ja musiikillisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti kehitykseen alkuperäisistä metsämaista hoidettuihin viljelysmetsiin ja tämän muutoksen sosiaalisiin, kulttuurisiin, emotionaalisiin ja ekologisiin seuraamuksiin.

Tarkoituksena on, että Saaren kartanossa työskentelyn jälkeen teos esitetään paikassa, jossa viljelysmetsän puut on juuri kaadettu ja korjattu. Muusikot istuvat kantojen päällä, ja heidän sahansa tuottavat aavemaisia ääniä, jotka kajahtelevat aukean halki ja leijuvat metsään.

Teos esitetään ympyrän mallisten visuaalisten partituurien sarjana, jotka toistavat aukiolla olevien kantojen vuosirenkaita. Luon musiikkia valitsemalla huolellisesti katkelmia perinteisten metsään liittyvien laulujen melodioista. Liittämällä nämä katkelmat yhteen luon vaikutelman, joka muistuttaa ”villin” metsän tuottavaa ekosysteemiä.

Teos tuo yhteen eri käytännön alat – musiikin, performanssin, visuaalisen taiteen, ekologian, maanhoidon ja kansanperinteen – ja se juurrutetaan paikkaan, perinteeseen ja kulttuurihistoriaan.”


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hugo Almeida

hugo_almeida_net

Kuva: Pirre Naukkarinen

Olen sarjakuvataiteilija ja alun perin biologisten tieteiden tutkija. Olen myös taiteilijoiden ja tutkijoiden Clube de Inferno -kollektiivin jäsen.

Työni keskittyy evoluutiokeskusteluun median valtavirran ulkopuolelle jäävien visuaalisten narratiivien luomisen ja tutkimisen mallina.

Saaren kartanossa tutkin evoluutiokeskustelua yleistajuisesta näkökulmasta tieteellisen keskustelun kanonisoitujen representaatioiden sijaan. Evoluution retorinen voima ja viehätys kumpuaa sen keskusteluun tuomasta tieteellisestä arvovallasta. Sen filosofisten seurausten syvyys antaa sille runollista voimaa, joka saa joskus mystisiä sävyjä. Tarkoituksenani on määrittää tämä runollinen voima ja tutkia evoluution fiktiiviseen retoriikkaan kietoutuneita uskomusjärjestelmiä sekä hahmottaa jännitteitä, joita syntyy, kun vertaamme tieteellistä evoluutiokeskustelua fiktiiviseen ja poliittiseen keskusteluun ja henkilökohtaisiin uskomuksiin.

Teen aiheesta esseemäisen sarjakuvakirjan Saaren kartanossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Marianne Backlén

marianneSaavun Saaren kartanoon kirjoittamaan nuortenromaania, työnimeltään Diamantvägen (Timattipolku). Pyrin saattamaan käsikirjoituksen valmiiksi ennen syksyä 2016, keväällä 2017 tapahtuvaa julkaisua varten, toivon mukaan myös suomenkielisenä käännöksenä.Haluan romaanissani pohtia maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Helsinkiläisnuoret kohtaavat maahanmuuttajataustaisia nuoria, varsinkin Kongo-Kinshasasta Suomeen muuttaneita, pakolaistaustaisia nuoria. Romaanini aiheita ovat nuori rakkaus, jota varjostaa rasismi, sekä timanttien lumo aina buddhalaisuuden Timanttisutrasta länsimaiseen ylellisyyteen (”Diamonds are a girl’s best friend”) ja eri Afrikan maitten veritimantteihin.Kirjani muita teemoja ovat nuorten syrjäytyminen, mutta myös idealismi ja auttamisen halu. Helsingissä toimiva afrikkalainen uskonnollinen yhteisö auttaa syrjäytyneitä maahanmuuttajanuoria. Toisaalta taikauskoinen kindoki-ilmiö, joka kohdistuu lapsiin ja ajaa heidät pois perheyhteisöstä, elää myös Kongon ulkopuolella.Kirjani eräänlaisena myyttisenä aiheena ovat timantit. Suomalainen lukiolaistyttö luulee kadottaneensa äitinsä kalliin timanttisormuksen, mutta löytääkin sen myöhemmin nahkakäsineestä. Outo pussi täynnä hiomattomia timantteja kulkeutuu nuorten keskuudessa. Afrikkalaisella perheellä on hämäriä yhteyksiä kotimaansa timanttikauppaan, myös elektroniikkateollisuuden harjoittamaan raaka-ainekauppaan. Viittaan tässä Joseph Conradin romaaniin Pimeyden sydän vuodelta 1899, jolloin eurooppalaisten kaupan kohteena oli norsunluu ja raakakumi. Haluan siirtää Conradin kolonialismia käsitteleviä teemoja nykyaikaan.Mielessäni on nuorille suunnattu romaani, joka yksilötasolla välittää ajankohtaisia kysymyksiä joista Suomessa keskustellaan, mutta joka on aiheiltaan myös ajaton. Kirjani painopisteet ovat ehkä puolen vuoden päästä muuttuneet. Kaikkia nuoria ei kiinnosta politiikka, monet tuntevat enemmän vetoa kansalaisaktivismiin, nämä nuoret haluavat elää omilla ehdoillaan ja luoda omaa kulttuuriaan, uutta avoimempaa Suomea. Toiset ovat maahanmuuttokriittisiä. Haluan kirjallisen työni kautta tuoda esille kysymyksiä monikulttuurisuudesta tämän päivän Suomessa, rakentaa siltoja ja tarttua myös kipeisiin asioihin, kuten kulttuurien törmäykseen.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Daniel McKay

Daniel McKay

Olen kirjallisuudentutkija. Erikoisalojani ovat Yhdysvaltojen kaunokirjallisuus, amerikanaasialainen kirjallisuus, Uuden-Seelannin kirjallisuus ja siirtomaa-ajan jälkeinen kirjallisuus sekä toisen maailmansodan kirjallisuus Tyynenmeren alueella. Käsittelen usein lähdeaineistoja, aiheita ja tapahtumia, joita on jo kauan pidetty marginaalisina tai jotka on unohdettu kokonaan. Niitä ovat esimerkiksi eteläafrikkalaisten kirjailijoiden ensimmäinen vierailu Japaniin, japanilaisten siviilien sulkeminen erityksiin eteläisen Tyynenmeren alueella toisessa maailmansodassa ja atomipommitusten aiheuttamien tuhojen representaatiot. Olen myös julkaissut vähän tunnettujen kirjallisuudenlajien historioita. Niissä olen käsitellyt esimerkiksi sotaromaaneja ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa palvelleista amerikkalaisista sotilaista kertovia romaaneja.

Työtäni yhdistäviä lankoja ovat Aasian ja Tyynenmeren alue, halu tuoda keskusteluun valtavirrasta poikkeavia kirjallisuuden ja historian traditioita ja halu houkutella esille vähemmän ilmeisiä näkökulmia tekstiin. Nautin suuresti näitä löydöksiäni koskevista keskusteluista oppilaiden ja kollegojen kanssa. Haluan myös asettaa itselleni haasteen: tarjoan kirjoituksiani tiedejulkaisuihin ja kirjallisuuslehtiin. Jos näet minut nenä kiinni kirjassa, näet minut työni parissa. Todennäköisesti harjoitan kirjallisuuskritiikkiä tai arvioin, olisiko kirjassa aihetta tarkempaan tutkimukseen.

Jos kiinnostuit työstäni,voit ladata näytteen osoitteesta:

http://www.tandfonline.com/eprint/PJJ53FRk3v8bMER2vmiq/full


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Gabriela Muñoz

Gabriela Muñoz

Gabrielalla on kokemusta teatterista, sirkuksesta ja oopperasta.Hän on valmistunut Lontoon kansainvälisestä esittävän taiteen koulusta (LISPA), jossa opetus perustuu Jacques Lecoqin pedagogiaan. Valmistumisen jälkeen hän suoritti kaksivuotiset jatko-opinnot ja vuoden koulutuksen Lontoon School of Physical Theatre:ssa.

Vuonna 2009 hän perusti Clown Me In -seurueen libanonilaisen kollegansa Sabine Choucairin kanssa ja on tehnyt vapaaehtoistyötä Clowns Without Borders -järjestössä Yhdysvalloissa vuodesta 2011 alkaen.

Hän on pitänyt klovnerian ja tarinankerronnan työpajoja Meksikossa, Libanonissa, Syyriassa, Jordaniassa, Intiassa, Indonesiassa, Brasiliassa, Ruotsissa, Kolumbiassa, Filippiineillä, Isossa-Britanniassa ja New Yorkissa.

Gabriela oli mukana Emmy-palkitun Brian Bernhardin dokumentissa A Fool’s Idea New Yorkissa vuonna 2009.

Vuonna 2010 hän sai valmiiksi ensimmäisen klovniesityksensä. Hän on kiertänyt Perhaps Perhaps Quizás -esityksen kanssa Meksikossa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Ranskassa, Ruotsissa, New Yorkissa, Kolumbiassa, Brasiliassa ja Georgiassa.

Hänen toinen klovniesityksensä valmistui helmikuussa 2015. Sille myönsivät tukea Efiteatro ja Co-Productions, ja se sai ensi-iltansa Mexico Cityssä.

Sitä ovat esittäneet Teatro Milan ja Teatro de la Ciudad Esperanza Iris yhteistyössä latinomusiikin Grammy-voittajan Natalia Lafourcaden kanssa.

Limbo on kolminäytöksinen klovniesitys.

Lähestyn nyt uudesta näkökulmasta esitystä, jonka kirjoitin ja ohjasin ja jossa esiinnyin. Se on suurtuotanto, joka toteutettiin Efiteatro-apurahan avulla. Minulla oli 30 esitystä Teatro Milanissa Mexico Cityssä. Nyt tarkoituksenani on tehdä siitä kiertävä esityseli pientuotanto, joka on kuitenkin yhtä vaikuttava kuin suurtuotanto. Haluan palata perusasioihin, esityksen ytimeen ja sydämeen. Se on hyvin henkilökohtainen kertomus, joten nyt haluan siihen toisenlaista kosketuspintaa.

Limbo on matka elävien ja kuolleiden rinnakkaiseen maailmaan – mielikuvitusmaailmaan, joka on samalla hyvin totta.

Klovnerian myötä olen havainnut, että meitä eivät erota rajat, sukupuoli, uskonto, asema eikä edes kieli. Pohjimmiltamme olemme samanlaisia: tunnemme, kärsimme, nauramme, pelkäämme ja haluamme rakastaa ja tulla rakastetuksi.Työni keskittyy tähän mahdollisuuteen. Siksi olen yrittänyt työskennellä mahdollisimman monessa paikassa. Haluan osoittaa periaatteeni todeksi. Olen esiintynyt monissa maissa, joissa kulttuurit ja eroavaisuudet sulautuvat yhteen. Muokkaan esitystäni niiden pohjalta, jotta se koskettaa ihmisiä aidosti. Kokemukseni ovat osoittaneet, että olosuhteista huolimatta yritämme rakentaa siltoja. Klovneria on minun tapani rakentaa myötätunnon siltoja ja muistuttaa, että ihmiskunnan on opeteltava taas tuntemaan. Haluan työstää esitystä paikassa, joka avartaa aisteja ja fyysistä tietoisuutta.

chulatheclown.blogspot.fi


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tatu Pohjavirta

tatu3_raj_s

Tatu Pohjavirta (s. 1977) on helsinkiläinen animaationtekijä. Valmistuttuaan Turun Taideakatemiasta 2001 hän on toiminut ohjaajana, tuottajana ja animaation opettajana. Parhaiten hänet tunnetaan nukkeanimaatioista Kuvastin ja Elukka, sekä Mark Ståhlen kanssa toteutetuista pala-animaatioista. Hänen animaatioita on esitetty lukuisilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ympäri maapalloa. Elokuvien lisäksi Pohjavirta tekee installaatioita ja performatiivisiä esityksiä. Hänen taideteoksia on ollut esillä Suomen lisäksi muun muassa Pietarissa, Tallinnassa ja Birminghamissa.

https://vimeo.com/pohjavirta


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kaisa Salmi

Kaisa_salmi_net

Kuva: Pirre Naukkarinen

Kaisa Salmi (s. 1968) on helsinkiläinen taiteilija, joka on tunnettu ympäristö-, performanssi-, video- ja osallistavasta taiteesta. Hänen työnsä käsittelevät yhteiskunnallisia, poliittisia ja sosiaalisia aiheita. Useat työt muuntuvat yhteisötaiteeksi yleisön osallistuessa omaehtoisesti tai kutsuttuna.

Keväällä 2013 hän ohjasi väitöskirjatyönsä suurperformanssin ”Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti” ja dokumentaarisen elokuvan Fellmanin pelto Lahdessa. Palkittuun teokseen osallistui 10 000 ihmistä. Elokuvaa on esitetty useissa museoissa ja se kuuluu Kiasman kokelmiin.

Saaren kartanossa hän jatkaa sisällissota-aiheen työstämistä laajemmassa kokonaisuudessa. Suunnitteilla on SOVINTO näyttely/uudenlainen taiteellinen museopohja, joka toteutuu usealla paikkakunnalla jokaiselle paikkakunnalle räätälöitynä kokonaisuuksina: installaation, performanssin ja muiden taiteiden keinoin. Kahden valinnaisen sisäänkäynnin (valkoinen ja punainen ovi) avaa maailmoja suomalaisten puhumattomuuden syihin sovinnon hengessä. Tapahtumat valittuine päähenkilöineen dokumentoidaan elokuvaksi. Mynämäellä Salmi etsii paikallisia henkilötarinoita ja valmistaa ovet paikkakunnalla olevien vanhojen ovien inspiroimana.

Salmi on koulutukseltaan taiteen ja teatteritaiteen maisteri sekä tohtoriopiskelija Aalto-yliopiston taiteen laitoksella.

www.kaisasalmi.net


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Outi Sippola

Outi Sippola

Olen nukketeatteritaiteilija Piikkiöstä.
Olen työskennellyt vaihtelevasti erilaisten (nukke)teatterikokoonpanojen kanssa sekä Suomessa että ulkomailla. Viimeisimmistä töistäni mainittakoon turkulaisen Tehdas Teatterin sekä Aura of Puppetsin yhteistuotanto ”Romeo ja Julia” sekä amerikkalaisen Park Cofieldin yhteisötaideteos ”Sisu is in the Heart”. Oman taiteellisen työni lisäksi toimin TIP-Festin (Turku International Puppetry Festival) taiteellisessa johtoryhmässä.

Saaren kartanossa kirjoitan nukketeatterikirjaa, eräänlaista katsojan opasta aikuisyleisölle. Tämän tietokirjan tavoitteena on avata nykynukketeatteriesityksen kieltä katsojille ja antaa heille välineitä esitysten seuraamiseen ja niistä nauttimiseen.

outisippola.blogspot.fi


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Martta Tuomaala

martta_tuomaala

Kuva: Johannes Valkonen

Olen laaja-alainen, erityisesti liikkuvan kuvan eri muotoihin keskittynyt kuvataiteilija (taiteen maisteri) ja työskentelen Helsingissä. Yhteisölliset ja osallistavat piirteet sekä taisteleva tutkimus ovat myös läsnä taiteellisessa työskentelyssäni. Työkulttuurin, erilaisten yksilöiden ja yhteisöjen selviytymisstrategioiden kuvaaminen sekä työelämän murrosta ja työntekijöiden arkipäivää käsittelevät teemat toistuvat teoksissani. Innostun pitkistä monologeista, palopuheista ja manifesteista.

www.marttatuomaala.com

www.facebook.com/cleanersvoice

TEOSPROJEKTINI LYHYT ESITTELY

Saaren kartanossa työstämässäni teoksessa yhdistyvät useammat taiteenalat: videotaide, performatiivisuus, osallistavuus sekä teatteritaide.

Finnspinning-Soumi-Perkele! käsittelee suomalaisuutta – kulttuuria, kieltä sekä yleistettyjä käsityksiä suomalaisesta identiteetistä virtuaalisen 45-minuutin sisäpyöräilyohjelman ajan. Katsoja voi seurata kankaalle projisoitua sisäpyöräilyohjelmaa ja polkea mukana asianmukaisella spinning-pyörällä.

Video muistuttaa perinteisiä spinning-tunteja sisältäen myös ohjeistuksen osallistujille. Noin kymmenen musiikkikappaleen tahdittama kunto-ohjelma sisältää moralistisia luentoja, räppiä, pilkkalaulantaa, itsesäälissä kieriskelyä ja myötähäpeällistä itsetunnon kohottamista. Installaatiossa taiteilija toimii kunto-ohjelman ohjaajana. Teos on yhden naisen tragikoominen näytelmä, jossa spinning-tunnin irvokkuus toimii ”Suomi nousuun” -ajattelun vertauskuvana.

Käsikirjoitus koostuu ohjaajan puheista, taustamusiikista ja ennen kaikkea taustamusiikin lyriikoista. Musiikki tuotetaan teokseen yhteistyössä rap-artisti LeppäKerttuTertun ja muusikko Julius Valveen kanssa. Käsikirjoitus on pääosin vuoropuhelua ohjaajan puheen sekä lyriikoiden useiden eri teemojen kanssa (esim. liikalihavuus, nationalismi, aurinkomatkailu, suhteet naapurimaihin). Ohjaaja pitää puheenvuoroja, huutaa ajoittain lyriikoiden päälle ja laulaa myös välillä itse mukana.

Lopullinen installaatio sisältää 45-minuutin spinning-videon, joka projisoidaan seinälle. Tilassa on 1–4 spinning-pyörää, joita voi polkea musiikin tahdissa. Projisoinnin vasemmalle ja oikealle puolelle on asetettu peilit. Installaatio jäljittelee tyypillistä spinning-salia – pyöräilijän on mahdollista tarkkailla peilien kautta liikkeitään.

Teoksesta kehitetään erilliset versiot galleriakontekstiin ja teatteriesitykseen.

PROJEKTI TÄLLÄ HETKELLÄ

Syvennyn Saaren kartanossa käsikirjoitukseen ja samalla testaan sisäpyöräilyohjelman rakenteen toimivuutta käytännön harjoituksilla eli polkemalla spinning-pyörää.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa