Residenssivieraat 2015

Niko-Matti Ahti ja Marja Johansson

Niko-Matti Ahti & Marja Johansson

Aloitamme Saaren kartanossa äänen tekemisen projektin, joka liikkuu musiikin ja äänitaiteen välimaastossa – ja joka tietysti myös kysyy, mitä nuo kentät ovat. Aiomme puuhata eri äänien parissa, tutkiskella niitä ja sulauttaa ne rikkaaksi ja raa’aaksi musiikiksi, jolla on poliittinen terä. Residenssin aikana soitamme, sävellämme ja äänitämme sekä kirjoitamme materiaalia, joka julkaistaan levynä vuonna 2017. Tarkoituksemme on luoda perusteellinen pohja yhteiselle taiteelliselle työskentelyllemme, oppia toistemme työtavoista, kehittää ja syventää niitä.

Työtapamme ovat epämuodollisia, monialaisia ja keskustelevia, niissä on aina läsnä myös kriittinen näkökulma: mielikuvitus on tärkeä yhteisen todellisuutemme luomisen tapa. Meitä kiinnostaa kaiken pysäyttämätön muutostila, planeetan ja persoonallisuuden häilyvyys, samoin kuin historian ja kaiken ihmisen toiminnan oikullisuus ja arvaamattomuus. Kun jokin asia mielletään lähtökohdaksi tai alkuperäksi, sillä on aina syynsä ja seurauksensa. Työskentelemme mielellään erilaisten taite- ja vastakohtien ylittämisten parissa, tasapainottelemme epävarmuuden ja tietämättömän kanssa juttelemalla, leikkimällä ja tekemällä ääniä. Haluamme tehdä musiikkia, joka innoittaa elämään ilman satuttavaa takertumista ja rohkaisee nauttimaan pyörivän planeetan kyydistä.

Marja Johansson on Ruotsissa syntynyt muusikko, joka työskentelee myös taiteilijanimellä Tsembla. Niko-Matti Ahti on tehnyt ja tekee musiikkia monissa yhteyksissä, joista vanhimpia ovat Kiila ja Kemialliset ystävät; hän on opiskellut kirjallisuustiedettä ja on vakaa pallopelien, sienestyksen ja saunomisen ystävä. Työpari on myös aviopari, joka asuu Turussa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hassan Blasim

Kirjailija Hassan Blasim valittiin viime vuoden haussa tämän vuoden residenssiin Saaren kartanoon. Kuva: Marko Rantanen

”Saaren kartanossa jatkan työskentelyä ensimmäisen romaanini parissa. Romaanin keskeinen teema on tarinankerronnan voima.”

Hassan Blasim on kirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty useille eri kielille: englanniksi, suomeksi, bulgariaksi, ranskaksi, saksaksi, puolaksi, italiaksi, turkiksi, islanniksi ja ruotsiksi. The Guardian kuvaa Blasimia ”ehkä suurimmaksi arabialaisen fiktion kirjoittajaksi”.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leena Kangaskoski

Leena Kangaskoski 2015

Saaren kartanon residenssissä koetan ajatella kvanttia. Tulevaisuuden tutkija Olli Hietanen referoi Heigedderia Tulevat todellisuudet esseessään: “– Jos ihmisellä on ruuvimeisseli kädessään, niin hän näkee maailman ruuvattavana. Jos hänellä on vasara, hän näkee maailman nakutettavana.” (Todellisuuksia. Taide, 2005) Entä kvanttiteoria kädessään, näyttäytyykö maailma kvantittuneena? Mitä se tarkoittaa? Tuo ihmeellinen kvantti, jonka avulla ennustamme hämmästyttävän hyvin kokemaamme todellisuutta siitä huolimatta, että se käyttäytyy erittäin kummallisesti ja arkijärjen vastaisesti.

Tutkin mitä kvantittuneen näkökulman omaksuminen arkielämässä voisi tarkoittaa, antaumuksellisesti tutkien, mutta epäortodoksisesti ja epätieteellisin menetelmin. Residenssijakson aikana valmistelen tilanteita ja objekteja, joiden avulla suhtaudun todellisuuteen niin kuin se näyttäytyy kvantittuneena.

Residenssin aikana viimeistelen myös Läikähdys-sarjan teoksia. Teoksen lähtökohtana on mielen ja kehon välinen rajamaasto. Raja on häilyvä. Keho vaikuttaa mieleen ja mieli vaikuttaa kehoon. Teos muistuttaa kenttää, jossa herkästi reagoivat pillit muodostavat alati muuttuvia virtauksia, pysähdyksiä ja patoja. Teosten taustalla vaikuttavat haastattelut asiantuntijoiden kanssa.

Leena Kangaskoski (s. 1982) on opiskellut mm. Royal College of Art:ssa Lontoossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen töitään on ollut esillä gallerioissa, teattereissa, festivaaleilla ja museoissa, niinkin erilaisissa paikoissa kuin Barbican Lontoossa ja kiertelevä galleria Vancouverissa Kanadassa. Kangaskoski on A Few Pointers -taiteilijaduon jäsen ja Muu ry:n jäsen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Victoria Leslie

Victoria_13

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut veden ja feminiinisyyden yhteydestä. Vaikka miespuolisia myyttisiä olentoja esiintyy eri muodoissa useissa veteen liittyvissä kansantarinoissa ja legendoissa, näyttää siltä, ettei naisista ole yhtä paljon vastaavia tarinoita tai ne eivät ole niin tarkkaan kuvattuja taiteessa ja kirjallisuudessa.

Saaren kartanon residenssijaksollani viimeistelen romaaniani, joka tutkii veden ja feminiinisyyden suhdetta. Teos keskittyy 1800-lukuun, jolloin kiinnostus myyttisiin vesinaisiin oli huipussaan. Aion tutkia tämän myyttisen rakenteen ja yhteiskunnallisen todellisuuden välistä yhteyttä, koska monet naiset eivät täyttäneet aikansa normeja ja ennätysmäärä langenneita naisia (Fallen Women) löytyi hukkuneena Thames-joesta. Haluan esittää liukuvamman, vähemmän polarisoituneen tulkinnan naiseudesta tältä aikakaudelta ja tarkastella miten nämä myyttiset ja historialliset tapaukset edelleen väreilevät nykyaikaan.

Lue Victorian blogia (englanniksi)


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sonya Lindfors

sonya_lindfors

Sonya Lindfors on helsinkiläinen koreografi, esiintyjä, kuraattori ja taiteellinen johtaja. Lindfors on myös UrbanApa -yhteisön perustaja ja taiteellinen johtaja. Sekä työssään koreografina että taiteellisena johtajana hän käsittelee vallan, mustuuden, aitouden/feikkiyden, inkluusion/eksluusion kysymyksiä.

”Saaren kartanossa työskentelen tulevan teoksen NOBLE SAVAGE parissa, jonka ensi ilta on ensi keväänä Zodiak – uuden tanssin keskuksessa.

NOBLE SAVAGE käsittelee kolonisaatiotuja kehoja, rodullistettuja identiteettejä sekä kerrontaa, poissulkemista, epätasa-arvoa, häpeää, rotua ja representaatiota. Teoksen ydinkysymyksiä ovat miten toiseus on representoitu ja tehty ekstoottiseksi ja kuka voi sanoa kenen tarinoita ne ovat.

Saaren kartanossa teen tutkimusta aiheesta ja aiheen ympäriltä. Tämä tarkoittaa paljon lukemista ja kirjoittamista sekä liikkeiden tutkimista.”

www.urbanapa.fi


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Charlotte Mumm

Kuva: Stefan Ruissen

Kuva: Stefan Ruissen

Charlotte Mumm työskentelee useiden eri medioiden kanssa, ja hän ylittää maalaamisen, piirtämisen, veistämisen ja installaation rajoja. Työssään, joka sijoittuu abstraktiin ja figuratiiviseen, hän usein käsittelee muun muassa paradokseja, aisteja, muutoksia ja tilallisia kysymyksiä.

”Taiteellisessa työskentelyssäni haluan ajatella tilaa ja volyymiä avoimella tavalla. Minusta on mielenkiintoista ajatella, että se tehdään lisäämällä fyysisten materiaalien lisäksi siihen myös muita ”aineettomia” metodeja.

Sen vuoksi haluaisin käyttää aikaani Saaren kartanossa keskittyäkseni volyymiin ja myös kuvioihin/rakenteisiin. Volyymin luomisen ja vastaanottamisen laaja kenttä antaa mahdollisuuksia kokeilulle niin muodon (eri mediat) kuin sisällön kanssa. Samaan aikaan haluaisin uppoutua kuvioiden ja rakenteiden vastakkaisuuteen – symmetria/epäsymmetria, henkilökohtainen/neutraali, toisto/kerronta jne. Nämä alueet itsessään tai yhdistelminä mahdollistavat useita tilallisia kokeiluja – toivon löytäväni ikioman ulottuvuuteni.”

www.charlottemumm.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Katie Shlon

katieshlon

Taiteilijana olen kiinnostunut siitä miten vuorovaikutuksemme rakennetun ja luonnollisen ympäristön kanssa vaikuttaa emotionaaliseen suhteeseemme ”maisemaan” ja miten se vaikuttaa henkilökohtaiseen kasvuumme. Työskentelen inhimillisen impulssin kautta kontrolloidakseni luonnollista ympäristöä, ja käytän työssäni silkkipäällysteistä ulkokangasta, jokapäiväisiä esineitä, luonnollisia elementtejä ja ääntä luodakseni paikkasidonnaisia installaatioita vastakaikuna tilalle. Käytän tilallisuutta työkaluna ja se mahdollistaa sen, että voin luoda uusia tilanteita katsojalle mietittäväksi heidän suhteestaan itseensä, arkkitehtuuriin ja erämaahan.

Saaren kartanossa keskityn taiteilijakirjasarjoihin ja siihen liittyen rakennettuihin rakenteisiin reaktiona suomalaiseen arkkitehtuuriin, joka toimii harmoniassa ympäristön kanssa, ja niiden vaikutuksista yhteiskunnalliseen rakenteeseen.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Katri Tukiainen

Kuva: Pirre Naukkarinen

Katri Tukiainen on FM ja VTM Sorbonnen yliopistosta Ranskasta. Hän mieltää itsensä ns. old Africa handiksi eli Afrikan kehitysyhteistyökonkariksi. Kamerunissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Malissa työskennellessään tamperelaisnainen perehtyi lasten oikeuksiin löytäen kutsumuksensa lapsisotilaiden parissa työskentelystä. Tukiainen tekee nyt Koneen Säätiön apurahan turvin väitöskirjaa Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa aiheenaan lapsisotilaiden osuus Saharan eteläpuolisen Afrikan konflikteissa.

Saaren kartanon residenssijakson aikana Tukiainen haluaa päästä tutkijankammiostaan ihmisten ilmoille odottaen suurella innolla ja mielenkiinnolla eri alojen taiteen- ja tieteentekijöiden tapaamista, sillä poikkitaiteellisuus ja monitieteellisyys on tullut jäädäkseen akateemiseen tutkimukseen. Maalausta harrastava Tukiainen käyttää omassa lapsisotilastutkimuksessaan hyödyksi mm. piirroksia lasten haastatteluissa. Marras-joulukuun residenssijaksolle Tukiaista seuraa Kreikasta adoptoitu maailmanmatkaajakoira Minos, jolla on kokemusta esim. Malissa asumisesta. Tapaamisiin Saaren Kaivolla!


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Katariina Salmijärvi

katariina_salmijarvi_musta

kuvataiteilija, taiteen maisteri

“Työskentelen Saaren kartanon residenssissä vielä työnimellä Musta tuntuu kulkevan teoskokonaisuuden parissa. Toisaalta nimi viittaa kokemuksellisuuteen kertoen tarinaa tummien hetkien hämäryydestä, toisaalta teosten materiaalisuuteen ja niissä käytettävään väriaineeseen sinänsä.”
– Katariina Salmijärvi (s.1972) työskentelee maalauksen ja ympäristötaiteen keinoin. Toistuva teema Salmijärven maalauksissa on ajattelun rakenteiden, teon ja ajan käsittely. Kun maalaukset perustuvat usein hänen henkilökohtaisiin näkemisen ja kokemisen tapoihinsa ja asettavat kysymyksiä lähinnä hänen oman toimintansa kautta, ovat hänen ympäristötaideteoksensa usein kantaaottavia ja teoksen katsojan aktiiviseksi osallistujaksi haastavia.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Riitta Päiväläinen

Valokuvataiteilija (Taiteen Maisteri, 2002)
Syntynyt 1969 Maaningalla. Asuu ja työskentelee Helsingissä.
Taiteellinen työskentely, uuden valokuvasarjan teeman pohdinta ja kuvaus

”Minua kiinnostavat sekä taiteilijana että persoonana seuraavat teemat: muisti, muisto, arjen historia, mikrohistoria, läsnä- ja poissaolo, jälkien jättäminen, maisema ja paikan merkitys.

Valokuvissani olen käyttänyt mm. kirpputorivaatteita ja nauhoja, joita olen sijoittanut maisemaan. Työskentelyni on konkreettista ja aikaavievää. Se on paikan etsimistä, siihen pysähtymistä, tutustumista ja pohdintaa mitä paikka minulle ehdottaa, mihin se inspiroi. Lopputulos on materiaalin (nauhojen) ja paikan välinen vuorovaikutus, dialogi.

Saaren kartanon residenssi mahdollistaa minulle irtioton arjesta. Voin rauhassa pohtia ja työstää, aloittaa uutta. Erityisesti minua kiinnostaa paikka. Miksi tietyt paikat kutsuvat minua kuvaamaan? Miten hahmotamme paikkoja ja kuinka ne elävät muistoissamme? Kuinka lapsuuteni paikkojen muisto heijastuu kuviini?”


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Katie Newton

Katie Newton

Olen yhdysvaltalainen valokuvaaja. Työskentelen valokuvauksen eri muotojen parissa, perinteisestä mustavalkofilmistä digitaaliseen, mutta viime aikoina olen käyttänyt vaihtoehtoisia työskentelytapoja. Monissa niissä ei käytetä kameraa. Luonto ohjaa valokuvauksellisia kokeilujani ja annan luonnolle mahdollisuuden vahvaan fyysiseen vaikutukseen taiteessani.

Saaren kartanossa teen anthotypioita hyödyntäen sitä ympäröivää luontoa. Anthotypia on valokuvauksellinen prosessi, jossa kasvit luovat valokuvia auringonvalon kanssa. Tuloksena syntyvät vedokset ovat luonnon kehittämiä ja ne paljastavat luonnon mekanismeja. Anthotypioiden hidas valotusprosessi antaa myös mahdollisuuden kuvata Saaren kartanon luontoa sekä filmille että digitaalisesti.

ktnewton.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Risto Pekka Pennanen

Pennanen Saari

FT, etnomusikologian dosentti

Music, Musicians, Soundscape and Colonial Policies in Habsburg Bosnia-Herzegovina, 1878–1918

Olen musiikintutkija, jonka Koneen Säätiö rahoittama tutkimushanke käsittelee Itävalta-Unkarin siirtomaahallinnon musiikin, muusikoiden ja äänimaiseman suhteita Bosnia-Hertsegovinassa. Hanke pyrkii purkamaan Bosniassa ja muuallakin vallitsevaa musiikintutkimuksen kaanonia näkökulmaa laajentamalla. Tutkimuskohteinani ovat kaikentyyppiset muusikot ja musiikinlajit. Ensinnäkin analysoin erityisesti musiikkiin ja äänimaisemaan liittyvien keksittyjen perinteiden merkitystä siirtomaahallinnon yrityksissä vahvistaa legitiimiyttään ja estää eteläslaavilaisen nationalismin leviäminen. Toinen tärkeä tutkimusteemani on siirtomaahallinnon harjoittama muusikoiden ja äänimaiseman valvonta ja säätely sekä sen käyttämät kurinpitotoimet, siis ammattimuusikkolupien myöntäminen ja peruminen, sensuuri, sakotus, verotus ja esiintymispaikkojen kontrolli. Kolmanneksi tutkin valtarakenteiden ja muusikkouden rakentumista. Ammattimuusikoiden enemmistö oli miehiä, ja muun kuin länsimaisen musiikin esittäjät olivat yleensä paikallisia tai muualta tulleita romaneja. Sukupuolistavan tutkimuksen kannalta erityisen kiintoisia ovat naisyhtyeet.

Työskentelen kartanolla tutkijaresidenssipaikalla syys–lokakuun 2015 ajan, jolloin minulle tarjoutuu erinomainen mahdollisuus syventyä kirjoitustyöhön ja työstää käsikirjoitustani.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Toni Mestrovic ja Nadija Mustapic

Nadija_Mustapic-Toni_Mestrovic-photo

Taiteilijapari Nadija Mustapić ja Toni Meštrović (kroatialaisia audiovisuaalisia tateilijoita Rijekasta) tekevät laajamittaisia multimediaprojekteja, joita on ollut esillä eri museoissa ja gallerioissa. Heidän työnsä tallentavat yhteiskunnallisia ilmiöitä; taiteilijat uskovat, että taide toimii välineenä sosiaalisen edistyksen, elämän ja ideoiden aktivoimiseen. Teoksissa dokumentaarisuus yhdistyy runollisuuteen ja kokemuksiin tilasta.

He yhdistävät erilaisia lähestymistapoja ja prosesseja, jotka vaihtelevat heidän omissa taiteen tekimisen tavoissaan.

Nadija Mustapić tekee videoinstallaatioita, jotka tutkivat tilallisia ulottuvuuksia tilan representaatioiden, sen subjektiivisuuden ja sen poliittisten suuntauksien välillä. Hän käyttää usein (urbaania) maisemaan ja itseään päähenkilönä,  joiden avulla hän luo narratiiveja siitä, kuinka joku tietty tila tai kuva muuttuu ja täyttyy.

Toni Meštrović on videotaiteilija, joka työskentelee pääasiassa video- ja ääni-installaatioiden parissa. Hänen työnsä käsittelevät usein kulttuurista perintöä, identiteettiä ja muutoksia, jotka ovat ilmenneet Adrianmeren rannikolla pitkän ajan kulueesa. Hänen työnsä perustuu elämään pienellä Veli Drvenikin saarella, josta hänen sukunsa on kotoisin.

”Saaren kartanossa työskentelemme telakka-projektimme parissa, joka on aiemmin näytetty monikanavaisena “Moment of Silence” -ääni/video-installaationa. Nyt me työstämme kokeellista elokuvaa, joka keskittyy Kroatian telakkateollisuuteen, erityisesti kahteen isoon telakkaan ”3. May” Rijekassa ja ”Brodosplit” Splitissä,ja niiden kohtaamiin vaikeuksiin massiivisten alasajojen ja epävarman tulevaisuuden myötä.”


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

David Kerr

David Kerr
Olen kuvittaja Glasgow’sta, Skotlannista. Pidän piirtämisestä, kirjoittamisesta, kirjojen ja printtien tekemisestä sekä tutkimisesta. Olen myös vuosien varrella osallistunut muutamiin erilaisiin aktivistiprojekteihin, jotka ovat liittyneet keskiluokkaistumiseen ja asumisoikeuksiin.

Saaren kartanossa haluan kehittää uusia töitä, jotka ovat Richard Stallmanin (Free Software Foundationin perustajajäsen) ja Dmitri Kleinerin (TeleKommunist manifeston kirjoittaja) inspiroimia.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pauliina Haasjoki

Viimeistelen kartanolla Planeetta-nimistä runoteosta, joka ilmestyy ensi keväänä. Pyrin täällä ollessani parhaani mukaan saamaan siihen jatkuvan ja liikkuvan kokonaisrytmin, joka antaisi lukijan kulkea mukana teoksen harhailevissa ja vähitellen täydentyvissä ajatuskuluissa.

Ajatuskulut ovat tulleet koskemaan sitä, miten sen sijaan, että Maa-planeetta olisi syntynyt meitä varten, me olemmekin syntyneet hyvin tarkkaan sen olosuhteisiin. Kaikki elämä on räätälöity planeetan painovoiman, lämpötilojen, pinnanmuotojen, veden ja ilman kierron mukaiseksi. Matka elämälle suotuisasta planeetasta tähän sivilisaation vaiheeseen on toteutunut monimutkaisesti, mutta sitä on hyvin vaikeaa kuvitella toisenlaiseksi. Millaisia fantasioita meillä on siitä, mitä nyt tapahtuu? Tietoisena eläinlajina olemme saavuttaneet hetken, jossa olemme tietoisia planeetasta rajautuvana kokonaisuutena. Alamme ymmärtää muidenkin eläinlajien tietoisuuksia.

Kun kokonaisuus tulee näkyviin, rakkaus planeettaa kohtaan ja rakkaus ihmisiä kohtaan asettuvat kauheaan ristiriitaan. Miten haaveilla ilman että poistuu kokonaan fyysiseltä planeetalta? “Ääretön on se lukumäärä joka saadaan kun lasketaan jokainen elämänhaluinen kipinä/ joka voisi laskeutua tälle planeetalle tai on koskaan laskeutunut ruumiina ja sähkönä.// Ääretön on se lukumäärä joka saadaan kun lasketaan ne mahdollisuudet joilla se olisi voinut levittäytyä ja järjestyä/ ja joilla se olisi lopulta voinut ottaa käyttöön uudet kätensä.”

Kaksi vuotta sitten aloitin keräilytyön, jossa kirjoitin esseefragmentteja Tietoliikenne-nimistä teosta varten. Yritän siinä ajatella avaruutta: nykyaikana metafysiikan rooliin asettuneiden ajatusten laboratoriota, planeetanlaajuisen kommunikaation mahdollistajaa, sitä tilaa, johon kuvitellaan sekä uhkat että siunaukset silloin kun ne koskevat meitä kaikkia, koko biosfääriä. Valmistuessaan kirja olisi maallikon subjektiivinen mietiskely, joka etenisi kuin runokokoelma mutta puhuisi suorempaan. Toivon että tämäkin teos edistyisi Saaressa ollessani.

Olen kirjoittanut kuusi runokokoelmaa – viimeisin Hiukset (Otava 2013) – ja yhden runodialogin, yhden väitöskirjan, kaksi valmistunutta runoblogia sekä joitakin esseitä, kritiikkejä ja artikkeleita eri lehtiin. Suomensin Peter Mickwitzin kanssa Gunnar Björlingin runoteoksen Solgrönt (1933), jonka Poesia julkaisi keväällä 2015 nimellä Auringonvihreä. Olen myös jäsenenä Poesiassa, runoutta kustantavassa runoilijoiden osuuskunnassa. Lisäksi olen jäsenenä Nuoren Voiman Liitossa. Asun Helsingissä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Rea-Liina Brunou

realiinabrunou

Rea-Liina Brunou kehittää Saaren kartanossa uutta liikemenetelmää, joka pohjautuu Autenttisen liikkeen, Klein-tekniikan, baletille tyypillisen rytmisen liikeartikulaation (suhteessa kuultuun musiikkiin), sekä erilaisten hahmojen motiivien kautta ajattelemisen yhdistämiseen. Hän kutsuu menetelmää nimellä Pedestrian Ballet. Tuomalla yhteen kolme erilaista tekniikkaa, niiden erityisyys kehollisina liikuttajina kirkastuu, ja ennestään tutut metodit sulautuvat omanlaisekseen energiaksi ja estetiikaksi.

Residenssin aikana Rea-Liina soveltaa tekniikkaa kahden uuden teoksen suunnittelemiseen ja rakentamiseen. Toinen teos kulkee työnimellä Pedestrian Ballet – Tragédies, se on koreografia kahdelle tanssijalle ja sen ensi-ilta on syksyllä 2016. Teoksen tutkimuskysymys on, miten perehtyminen ja eläytyminen klassikkobalettien sivuhahmoihin, kuten Hilarionin (Giselle), Alainin (La Fille mal gardée) tai Bennon

(Joutsenlampi) tapauksiin vaikuttaa Autenttiseen liikkeeseen. Teoksen tragedia syntyy hahmojen rakenteellisesta sivullisuudesta ja balettiin yleisesti liitettyjen unelmien ja haaveiden saavuttamattomuudesta; halun ja konkretian ristiriidasta tanssijan kehossa. Tätä kahtiajaon problematiikkaa puretaan valittuun liikemenetelmään syventyen. Laajentamalla tanssijan fokusta samanaikaisesti ulos- ja sisäänpäin – itsestä johonkin toiseen, vieraaseen – etsitään tilaa, jossa egon rajat purkautuvat, vapaus ja intuitiivisuus

sulautuvat tietoon ja keho-mielen ulottuvuuksista piirtyy katsojallekin selkeä kartta. Tragediasta löytyy siinä piilevä komedia, raskaudesta keveys. Tarkoitus on löytää reittejä myötätuntoiseen ja dualismin (keho/mieli, tunne/järki, minä/muut, korkeakulttuuri/matalakulttuuri) rikkovaan olemiseen ja tanssiin.

Toinen työ, johon menetelmää on aikomus soveltaa, on yhteistyö ilmastotutkija Ilona Riipisen kanssa. Brunou ja Riipinen valmistavat Kiasman /teatteri.nyt -tapahtumaan esityksen ilmastonmuutoksen moninaisuudesta ilmiönä, tiedosta, sekä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta; itsen hahmottamisen ja ympäristön muutoksen suhteesta. Esitys tapahtuu jo residenssijakson aikana 16.10.

Rea-Liina Brunou (s.1982) on tanssi-, video- ja performanssitaiteen alueilla työskentelevä vapaa taiteilija. Viimeisimmissä töissään Rea-Liina on pohtinut ajan muotoa ja liikettä kehossa ja ympäristössä, henkilökohtaisten ja jaettujen kokemuksien suhdetta, sekä esillä ja piilossa olemisen rajoja. Koulutukseltaan hän on tanssitaiteen maisteri.

realiinabrunou.blogspot.fi


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Quantum Puppetry

Quantum Puppetry Kuva: Kari Vainio

Marika Leinonen-Vainio, Sabrina Maniscalco, Boris Sokolov, Anna Ivanova-Brashinskaya, Michael Brashinsky (vasemmalta oikealle, kuva Kari Vainio) istuvat  kuvassa Quantum Puppetry -ryhmän ensimmäisessä sessiossa Saaren kartanon residenssissä, 17.–27.8.2015. Ryhmä kokoontui residenssiin aloittamaan visuaalisen teatterin taiteilijoiden ja kvanttifyysikoiden luovan yhteistyön mahdollisuuksien tutkimisen. Tuloksena (suunitelmissa on, että se on useampien yhteistyösessioiden tulos, ja tämä oli niistä ensimmäinen) olisi nykyaikainen visuaalisen teatterin performanssi (joka yhdistää nukkia, esineitä, sirkusta, taikuutta jne.), joka tulkitsisi kvanttifysiikan tutkimusta ja löytöjä teatterin kuviin ja dramaattisiin yhteentörmäyksiin, ja teksisi niistä yleisölle helpommin lähestyttäviä asioita.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Inner Spaces


Tanssija Julie Nathanielsz ja säveltäjä Maija Hynninen tutustuivat Saaren kartanon residenssissä syksyllä 2013. Heidän yhteistyönsä jatkui seuraavana vuonna Yhdysvalloissa. Kesällä 2015 Koneen säätiön tuki tarjosi paljon kaivatun mahdollisuuden palata Saaren kartanoon ja toteuttaa uusi yhteisteos Suomessa.

Parhaillaan työn alla oleva teos, Electric cues käsittelee spontaanin ja keinotekoisen suhdetta. Ennalta rakennettu, elektroninen järjestelmä kohtaa välittömän, inhimillisen muuttujan. Teos yhdistää nykymusiikkia, tanssia ja kuvataidetta orgaaniseksi, esitykselliseksi kokonaisuudeksi. Electric cues kantaesitetään LéSpacessa, Helsingissä 18.9.2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Teija ja Pekka Isorättyä

Art robotics at the Sea. Merien äärellä syntyneen elektromekaanisen, performatiivisen veistossarjan viimeistely.

Sähkömekaaniset veistoksemme kuorivat perinteisen kuvanveiston muotokielen alta esille toisenlaisen, uudella tavalla koskettavan taidemuodon. Olemme taiteilijapari ja työskentelemme veistostemme kanssa nelikätisesti. Teoksemme ovat eräänlaisia ”taiderobotteja” jotka pyrkivät esiintymään katsojalle. Suomalaisessa nykytaiteessa sähköä on käytetty 50-luvulta lähtien. Meidän näkemyksessämme yhdistyy tähän traditioon marginaalista lähteneiden taidefestivaalien kuten Burningmanin, Robodocin tai Fusionin ”Steam Punk” -genre. Heittäytyvä, kokonaisvaltainen elämäntapamme tekee siitä poikkeuksellisen ekspressiivistä. Käytämme veistoksissa yhteiskunnan hylkäämiä esineitä tai muita sellaisia materiaaleja, joilla on jo oma arvoladattu merkityksensä. Tällaisista esineistä koostuva veistos sisältää luettavissa olevan assosiaatio ja merkitys ketjun, joka pomppaa syvälle katsojan kokemusympäristöön kun sähkövirta herättää veistoksen henkiin. Neljän viikon työskentelyn aikana tarkoituksenamme olisi saattaa loppuun elektromekaanisten ja performatiivisten veistosten sarja, jota olemme työstäneet edellisten kahden ja puolen vuoden aikana Suomessa, Saksassa, Tanskassa, Meksikossa ja Japanissa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hoisko ja Salmivaara

hoiskojasalmivaara_kuva_Tuuli_Juusela

Tanssitaiteilijat Inari Salmivaara ja Maija Hoisko työstävät Saaren kartanossa Minä olen museo. -projektiaan

Minä olen museo. -projektissa tanssitaiteilijat, Maija Hoisko ja Inari Salmivaara, tutkivat kehoa niin yksityisenä kuin julkisena museona.

“pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään”.

Minä olen museo. – projektissa Hoisko ja Salmivaara pohtivat, miten edellä mainittu määritelmä on sovellettavissa kehoon? Lähtökohtana toimii vuonna 1999 Ateneumissa nähdyn duettoteoksen Soolo Ursula O:lle kehollinen muistaminen.

Miten kehollista muistamista ja tutkimista on mahdollista suorittaa liikkuen – tanssien? Miten voimme avata yleisölle tällaisen kehomuseon? Millaisia aineellisia todisteita tai tietoa voimme ihmisestä ja hänen ympäristöstään näin synnyttää? Voiko keho sittenkään olla, edes yksityinen, museo?

Teoksen työryhmän muodostavat tanssitaiteilijat Maija Hoisko ja Inari Salmivaara, jotka ovat edellisen kerran työskennelleet yhdessä vuonna 1999.

Maija Hoisko

Hoisko on tamperelainen koreografi, joka on teoksissaan viime vuosina purkanut kansallista,

kollektiivista identiteettiä sekä tarkastellut esiintyvän taiteilijan sukupuolen ja iän merkitystä

esitystapahtumassa. Hänen viimeisimpiä teoksia ovat Sopimaton (2012), kulttiohjaaja Teuvo Tulion elokuvien tematiikkaan pureutuva teos sekä marraskuussa 2014 ensi-iltansa saanut Maanantaikerho, joka tarkastelee naistaiteilijan asemaan; sen historiaa ja nykyisyyttä.

www.maijahoisko.com

Inari Salmivaara

Salmivaara on raumalaislähtöinen koreografi ja tanssija, joka asuu Pariisissa. Hänen teoksensa rakentuvat

reaaliaikaisista huomioista ja usein itse luomisprosessi, esiintymisen kokemus tai katsojana

oleminen toimivat lähtökohtana esityksille. Salmivaaraa kiinnostaa käsitellä eri taidelajeja

yhdistelevissä töissään vaihtelevia sosio-poliittisia teemoja kuten toivoa, utopiaa ja yhteistyötä.

Salmivaara on aiemmin vieraillut Suomessa teoksella 5 in a Work not Cited Barker-teatterilla vuonna 2008 sekä sooloteoksilla Letter piece Vol.Paris (kirje) ja I am lying Ehkä tuotannon XS-festivaalilla vuosina 2009 ja 2011 sekä Aimless hanging out with friends – tilausteoksella Ehkä-tuotannolle Kutomolla 2013.

www.inarisalmivaara.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Metsäläiset

Kuva: Jouni Ihalainen

Aloitamme vuonna 2015 monivuotisen projektin, jonka pääteema on sirkustaiteen tekeminen metsässä. Projektimme koostuu eri osa-alueista ja toteutusmuodoista, jotka kaikki nivoutuvat metsän ympärille.

Duo Kamppi & Roihu, eli me sirkustaiteilijat Sade Kamppila ja Viivi Roiha olemme aloittaneet vuonna 2015 monivuotisen projektin, jonka pääteema on sirkustaiteen tekeminen metsässä. Metsä – The Forest Project koostuu eri osa-alueista ja toteutusmuodoista, jotka kaikki nivoutuvat yhteen metsäteemamme ympärille. Metsäprojektin eri osiot ovat luontopolku-muotoisen esityksen valmistaminen metsään, metsässä kuvattavat akrobatiaa ilmaisumuotona käyttävät lyhytelokuvat, sirkustaide metsässä -valokuvasarja, sekä metsässä tapahtuvat hyvinvointia ja lähtökohtia ympäristöstä inspiroituneeseen liikkeeseen tarjoava workshop lapsille ja aikuisille. Pyrimme projektin myötä tutkimaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, sekä syventämään omaa luontosuhdettamme.

Metsäprojekti on paikkasidonnainen ja liikkuva. Esitys muokkautuu kunkin metsän mukaan, joten kyseessä on aina uniikki teos, jossa luonto on kolmas esiintyjä. Idea projektille lähti taiteilijoiden halusta viettää enemmän aikaa luonnossa. Metsässä olo puhdistaa ja maadoittaa, ja koemme, että löydämme metsästä ja luontoyhteytemme tutkailemisesta uusia ulottuvuuksia ja inspiraatiota sirkuksen ja liikkeellisen taiteen tekemiseen. Projektin kautta haluamme viedä sirkuksen ja sen katsojajoukon perinteisestä teatteriympäristöstä metsään. Tavoittelemme taiteellista vapautta ja vuorovaikutusta luonnon kanssa, ja toivomme, että projektimme tarjoaa metsästä vieraantuneellekin katsojalle syyn jakaa kanssamme hetki luonnossa ja hengittää.

Saaren kartanoon saapuessamme meillä on takana päin residenssijaksot ja demo-esitykset luontopolkuesityksestä Hiljaisuus-festivaaleilla Kittilässä ja Scenes de Rue -festivaaleilla Mulhousessa, Ranskassa, sekä valokuvausretriitit Pyhä-Häkissä sekä Uukuniemellä Isla Peuran ja Ben Hopperin kanssa. Saaren kartanossa aiomme keskittyä luonnosta inspiroituneeseen sirkustaiteelliseen tutkimustyöhön ja kehollisiin harjoitteisiin.

Lisätietoa projektista

Kuva: Jouni Ihalainen http://makinenphoto.tumblr.com/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Simo Kellokumpu ja taiteellinen tutkimusryhmä

Simo_kellokumpu_Contextual_Choreography

Simo Kellokumpu ja työryhmä työskentelee Saaren kartanossa Kellokummun taiteellisen väitöstutkimuksen Contextual Choreography sisältyvien kysymysten ja prosessissa olevien taiteellisten projektien kanssa. Contextual Choreography taiteellinen tutkimus keskittyy kontekstin ja koreografian välisiin moninaisiin vastavuoroisiin suhteisiin. Tutkimuksen taiteen tekemisen keskiössä on kysymys siitä, kuinka valittu kulttuurinen konteksti toimii koreografisena apparaattina. Tutkimuksen perustana on moninainen havainto ruumiin, liikkeen ja (esitys)ympäristön välisistä suhteista.

Saaren kartanossa työskentelevän monitaiteellisen tutkimusryhmän muodostavat taiteilijat Sari Palosaari, Mikko Hyvönen ja Vincent Roumagnac. Residenssityöskentelyn tarkoitus on pohtia muun muassa käsitteiden through-site ja site-conditioned merkitystä taiteellisessa työssä ja taiteelliseen työhön. Miten nämä käsitteet eroavat paikkasidonnaisuuteen liittyvistä konsepteista in-situ, on-site ja site-specific? Näiden konseptien kautta ryhmä lähestyy laajempaa kysymystä siitä, mitä kontekstin nimeämisen ja rajaamisen prosessissa tapahtuu ja miten, ja kuinka taiteellinen työ luo kontekstiaan.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ianfu

Ianfu

A first draft development of ”Ianfu”. Fusing Eastern and Western performance styles, Ianfu will be a highly physical theatrical experience based upon untold women’s stories from World War II.

Projektimme nimi on “Ianfu”, joka tarkoittaa japaniksi lohtunaisia. Ianfu on yhteistyöhön perustuva fyysisen teatterin esitys, joka perustuu naisten tarinoihin toisesta maailmansodasta.

Toisen maailmansodan aikana Japanin armeija pakotti monia japanilaisia, kiinalaisia, korealaisia, hollantilaisia ja australialaisia naisia seksiorjuuteen ja työskentelemään ”lohtunaisina” tai prostituoituina Keisarillisen Japanin armeijalle. Aihe on edelleen kiistanalainen Japanissa, jossa hallitus on haluton pyytämään tapahtumia anteeksi kansainvälisen painostuksen edessä.

Näiden lohtunaisten ahdinko on tarina, joka jää muiden toisen maailmansodan aikana tehtyjen hirmutekojen varjoon. Itse asiassa tarinat siitä miten sota on vaikuttanut naisten elämään jää sodassa taistelleiden ja kuolleiden miesten taakse. Tuomalla esille tämän järkyttävän käytännön toivomme lisäävämme tietoisuutta naisten kokemasta tuskasta konfliktien aikana ja muuttavamme olemassa olevia näkökulmia.

Päämääränämme on Saaren kartanossa jatkaa esityksen tekstin työstämistä. Kudomme tutkimistamme lohtunaisista kertovista tarinoista yhden narratiivin. Residenssi antaa aikaa tutkia fyysistä kieltä kokeilemalla elementtejä itämaisesta ja länsimaisesta esitystyyleistä. Tämä fyysinen kieli lisätään harjoituksiin työskentelyn edetessä. Ennen kaikkea haluamme saada valmiiksi esityksestä harjoitteluversion, jonka voimme esittää ja jakaa muiden residenssivieraiden kanssa. Päämääränämme on luoda tasapainoinen, tuomitsematon teos, joka valottaa näiden ”ianfu” (lohtunaisten)-leiman alle haudattujen naisten inhimillisyyttä. Esittämällä esityksen luonnosvaiheessa toivomme saavamme objektiivista palautetta, joka voidaan liittää teoksen jatkotyöstöön.

Työryhmä on Yuko Takeda, Tina Mitchell ja Paul Peers.
Yuko on Helsingissä asuva japanilainen näyttelijä. Tina Mitchell on New Yorkissa asuva australialainen näyttelijä. Paul Peers on newyorkilainen teatteri- ja oopperaohjaaja

Ianfu työskenteli Saaren kartanossa kesä–heinäkuussa 2015.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Koski Collective

The Koski Project is a collective of acclaimed international multidisciplinary artists that creates site-specific performance art pieces in varying locations and cultures.

Drawing upon the artists’ broad background of physical, musical and visual art practices, our work celebrates and illuminates local people and their living environments.

The collective takes inspiration from the particular communities we’ve been invited to explore, creating performances that reflect our experiences back to the local people.

In coming to the Saari Residence we aim to open our working process and methods to more experimentation and exploration. We wish to clarify and strengthen our collective creation ’language’ and find ways to support individual creativity and voice within our work.

The collective will engage creatively with local artists and/or other residents. This has been our practise at each working period so far and also needs further examining. We will also start developing and re-creating aspects of our main work, ’Koski’ (working title/name of the original performance and structure), for a Finnish audience and cultural perspective.

The individuals of the collective have a broad cultural and artistic background. This together with curiosity, sensitivity and sharp vision are the strengths of the collective.

The feedback from the three seasons so far has been encouraging; the spectators connect to the work on a deeper level than we dared to dream of.

www.projectkoski.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Muotokuvatiski

muotokuvatiski_kuva_jonne_renvall

Muotokuvatiski – liikkuva taidetiskiteoksen laajennuksen suunnitteluun

Mirka Kinnula ja Anne Mölsä
Muotokuvatiski

Olemme kuvataiteilija Mirka Kinnula ja runoilija Anne Mölsä. Olemme yhdessä kehittäneet Muotokuvatiskin syksyllä 2012.

Muotokuvatiski on liikkuva taidetiski, joka pystytetään julkiseen tilaan. Kuka tahansa voi istahtaa tiskiin malliksi, ja hänestä tehdään vartissa maalausmuotokuva ja runomuotokuva. Malli saa muotokuvaparin itselleen ja lisäksi se julkaistaan nettisivuillamme www.muotokuvatiski.net.

Muotokuvatiskin tarkoitus on tuoda ihmisten jokapäiväiseen ympäristöön raikkaita taidekokemuksia ja tarjota kokijoilleen iloa ja merkityksen tunnetta. Teoksen tärkeä osa-alue ovat nettisivut, jotka avaavat kokonaiskatsauksen työskentelyymme ja tuovat teoksen laajan yleisön nähtäväksi. Merkityksellistä on myös, kuinka visuaaliset muotokuvat ja malleista inspiroituneet tekstit kommunikoivat keskenään ja millainen yhteys niiden välille muodostuu.

Tulemme Saaren kartanon kahden viikon residenssiin heinäkuussa 2015 ideoidaksemme ja suunnitellaksemme Muotokuvatiskin jatkoa ja kehittämistä. Olemme tehneet Muotokuvatiskiä nykyisellä konseptilla vuoden 2013 alusta. Se on toteutettu yhteensä kymmenen kertaa ja tiskin on kokenut noin 200 ihmistä.

Saaren kartanossa aiomme syventyä teokseemme ja pyrkiä hahmottamaan sen vahvuuksia, mahdollisia kehityshaasteita sekä tulevaisuutta. Kartoitamme esimerkiksi julkaisun tai näyttelyn toteuttamista sekä tulevaisuuden yhteistyökuvioita. Aiomme myös pohtia, haluammeko Muotokuvatiskin kanssa ottaa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin.  Muotokuvatiskissä on potentiaalia moneen.

Mirka Kinnula (s.1985) on valmistunut 2012 Tampereen ammattikorkeakoulusta. Hän työskentelee maalauksen ja yhteisötaiteen parissa sekä opettaa soveltavia maalauskursseja. Kinnula pitää Muotokuvatiskin erilaisissa tiloissa työskentelystä, elävän mallin liukuhihnamaisen nopeasta maalaamisesta, jossa voi heittäytyä kuvan tekemisen vietäväksi miettimättä turhia.

Anne Mölsä (s.1986) on kirjoittaja, esiintyjä, toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän työskentelee runon ja proosan parissa, kirjoittaa lehtiin ja esiintyy lavarunoilijana. Mölsä on oppinut Muotokuvatiskin myötä kuinka tärkeää on, että teksti joskus kohtaa lukijansa suoraan, ilman vuosien työstöprosessia ja portinvartijoiden vaikutusta. Muotokuvarunot syntyvät hetkessä, ja niiden kirjoittaminen on sekä vapauttavaa että vaikeaa. Jokainen muotokuvaruno on kahden ihmisen kohtaamisen tulos, ja sellaisena aina erityinen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ensaemble

ensaemble_ryhmakuva

Äänen ja liikkeen kokeiluja ja sensoritekniikan kehittämistä “Shaman Shoes” -ääni-installaation parissa

“Shaman Shoes” on vuonna 2012 alkunsa saanut puettavaan teknologiaan pohjautuva yhteistyöprojekti. Se on liikkuva ääni-installaatio, joka tulkitsee jokapäiväisiä liikkeitä ja eleitä ääniksi sensoreiden avulla. Saaren kartanossa keskitymme sekä laitteiston ohjelmoinnin ja välineistön jatkokehittelyyn että projektin taiteellisen ilmaisuvoiman edistämiseen. Installaation tekniikan parantamisen tavoitteena on lisätä sensoridatan virheettömyyttä ja vastaanottavuutta ja siten luoda vakaa alusta taiteellisille kokeiluille. Kokeilujen tarkoitus on tutkia liikkeen ja äänen vuorovaikutusta. Tavoitteenamme on kerätä ja dokumentoida tarkasti erilaisia tekemisen koreografioita, joiden kautta tuoda esille liikkeen energia ja musikaalisuus. Toiminnan luoma äänimaailma muuntaa jokapäiväisen havaitsemisen poikkeukselliseksi.

Enseamble työskenteli Saaren kartanossa kesä–heinäkuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Paunu-Regan-Wallensköld

paunu-reagan-wallenskold_net

Helsingin Taidesalongin 100-vuotisjuhlanäyttelyn valmistaminen

Työryhmä koostuu kolmesta kuvataiteilijasta: Paavo Paunu, Tomas Regan ja Viggo Wallensköld. Tarkoituksemme on työskennellä syksyllä 2015 tapahtuvaa Taidesalongin 100-vuotisjuhlanäyttelyä varten.

Maalaamme näyttelyyn tilallisia teoksia, joissa maalaus rakentuu kolmen tekijän yhteistyönä. Taidesalongin näyttelyn yhtenä lähtökohtana on katsojan, maalauksen ja tilan suhde. Meitä kiinnostaa se, miten kokemus kuvasta rakentuu tilassa. Käytämme myös erilaisia rakenteita tutkien sitä, kuinka galleriatilaa on mahdollista muuttaa ja rakentaa uudelleen, ja miten erilaiset kuvan tekemisen tavat asettuvat yhteen.

Meitä kiinnostaa erityisesti illuusio ja sen muodostuminen tilassa sekä tilan kerroksellisuus. Pyrimme rakentamaan kertomuksia niin, että teoksien tulkinta rakentuu eräänlaisena tarinana, jossa näyttelykokonaisuus elää jatkuvasti suhteessa yksittäisiin teoksiin.
Tarkoituksemme on liikkua rajapinnalla, jossa maalaus, piirtäminen ja veistäminen rinnastuu valokuvan ja videon välineisiin. Tila alkaa koostua erilaisista kuvan tekemisen tavoista ja prosesseista. Tarkoitus on rakentaa näyttelystä tilanne, kokonaisuus joka tapahtuu perinteisten ja uusien medioiden välissä, rakentaen kuvallisen kertomisen aluetta, jossa kuvalla, äänellä ja värillä on erityinen merkitys.

Työryhmä työskenteli Saaren kartanossa kesäkuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Utopia-työryhmä

utopia

Utopia-teoksen suunnittelu ja valmistaminen.

Aloitamme Saaren kartanossa Utopia – Tanssiva konferenssi -teossarjan harjoitukset. Residenssi aikana keskustelemme ryhmän omista utopioista ja käymme läpi erilaisia utopistisia suunnitelmia valituista  teemoista. Teemme liikkeellisiä ja musiikillisia harjoituksia ja valmistelemme ensimmäistä konferenssia, joka on 4.9.2015 Korkeasaaren  karhulinnassa. Ryhmässä on mukana Maria Saivosalmi, Lotta Suomi, Sari Palmgren, Jukka Peltola, Jukka Tarvainen, Janne Masalin, Tuomas Norvio, Heikki Paasonen
ja Karoliina Koiso-Kanttila.

Työryhmä työskenteli Saaren kartanossa kesäkuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lintutorni

lintutorni

”VANHALLA POSTITIELLÄ”, kolmipäiväinen performanssivaellus Mietoisista Mynämäen ja Maskun kautta Turkuun 3.-5.6.

Lintutorni on yhdeksästä suomalaisesta ja kansainvälisestä taiteilijasta muodostuva ryhmä, joka tapasi Saaren kartanon residenssiohjelmassa marras-joulukuussa 2013. Lintutornin useaa ikäpolvea edustavat taiteilijat työskentelevät eri taiteenlajien parissa.

Ryhmään kuuluvat Matthew Cowan, Friederike Felbeck, Johanna Juhola, Paul Landon, Heli Meklin, Jaakko Niemelä, Minna Pöllänen ja Mirimari Väyrynen.

Ryhmä on jatkanut yhteistyötä Saaren kartanossa tapaamisensa jälkeen.

Lintutornin projektit yhdistävät eri taiteen aloja tanssista musiikkiin, tutkimukseen ja kuvataiteisiin. Ryhmän työskentelymetodi perustuu vuorovaikutukseen ja läsnäoloon.

Saaren kartanossa työstettävä Vanhalla Postitiellä-projekti on osa Turussa järjestettävän Olohuone-festivaalin ohjelmistoa. Lintutorni matkaa vanhaa postitietä pitkin Saaren kartanosta Turkuun. Matkaa tehdään kävellen ja postitien varrella yövytään. Mukana kulkee kirjeitä, joita on kerätty etukäteen. Matkan aikana niitä luetaan ja ne saavat myös visuaalisia ja performatiivisiä muotoja. Matkanteko päättyy Turun torille kirjeiden toimittamisrituaaliin.

Kulkueen hidas matkanteko antaa tilaa vuorovaikutukselle kanssakulkijoiden, ajan ja ympäristön kanssa. Matka kohti jotakin ja itse matkan tekeminen on tärkeä osa projektia.

Lintutorni työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Nordic Authors for the Future of Literature

nordic_authors_s

Seminaari pohjoismaisten kirjailijoiden verkostoitumiseen ja kartoittamaan proosan tulevaisuuden näkymiä

Nordic Authors for the Future of Literature on ryhmä pohjoismaalaisia kirjailijoita, jotka ovat kiinnostuneet proosan tulevaisuudesta. Työryhmään kuuluu 11 pohjoismaalaista kirjailijaa sekä saksalainen kirjallisuusagentti, pohjoismaalaisen kirjallisuuden tuntija ja kirjallisuusvaikuttaja Susan Bindermann.

Työryhmän kirjailijat edustavat kotimaidensa nuorta proosakirjailijapolvea, he ovat kirjoittaneet jo kahdesta viiteen teosta ja saavuttaneet kansainvälistä menestystä ja kirjallisuuspalkintoja. He edustavat kaikkia pohjoismaita. Työryhmä jäseniä yhdistää kiinnostus yhteiskunnallisiin teemoihin ja ulkopuolisuudesta kirjoittamiseen.

Seminaarin aihe on tänä vuonna: Voiko kirjallisuudella pelastaa maailman? Mitkä kysymykset kiinnostavat juuri nyt ryhmää kirjoittajina. Onko kirjallisuudella todellista vaikutusta ihmisiin? Lisäksi olemme kiinnostuneet keskustelemaan kirjallisuuden ja kustantamisen muuttuvasta maailmasta ja mikä on kirjailijan rooli siinä. Ideana olisi myös luoda suhteita kääntäjiin, kustannustoimittajiin ja agentteihin eri maissa ja ylläpitää pohjoismaista kirjailijaverkostoa.

Ryhmä työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selfies

selfiesinnaturekollaasi

Selfies-esityssarjan harjoittelu

Selfies on monen vuoden mittainen esitysprojekti, joka tutkii paljastumisen ja paljastamisen aktia. Materiaalina työstämme henkilökohtaisia muistojamme ja kokemuksiamme. Selfies-projektissa tutkimme kuinka henkilökuva kollektiivisessa prosessissa piirtyy eläväksi esitykseksi.

Pyrimme organisoimaan työskentelyn olosuhteet keveästi ja haluamme tutkia sarjallisuutta ja prosessimaisuutta taiteellisessa työskentelyssä. Spektaakkelin sijaan meitä kiinnostaa kohtaaminen, yhdessä tekeminen ja esitys sanan monivivahteisessa merkityksessä – kaikkialle avautuvana olemisena.

Jokainen työskentelyjaksomme avaa henkilökohtaisuuden teemaa eri näkökulmista. Saaren kartanossa työskentelemme metsässä, pihaympäristössä ja sisätilassa keskittyen luontosuhteen kysymyksiin sekä elämän, kuoleman ja kiertokulun teemoihin. Kyseenalaistamme kokemuksemme itsestä. Tutkimme kuinka olemisemme ja toimintamme muotoutuu jatkuvassa alitajuisessa vuorovaikutussuhteessa toisiin ihmisiin, ympäristöön ja asioihin. Millainen voisi olla biologinen omakuva?

Residenssijakson viimeisenä päivänä tiistaina 12.5. avaamme työskentelyämme muille avoimen tai jaetun työskentelyn muodossa.

Työryhmä

Petra Vehviläinen, Kati Raatikainen, Iida-Maria Heinonen, Hannu Kivioja, Jonna Nykänen, Esa Mattila.

Ryhmä työskenteli Saaren kartanolla keväällä 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Iltamat

iltamat_S

ILTAMAT-konseptin suunnittelu ja valmistelu

Me (Katariina Angeria, Mi Duncker, Anne Hiekkaranta, Essi Ojanperä, Jenni Kallo, Maija Karhunen, Janne Masalin ja Ilkka Tolonen) olemme ryhmä musiikin, sirkuksen, tanssin, teatterin ja kuvataiteen ammattilaisia. Olemme tavanneet toisemme erilaisten taiteen raja-aitoja rikkovien teosprosessien yhteydessä –milloin perinteisessä teatteritilassa, pohjoisen jokimaisemassa, kylän raiteilla tai urbaanissa kaupunkikuvassa.

Etsimme suuntaa ja otamme vauhtia Iltamat-konseptin käsikirjoittamiselle, dramatisoinnille, koreografioille ja tuotannollisille jatkosuunnitelmille ensimmäisessä yhteisessä kohtaamisessamme Saaren kartanossa 4.–13.5.2015. Iltamat jatkaa ja kehittää Pohjois-Suomessa toteutettuja yhteisöllisiä taidetyönmuotoja, joissa tavoitteena on ollut tuoda korkeatasoista, monialaista esitystaidetta pieniin kyliin ja väylien varsiin.

Iltamissa paketoimme perinnettä nykytaiteeksi, vähintään kolmituntiseksi tajuntoja tuulettavaksi tanssin, musiikin, hattaran, haisevien, hauskojen ja himoittavien hetkien coktailiksi. Iltamat kiertää Pohjois-Kalotin alueella tammikuussa 2017.

Ryhmä työskenteli Saaren kartanolla keväällä 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tatjana Bergelt

T.Bergelt

Kuvataiteilija
Taiteellinen työskentely

Barfuss im Schnee – paljoin jalloin lumessa (työnimi)

Kasvoin kaksikieliseksi kahden vahvan kulttuurin piirissä, saksalaisen ja venäjänjuutalaisen. Asuin ja opiskelin monissa maissa ennen kuin muutin Suomeen 1998. Kaksikielinen koulutukseni ja kykyni puhua monia kieliä antoivat minulle mahdollisuuden sisällyttääne työhöni.

Residenssijaksoni aikana haluan työskennellä taiteilijakirjani Barfuss im Schneen, jossa on Nils Aslak Valkeapään runoja.

NAV (Nils Aslak Valkeapää) on yksi kuuluisimmista saamenkielisistä kirjoittajista. Kääntämällä hänen runojaan ja tuomalla ne esille työssäni, voin lisätä osaltani ihmisten tietoisuutta ja tietoa pohjoisen saamen kielestä ja saamelaisesta kulttuurista.

Kollaasien, maalaisten ja kivilitografioiden lisäksi olen tehnyt taiteilijakirjoja 20 vuotta. Ne seuraavat luonnollisesti edustavat kerrontaa, jossa kyseenalaistetaan itsemääritelty identiteetti, kollektiivinen muistimme ja poliittinen tietoisuus.

Kielet ovat myös syy, miksi ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Siksi olen tietoisesti käyttämässä kirjainten ja fonttien rytmiä ja graafista rakennetta visuaalisina elementteinä työssäni. Laitan päällekkäin metaforia, johon sanat ja lukuisat kuvat johdattalevat. Leikin kestolla ja fragmentaatiolla, jotka sekoittavat kirjan koodeksia esittääkseen nykyisen aikaikkunan.

http://www.tatjanabergelt.com/

Kuva: Antti Sajantila

Tatjana Bergelt työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Malin Grahn-Wilder

Malin Grahn-9

Tutkija
Tietokirja tunteiden filosofiasta

Malin Grahn-Wilder on kirjoittaja, filosofian tutkija ja tanssija, joka alkaa Saaren kartanon residenssissä työstää uutta tietokirjaansa tunteiden filosofiasta. Grahn-Wilder väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta teoreettisen filosofian oppiaineesta vuonna 2013 antiikin stoalaisen filosofian sukupuoli- ja seksuaalikäsityksistä. Tällä hetkellä hän on post doc -tutkija Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Useiden vuosien ajan hän on opettanut filosofiaa ja sukupuolentutkimusta yliopistotasolla, samoin kuin perinteistä jazztanssia sekä lapsille että aikuisille.

Tunteiden filosofiassa Grahn-Wilderia kiehtoo aiheen samanaikainen yksityisyys ja yleisyys. Tunteet koetaan henkilökohtaisesti, mutta niillä on myös tärkeä yhteisöllinen ulottuvuus. Viha ja vihapuhe ovat ajankohtainen osoitus siitä, etteivät tunteet ole vain yksityisasia vaan vaikuttavat voimakkaasti yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin.

Teoksessaan hän toivoo kietovansa yhteen tunteiden filosofian teorian sekä tunteiden kohtaamisen ja niiden kanssa työskentelemisen käytännön. Tunteiden jälkimmäisen puolen hän kohtaa konkreettisesti tanssijan ja tanssinopettajan työssään. Teoksessaan hän aikookin ammentaa paitsi filosofin, myös tanssijan kokemuksistaan. Saaren kartanon rauhassa Grahn-Wilder keskittyy käsikirjoituksensa ensimmäisen version kirjoittamiseen.

Malin Grahn-Wilder työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tua Hautamäki

TUA H_2015_mv _vaaka_Inke Rosilo 2

Artenomi
Nukketeatteriin animoitavan metsän ja nukkien valmistaminen

Tua Hautamäki on Savonlinnan teatterissa työskentelevä jyväskyläläistaustainen skenografi. Nukketyöskentelyyn hän tutustui nukketeatteri Vihreässä Omenassa 1995. Siitä lähtien nukketeatterin tekeminen on kulkenut rinnan puvustus- ja lavastustöiden kanssa. Hän on opiskellut naamioiden tekimistä mm.  Italiassa ja suorittanut teatterinuken valmistajan tutkinnon 2014.

Saaren kartanossa hän työstää Keijujen kuninkaalle kadotetut lapset -esityksen skenografiaa.

Keijujen kuninkaalle kadotetut lapset -esitys antaa äänen (teksti) ja kasvot (valokuvaprojisoinnit) niille nuorille, joilla on tai on ollut mielenterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia, sekä heidän vanhemmilleen, jotka surevat ja ovat huolissaan. Tasavertaisina mukana ovat myös muualta kotoisin olevat suomalaiset. Käsikirjoituksen aineksina ovat nuketettava Goethen runo Keijujen kuningas, taidetyöpajoissa nuorten ja heidän vanhempiensa kirjoittamat tekstit sekä nuorten ongelmia käsittelevät uutiset. Musiikin lähtökohtina ovat Schubertin sävellys Goethen runoon, kansanmusiikki sekä jazz. Nuorista ja heidän vanhemmistaan otetut valokuvat projisoidaan sekä lavasteisiin että esiintyjiin. Esitys valmistuu kiertäväksi kesällä 2016. Projektista ilmestyy vuonna 2017 myös kirja.

Muut työryhmän jäsenet ovat ohjaaja, käsikirjoittaja Raili Kivelä, valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen, valo- ja videotaiteilija Teemu Määttänen, tanssija, koreografi ja joogaopettaja Ruu Toropainen, graafikko Christina Noukkala, kulttuurituottaja ja laulaja Pirta Laaksonen, tutkija, blogisti Kirsi Saurén, sosiaalialan konsultti, laulaja Tanja Tarkiainen, näyttelijät Kirsi Nurminen, Jonathan Failla sekä muusikot Laura Vartio ja Katri Susitaival.

Kuva: Inke Rosilo

Tua Hautamäki työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Silja Järventausta

Silja_jarventausta_kuva_Tatjana Bergelt

Kirjailija
Fiktiivisen tietokirjan kirjoittaminen aikuisille

Kirjoitan Saaressa proosarunokäsikirjoitusta, jonka työnimi on ollut vuodesta 2012 Fiktiivinen tietokirja aikuisille. Etsin Saaressa kirjalle uuden nimen.

Käsikirjoituksen tekstit ovat erilaisia runoja, kertomuksia ja asiatekstien muunnelmia. Olen kirjoittanut siihen luonnonilmiöistä, vuorokausirytmistä, uskonnosta, II maailmansodasta ja henkilöhahmojen elämästä ja näkökulmista. Tavoitteenani on virittää kielellisyys äärimmilleen ja saada lukija lukemaan kirjan kieltä ja eläytymään niin laajasti kuin mahdollista: haluan kääntää kaiken kirjaimiksi ja kirjaimista tunteiksi. Saaressa syvennyn käsikirjoituksen osien ja kokonaisuuden järjestykseen. Tarkastelen sitä, miten kirjan aihe ”lähteminen”, toteutuu käsikirjoituksen osissa. Samalla puntaroin sitä, miten siirtymät kaupungista maalle ja takaisin sujuvat valmistuvassa kirjassa.

Kuva: Tatjana Bergelt

Silja Järventausta työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lily Kiara

LilyKIARAportrait

Tanssija, koreografi ja laulaja-lauluntekijä
FIELD OF DISAPPEARANCE (työnimi)

Nimeni on Lily Kiara. Olen tehnyt tansseja, lauluja ja runoja. Saaren kartanossa työskentelen tanssistudiossa.

Tulen työskentelemään uuden tanssiprojektini Field Of Disappearance (työnimi) pohjatyön ja ohjauksen parissa. Haluan tarkastella erilaisia näkökulmia katoamiseen ja erilaisiin tapoihin katsoa aihetta; ei kuitenkaan vielä tehdäkseni itse teosta valmiiksi, vaan tehdäkseni sille kunnon pohjan.

On olemassa useita tapoja, jolla voisin lähestyä aihetta. Useita vuosia minua on askarruttanut ja koskettanut kadonneet ihmiset. Mitä tapahtuu ihmisten sisällä, jos he tietävät ettei kukaan tiedä missä he ovat? He ovat kadonneita jollekin ja jostakin paikasta, mutta he ovat silti jossain. Minua kiinnostaa myös miten katoaminen suhteutuu läsnäoloon, poissaoloon ja näkymättömyyteen ja mitä ne merkitsevät tanssivalle keholle. Ja katoamisen mahdollisuus eri kerroksien kautta, ehkäpä eri katoamisen tasoja. Minua inspiroi Rohtko Chapel Houstonissa.

Olen työskennellyt läsnäolon, tyyneyden ja resonanssin parissa useita vuosia. Nämä näkökulmat yhdistän katoamisen mielikuvaan. Nyt haluan virittää huomioni suoraan siihen mikä näyttää minusta tärkeimmältä: katoaminen tekona, sen havainnointi tai kokemus toisella tasolla. Ja kuitenkin, kuinka lähelle voin päästä esityksessä, viestinnässä ja suhteessa yleisöön, kun käsittelen aihetta itsessään sen sijaan, että annan sen olla alustavana visiona? Minkä muodon se ottaisi?

Osa työskentelyäni on yksilöllinen harjoittelu, joka juontaa näistä tietyistä intresseistäni. Miten voit harjoitella “pois tieltä” -oloa, jos kiinnität siihen huomiota? Syvennän käynnissä olevaa harjoitteluani ja kiinnostusta uudesta paikasta tanssissani.

Toinen osa on valokuvien ottaminen nämä intressit mielessä pitäen, tukemaan sommittelua ja mielikuvitusta (esilletulo, katoamien, näkymättömyys, inkluusio, ekskluusio).

www.lilykiara.nl/

Lily Kiara työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Visa Knuuttila

Visa Knuuttila

Kuvataiteilija (AMK)
Platonin pidot -teoksen vuoden 2015 edition visuaalinen ja graafinen suunnittelu

Visa Knuuttila on performanssi- ja kuvataiteilija sekä visualisti, joka työskentelee Saaren kartanon residenssissä ensisijaisesti Platonin pidot -esityskokonaisuuden parissa.

Platonin pidot -teos lähestyy nykypäivän poliittista tilannetta yksilön syvällisen transformaation kautta. Se olettaa, että platonilainen metafysiikka on totta: että kauneutta on, ja että havaitsemamme maailma on vain varjoja luolan seinällä.

Platonin pidot sai alkuna osana helsinkiläisen Todellisuuden tutkimuskeskus -kollektiivin Utooppinen todellisuus -tutkimussuunnitelmaa vuonna 2012. Tavoitteena oli luoda tapa lähestyä absoluuttista kauneutta platonisen filosofian ja antiikin rituaalisen perinteen lähtökohdista, ottaa teatterin ja länsimaisen sivistyksen juuret henkilökohtaisen ja kulttuurisen emansipaation välineeksi. Platonin pidot sai ensi-iltansa Theatre as Theory -konferenssissa New Yorkissa syyskuussa 2013. Teoksen kantavana rakenteena oli rituaalinen polku, jonka läpi kukin osallistuja eli protagonisti kulki kohti kauneuden kokemusta viikon mittaisen esityksen aikana.

Vuonna 2015 toteutettavassa toisessa editiossa työryhmän pyrkimys on syventää edelleen teoksen aistillista ja ruumiillista voimaa. Teos valmistuu vaiheittain vuoden kuluessa ja saa ensi-iltansa joulukuussa. Knuuttilan residenssityöskentely keskittyy toisen edition visuaalisen ja graafiseen ilmeen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Työryhmän muut jäsenet, esitystaiteilijat Tuomas Laitinen, Maria Oiva ja Jani-Petteri Olkkonen vierailevat kartanolla huhtikuussa platonilaisissa merkeissä.

Knuuttila valmisti residenssin alkajaisiksi myös sarjan videoprojisointeja Sound and Fury -yhtyeen konsertiin Savoy-teatterissa 24.3.2015. Edesmenneen mestarin Edward Vesalan sävellyksiä tulkinneen, maamme jazz-muusikoiden eliitistä koostuvan yhtyeen keikka jopa ylitti odotukset, ja jatkoa seuraa. Visualisointien onnistumisesta on paljolti kiittäminen Koneen Säätiön residenssin tarjoamaa työskentelymahdollisuutta ja kartanoa ympäröivää luontoa.

Visa Knuutila työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Eric Tanguy

Eric par Vahan

Säveltäjä
Taiteellinen työskentely

Ville Matvejeff pyysi minua säveltämään hänen orkesterilleen Jyväskylässä kappaleen Sibeliuksen 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Tilaussävellys on sinfoniaorkesterille (noin 50 soittajaa) ja se on kestoltaan noin 8–10 minuuttia. Suostuin mielelläni ehdotukseen, koska se antaa hienon mahdollisuuden osoittaa kunnioitusta neroa kohtaan, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen silloin, kun etsin ääntäni säveltäjänä.

www.eric-tanguy.com/

Eric Tanguy työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ivana Todorovic

ivana

Dokumenttielokuvaohjaaja
Taiteellinen työskentely

Teen yhteiskunnallisia dokumenttielokuvia ja olen Belgradista, Serbiasta. Elokuvani ovat henkilöpainotteisia ja ne käsittelevät henkilökohtaisia kokemuksia ihmisvaistoista ja selviytymiskeinoista trauman käsittelyssä.

Tähän päivään saakka elokuvani ovat käsitelleet sosiaalisen sukupuolen ja seksuaalisuuden, kodittomuuden, Belgradin talonvaltaajien alueella asuvien romaanilasten koulutuksen ja New Yorkin nuorten aseisiin liittyvien väkivaltaisuuksien teemoja.

Saaren kartanossa haluan käsitellä insestin teema kirjoittamalla käsikirjoitusta dokumentti-fiktioelokuvaan. Haluan viedä yleisön matkalle sellaisen ihmisen kanssa, joka käsittelee insestiin liittyvää traumaan perinteisessä yhteiskunnassa, joka perustuu vahvoisin perhesuhteisiin, kuten serbialainen kulttuuri on.

Elokuva tarkastelee insestistä selvinneen elämän kolmen päätapahtuman kautta sitä, miten lapsen kuva omasta itsestä ja maailmasta hänen ympärillään muuttuu, kun hyväksikäyttö tapahtu, miten tyttö saa “ilmestyksen” ja myöntää itselleen mitä hänen lapsuudessaan tapahtui, ja miten hän kykeneen käsittelemään asiaa ja kun nainen päättää kohdata perheensä ja avata keskustelun heidän kanssaan asiasta.

Elokuva jakaantuu jaksoihin. Kertojana on 35-vuotias nainen, Marija, joka palaa Belgradiin asuttuaan ulkomailla. Hän palaa kotiin kameran kanssa, toivoen saavansa keskusteluyhteyden perheensä kanssa asiasta.

Elokuvan visuaalinen tyyli perustuu ensisijaisesti visuaaliseen ja kuuloon liittyvään kokemukseen sen sijaan, että se perustuisi dialogiin.

Elokuvassa käsitellään hiljaisuuden tilaa ja kykenemättömyyttä puhua avoimesti kipeästä asiasta perheessä, joka ei osaa kommunikoida ja yhteiskuntaa, joka ei ole ymmärtäväinen trauman suhteen.

Ivana Todorovic työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anaïs Héraud

Kuva: Marko Rantanen

Esitys- ja kuvataiteilija
La Ritournelle

Berlinissä asuva, ranskalainen performanssitaiteilija Anaïs Héraud työskentelee Saaren kartanon residenssijaksollaan omaperäisen ja teoreettisesti kunnianhimoisen projektinsa parissa. Hän tutkii kielen kehollistumista ja kirjoittamista työvälineenä, esityksen eräänlaisena metodina.

Héraudin työskentelyn perusta on Ritournelle-käsite (suomeksi ritornello), jota hän käyttää välineenään esityksessään. Ritornellot ovat pieniä fraaseja, jotka ovat usein melodisia ja jotka toistuvat yhä uudelleen. Ritornello kasvaa asteittain ja luo spiraalisen effektin alueelle, jota kukaan ei tunne. Niiden perusolemus on perfomatiivinen.

Saaren kartanossa Héraud aikoo keskittyä kirjoittamiseen liittyvän metodologisten perustan luomiseen. Hän tutkii Saaren kartanon ympäristöä työskennelle sekä sisätiloissa että ulkona. Hänen tarkoituksenaan on tuoda työskentelyynsä ja performatiivisiin kuviinsa uusia elementtejä kuten valo ja pimeys suhteessa objekteihin. Hän työskentelee myös ritornellojen musikaalisen puolen kanssa ja luo ääniteoksia, jotka pohjautuvat hänen kirjoituksiinsa. Näiden elementtien avulla syntyy tuore, paikkasidonnainen performanssi, jonka hän esittää Saaren kartanossa residenssijaksonsa lopuksi. Tärkeä osa työskentelyprosessia on dokumentointi, Cahier de ritournelles, joka on residenssissä työstettyjen ritornellojen kokoelma.

Anaïs Héraud työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sonja Hinrichsen

sonja_hinrichsen

Kuvataiteilija
Snow Drawings Project

Olen sanfranciscolainen taiteilija ja olen opiskellut Yhdysvalloissa (San Franciscon taideinstituutti, MFA) ja Saksassa (Academy of Art and Design Stuttgart -akatemia). Taiteellisessa työskentelyssäni tutkin urbaania ja luonnollista ympäristöä. Työni manifestoi immersiivisten videoinstallaatioiden ja luonnossa tapahtuvien interventioiden kautta. Taiteilijana tunnen, että on minun vastuullani tuoda esille yhteiskuntamme unohtamia tai kieltämiä asioita, mukaan lukien haitalliset ympäristövaikutukset. Pyrin herättämään ajatuksia ja ylläpitämään yleisöni mielenkiintoa älyllisesti. En ole kiinnostunut luomaan pysyviä taideteoksia, koska mielestäni planeettamme on jo ylikyllästetty ihmisten tekemillä esineillä. Haluan tuoda esille työtäni isojen immersiivisten kokemusten kautta, haluan sen kuitenkin elävän vain dokumentaatiossa ja – toivottavasti – yleisöjeni muistoissa.

Saaressa työskentelen Snow Drawings (lumipiirroksia) -projektin parissa. Projektissa yhteisöt luovat valtavia piirustuksia, jotka ulottuvat pitkin lumista maisemaa. Piirrokset tehdään kävelemällä lumikengillä koskemattomassa lumessa. Projekti perustuu yhteisön osallistumisen ja se yhdistää yhteistyössä tehtyä taidetta ja innostavaa talviulkoilua. Suunnittelen useita Snow Drawing -tapahtumia Saareen, Turkuun ja mahdollisesti pääkaupunkiseudulle – ihanteellinen paikka on jäätynyt meren jää. Valmiit piirustukset kuvataan lentokoneesta tai lennokista.

Jos sinua kiinnostaa osallistua tähän projektiin, ota yhteys Saaren kartanoon tai laita sähköpostia minulle (englanniksi) suoraan: sonja@sonja-hinrichsen.com. Voit katsoa kuvia aiemmista lumipiirustusprojekteista verkkosivuiltani kohdasta SNOW DRAWINGS www.sonja-hinrichsen.com.

Saaren kartanossa aion myös viimeistellä kuvia viime vuonna Ranskassa toteuttamastani lumipiirrosprojektista. Aion editoida myös uutta videota, joka esitetään huhtikuussa näyttelyssä Baltimoressa. Tämän lisäksi suunnittelen hakevani apurahaa Snow Drawings -projektille Sierra Nevadaan (USA), joka tapahtuu vuonna 2016.

Sonja Hinrichsen työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Henna Kaikula

henna_kaikula copy

Sirkustaiteilija
Taiteellisten työni kehittäminen. Harso-esityksen käsikirjoituksen laatiminen ja projektiin liittyvien harjoitteiden työstäminen. Basel-maskin kanssa työskentely notkeusakrobatia höysteenä.

Harso-esityksen työsuunnitelman ja käsikirjoituksen valmistaminen.
Harso on kokeellinen teatterillinen nykysirkusesitys jonka ohjaan kolmelle sirkustaiteilijalle. Se on kudelma muistoa, nykyhetkeä ja kuvitelmaa. Projektissa työskentelen kirjallisista lähtökohdista sirkustaiteen lävitse erilaisten teatteri- ja näyttelijäntyön menetelmin, taitokeskeisen tai koreografisen lähestymistavan sijaan.

Minulle on kertynyt ylitsepursuava varasto kokemusta erilaisista työtavoista. Yksi Harso-projektin motiiveista on löytää näistä juuri sirkustaiteen esityksen luomiseen sopivia työtapoja sekä muokata niistä omaa selkeämpää menetelmää työhöni esiintyjänä, opettajana ja ohjaajana.

Residenssissä kokoan tätä palapeliä läpikäymällä järjestelmällisesti tekniikoita/metodeita studiossa, tarkastelemalla niiden tuottamaa materiaalia ja sitten muodostamalla oman työjärjestelmän. Harjoituslähtökohtana metodien ja tekniikoiden työstämisessä toimii paitsi Harso-esityksen teemat ja tekstit, myös ajatus notkeusakrobatiakohtauksista eri genreissä; haluan tutkailla kuinka notkeusakrobatia voisi toimia kauhuna, ja sitten tutummin, komediana tai jännärinä. Minua kiinnostaa pelko, kuinka se luodaan. Koomisen numeron haluan luoda sosiaalisen sirkuksen projekteja varten.

Henna Kaikula työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jaakko Pesonen

jaakko_pesonen

Mediataiteilija/arkkitehti
Koira/Vanki/Vanhus-videoteoksen jälkituotanto sekä uuden ”4 x yksin” -videoteoksen käsikirjoittaminen

Olen mediataiteilija, jolla on arkkitehdin tausta. Teoksissa minua kiinnostavat liikkuvan kuvan yhdistäminen tilaan uudella tavalla sekä tarinan non-lineaariset rakenteet, jotka mahdollistavat uusia ja yllättäviä kokemuksia katsojalle. Teokseni ovat ajallisia veistoksia, joita voi lähestyä valitsemalla hetkellä ja joiden seurassa voi viettää haluamansa ajan – niiden tarinat ovat joka katsomiskerralla erilaisia ja tutkitut onnekkaat sattumat (eng. serendipity) tuovat teoksiin uusia kerroksia, ikäänkuin omia elämiä.

Työstän Saaren kartanossa Koira/vanki/vanhus-videoinstallaatiota. Aiheena teoksessa on eläinten, vankien ja vanhusten oikeuksien samankaltainen käsittelytapa nettikeskusteluissa. Teos keskittyy vanhuuteen, jota katsotaan Simone de Beauvoirin The Coming of Age (1970) teoksen tulkintoja käyttäen. Teoksesta tulee tilallinen ja interaktiivinen teos, jossa kaksi näyttelijää, Kristiina Elstelä ja Riitta Elstelä, kohtaavat katsojan, toisensa ja itsensä.

Aloitan myös kahden uuden teoksen konseptointia. Yksi käsittelee hindinkielistä sanaa akela, jonka neljä eri tarkoitusta ovat suomeksi käännettynä yksin. Toisessa teoksessa aiheena on paratiisi-käsite ajassamme.

Lue Jaakon työskentelystä Saaren kartanossa täältä.

Jaakko Pesonen työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Joonas Rutanen

Joonas_Rutanen4

Ohjaaja
Rakastan Annaa – pitkän näytelmäelokuvan käsikirjoittaminen

Olen kirjoittamassa Rakastan Annaa, pitkän näytelmäelokuvan käsikirjoitusta. Rakastan Annaa on kertomus lapsuuden viimeisistä askelista teini-iän kynnyksellä; ryhmästä syrjäytyneitä  varhaisnuoria, jotka oppivat elämää verkkoriippuvaisten lasten elämäntaitoleirillä.

Fiktioelokuvan aihetta lähestytään dokumenttielokuvalle ominaisin välinein, jossa seurantatyö on käsikirjoittamisen keskeisin työväline. Pyrkimyksenä on perehtyä internetin ja digitaalisten pelien haittavaikutuksista kärsivien lasten ja nuorten hoitotyöhön. Taustatutkimusta on tehty ennen kaikkea lasten ja nuorten neuropsykiatrian poliklinikalla.

Tarinaa seurataan sen päähenkilön Ronin (13) kautta. Roni on verkko- ja peliriippuvainen varhaisteini-ikäinen poika, joka vaihtaa yksilöterapiasta ryhmähoitoon. Roni ottaa osaa lasten elämäntapaleirille, jossa arjesta vieraantuneet nuoret lapset oppivat elämän alkeita. Leirillä Roni ystävystyy vuotta vanhempaan Annaan (14). Annan ja Ronin välille kehittyy kahden paikkaansa etsivän nuoren ystävyyssuhde, josta muotoutuu läheinen kuin ensirakkaus.

Joonas Rutanen työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Alexandra Salmela

Sasa

Kirjailija, teatteridramaturgi, kääntäjä
Romaanin Antisankari viimeistely ja editointi

Antisankari kertoo pelkureista, välinpitämättömistä ailahtelijoista sekä turhautuneista pikku nilkeistä, jotka loisteliaan Koro Novon huumaavassa yössä törmäävät toisiinsa sekä 20-vuoden takaisen ympäristökatastrofin likaisiin jälkiin. Tuolloin Koron luontososialistisen naapurimaa Utopian syntykivuissa moni katosi. Pääkertojan identiteetin, historian sekä motivaatioiden hidas paljastuminen on kirjan kantava juoni.

Ilmastonmuutos, sivilisaation mureneminen, sodat eivät uhkaa meitä – me elämme jo nyt dystopiaa. Mitä mahtaa pieni joukko (toisin) ajattelevia yksilöitä miljardeja sokeita vastaan? Voidaanko niitä, rotkon reunalle tyytyväisinä marssivia sopuleita, pakottaa selviytymistaisteluun vai onko ihmisen itsemääräämisoikeus sittenkin koskematon? Meteoraa huolestuttaa, miten käy puille, kuollut ja ylösnoussut Suunnanantaja pohtii, onko millään mitään merkitystä, ollaanhan vain pieni piste avaruudessa.

Romaanin tekniikka vaihtelee lineaarisesta kerrontatavasta ja päiväkirjamerkinnöistä aina runomuotoon ja tekstikollaasiin asti. Teos on hyvin graafinen, se leikittelee erilaisilla kirjoitusasuilla, joiden muoto on tiiviisti sidoksissa sisältöön. Haluan tutkia, kuinka kirjoitusmuoto pystyy korvaamaan/vahvistamaan tilanteen tai mielentilan suoraa kuvausta (esim. ”hän luki hajamielisesti” -> hänen lukemansa tekstin koko häilyy, teksti katoaa, tietty rivi toistuu jne. niin kuin katse harhailee).

Kuva: Pia Bartsch

Alexandra Salmela työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Philippa Hambly & Samantha Jayne Williams

HAMBLY_WILLIAMS_SAARI_IMAGE 2

Esitystaiteilijat
Masking the contemporary female

Acheulin teatteri on teatteritaiteilija (fyysinen teatteri) Philippa Hamblyn ja taidekirjoittaja ja teatterintekijä Samantha Jayne Williamisin yhteistyö. Acheulin käsikirves on varhaisin tunnettu ihmisen käyttämä työkalu. Acheulin teatteri on työkalu, jonka avulla voidaan pureutua todellisuuteen ja kaivaa sen avulla piilossa olevia osia. Leikillisten kokeilujen kautta teemme teosta, joka vastaa tämänhetkiseen kokemukseen.

Saaren kartanossa tutkimme ja kehitämme esitystä, jossa kolme naista esittävät tarinoita Kalevalasta, Suomen kansalliseepoksesta. Kaksi naista, Amanda Knox and Delara Derabi, ovat tuomittuja murhaajia 2000-luvulta, ja kolmas nainen on keskiaikainen mystikko pyhä Birgitta, joka väitti olevansa jumalan kanava maailmaan.

Projekti on alkemistinen yritys keittää kokoon kulttuurisia ja historiallisia magian ja myytin, sosiaalisen sukupuolen ja väkivallan poikittaisvirtauksia nykyisen naisaineksen esilletuomiseksi.

Työskentelemme teatterin apuvälineen naamion avulla, jonka avulla riisutaan persoonallisuus ja kulttuurinen erityisyys. Perinteisesti naamiot ovat miehisiä. Naishahmot esiintyvät naamiotta. Naamioita käyttämällä ja hahmojen esittäessä muita henkilöhahmoja, me keskitymme siihen mikä on pelkistymätöntä naisvoimassa ja sen representaatioissa.

Olennaista residenssillemme tulee olemaan performanssiharjoitusten, todellisuuden ja fiktion kehittäminen, työskentely luovien kielien – kirjoittamisen, teatterin ja visuaalisen taiteiden –kautta, ja niiden takaa nousevat muodot.

Philippa Hambly & Samantha Jayne Williams työskentelivät Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2015.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa