Residenssivieraat 2011

Mikael Brygger

Mikael Brygger Photo: Leena Lahti

Runoilija
Teoksen ”These on the Body Politic (Ariadne’s Threads)” työstäminen ja viimeistely

”Olen helsinkiläinen runoilija ja runouslehti Tuli&Savun päätoimittaja. Saaren kartanossa työstän omaa osuuttani runon ja nykytaiteen keinoja yhdistävästä Ariadnen langat -teoksesta. Se on interaktiivinen installaatio, jonka hahmo muodostuu kahdeksastakymmenestäyhdestä kulunohjauspylväästä, sellaisista, joihin voi törmätä lentokentillä, lippuluukuilla ja odotussaleissa. Kulunohjaustolpat asettuvat neliömuodostelmaan (9×9): Niiden väliin vedettävistä nauhoista syntyy julkisen tilan kontrollia tutkiva kulunohjauslabyrintti. Kaikki kahdeksankymmentäyksi nauhaa ovat yhtä pitkiä, ”lankojen” molemmille puolille kirjoitetaan suomen- ja englanninkielisiä runoja, joiden pituus on tarkkaan rajattu: noin neljäkymmentä merkkiä. Työryhmän muut jäsenet ovat Henriikka Tavi, jonka kanssa toteutamme teoksen tekstiosan, sekä kuvataideryhmä IC-98. Labyrintti ilman ariadnea on vain labyrintti: Teoksen konemaiseen rakenteeseen haemme kontrastia kirjoittamalla luontolyriikkaa. Siihen tarkoitukseen Saaren valkoinen ja vihreä maailma on mitä hedelmällisin.”

Mikael Brygger työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Henna-Riikka Halonen

Henna-Riikka Halonen Kuva: Katriina Lamberg

Taiteen maisteri
Uuden videoteoksen taustatyö ja käsikirjoittaminen sekä tohtorin väitöskirjaan liittyvän tutkimuksen tekeminen

”Olen lähtöisin Kemistä Pohjois-Suomesta ja asunut ulkomailla Irlannissa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa vuodesta 2000 lähtien. Suoritin BA-kuvataiteilijan tutkinnon Limerick School of Art and Designissa Irlannissa vuonna 2002 ja taiteen maisterin tutkinnon Goldsmiths Collegessa, Lontoossa vuonna 2006. Teen parhaillaan Taiteen tohtorin tutkintoa Pohjois-Englannissa, Middlesbroughin yliopiston kuvataiteen laitoksella, jossa myös opetan. Saaren kartanossa tulen pääasiassa työstämään samaista tohtorin tutkimustani, joka käsittelee taiteen vaikutusta yhteisöjen tulevaisuuteen. Käytän teosteni materiaalina ihmisten suhdetta heidän ympäristöönsä ja haluan laajentaa tutkimukseni suomalaiseen luontoon, yhteiskuntaan ja taiteeseen. Tulen myös työskentelemään uuden videoteoksen käsikirjoituksen ja suunnittelun parissa, teos tullaan myöhemmin kuvaamaan Suomessa. Haen Saaren kartanosta myös keskittymiseen tarvittavaa rauhaa ja luonnon läheisyyttä.” http://www.hennahalonen.com/ Työn tuloksia: Henna-Riikan Saaren residenssissä kuvaama teos löytyy täältä.

Henna-Riikka Halonen työskenteli Saaren kartanolla tammikuusta maaliskuuhun vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Arja Hamari

Arja Hamari Kuva: Katriina Lamberg

Tutkija
Tieteellinen työskentely

”Olen kotoisin Simosta, josta kielitieteen opinnot veivät minut Turkuun 1990-luvulla. Opiskelin Turun yliopistossa, ja työskentelinkin siellä pitkään suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen assistenttina. Vuonna 2008 väittelin samaisessa oppiaineessa mordvalaiskielten monimuotoiseen negaatioon liittyvistä kysymyksistä. Väittelyn jälkeen työskentelin kaksi vuotta yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisessa kielentutkimuksessa, ja Helsinkiin näytän nyt kotiutuneenkin. Vuoden 2011 ajan työskentelen kokopäiväisesti tutkimuksen parissa Koneen Säätiön apurahan turvin, ja uudenlaiseen elämisen rytmiin sopeutumiselle Saaren kartano tarjoaa hienot puitteet. Tutkimusaiheenani on nyt suomalais-ugrilaisten kielten abessiivisija (ja siinä ohessa karitiivijohdin), jonka käyttöä tarkastelen kielikunnan eri haarojen kielissä. Kyseessä on yhteiseen kantakieleen palautuva ikivanha kieliopillinen elementti, joka sekä vanhastaan että joissakin nykykielissä näyttää asettuvan jonnekin sijapäätteen ja johtimen välimaastoon. Tutkimukseni pohjalta haluaisin pystyä määrittelemään tätä elementtiä sekä kielihistorian että nykykielten kannalta. Tavoitteenani on myös tarkastella sijaa laajemmasta ”maailman kielten” näkökulmasta eli suhteuttaa sitä muiden kielikuntien vastaavien ainesten käyttöön ja kehitykseen.”

Arja Hamari työskenteli Saaren kartanolla tammikuusta maaliskuuhun vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Aki Ito

Aki Ito

Säveltäjä
Sävellyksen valmistaminen klarinetille ja sellolle

Japanilainen säveltäjä Aki Ito on valmistunut Pariisin konservatoriosta, jossa hän sävellyksen lisäksi opiskeli musiikin analyysiä, orkestrointia ja akustiikkaa sekä uusien teknologioiden soveltamista sävellystyöhön. Itolle on myönnetty stipendejä useilta eri tahoilta, muun muassa Meyerin säätiöltä sekä Fonds de Tarrazilta. Ito on työskennellyt Ensemble Intercontemporain, Multilatérale ensemblen ja espanjalaisen Smash Ensemblen muusikoiden kanssa. Aki Ito on myös työskennellyt koreografi Richard Siegalin kanssa monitaiteellisessa projektissa If/Then, jonka inspiraation lähteinä toimivat monet erilaiset musiikkityylit, nykytaide ja tanssi. Ito on myös vuoden 2006 Métamorphoses-kilpailun finalisti, vuoden 2010 Casa de Velázquesin stipendiaatti sekä vuoden 2011 Hors les Murs Culturesfrancen voittaja. Saaren kartanossa Ito keskittyy muodon ja soinnin tutkimiseen perustuvan teoksen säveltämiseen yhteistyössä Mikko Raasakkaan ja Markus Hohtin kanssa. http://www.babelscores.com/akiito

Aki Ito työskenteli Saaren kartanolla tammikuusta maaliskuuhun vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Elisa Matikainen

Elisa Matikainen

Taiteen maisteri
Piirustussarjan ja tekstin työstäminen ujoutta pohtivaa taiteilijakirjaa varten

Päädyin kuvataiteilijaksi keramiikan opintojen kautta. Opiskelin ensin Kuopion muotoiluakatemiassa, josta valmistuttuani muutin Helsinkiin ja aloitin kuvataideopinnot Taidekoulu Maassa Suomenlinnassa, ja jatkoin taiteen maisteriksi Taideteollisessa korkeakoulussa. Usean vuoden ajan työskentelyni on keskittynyt enimmäkseen piirtämiseen; se on minulle läheisin – ja mutkattomin – tapa tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä. Löydän useimmiten aineksia kuvan tekemiseen luonnosta (veden eri olomuodot kiinnostavat, sade, sumu, lumi, jää), jotka sitten piirtämisprosessissa muokkautuvat omaksi mielensisäiseksi maailmakseen, olemassaolon kokemuksen tulkeiksi. Piirustukseni liikuskelevat yleensä mustavalkoharmaan hiljaisessa, ja jollain tavalla ajattomassa maailmassa, jättäen värit ja metelin kuvien taakse. Olen innostunut jatkamaan työskentelyä erityisesti läpikuultavien, ohuiden paperien kanssa, sekä kokeilemaan piirtämistä ”kolmiulotteisemmin”, tilaa vallaten. Enkä minä ole kokonaan värejäkään hylännyt. Saaren kartanossa saan rauhassa syventyä ujoutta pohtivan taiteilijakirjan tekemiseen. Työstän kirjan tekstiä sekä sen lomassa kulkevaa kuvatarinaa.

Elisa Matikainen työskenteli Saaren kartanolla tammikuusta maaliskuuhun vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Thomas Monckton

Thomas Monckton

Sirkustaiteilija
Sooloteoksen valmistaminen

Uusiseelantilainen Thom varttui Patean pikkukaupungissa yhdessä neljän isoveljen kanssa. Klovniksi ryhtyminen on ollut Thomin haaveissa jo lapsuudesta saakka. Thom on opiskellut kaksi vuotta Uuden-Seelannin CircoArts sirkuskoulussa ja toiset kaksi Pariisissa Jacques Lecoqin fyysisen teatterin koulussa. Thom valmistui vuonna 2007, jonka jälkeen hän on vieraillut usein Suomessa esiintyen muun muassa tanssiteatteri Hurjaruuthin kanssa, esittävän taiteen Sanaton-festivaaleilla sekä nykysirkuksen Circo-festivaaleilla. Thomas on myös perustanut yhdessä Jacques Lecoqin koulusta valmistuneiden kollegoidensa Jenni Kallon ja Sampo Kurpan kanssa helsinkiläistä fyysisen teatterin kollektiivia, Kallo Collectivea, joka palasi juuri Suomeen esiinnyttyään Uudessa-Seelannissa. Saaren kartanon residenssissä Thom työskentelee fyysisen sooloesityksen parissa, joka yhdistelee sirkustaidetta ja tanssia. Teos on tarkoitus esittää Suomen lisäksi New Yorkissa, Montrealissa sekä Uudessa-Seelannissa. Työn tuloksia: Moncktonin Saaren kartanossa työstämä sooloteos Moving Stationery sai ensi-iltansa Tanssiteatteri Hurjaruuthissa Helsingissä 7.9.2011.

Thomas Monckton työskenteli Saaren kartanolla tammikuusta maaliskuuhun vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sari Poijärvi

Sari Poijarvi

Valokuvataiteilija, TaM
Näyttelyn ”Miljööhenkilökuvia 80-luvulta” ja kirjan ”Kasari, 80-luku” -historiikin viimeistelytyöt

”Kasari eli 80-luku – teen kaleidoskooppimaista, visuaalista, henkilökohtaista historiikkia näyttelyksi ja kirjaksi 1980-luvusta. Installaatiohenkinen näyttelykokonaisuus muodostuu monesta: lehdille ja museoille toimeksiantona kuvatuista 80-luvun julkkiksista, lehtikuvaajana ottamistani kuvista, kuten esimerkiksi Georg Bush vanhemmasta kauppatorilla, mukana on aloittelevan valokuvataiteilijan valokuviani, opiskeluprojekteista kuvia esimerkiksi Jouko Turkan hurjan Puotilaa hengiltä -produktion kuvia teatterikuvausjaksolta, videokuvausta opettelin bändivideon kuvauksen avulla Tavaramarkkinat-yhtyeestä. Osa materiaalista on lehtileikkeitä valokuvan ympäriltä, sillä juuri 80-luvulla valokuvataide kävi taistelunsa päästäkseen irti paaria-asemastaan matkallaan taiteen kentälle muiden taidemuotojen rinnalle. Vuosikymmen oli myös alku naiskuvaajien esiinmarssille, jonka yksi pioneeri olin. Kasari-kirja puolestaan kertoo minun valokuvin ja Kjell Westön tarinoin tästä ylenkatsotusta vuosikymmenestä. Kysyin Westötä mukaan projektiini monesta syystä, tässä niistä muutama; ensinnäkin pidän tavattomasti hänen tavastaan kirjoittaa, toiseksi Westö on elänyt itsekin aikuisen nuoruutensa 80-luvulla ja Helsingissä, kolmanneksi kannatamme molemmat Argentiinaa jalkapallossa. Suureksi onnekseni hän suostui ja lähti mukaan kirjan tekoon. Westön sanoin: 1980-luvusta on muodostunut neonvärinen ahneutta painottava klisee. Kuitenkin 80-luku oli valtaisa murrosten vuosikymmen. Kaari 80-luvun alkuvuosien punk-henkisestä 70-lukuun nojaavasta nuorisokulttuurista 80-luvun lopun Berliinin muurin murtumiseen on huikaiseva. Kasari ilmestyy Otavan julkaisemana syksyllä 2011. Residenssijakson aikana valitsen näyttelyyn tulevat kuvat, kirjoitan oman osuuteni kirjan teksteistä ja hion mailien välityksellä graafikko Pekka Niemen kanssa kirjan ulkoasua. Yhdistämme luovat voimamme myös näyttelyarkkitehti Pia Ilosen kanssa näyttelytilan muuntamiseksi kasariksi. Kasari-näyttely avautuu Helsingissä Virka-galleriassa 13.4.2011 ja jatkuu toukokuun 22. päivään saakka. Syksyllä se nähdään Kotkan valokuvakeskuksessa, toivottavasti vielä muuallakin. Taiteilijakuvani on kuvannut Hans von Schantz.”

Sari Poijärvi työskenteli Saaren kartanolla tammikuusta maaliskuuhun vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Eira Stenberg

Eira Stenberg

Kirjailija
Romaanin saattaminen valmiiksi. Keskeisiä teemoja ihmisen luontosuhde ja metsään ja henkiin liittyvät myytit

Olen helsinkiläinen kirjailija ja runoilija, mutta lapsuuteni keskeisen osan vietin suurten metsien äärellä hämäläisessä ja varsinaissuomalaisessa maisemassa. Kirjoitan Saaren kartanossa romaania, jossa käsittelen erityisesti ihmisen luontosuhdetta ja siitä nousevia myyttejä, sekä ihmistä kulttuuria ja taidetta luovana olentona. Yksilön suhde itseensä biologisena ja henkisenä olentona, yritys selittää syntymän, kasvun ja kuoleman mysteeriä ovat romaanini teemoja, joiden käsittelemiseen Saaren vuosisatoja vanha luonto ja kulttuurimaisema tarjoavat inspiroivan ympäristön. Kaupunki jättää luontosuhteen kokemisen ja pohtimisen varsin abstraktille tasolle, ja romaania ja runoa kirjoittaessa emotionaalinen ulottuvuus on tärkeä. Koen Saaren kartanon ihanteelliseksi paikaksi työprojektilleni. Sitä täydentävät residenssin kansainvälinen taiteilijajoukko ja yhteiset kiintoisat keskustelutuokiomme.

Eira Stenberg työskenteli Saaren kartanolla tammikuusta maaliskuuhun vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Minna Heikinaho

Minna Heikinaho

Kuvataiteilija, taiteentutkija
Taiteellinen tutkimus

”Taiteellinen tutkimukseni ja työtapani liittyy yhteisötaiteen tutkimuksen traditioon. Olen kiinnostunut miten ruumiillinen läsnäolo muuttaa vuorovaikutustilannetta. Tarkastelen taideteostestieni avulla ihmisen paikan ja aseman merkityssuhdemuutoksia globaalissa kaupunkitilassa. Minulla on ilo vierailla Saaressa toistamiseen, olen hyvin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta keskittyä taiteelliseen tutkimukseeni. Taiteellisen tutkimukseni produktiosa koostuu kolmen näyttelyn ja kolmen esityksen sarjoista, kutsun näitä kokonaisuuksia nimillä: triptyykki ja trilogia. Triptyykki viittaa kuvataiteen ja trilogia esittävän taiteen viitekehyksiin. Kolmen erillisen näyttelyn sarjat (Saa sanoa, Sanonko? Saatan sanoa) ja Ruumiillisia harjoitteita, kohtaamisia kaupunkitilassa muodostavat vastakohtaparin intiimimmän galleriatilan ja toiminnallisen, julkisen kaupunkitilan välillä. Kysyn miten ruumiillinen läsnäolo voi asettua materiaalisen asemaan, osaksi taideteosta – ja mitä muutoksessa tapahtuu kuvalle. Kirjoitan täällä Saaressa ollessani kaksi taiteellisen tutkimukseni teoreettiseen osaan liittyvää esseekokonaisuutta, jotka käsittelevät tapahtumamuutosta elävän(ruumiillisen) ja esittävän (ei – elävän) tilanteen (kuvan) välillä.”

Minna Heikinaho työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Esa Hirvonen

Runoilija
Runokokoelman viimeistely

Esa Hirvonen (s. 1969) on Turussa asuva runoilija ja kokki. Hän on julkaissut kokoelmat Harlem ja Takana kapakan akat Suomessa sekä yhteiskokoelman Punchdrunk Jo Colleyn kanssa Englannissa. Hän toimii lisäksi Runoviikko Varsinais-Suomessa -tapahtumaa ja runoklubeja tuottavan Runoviikko ry:n puheenjohtajana ja Lounais-Suomen kirjailijoiden hallituksessa. Saaren kartanossa Hirvonen kirjoittaa syksyllä ilmestyvää seuraavaa runokokoelmaansa. Tavoitteena on 10–15 tekstin toimittaminen julkaisukuntoon, 5–10 uuden runon luominen ja kokoelman nimen keksiminen. Lisäksi työn alla on englanninkielinen runo kuvanveistäjä Anish Kapoorin Middlesbroughissa sijaitsevaan Temenos-veistokseen liittyvään antologiaan. Työn tuloksia: Esa Hirvosen residenssissä viimeistelemä kolmas runokokoelma Uralin nälkä julkaistiin Turun taiteiden yössä elokuussa 2011.

Esa Hirvonen työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Teemu Kaskinen

Teemu Kaskinen

Kirjailija
Kaunokirjallinen työskentely

”Kirjoitan kartanolla elokuvakäsikirjoitusta nimeltä Kaksikymmentä hetkeä ennen kuolemaa. Käsikirjoitus kuvaa kaukopartioryhmän astettaista matkaa helvettiin. Päähenkilö, luutnantti Aulanko, joutuu suurten kysymysten eteen saatellessaan saksalaisten kansantieteilijöiden ryhmää linjojen taakse, vihollisen selustaan. Missä kulkee velvollisuuden ja vastuunpakoilun välinen raja? Tai rakkauden ja itsekkyyden? Ovatko lopulliset päätökset peruttavissa? Voiko aseveljeyden purkaa yksipuolisesti? Entä pelkän veljeyden? Tähän astisen elämäni aikana olen kirjoittanut romaaneja ja näytelmiä. Saaren kartanolta toivon löytäväni muun muassa suuria puita ja pitkiä iltoja.”

Teemu Kaskinen työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Riikka Pelo

Riikka Pelo

Kirjailija
Romaanikäsikirjoituksen viimeistely

”Olen helsinkiläinen kirjailija ja elokuvataiteen tutkija. Esikoisromaanini Taivaankantaja ilmestyi vuonna 2006 Teoksen kustantamana ja se oli mm. Runeberg-palkintoehdokkaana. Työskentelen myös useiden elokuvakäsikirjoituksien sekä elokuvakäsikirjoittamiseen liittyvän taiteellispainotteisen väitöskirjan parissa Taideteollisen korkeakoulun Elokuva- ja lavastustaiteen osastolla. Valmistuin taiteen maisteriksi vuonna 2004 Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriosta painotusalanani kerronta ja käsikirjoittaminen uusissa medioissa. Sitä ennen opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä sekä toimin kaunokirjallisuuden kustannustoimittajana. Kerronnan lajeista proosa on minun maaperäni, koska se on lähimpänä hengitykseni rytmiä. Viimeistelen Saaren kartanossa toista romaaniani. Teos liittyy venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin elämänvaiheisiin. Romaanini henkilöiden kautta tarkastelen kysymyksiä rakastamisen kyvystä ja sen rajoista ja erityisesti sitä, mikä tätä perhettä pitää yhdessä ja mistä heidän välisensä rakkaus ja onni tai mahdottomuus näiden asioiden kokemiseen muodostuu. Residenssijaksolla kirjoitin varsinkin neuvostoinformanttina toimineen tyttären, eli Aljan, tarinaa vuoden 1939 elokuisessa ja helteisessä Moskovassa ja seurasin samalla miten talvi vaihtui kartanon maisemissa kevääksi. Melkein koko toukokuun vakoilin itsekin, nimittäin työhuoneeni ikkunan alla lähes hievahtamatta pesinyttä sinisorsaemoa. Jakson päättyessä romaani osoitti loppunsa, paljasti nimensä ja emokin sai juoksutettua pesueensa lammelle.”

Riikka Pelo työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Gabi Schaffner

Gabi Schaffner

Äänitaiteilija

Ääniteoksen valmistaminen

”Työskentelen kiertävänä taiteilijana. Ilmaisumuotonani toimivat valokuvat, kirjoitukset sekä ääni (kentällä tehdyt nauhoitukset). Tämä materiaali muotoutuu usein käsintehdyiksi kirjoiksi, valokuvainstallaatioiksi ja CD- tai vinyylilevyille tallennetuksi äänitaiteeksi. Joskus se taas esitetään luennoksi naamioituneena performanssina. Sisällöt käsittävät teemoja, jotka vaihtelevat itse tehdystä arkkitehtuurista ja yksityisten huoneitten järjestyksestä ja epäjärjestyksestä aina kenttämusiikin opiskeluun ja kuvitteellisiin maisemakonsepteihin. Töissäni pyrin edistämään viestintää, epähierarkkisia näkökulmia sekä jakamista. Tästä johtuen pidänkin eri medioiden ja identiteetin kokeellisen muutoksen yhdistymisestä erilaisiin kulttuureihin. Näissä puitteissa kentällä tehtyjä ääninauhoituksia tarkastellaan kulttuurisina käsitteinä, aivan kuten dokumentaarista valokuvaa voidaan tarkastella visuaalisesti koodattuna kulttuurisena viestinä.”

Gabi Schaffner työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jyrki Siukonen

Jyrki Siukonen

Kuvataiteen tohtori, kuvataiteilija
Työkalujen filosofiaa ja kuvanveistoa käsittelevän kirjan kirjoittaminen

”Olen tamperelainen kuvataiteilija ja tutkija. Teokseni ovat pääasiassa veistoksia ja installaatioita. Tällä hetkellä vasta haudon syksyn 2012 yksityisnäyttelyä. Kirjoissani taas olen käsitellyt niinkin erilaisia aiheita kuin 1700-luvun oppihistoriaa, lentämisen haavetta ja lappilaista taiteilijaa Kalervo Palsaa. Lisäksi olen suomentanut Leibnizia, Swedenborgia ja Tanizakia. Residenssissä keskityn kirjoittamiseen. Työn alla on kaksi käsikirjoitusta, jotka molemmat liittyvät kuvanveistoon. Ensimmäisessä käsittelen ”työkalujen filosofiaa”, toisin sanoen kysymystä siitä, miten tekijä ajattelee kun hän työskentelee työkalujen kanssa. Ollaan tietty verbaalisen ulkopuolella, käsien ja kehon tiedossa, kenties hiljaisessa tiedossa. Tarkoitukseni on siitä huolimatta kirjoittaa asiasta jotakin. Lähtökohtia olen kaivanut Wittgensteinin, Heideggerin ja Lévi-Straussin pohdinnoista. Toinen tekstini on kokoelma artikkeleita enimmäkseen suurikokoisista veistoksista. Tulkitsen kollegojen töitä taiteilijan vapaudella ja kirjoitan esseemäisesti taidehistorian tuolla puolen. Lähtökohtia ovat samankaltaisuus, mittakaava ja julkinen tila.”

Jyrki Siukonen työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Shuji Yamamoto

Shuji Yamamoto

Kuvataiteilija, puutarhuri
Suomalaisen metsän inspiroiman taideteoksen toteuttaminen

”Viisikymmentä vuotta sitten ihmiset ja metsä liittyivät tiiviisti toisiinsa Satoyamassa, Japanissa. Ihminen oli osa luontoa ja siten suuressa osassa ekosysteemin muodostumisessa. Satoyama kuitenkin muuttui, kun ihmiset korvasivat metsästä saatavat energianlähteet kemiallisilla valmisteilla. Satoyaman metsä autioitui, ekologinen sukkessio kiihtyi ja aluskasvillisuuden moninaisuus muuttui. Tämä vaikutti puolestaan ravintoketjuun aina mikrobeja, hyönteisiä ja suurta siipikarjaa myöten ja siten myös vahingoitti luonnon moninaisuutta. Mikä on metsän osuus luonnon suurenmoisessa historiassa? Minkälaista on luonnon kiertokulku metsissä? Näihin kysymyksiin yritän etsiä vastausta sekä tieteellisen tutkimuksen että oman mielikuvitukseni avulla. Residenssiaikanani Saaressa tarkkailen kasveja ja puita sellaisessa metsässä, jota ihminen on muokannut. Tällä tavalla tulen myös näkemään, kuinka ihmiset suhtautuvat metsään. Tämän jälkeen haluan luoda pienen metsän taimista.

Shuji Yamamoto työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Outi Yli-Viikari

Outi Yli-Viikari

Tanssi- ja kuvataiteilija
Tanssivideoteoksen valmistaminen

”Nimeni on Outi Yli-Viikari ja kotipaikkakuntani on Tampere. Toimin freelance nykytanssijana, koreografina ja kuvataiteilijana. Saaren kartanossa työskentelen sekä vanhempien elokuvallisten hankkeiden parissa, että työstän uutta liikemateriaalia.”

Outi Yli-Viikari työskenteli Saaren kartanolla huhti- ja toukokuussa vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kuvataideakatemian mestarikurssi

Kuvataideakatemian mestarikurssi 2011

Kuvataideakatemian opiskelijoiden kehittymisen ja kansainvälistymisen tukeminen kansainvälisesti arvostetun huipputaiteilijan johdolla vietetyn intensiivisen opiskeluperiodin kautta

Mestarikurssi-hanke on Kuvataideakatemian Ystävät ry:n piirissä virinnyt hanke, jolla pyritään tukemaan Kuvataideakatemian toimintaa järjestämällä valikoidulle opiskelijajoukolle mahdollisuus intensiiviseen opiskeluperiodiin kansainvälisesti arvostetun huipputaiteilijan johdolla. Kesäkuussa 2011 Saaren kartanossa järjestetty mestarikurssi oli ensimmäinen laatuaan. Kurssille osallistuivat Kuvataideakatemian opiskelijat Ulla Leppävuori, Janne Nabb, Laura Paavilainen, Tiina Raitanen, Maria Teeri ja Salla Vapaavuori. Kurssin ohjaajana toimi Singaporessa syntynyt, nykyään Australiaan asettunut kansainvälisesti merkittävä naistaiteilija Simryn Gill (s. 1959).

Kuvataideakatemian mestarikurssi oli Saaren kartanolla kesällä 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Nordic Choreographic Collaboration (NordiCC)

NordiCC

Pohjoismaisen neljän koreografin ja neljän tanssijan nykytanssiteoksen valmistaminen

Löytyykö kolmen erilaisen pohjoismaan, Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisen tanssin liikekielestä eroja? Minkälainen merkitys pohjoismaisella kulttuurilla, käyttäytymisellä ja luonteenlaadulla on liikekielen syntyyn? Löytyykö yhteisestä pohjoismaisesta liikekaavasta puhtautta? Näitä kysymyksiä koreografikollektiivi Nordic Choreographic Collaboration ― NordiCC ― tutkii. NordiCC – koreografikollektiiviin kuuluvat suomalaiset Arja Tiili ja Satu Tuomisto, norjalainen Vilde Sparre ja ruotsalainen Åsa N. Åström. Koreografit ovat valinneet projektiin omat tanssijansa, joita ovat Olle Söderström ja Helena Lundqvist Ruotsista, Elena Ruuskanen Suomesta sekä Kari Skotnes-Vikjord Norjasta. NordiCC-kollektiivi tutkiskelee työprosessissaan tanssin eroavaisuuksia, mutta tekee sen työmenetelmällä joka sekä yhdistää eroavaisuuksia että innostaa yhteistyöhön samalla kyseenalaistaen yksilöllisen omaperäisyyden. Tavoitteena on aikaansaada esitys, joka kantaesitetään syksyllä 2012. Työprosessi pitää sisällään residenssijaksoja eri puolilla Suomea, Norjaa ja Ruotsia. Näiden residenssijaksojen tarkoituksena on inspiroida koreografista luomistyötä, joka saa vaikutteensa erilaisista pohjoismaisista ympäristöistä.

Nordic Choreographic Collaboration (NordiCC) työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Minä ja kuvani -työryhmä

Minä ja kuvani

Uuden nykytanssiteoksen luominen

Minä ja kuvani -työryhmän muodostavat helsinkiläinen koreografi Arja Raatikainen ja oululainen tanssija Maria Littow, jotka valmistavat yhdessä poikkitaiteellista teosta, jossa liike kohtaa valo- ja videokuvan. Mikä eläin olisin, jos olisin? Tämän kysymyksen koreografi syötti tanssijalle ja yhteinen työprosessi käynnistyi viime talvena. Raatikaista kiehtoo ihmisen kerroksellisuus ja metamorfoosi eri hahmojen välillä. Koreografi kutsui tanssijan muuntumisleikkiin. Nykytanssiteos Minä ja kuvani haastaa tanssijan paikoin karusellimaiseenkin menoon minän kuviensa kanssa. Tutut ja turvalliset reitit itseen vaihtuvat tuntemattomiin, ehkä pelottaviinkin sivupolkuihin, joissa mielen syvät kerrokset etsivät kosketusta myös pintaan ja keveyteen. Tanssijan liike yhtyy näyttämöllä liikkuvaan kuvaan tuottaen myös visuaalisesti vaihtuvaa mielenmaisemaa syventäen näin monikerroksista matkaa. Raatikaisen ja Littowin lisäksi työryhmään kuuluvat helsinkiläiset valosuunnittelija Saija Nojonen ja äänisuunnittelija Aake Otsala sekä oululainen pukusuunnittelija Marianne Sotti. Valokuvaajana toimii oululainen Pirjo Lempeä. Teoksen tuotantotahoja ovat Oulun seudulta Flow productions, JoJo – Oulun Tanssin Keskus ja Kiiminkijoen opisto sekä helsinkiläinen Arja Raatikainen & Co. Saaren kartanon residenssi mahdollistaa tiiviin työskentelyn ja ajatusten yhteisen hiomisen. Teoksen kokonaishahmon tutkimiseen osallistuu myös valosuunnittelija Saija Nojonen. Minä ja kuvani -teoksen ensiesitykset ovat Haukiputaan Teatterikuopalla 11.11.– 12.11.2011. Toinen esitysperiodi on Oulussa Valvesalissa 8.12.–9.12.

Minä ja kuvani -työryhmä työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Saksanpähkinät

Saksanpähkinät

Kääntäjäryhmä
Ateljeekritiikkikeskustelu tekeillä olevista käännöksistä suomeen ja saksaan

”Saksanpähkinät-ryhmään kuuluvat suomentajat Oili Suominen, Jukka-Pekka Pajunen, Tarja Roinila, Pirkko Roinila, Ilona Nykyri, Marja Kyrö ja kustannustoimittajat Alice Martin ja Leenastiina Kakko. Mukana on myös suomesta saksaan kääntävä Elina Kritzokat, joka puhuu lähes täydellista suomea ja tuo näin oman näkemyksensä keskusteluihimme. Ryhmän jäsenistä Elina Kritzokat ja Pirkko Roinila asuvat Saksassa. Mukana on myös kaksi kustannustoimittajaa, toinen kokenut ja toinen uransa alkupuolella. Lisäksi olemme kutsuneet kaksi vierailijaa, professori emerita Auli Hakulisen puhumaan dialogista ja professori Liisa Tiittulan kertomaan puhekielen käytöstä käännöksissä. Tarkoituksenamme on viikon ajan syventyä tutkimaan tekeillä olevia käännöksiämme, joihin jokainen ryhmän jäsen on tutustunut etukäteen. Ryhmässä on sekä kokeneita että uransa alussa olevia suomentajia, jotka tuntevat toisensa jo kohtalaisen hyvin, joten hedelmällinen keskustelu on mahdollista. Kokeneita kääntäjiä uhkaa urautuminen, aloittelija puolestaan kaipaa kokeneempaa tukea.” Saksanpähkinät-ryhmä käsitteli residenssissä muun muassa seuraavia käännöksiä: Josef Halsinger: Opernball, Ritteberger: Flüchtlingstheater, Günter Grass: Grimms Wörter, Riikka Pulkkinen: Totta.

Saksanpähkinät työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Circus Uusi Maailma

Circus Uusi Maailma

Sirkusyhdistys
Suomalais-saksalaisena taiteilijayhteistyönä toteutettavan ”Globally Wanted” -nykysirkusesityksen viimeinen harjoitusvaihe

Circus Uusi Maailma työstää Saaren kartanon residenssissä Globally Wanted -esitystä, jonka ensi-ilta on Jyväskylässä 3.10.2011. Esitystä valmistellaan kartanon konehallissa improvisaation keinoin. Yksi tärkeimmistä harjoittelun osa-alueista on fyysinen harjoittelu ja ryhmä keskittyykin erityisesti akrobatia-, tanssi- ja parkourkoreografioiden työstämiseen. Circus Uusi Maailma -ryhmään kuuluvat myös puvustaja ja rakentaja, jotka toteuttavat residenssissä sirkuksen puvustus- ja rekvisiittasuunnitelmia. Myös esityksen säveltäjä on paikalla testaamassa käytännössä, mikä musiikki sopii parhaiten mihinkin kohtaukseen. Globally Wanted -projektin harjoitteluun Saaren kartanossa osallistuivat ohjaaja-tuottaja Seija Hakkarainen, säveltäjä-muusikko Pekka Huttunen, puvustaja Sari Nyman, muusikko Petra Piiroinen sekä esiintyjät Lotta Roukala, Perttu Pihlaja, Mikko Kervinen, Noosa Pasanen, Sami Keinänen, Kaisa Pesonen ja Olli Moilanen. Työn tuloksia: Circus Uusi Maailman Saaren kartanossa työstämä esitys Globally Wanted sai ensi-iltansa 3.10.2011 Jyväskylän Huoneteatterissa.

Circus Uusi Maailma työskenteli Saaren kartanolla vuoden 2011 kesällä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Quo Vadis

Quo Vadis 2011

Teatteriryhmä ”BurningBurning”-esityksen valmistaminen

Teatteri Quo Vadis pystytti heinäkuussa jurttansa Saaren kartanon konehalliin nyt jo kolmatta kertaa tarkoituksenaan valmistaa syksyllä ensi-iltansa saavan BurningBurning-esitys. BurningBurning on uudenlainen, tiedettä ja eri taiteenaloja yhdistävä esitys, joka tutkii palamista niin kemiallis-fysikaalisena tapahtumana kuin elämisen ja tuntemisen metaforanakin. Esitys valmistetaan Quo Vadiksen jurttaan, joka on samanaikaisesti sekä teatteritila että lavastus: rakenteelliset ja visuaaliset ratkaisut liittyvät temaattiseen ytimeen – ollaan asian sisällä, tulivuoren sisässä, sydämen sisässä, suonistossa, jossa energia virtaa ja palaa. Esitys tulee olemaan Quo Vadiksen nomadiperinteelle uskollinen: se valmistetaan kiertäväksi, paikasta ja maasta toiseen liikkuvaksi kokonaisuudeksi. Myös teatterille keskeiset kansainvälisyys ja monikielisyys ovat esityksessä läsnä, kun näytelmäteksti valmistetaan alusta alkaen kaksikieliseksi. Esitystä työstetään kansainväliseksi Saaren kartanoon saapuvien madridilaisen Réplika Teatron edustajien kanssa. Kansainvälinen yhteistyö on poikinut kaksikielisen esityksen metodin, joka on osoittanut, että yhteispelillä voi syntyä korkeatasoisten esitysten lisäksi jotakin täysin uutta ja odottamatontakin. Lopputulos on enemmän kuin osiensa summa – esityskielten synnyttämän synergian kautta kielen musikaalisuus ja rytmiikka heijastuvat roolin tulkintaan. Tällä metodilla syntyy myös BurningBurning. Quo Vadis työskenteli Saaren kartanossa kesällä 2011 BurningBurnig-esityksen espanjankielisen esityksen parissa. Esitys sai ensi-iltansa 8.11.2012 Madridissa, Espanjassa. Quo Vadis pystytti jurttansa Círculo Bellas Artes -teatterin katolle. Työn tuloksia: Quo Vadiksen Burning Burnig -esitykset saivat Espanjan lehdistössäkin huomiota: http://www.elmundo.es/elmundo/2012/11/15/ocio/1352992888.html http://ccaa.elpais.com/ccaa/2012/11/15/madrid/1352966722_947019.html Quo Vadiksen Espanjan valloituksesta voi kuunnella myös YLE:n Radio 1:n ohjelmassa Kultakuume


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Speed of Darkness -työpaja

Speed of Darkness

Nuorille taiteilijoille suunnattu kuvataiteen työpaja Saaren kartanossa jonka tuloksena toteutetaan uusia tila- ja valoteoksia esittelevä museonäyttely Suomeen ja Viroon

SPEED OF DARKNESS -TYÖPAJAN KUVAUS JA TAVOITTEET

Työpajan teemana on valo. Valo on kuvataiteen keskeisimpiä elementtejä. Se ilmenee valööreinä maalauksissa ja piirroksessa sekä piirtää muodot ja materiaalit esiin veistoksissa. Valon tärkeyttä ei voi ohittaa myöskään video- ja valokuvataiteessa. Valo voi myös olla installaation materiaalina luonnonvalona tai keinovalona. Työpajan aikana työskennellään valon parissa monipuolisesti, kukin osallistuja yksilöllisellä tavallaan. Lopputuloksena on tila- ja valoteosten näyttely vuonna 2012 Aboa Vetus & Ars Nova -museossa ja Kumussa, Tallinnassa. Työpajan teokset tehdään museon tilat lähtökohtina, joten työpajan aikana tehdään tutustumiskäyntejä museoon.

Teoksen sisältö sekä työskentelytavat ja -välineet ovat taiteilijoiden vapaasti valittavissa. Työpajan ohjaaja, näyttelyn kuraattori: Jaakko Niemelä Koordinointi, apukuratointi: Silja Lehtonen, Pamela Andersson ja Eha Komissarov Pajamestari Sampo Parkkonen Työpajan osallistujat: Paula Lehtonen, Suomi Anna Hyrkkänen, Suomi Kate Krolle, Latvia Katrina Sauskina, Latvia Timo Toots, Viro Karel Koplimets, Viro

HANKKEEN AIKATAULU

2011 tammikuu
Kesäkouluun kutsuttavat taiteilijat on valittu

2011 toukokuu, 3 vrk
Tapaaminen Saaren kartanossa. Perehdytään kurssin teemaan, tutustutaan toisiin osanottajiin sekä tulevan näyttelyn tiloihin Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.

15.–28.8.2011
Intensiivinen työskentelyjakso Saaren kartanossa.

2011 syyskuu–2012 helmikuu
Taiteilijat työskentelevät tulevien teostensa parissa. Opettaja vierailee kerran jokaisen opiskelijan studiossa työskentelyjakson aikana. Yhteydenpitoa kuraattoreiden ja taiteilijoiden välillä.

2012 helmikuu, 7 vrk
Näyttelyn ripustus ja avajaiset.

2012, helmi–toukokuu
Näyttely Aboa Vetus & Ars Nova -museossa

2012, kesäkuu-
Näyttely Kumussa, Tallinnassa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

PAA Vol.at.ilit.y

Vol.at.ilit.y

”Vol.at.ilit.y” on tiedettä, taidetta ja teknologiaa yhdistävä tanssiteos, joka tutkii Itämeren biologisia prosesseja ja vettä

Vol.at.ilit.y – Tutkimusmatka Itämerellä on tanssiteos, jota sen taiteellinen työryhmä työstää Saaren kartanossa elokuussa kahden viikon ajan. Itämeren vettä eri olomuodoissaan käytetään teoksen liikekielen ytimenä, äänimaailman lähteenä, ja näyttämön media-installaatiossa. Koreografian liikekieli inspiroituu veden ja planktoneliöiden liikehdinnästä ja puvustus niiden estetiikasta. Näyttämön lavastuksessa käytetään jäätä, vettä ja höyryä – tanssijoiden fyysinen vuorovaikutus vaihtuvan lämpötilan ja veden eri olomuotojen kanssa antaa liikekielelle voimakkaita impulsseja, joita käytetään hyväksi koreografista kieltä kehitettäessä. Mikrofoneilla luotu reaaliaikainen äänimaailma vahvistaa vesielementtien luontaisia ominaisuuksia. Taiteellinen prosessi alkoi talvella 2010–2011 poikkitaiteellisella Tutkimusmatkalla Itämerellä, joka vei koreografi/ohjaajan Tomi Paasosen sekä dokumentaarielokuvatekijän ja videotaiteilijan Tiago Da Cruzin Seilin saarella sijaitsevaan Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokseen. Toinen tutkimusmatkaosuus tehtiin SYKE:n Merikeskuksen Aranda-aluksen tutkimusmatkalla Suomenlahdella ja Helsingin yliopiston Tvärminnen biologisella asemalla kesäkuussa 2011. Tutkimusmatka-jaksojen aikana taiteilijat tutustuivat tieteelliseen materiaaliin ja keräsivät taiteellista kuvamateriaalia Itämerestä, olivat yhteydessä meribiologeihin ja syvensivät näkemystään Itämeren erityisluonteesta. Vol.at.ilit.y:n ensi-ilta on 20.10.2011 Barker-teatterilla Turussa. Residenssissä työskentelevät koreografi Tomi Paasonen, tanssijat Linda Sointu, Rea-Liina Brunou ja Kimmo Alakunnas sekä äänisuunnittelija Kirill Lorech ja lavastaja Merja Markkula. Vol.at.ilit.y on viimeinen osa Capsula ry:n tuottamaa Tutkimusmatka Itämerellä -hanketta. http://www.capsulaexpeditions.com/en/expeditions/baltic/tomi_tiago/index.html Työn tuloksia: http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/269206/Veden+ja+jaan+keskella http://www.ts.fi/erikoissivut/turku2011/uutiset/268031/Itameri+imeytyy+tanssijasta+katsojaan

Työryhmä työskenteli Saaren kartanolla kesällä vuonna 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Andreanne Fournier

andreanne fournier

Taiteilija, kuvanveistäjä
Taiteellinen työskentely

Olen kuvanveistäjä Monteralista, Kanadasta. Minua kiinnostaa tutkia pohjoisen estetiikan mielikuvaa kuvanveiston kautta. Pohjoinen maisema, luonnon eläimet, rytmi ja ilmasto vaikuttavat pohjoisen asukkaisiin ja niistä tulee keskeisiä heidän havaintokyvylleen, kulttuuriselle identiteetille ja sille, mikä erottaa heidät muista yhteiskunnista. Se muokkaa heidän kokemuksiaan väreistä, luonnosta ja heidän tapaansa ilmaista niitä. Olen kiinnostunut siitä miten nämä tuntemukset ilmenevät taiteessa ja luovassa prosessissa. Mitkä ominaisuudet voivat tehdä kuvan, veistoksen tai esteettisen kokemuksen sellaiseksi, että se havainnoidaan ”pohjoisena”? Miltä näyttäisi ”pohjoinen taide”, joka on tietoinen moninaisten pohjoisten olemassaolosta. Taiteessani ja luovassa prosessissani pidän asuttamista ja valintaa jäädä pohjoisille alueille sitkeyden ilmaisuna; se sisältää valinnan kohdata vihamielinen ja raaka ilmasto, joka on kuitenkin kaunis ja joka lopulta muotoutuu siksi mikä määrittää meidät. Kylmässä ja talven tuntemuksissa voimme tunnistaa keitä olemme ja kanavoida voimamme, joka tulee ilmi päättäväisyydessä, selviytymisvietissä ja tahdonvoimassa, minkä se tarvitsee. Saaren kartanossa työstän projektia, jossa heijastan luonnon käsitteitä, kuolleen eläimen ruumiin materiaalisuutta ja talvihorroksen käsitettä. www.andreannefournier.com

Andreanne Fournier työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Riikka Maaria Bado

Riikka Bado

Käsikirjoittaja-ohjaaja (freelancer)
Rikkautta, köyhyyttä ja globaalia oikeudenmukaisuutta tutkivan näyttämöteoksen käsikirjoitustyön loppuunsaattaminen sekä ohjaustyön suunnittelu

Olen teatterintekijä. Teatteri on minulle maailman tutkimisen ja jäsentämisen väline. Tällä hetkellä kypsyttelen näyttämöteosta työnimellä Cotton Project. Se tutkii kysymyksiä rikkaudesta, köyhyydestä ja globaalista oikeudenmukaisuudesta puuvillan viljelijöiden ja puuvillatuotteiden kuluttajien kautta. Minä olen pumpulissa kasvanut tyttö. Koko elämäni ajan olen pukeutunut puuvillaan ja sitä löytyy myös kotini jokaisesta huoneesta. Makuuhuoneessa peitot, tyynyt ja lakanat. Keittiössä matot ja verhot. Olohuoneessa sohvanpäälliset ja pöytäliinat. Kylpyhuoneessa aamutakki, pyyhkeet, pumpulipallot ja -puikot. Mutta missä on kasvanut pumpuli? Cotton Project on lennättänyt minut Länsi-Afrikkaan. Keväällä 2010 vietin kaksi kuukautta Beninissä ja keväällä 2011 toisen mokoman Burkina Fasossa. Puuvilla on niin Beninille kuin Burkina Fasollekin ensisijainen vientitulojen lähde ja miljoonien ihmisten toimeentulo kietoutuu puuvillantuotannon ympärille. Molemmilla reissuilla vierailin puuvillanviljelijöiden luona ja pyysin heitä kertomaan minulle työstään ja elämästään. Kohtaamiset viljelijöiden kanssa veivät monien ennalta arvaamattomien asioiden äärelle. Sellaisten, joita on pumpulissa kasvaneena tyttönä vaikea ymmärtää. Valmistelin Saaren kartanon residenssissä puuvillan viljelijöistä ja puuvillatuotteiden kuluttajista kertovan dokumentaarisen teatteriesityksen käsikirjoitusta. Näyttämöteos työnimeltään Cotton Project saa ensi-iltansa keväällä 2013 Arctic Reach Ensemblen tuotantona. www.arensemble.org Puuvillantuotannosta kirjoittamani artikkeli: http://www.kepa.fi/uutiset/8513

Riikka Maaria Bado työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Marcos Farrajota

Marcos Farrajota

Sarjakuvataiteilija, kuraattori
Taiteellinen työskentely

Marcos Farrajota (s. 1973, Lissabon) on työskennellyt vuodesta 2000 alkaen Bedeteca de Lisboassa, Lissabonin sarjakuvakirjastossa, kuraattorina, opettajana ja kirjastonhoitajana. Hän on myös sarjakuvataiteilija, joka on julkaissut seitsemän sarjakuvakirjaa, kolme omaelämänkerrallista ja neljä muuta fiktiivistä yhteistyössä João Fazendan ja Pepedelrey artin kanssa. Hän on ”Mesinha de Cabeceira” zinen(1992), Chili Com Carne -ryhmän (1995) sekä MMMNNNRRRG-levy-yhtiön (2000) perustaja, jotka julkaisevat muiden portugalilaisten tai ulkomaalaisten taiteilijoiden marginaalisarjakuvaa, kuvituksia, kirjallisuutta, musiikkia, art brut -taidetta sekä esseitä – Suomesta joukosta löytyvät Tommi Musturi (sarjakuva) ja Pentti Linkola (essee). Saaren kartanossa yritän työstää sarjakuvaromaania, joka on sekoitus omaelämänkertaa ja esseetä, konsumerismista, keräilijöistä ja arkistoista. Etsin vielä parasta näkökulmaa tehdä se tekstinä ja kuvina.

Marcos Farrajota työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Elina Julin

Elina Julin

Kuvataiteilija
Taiteelliseen työskentelyyn ja teossarjan valmistamiseen

Jatkan Saaren kartanossa sarjan Haamut / Ghosts parissa työskentelyä. Luon uusia kuvia aiempien kuvieni pohjalta. Haamut ovat tässä tapauksessa kuvien haamuja, valokuvieni näkymättömiin jääneitä osia, valokuvaajalle tuttuja kuvien maskeja. Teokset ovat saaneet innoituksensa fotogrammien visuaalisesta maailmasta sekä vanhoista, mustavalkoisista haamukuvista (ghost pictures). Haluan kiinnittää huomiota hiljaisiin, helposti huomaamatta jääviin asioihin. Yksinkertaisimmat asiat ovat monesti niitä monimutkaisimpia. Töissäni näkyy myös kiinnostukseni kuvan rakentumiseen, valoon ja varjoon sekä pelkistettyyn ilmaisuun. Kuvallinen työskentelyni liikkuu valokuvan ja maalauksen välisellä alueella. Valokuva kuitenkin soveltuu hyvin liikkuvaan ja muuttuvaan tapaani työskennellä. Residenssin tarjoamaa aikaa haluan käyttää myös lukemiseen ja lähistöön tutustumiseen. Totuttelen ja kokeilen uusia asioita, aion esimerkiksi opetella käyttämään piirtopöytää. Toivon, että ympäristö tarttuu töiden kulkuun. Kirpeä, sateinen syksy tähtitaivaineen ja yksinäinen huuhkaja ovat jo toivottaneet tervetulleeksi kartanon maille. www.elinajulin.com

Elina Julin työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Elina Kilkku

Elina Kilkku

Näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja

Näytelmän Non Existere kirjoittaminen

Teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Elina Kilkku on valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Helsingin ammattikorkeakoulusta 2004 ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitokselta 2011 pääaineenaan teatteritiede. Hän on työskennellyt freelancerina ympäri Suomea vuodesta 2002. Vuodesta 2008 hän on ohjannut teatterin historiallisia tyylilajeja, vanhoja tekstejä ja nykypäivän työelämän huonontumista yhdistelevää Työelämä-ohjaussarjaansa esimerkiksi Turussa, Valkeakoskella ja Hangossa. Saaren kartanossa Kilkku kirjoittaa uusinta näytelmäänsä nimeltä Non Existere – Esitys katoavista asioista. Paitsi katoavia asioita esitys tutkii myös näytelmäkirjallisuuden rajoja: osa kohtauksista on proosamuotoisia, osa kirjoitustehtäviä esityksen toteuttaville työryhmille. Tällä hetkellä Kilkku on kyllästynyt psykologisiin roolihenkilöihin, yhtenäisiin juoniin ja tarkkoihin, kuvaileviin parenteeseihin eli näyttämöohjeisiin. Draamateksti ei ole koskaan valmis, sanotaan, koska se on vain käsikirjoitus itse esitykselle, ja lopulta se valmistuu vasta katsojassa. Miksi niin usein draamatekstit kuitenkin pyrkivät olemaan valmiita? Miksei luoteta siihen, että jokainen tekstin toteuttava ohjaaja työryhmineen osaa valita juuri itselleen sopivat näyttämötoiminnat, tai jopa tyylilajin? Miksei esimerkiksi kronologisesti etenevä näytelmä olisi itsestään selvästi mahdollista toteuttaa myös takaperin tai arpomalla uusi kohtausjärjestys? Mitä löytämisen riemua tuntee näyttelijä, joka saa eteensä tekstin, jonka kaikki alatekstitkin on kirjoitettu auki parenteeseihin? Ja ennen kaikkea, mitä järkeä on esittää kahdessakymmenessä eri teatterissa täysin sama tulkinta samasta näytelmästä? Tulkinta on se, mitä draamateksteille harjoituksissa tehdään. Liian tarkat parenteesit väistämättä kaventavat tulkinnan vapautta, eli sitä, mistä taiteessa on kysymys. Parenteeseihin tulisi suhtautua kuten elintarvikkeiden tarjoiluehdotuksiin. Lisätietoja: www.elinakilkku.com

Elina Kilkku työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Antti-Jussi Lankinen

Antti-Jussi Lankinen

Tutkijakoulutettava, varatuomari
Väitöskirjatyöhön jätesääntelyn kehityksestä

Jätesääntelyn kehitys on yllättävän mielenkiintoinen aihe tutkittavaksi. Jätehuoltoa on puhtaanapidon osa-alueena säännelty niin kauan kuin ihminen on asunut kaupungeissa, mutta erillisen jätesääntelyn otsikon alla sääntely alkoi vasta 1970-luvulta, kulutusyhteiskunnan mukanaan tuoman modernin jäteongelman myötä. Suomessa merkittävä sääntelykentän muutos tapahtui Euroopan unioniin liittymisen myötä, jolloin huomattava osa kotimaisesta jätesääntelystä jouduttiin pikaisessa tahdissa korvaamaan unionioikeudella. Tutkimuksen mielenkiinnon keskiössä on juuri siirtymä kotimaisesta jätesääntelystä eurooppalaistuneeseen jätesääntelyyn. Kuukauden residenssikauden tavoite on koota yhteen tähän mennessä aikaansaadut tekstit ja katsoa mitä kasassa on, ja mitä vielä puuttuu. Niin ja myös samalla kirjoittaa kiivaasti, että puuttuisi vähemmän. Tarkoitus olisi saada ensi vuonna tutkimus päätökseen.

Antti-Jussi Lankinen työskenteli Saaren kartanolla syksyllä 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Juliette Martin

Juliette Martin

Kirjailija, tutkija
Kokeellisen romaanin ja esseen kirjoittaminen Marcel Proustin kirjeenvaihdosta

Olen ranskalainen kirjailija, filosofian tohtori ja työskentelen fiktiivisten ja tieteellisten tekstien kanssa. Saaressa keskityn kahteen projektiini. Kirjallisuudentutkijana työstän Marcel Proustin kirjeenvaihtoa. Kirjailijana työskentelen kokeellisen romaanin kanssa, joka tapahtuu kaukaisissa paikoissa, joissa ihmiset ovat harvoin käyneet kauempana kuin 50 kilometrin päässä hautapaikastaan. Useimmat heistä elävät metsästämällä ja keräilemällä. Tämän romaanin kirjoittamiseksi olen matkustanut ympäri maailmaa ja jakanut kokemuksia afrikkalaisten pygmien sekä Perussa ihmsiten kanssa, jotka asuvat arktisen Andien vuoriston (Sierra) ja trooppisen Amazonasin sademetsän (Selva) alueilla. writer_juliette_martin at yahoo.fr

Juliette Martin työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kaido Ole

Kaido Ole © Elina Julin

Taiteilija
Taiteellinen työskentely

Hei, nimeni on Kaido Ole ja olen taiteilija Tallinnasta, Virosta, eli ei niin kaukana Turusta ja Saaresta. Olen taidemaalari, mutta yhteistyössä eri ystävien ja kanssataiteilijoiden kanssa olemme tehneet eri taiteenmuotoja – tekstejä, videoita, installaatioita jne. Jos haluat, voit käydä katsomassa nettisivujani www.kaidoole.eu, josta löytyy suurin osa töistäni ja lisäksi John Smith -projekti. Oikeastaan ajatukseni ja tarkoitukseni täällä Saaressa on olla tekemättä mitään. Kuulostaa varmaan hyvin laiskalta, mutta oletan, että kaikki ovat kokeneet sen, että mitään tekeminen voi olla usein hyvin luovaa ja jopa hyvin tuottoisa olotila. Ei ole olemassa mitään tekemistä, mitä en voisi tehdä kotonani, studiossani tai muualla Tallinnassa. Minulla on hyvä studio (jossa voin olla myös yksin jossain merkityksessä), miellyttävä koti, perheeni, ystävieni ja eri tahojen tuki sille mitä voin vain tarvita jne. Tämä ”toimintamalli” mahdollistaa minulle kaikkein sopivimmalla tavalla kaiken taiteen ja muut ”tuotannot”, joita minun koskaan tarvitsee tehdä. Erinomaista, mutta osa minusta, osa kenestä tahansa uskoisin, tarvitsee aina välillä jonkinlaista eristäytymistä, ilman mahdollisuutta jatkaa tavallisia toimintaa. Eräänlainen henkinen imuri, missä toisenlaiset ajatukset, havainnot ja johtopäätökset voivat nousta tavanomaisten sijaan. Tässä kontekstissa arvostan Saaren sijaintia syvällä maaseudulla kaukana kaupungeista, jopa kylistä. Olen hyvin urbaani kaupunki-ihminen ja isoissa kaupungeissa löydän helposti uuden ”toimintamallin”, jonka avulla voin paeta joitain ajatuksia ja ongelmia, jotka odottavat ajatteluprosessia. Mutta täällä, peltojen ja metsien keskellä, minulla ei ole mitään mahdollisuutta kuin kohdata itseni kasvoista kasvoihin. Tämä ”ei mitään” täytyy muuttua joksikin, epäilemättä.

Kaido Ole työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mikko Orpana

Mikko Orpana

Koreografi, tanssitaiteen maisteri
Taiteelliseen väitöstyöhön liittyvän esityksen suunnittelu ja valmistaminen, tanssi/multimediateos ”Void”

Mikko Orpana on freelancekoreografi -ja tanssija. Hän on helsinkiläisen KokoTeatterin perustajajäsen ja tällä hetkellä jatko-opiskelijana Teatterikorkeakoulussa. Saaren kartanon residenssissä on työn alla sooloteos Series of Clichés, joka on katsaus nykytanssin historiaan ja nykyhetkeen. Teoksen sanoma on: tanssi on välttämätöntä ihmiskunnan positiiviselle kehitykselle. http://www.mikkoorpana.com

Mikko Orpana työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Iskender Yasaveyev

Iskender Yasaveyev in Saari

Yliopistonlehtori, sosiologi
Suomalaisten vankiloiden vankimäärien vähenemisen kokemus ja niiden esittely venäläisille päättäjille

Olen sosiologi ja tutkin miten yhteiskunnallisten ongelmien rakenteiden kautta ihmiset voivat muuttaa yhteiskunnallista todellisuutta. En ole puhdas teoreetikko vaan pyrin käyttämään myös konstruktiivisia strategioita saadakseni kansan ja poliitikkojen huomion tietyille tilanteille, joilla ei ole yhteiskunnallisen ongelman statusta tai ne ovat yleisen diskurssin reuna-alueella (niiden joukossa ovat muun muassa olemassa olevat esteet vammaisille venäläisissä kaupungeissa – projektin ”Kaupunki ilman esteitä” sivut löytyvät Facebookista – ja historiallisten rakennusten tuhoaminen). Yksi niistä tilanteista, jota ei tunnisteta tärkeäksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi Venäjällä (ja myös Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa), on hyvin korkea vankiloiden vankimäärä. Minun kotimaani on kolmannella sijalla maailmassa vankimäärässä (560 vankia 100 000 asukasta kohti, vankien yhteismäärä on noin 800 000 vankia). Se tarkoittaa, että merkittävä osa kansalaisista on tilanteessa, jossa heidän ihmisoikeuksiaan loukataan, he kohtaavat väkivaltaa, altistuvat tuberkuloosille ja muille taudeille ja leimaantuvat ”rikollisiksi” vangitsemisen vuoksi, mutta sitä ei koeta yhteiskunnassa vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Yleinen mielipide Venäjällä onkin ”vankien pitää olla vankilassa” (“vor dolzhen sidet v turme”). Samaan aikaan Suomi on yksi viimeisimpien sijojen haltijoista Euroopassa vankimäärien suhteen (60 vankia 100 000 asukasta kohti tammikuussa 2011), vaikka 1950-luvun alussa vankiloiden vankimäärät olivat noin kolme kertaa korkeammat ja Suomi oli kuuluisa ”vankeuden maana”. Suomalaisten rangaistusuudistukset osoittavat, että on mahdollista vähentää merkittävästi vankien määrää ilman, että se johtaa rikosten määrän kasvuun. Toivon, että suomalainen kokemus rangaistusuudistuksissa voisi vaikuttaa sekä ammattilaisten että kansan mielipiteisiin Venäjällä vangitsemisen intensiivistä käyttöä kohtaan ja myös muuttaa rangaistuskäytäntöjä. Tutkin organisaatioita, periaatteita, sääntöjä ja käytäntöjä suomalaisissa vankiloissa, sekä suljetuissa että avovankiloissa ja käännän suomalaisten kriminologien töitä venäjäksi. Toivon, että muutaman kuukauden päästä kirja From the land of incarcerations toward the society with the limited use of pain: Finnish experience of the reduction of the prison population julkaistaan Venäjällä. Olen jo vieraillut muutamassa suomalaisessa vankilassa ja näytän mielelläni kuvia ja keskustelen suomalaisten ja venäläisten rangaistusjärjestelmien piirteistä niistä kiinnostuneiden kanssa. Olen onnellinen siitä, että perheeni on mukanani Saaressa ja olen erittäin kiitollinen Koneen Säätiölle ja Saaren kartanon henkilökunnalle tästä ihanasta mahdollisuudesta. E-mail: yasaveyev[at]gmail.com

Iskender Yasaveyev työskenteli Saaren kartanolla syksyllä 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tua Sofia Hakanpää

Tua Sofia Hakanpaa

Laulaja-lauluntekijä, laulupedagogi
”Laulumuskelit ja oikea taitohengitys” -kirjan valmiiksi saattaminen, sekä ”Alva ja Kettu” -lasten musiikkisadun sävellystyö

Aion residenssiaikanani saada valmiiksi pitkänpitkän aikaa työnalla olleen äänenkäytön opaskirjan. Tämän lisäksi aion olla sävellyspuuhissa ja säveltää Alva ja Kettu -nimisen runosadun kappaleita. A&K:n kohdalla pohdiskelen lasten vapaata ääni-improvisaatiota ja sitä, miten äänenkäytön monipuolisuutta voisi vahvistaa jo varhaisen kasvun vaiheessa niin, että rohkea äänenkäyttö pysyisi luonnollisena osana omaa minuutta siirryttäessä koulumaailmaan ja sieltä edelleen aikuisuuteen.

Tua Sofia Hakanpää työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Marianne Kurtto

Marianna Kurtto ©Sirkku Ketola

Kirjailija, runoilija
Kirjallinen työskentely

Olen helsinkiläinen kirjailija, suomentaja ja satunnainen kirjallisuuskriitikko. Tähän mennessä olen julkaissut kolme runokokoelmaa: esikoiskokoelmani oli proosarunopainotteinen Eksyneitten valtakunta (WSOY 2006), ja sitä seurasi J. G. Granön maisemamaantieteestä innoitusta ammentanut Maisemasta läpi (WSOY 2009). Viimeisin kokoelmani on Napoleon-aiheinen Auringon koko voimalla (WSOY 2011). Valmistuin Helsingin yliopistosta englantilaisesta filologiasta vuonna 2007, ja sittemmin olen kääntänyt englannista suomeen tietokirjoja ja yhden romaanin. Elättelen kirjailijuuden ohella haaveita pitkästä kääntäjänurasta, ja mahdollisesti myös jatko-opinnoista. Kirjallisuuskritiikkiä olen kirjoittanut lähinnä Parnasso-lehteen. Saaren kartanossa aion työstää neljättä runokokoelmaani, joka kulkee työnimellä Kohti kattokruunujen alakuloa. Kokoelmassa risteilevät tarinankerrontaan, harrastuksiin ja matkailuun liittyvät humoristissävytteiset tekstit. Työn alla on myös ensimmäinen romaanikäsikirjoitukseni, jossa luonnonmullistus muuttaa etäisen valtamerisaaren asukkaiden elämän. Marianne

Kurtto työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leevi Lehtinen

Leevi Lehtinen

Animaatiotaiteilija, valokuvaaja
Runoanimaatiosarjan yhden osan valmistus

Leevi Lehtinen on animaatiotaiteilija ja valokuvaaja. Hän on opiskellut animaatiota Limingan taidekoulussa, VSMU:ssa Slovakiassa, sekä St.Joost akatemiassa Hollannissa. Vuodesta 2004 lähtien hän on työskennellyt vapaana taiteilijana, freelance animaattorina ja animaatiokuvaajana. Saaren kartanossa hän jatkaa viime vuonna aloittamaansa runoanimaatiosarjaa poesia fantasiaa. Nettisivu: www.puppet.tk

Leevi Lehtinen työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sari Lievonen

Sari Lievonen

Kuvataiteilija, MFA, MA
Taiteellinen työskentely

Olen alun perin kotoisin Pohjois-Suomesta, mutta olen asunut Glasgow’ssa, Skotlannissa, vuodesta 2001 alkaen. Valmistuin taiteen maisteriksi Glasgow taideakatemista (Glasgow School of Art) vuonna 2007. Viime vuosien aikana taiteellinen työskentelyni on keskittynyt paikkojen aistimiseen ja ympäristöjen kokemiseen maiseman käsitteen kautta ja kuinka se vaikuttaa meidän kaupunkilaistuneeseen ajatteluumme ja jokapäiväiseen elämäämme. Toinen lähestymistapa, joka minua kiinnostaa, on urbaanin ja luonnon välinen dialogi, jossa aina lisääntyvä teknologian ja hight-tech -kulttuurin läsnäolo pyrkii luomaan illuusiota meistä itsemme ja ympäristön hallitsijana. Tapani työskennellä maiseman kanssa on ollut hyvin suora, sisällyttäen patikointia ja retkeilyä osana tutkimustyötäni yhdessä paikkasidonnaisen projektien toteuttamisen kanssa. Tultuani raskaaksi ja erityisesti kaksosteni syntymän jälkeen marraskuussa 2010 tämä työtapa ei ole ollut mahdollista. Vuonna 2010 työskentelin 10 kuukautta Glasgow’n yliopistossa residenssitaiteilijana. Projektini Sacrificial Contours of Law, Liturgy and Landscape: An Interdisciplinary Exploration mahdollisti uuden suunnan löytämisen työskentelylleni, jota olin miettinyt jo jonkin aikaa. Se on taiteen ja tieteen yhteistyö. Saaren kartanossa voin jatkaa eteenpäin kiinnostustani tähän suuntaan aloittamalla uuden projektin suunnittelemisen, joka käsittelee äidiksi tai vanhemmaksi tulemisen yrittämiseen liittyviä ongelmia. Tässä hankkeessa tarkastelen kuinka avusteiset lisääntymismenetelmät (ART) voivat luvata ratkaisuja, kun raskaaksi tuleminen luonnollisesti ei ole mahdollista tai kun avusteinen lisääntymismenetelmä on geneettisistä syistä halutumpi vaihtoehto. Vaikka nämä teknologiat voivat mahdollistaa monien vanhemmaksi tulon, toisille se ei tuo ratkaisua hedelmällisyysongelmaan. Lisäksi teknologian hyväksikäytto lapsettomuusongelman ratkaisuna herättää monia eettisiä, taloudellisia ja moraalisia kysymyksiä. http://www.sacrificialcontours.com/ http://blairbeichartproject.co.uk/ http://artdoxa.com/sarilievonen

Sari Lievonen työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Nina Renvall

Nina Renvall

Tanssitaiteilija
Kahden tanssiteoksen suunnittelu ja liikemateriaalin työstäminen

Nina Renvall on tanssitaiteilija. Hän on opiskellut tanssitaidetta Lontoossa, London Contemporary Dance Schoolissa. Renvall on Turussa sijaitsevan Barker-teatterin, Turun vapaan taiteen näyttämön perustajajäsen. Residenssissä Nina Renvall työstää kahta uutta tanssiteosta. Toinen niistä, teos viidelle tanssijalle saa ensi-iltansa vuonna 2012. Tanssitaiteilijana Renvallin erityisenä kiinnostuksen alueena on liikekieli, sen ulottuvuuksien kehittäminen ja tutkiminen. www.barkerteatteri.fi

Nina Renvall työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Moez Surani

Moez Surani

Kirjailija, runoilija
Kirjallinen työskentely

Moez Suranin runoja ja novelleja on julkaistu laajalti Kanadassa ja muualla maailmassa. Hän on voittanut useita palkintoja, mukaan lukien Antigonish Review’n palkinnon, Kingstonin Literary Award -palkinnon sekä Chalmers Arts Fellowship -apurahan. Hän on julkaissut Cairo-kirjasen ja runokokoelman Reticent Bodies. Hän tulee työstämään toista runokokoelmansa, nimeltään Floating Life, Saaren kartanossa. Kokelma julkaistaan keväällä 2012.

Moez Surani työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ilkka Väätti

Kuvataiteilija, KuM, nuorempi tutkija
Väitöskirjan työstäminen

Saaren kartanossa viimeistelen marraskuussa väitöskirjani johtopäätöslukua ja kuvaluetteloa. Joulukuussa pyrin maalaamaan luonnosmaalauksia tulevia taideteoksia varten.

Ilkka Väätti työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ken + Julia Yonetani

Ken+Julia Yonetani
Kuvataiteilijoita
Taiteellinen työskentely

Ken + Julia Yonetani ovat taiteilijapariskunta, jotka työskentelevät yhdessä veistoksellisen installaation, videon ja performanssitaiteen parissa. Ken osallistui vuonna 2008 Australian Artin Adelaiden Biennaaliin ja hänet valittiin vuonna 2009 yhdeksi Australian edustajaksi Venetsian 53. biennaaliin. Julia on väitellyt filosofian tohtoriksi Australian National University -yliopistosta ja hän on työskennellyt luennoitsijana, kirjoittajana, kääntäjänä ja taiteilijana. Kenillä ja Julialla on ollut yhteisiä näyttelyitä GV Art -galleriassa Lontoossa, ympäri Australiaa, mukaan lukien Artereal Galleryssa, Art Gallery of New South Wales’ssa, Campbelltown Arts Centressä sekä La Trobe University Museum of Artissa.Vuonna 2010 he toteuttivat sängyssä tapahtuneen performanssin Melbournen Federation Squarella ja järjestivät yhteistyössä Murray Darling Freshwater Research Centren and Sunrise 21:n kanssa Synapse Residencyn Mildurassa. Saaren kartanossa ollessaan he työskentelevät kahden uuden projektin parissa. www.kenandjuliayonetani.com Työn tuloksia: Kenin ja Julian kartanollakin työstämät kattokruunuja voi ihailla täällä.

Ken + Julia Yonetani työskentelivät Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2011.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa