Residenssivieraat

Selaa arkistoa

David Cantarero Tomás

Taiteilija, MFA
Taiteellinen työskentely ja teoreettinen tutkimus osana maisterin tutkintoa

Olen työskennellyt parin viime vuoden aikana projektin parissa, jota voisi kuvata dialogiksi kuvan kanssa. Kuva on jotain muutakin kuin kaksiulotteinen, se on jotain paljon laajempaa ja monimutkaisempaa, suoraan yhteydessä siihen mitä me havainnoimme, esitämme ja muutamme maailmaa ympärillämme. Ja dialogi, joka tuo kielen avulla esille sekä meidän havainnointiprosessimme että meidän kykymme reflektoida asioita. Tämä artikulaatio on se mitä voi nähdä suurimmassa osassa uusimmista töistäni, jotka keskittyvät ihmisen taiteellisessa kontekstissa tuottamien kuvien suhteeseen teoreettisiin ja kriittisiin diskursseihin. Ne säätävät kuvia, tiivistäen jotain mitä voimme luokitella metakuviksi, nimittäin toisen tason visuaalisiksi heijastumiksi siitä mitä kuvat itsessään ovat.

Haluan työstää residenssijaksollani Saaren kartanossa useampaa työtä/installaatiota, jotka ovat tutkimukseni jatkoa. Ne jatkavat pidemmälle pohdintaa representaatiosta, mediasta ja teknologian kuvista. Teen tämän samanaikaisesti kirjoittaen esseetä, jossa on tämä käytännön ulottuvuus syvenee viimeisimpiä lähestymistapoja kuvaan taiteen teorian ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksessa.

David Cantarero Tomás työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maša Drndic

Maša Drndic

Taiteen maisteri (elokuvaus)
From May To May -käsikirjoituksen työstäminen dokumenttielokuvaprojektiin

Työskentelen Saaren kartanossa dokumenttielokuvan käsikirjoituksen parissa. Rakennan käsikirjoituksen materiaalien (haastattelut, kuvamateriaalit, median raportointi, puheohjelmat ja artikkelit) pohjalta, jotka olen kuvannut ja koonnut ollessani Georgiassa kesällä 2103.

Elokuvan lähtökohtana on tapahtuma, jossa Georgian LGBT-yhteisö ja tukijat kokoontuivat kansainvälisen homo- ja transfobian vastaisena päivänä (engl. International Day Against Homophobia and Transphobia, IDAHO) 17.3.2013 pitämään hiljaista mielenosoitusta Georgian pääkaupungissa Tbilisissä. Kokoontuminen ei koskaan onnistunut, koska tuhannet konservatiiviset vastamielenosoittajat (arvioiden noin 40 000 ihmistä), Georgian ortodoksikirkon pappien johtamina, murtautuivat poliisiketjun läpi ja hyökkäsivät LGBT-aktivistien kimppuun.

Elokuvan aikana seurataan aktivistien ja yhteisön jäsenten henkilökohtaisia tarinoita, joissa yritetään selvitä vihamielisessä yhteiskunnassa, löytää erilaisia ratkaisuja yhteisöön kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi, tai voittaa päivittäin koettu turhautuminen. Tämä työ osallistuu keskusteluun yksilöiden ja heidän ympäristönsä välisten suhteiden monimutkaisuudesta. Haluan tutkia yksilöä samoin kuin kollektiivisia identiteetin, kuulumisen ja muistojen ilmaisuja.

Maša Drndic työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sonja Jokiniemi

Sonja Jokiniemi

Esitystaiteilija (teatteritaiteen maisteri, MA)
Alustava taiteellinen tutkimustyö, joka katsoo kielisysteemien muodostamista elottomien ja elollisten kehojen välille. Etsintä koskee kielen vapauttamista omasta paradoksistaan

Sonja Jokiniemi on kuopiolaissyntyinen esitys-ja tanssitaiteilija. Hän on suorittanut vuonna 2006 Laban Centeristä Lontoossa tanssitaiteen kandidaatin tutkinnon, jonka jälkeen hän on asunut ja työskennellyt Englannissa, Irlannissa, Suomessa ja viimeisimpänä Hollannissa. Sonja valmistui kesällä 2013 Teatteritaiteiden maisteriksi DasArts instituutista Amsterdamista.

“Työskentelyprosessini ovat koreografisia, joskin työn muoto ja työkalut vaihtelevat piirtämisen ja kartoittamisen praktiikasta, miniatyyrimaisemien kanssa työskentelyyn tai objektien, materiaalien ja ihmisen suhteiden tutkimiseen. Kehollisuus on minulle tärkeä työskentelyn lähtökohta kielen muodostamisen perustana. Olen taiteellisessa praktiikassani kehittänyt tapoja tutkia merkityksen ja tarkoituksen muodostamisen prosesseja kehollisina rituaaleina.

Saaren kartanossa työskentelen kahden uuden projektin parissa, jotka kulkevat työnimillä: HMM ja Without an Alphabet. HMM johtaa esitystyöhön vuonna 2014. Tässä projektissa kanssani työskentelee myöhemmin keväällä työryhmä.Without an Alphabet on yhteisössä tapahtuva työskentelyjakso ja itselleni uusi työskentelytapa. Tulen tekemään töitä ihmisten kanssa jotka ovat spesialisteja omassa kielisysteemissään. Minua kiinnostaa kielen määritelmien laajentaminen, ja kiellisyyden tutkiminen lähtökohtana yksilön ja maailman suhteeseen.”

Sonja Jokiniemi työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

JP Kaljonen

JP Kaljonen

Kuvataitelija
Yhteisölähtöisen puistoprojektin ”Populus” (työnimi) toteuttaminen Mynämäellä

JP Kaljonen (s.1976) asuu ja työskentelee Helsingissä. Töissään hän käsittelee eri kulttuurien sekä sosiaalisten ryhmien vuorovaikutukseen liittyviä teemoja. Hänen teoksensa ovat osallistavia ja niiden lähtökohdat ovat yhteiskunnallisissa aiheissa. Työt liikkuvat video- ja valokuvateoksista yhteisöllisiin projekteihin ja tapahtumiin julkisissa tiloissa.

Saaren kartanon residenssissä Kaljonen toteuttaa sosiaalista taideprojektia Populus (työnimi), jonka tavoitteena on suunnitella ja rakentaa Mynämäelle yhteisölähtöinen puisto. Projektin päämääränä on paikallisten asukkaiden yhteistyöllä toteuttaa Mynämäen keskustaan jaettu julkinen tila tapahtumille, kokoontumisille, vapaa-ajanvietoon, sekä symboliksi paikalliselle identiteetille.

Kotisivu: http://kaljonen.com/

JP Kaljonen työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Emelie Östergren

Emelie Östergren

Sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija
Dreamcatcher – sarjakuvaromaani pohjautuen pohjoismaiseen mytologiaan

Emelie Östergren (s. 1982) valmistui Tukholman Konstfackin taideteollisesta korkeakoulusta 2007. Hänen sarjakuviaan ja kuvituksiaan on julkaistu kirjoissa, antologiossa, sarjakuvalehdissä, aikakauslehdissä ja harrastelijalehdissä sekä Ruotissa että ulkomailla. Hänen tyyliään voi kuvat avantgardeksi ja kokeilevaksi, jossa on elementtejä fantasiasta ja surrealismista ja hän on kehittänyt ainutlaatuisen maneerin työssään. Hän on tunnettu kirjoistaan Evil Dress ja Duke and His Army – A Dream Revisited (Sanatorium).

Saaren kartanon residenssijakson aikana hän kehittelee tarinaa ja käsikirjoitusta sarjakuvaromaansa Dreamcather, joka perustuu pohjoismaalaiseen mytologiaan ja todellisuuden ja unen väliseen tilaan.

www.emelieostergren.se

Emelie Östergren työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Rona Rangsch

Mediataiteilija, diplomi fysiikasta
Nature happens. Evolution – interactive self-creation of marvellous un-intelligent design

Jatkan residenssijaksoni aikana evoluutioteorian ja biotieteiden inspiroimaa projektia. Yritän visualisoida biotieteiden alojen laajuutta samalla keskittyen muutamaan keskeiseen aiheeseen kuten solubiologia ja soluevoluutio tai varhainen alkiokehitysoppi. Toivon toteuttavani multimediateoksen ja mahdollisesti moniosaisen teoksen, joiden materiaali on kuvattu yliopistoissa ja luonnontieteiden museoissa Grazissa, Itävallassa loka–joulukuussa 2013 viettämäni residenssin aikana.

Täältä voit lukea jutun Ronan työskentelystä Saaren kartanossa.

www.rangsch.de/

Rona Rangsch työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Laura Ukkonen

Laura Ukkonen

Kuvataiteilija
Taiteellinen työskentely. Maisema/henkilökuva-aiheisten piirustusten toteuttaminen. Sosiaalisuuden ja yksinäisyyden välisen suhteen tarkastelu

Olen kuvataiteilija, jonka tekniikka on piirtäminen. Teokseni ovat puolifiktiivisiä henkilökuvia, huoneita ja maisemia. Ne syntyvät hiilellä, lyijykynällä ja puuväreillä pohjautuen havaintoihin lähiympäristöstäni, itsestäni ja kohtaamistani ihmisistä.

Havainnot ovat kehys tunnetilojen tutkimiselle. Omakohtaiset kokemukset sekoittuvat kiinnostukseen naisten historiaan. Tunteiden (historiallinen) sukupuolisidonnaisuus onkin yksi työskentelyä ohjaava näkökulma. Millainen jälki meissä on esimerkiksi 1800-luvun lopun naisesta, jolle käveleminen yksin puistossa ei ollut sosiaalisesti hyväksyttyä? Keskiössä on kuitenkin nykyhetken ihminen. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteiden ja sosiaalisuuden välinen ristiriita on toistuvasti eteen tuleva leikkauspiste.

Saaren kartanossa aion työstää piirustussarjaa, jonka lähtökohtana on residenssipaikka ja siihen liittyvät tunnetilat. Aikomuksena on etsiä uutta visuaalista maailmaa myös itselleni tutuista eri piirustustekniikoista ja materiaaleista. Jatkan jo aloittamaani projektia, jossa havainnoinnin kohteena on kodin ulkopuolinen tila, joka kuitenkin on myös jokaiselle jollain lailla yksityinen. Aiemmin olen kuvannut tuttua kaupunkia, nyt tarjoutuu mahdollisuus itselleni vieraan ympäristön ja siihen reagoimisen havainnointiin. Valmistelen kuvia myös kirjoittamalla. Taustatyö on päiväkirjamuotoista havaintojen kirjaamista sekä aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemista.

Kuvaan yksinäisyyttä, mutta samalla yksilöä osana eri yhteisöjä. Aiemmin aiheena on ollut koti naisen perinteisenä ”omana tilana”. Johtolankana olivat 1800-luvun lopun naisimpressionistien maalauksista löytyvä porvarisnaisen suljettu kodin piiri. Nyt havainnointi kohdistuu kodin ulkopuolisiin yhteisöihin. Kuvien henkilöt ovat aikuisuuden ja lapsuuden rajamailla tai kantavat mukanaan muistoa aikuiseksi kasvamisesta. Laajentunut liikkumatila aiheuttaa sekä suuren vapaudentunteen että muokkaa käsitystä siitä, kuinka monia normeja julkinenkin tila sisältää. Joudumme väistämättä rakennetun ympäristön sisältämien arvolatausten keskelle, mutta se on myös yhteisö, jota toiminnallamme aktiivisesti muokkaamme.

www.lauraukkonen.net

Laura Ukkonen työskenteli Saaren kartanolla tammi–helmikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ildar Abuzyarov

Ildar Abuzyarov

Kirjailija, toimittaja
The Sun of Finland -romaani

The Sun of Finland (Suomen aurinko) on romaani, joka tapahtuu kuvitteellisessa Nizhnij Hutorin kaupungissa. Lukija päätyy sen kautta Nizhnij Novgorodin kaupunkiin, joka oli kuuluisa suuresta suomalaisväestöstään. The Sun of Finland on osittain Kalevalan ja osittain neuvostoajan kirjallisuuden inspiroima. Romaani kuvaa etnisen vähemmistön elämää neuvostoajan jälkeisessä Venäjässä, näyttäen kuinka kaupungin ihmiset luovat oman maailmansa ikivanhojen skandinaavisten myyttien, neuvostoliittolaiset elämäntavan ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaamispaikan luoman erityisen mentaliteetin kautta. Romaanin aloituskappale on julkaistu venäläisessä kirjallisuuslehdessä.

Residenssini aikana aioin viimeistellä romaanini ja valmistaa sen julkaisemista varten valmiiksi. Romaanissa on kaksi osaa – ensimmäinen osa kertoo elämästä Nizhnij Hutorissa, ja kerronta vähitellen kasvaa ja laajenee yksittäisen, omassa asunnossa asuvan perheen tarinasta kerrostalossa asuvien useiden perheiden tarinoiksi, ja siitä vielä ulos kadulle koko naapuriston tarinaksi. Jossain vaiheessa kerronta siirtyy jokapäiväisestä elämästä demiurgin tasolle, osoittaen millaiset sisäiset voimat johtavat ja määrittävät rauhallisen kaupungin asukkaita. Toinen osa, jonka toivon saavani kirjoitettua Saaressa ollessani, on The Book of Overmne the Writer. Se sisältää joukon tarinoita, jotka yksi Nizhnij Hutorin asukas on kirjoittanut.

Ildar Abuzyarov työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kristiina Drews

Kristiina Drews

Kääntäjä
Vladimir Nabokovin teoksen ”Pale Fire” suomentaminen

Suomennan kaunokirjallisuutta, enimmäkseen taideproosaa. Käännöksistäni tuorein on syksyllä 2013 ilmestynyt Ali Smithin romaani Oli kerran kello nolla. Olen suomentanut mm. Nadine Gordimerin, Julian Barnesin, Anne Tylerin ja Margaret Atwoodin tuotantoa. Lisäksi olen yhdessä kollegani Jukka Virtasen kanssa suomentanut kymmenkunta musikaalia. Les Misérables, yhteisistä musikaaleistamme ensimmäinen, pyörii parhaillaan Tampereen Teatterissa täysille katsomoille.

Saaren kartanossa keskityn Vladimir Nabokovin teokseen Pale Fire. Nabokov tunnetaan Suomessa parhaiten Lolitan tekijänä. Hänen teoksiaan suomennettiin runsaasti 1960- ja 1970-luvuilla, mutta Pale Fire jäi – ehkä vaativan rakenteensa vuoksi – kääntämättä. Pale Fire on kielellinen, kirjallinen ja historiallinen veijariromaani – tai salapoliisikertomus, jos niin halutaan – johon kuuluu laaja eeppinen runoelma, kaikkiaan 999 säettä, ja siihen liittyvä parodinen kommentaari. Teos edustaa Nabokovin verbaalineroutta säkenöivimmillään. Runoelmaosuuden käännän jälleen yhdessä Jukka Virtasen kanssa.

Lue lisää Kristiinan työskentelystä Saaren kartanossa täältä

Kristiina Drews työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hwanhee Kim & Felix Nybergh

Hwanhee Kim & Felix Nybergh

Kuvataiteilija & valokuvataiteilija
The Zone System -valokuvanäyttelyn työstäminen

Taiteilijaduo Nana&Felix

Olemme Hwanhee Kim ja Felix Nybergh, eteläkorealais-suomalainen taiteilijaduo Helsingistä. Eri taustojemme (kuvataide, valokuva) perustalta tutkimme valokuvan eri käyttötapoja. Valmiit, valokuvia käsittelevät teoksemme vaihtelevat kaksiulotteisista kolmiulotteisiin.

Saaren kartanon residenssissä työstämme teosta Valokuvagalleria Hippolyteen heinäkuussa 2014 tulevaan näyttelyymme. The Zone System -otsikon alla aikomuksemme on tuottaa teossarja, joka käsittelee stereotyyppisiä ideoita suomalaisista ja suomalaisuudesta.

www.kimhwanhee.com
www.felixnybergh.com

Hwanhee Kim & Felix Nybergh työskentelivät Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Juha Mäki-Jussila

Juha Mäki-Jussila

Kuvataiteen maisteri
Videofilmin valmistelu

Juha Mäki-Jussilan (s.1967) lyhytelokuvat sijoittuvat dokumentin ja kuvataiteen välimaastoon. Hänen teoksiaan on esitetty yli 200 filmi- ja videofestivaalilla. Vuonna 2013 hän sai juryn erikoismaininnan kahdesti elokuvallaan Äkkiä viime kesänä (BerwickFilmFestival UK ja Helsingin lyhytelokuvafestivaali). Festivaalilevitys AV-arkin kautta.

Mäki-Jussilan teoksia on esitetty myös taidegalleria ja -museokontekstissa.

Juha Mäki-Jussila asuu ja työskentelee Karkkilassa. Töissään hän käyttää liikkuvaa kuvaa, joiden esitysmuoto vaihtelee nauhateoksista installaatioihin. Teoksia luonnehtii omituinen kiinnostus ihmisyyteen. Hänen tutkielmistaan voi myös löytää viittauksia liikkuvan kuvan historiaan. Viimeaikaisissa töissään Mäki-Jussila on soveltanut stop motion-animaatiotekniikkaa luodakseen ”illuusion-liikettä” liikkeen illuusion sijaan. Mäki-Jussila valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1997 ja on siitä lähtien osallistunut näyttelyihin ja videofestivaaleihin Suomessa ja ulkomailla.

Saaren kartanon residenssissä on tarkoitus työstää kahta liikkuvan kuvan projektia.

Vaivaisukko

Valmistelen videoteosta, jonka tapahtumat sijoittuvat synnyinseudulleni Etelä-Pohjanmaaalle. Teoksen resepti koostuu tarinasta tuhlaajapojan paluu ja Etelä-Pohjanmaan vaivaisukkoperinteestä. Teoksen päähenkilö, jonka rakennan Koneen Säätiön residenissiä tapaa myös esi-isiään (kohtaamisiin kuvataan aitoja vaivaisukkoja). (Osa kuvauksista toteutetaan blue screen -tekniikalla studiossa Koneen Säätiön residenssissä, jolloin kohteen tausta voidaan korvata esim. arkistomateriaalilla).

Valimo

Sain käyttöluvan entisen Högforsin valimon (Karkkila) valokuva-arkistoon, joka käsittää n. 3 000 skannattua kuvaa tehtaan toiminnasta vuosilta 1910–1940. Tein alustavan videokokeilun kuvista, joissa perspektiivin pakopiste sijoittuu kuvan keskelle. Kuvat esittävät valimon työntekijöitä tuotantolinjan eri vaiheissa. Editoin kuvia peräkkäin siten että yksi sekunti liikkuvaa kuvaa muodostuu 12:sta eri valokuvasta (stop motion -animaatiotekniikkaa soveltaen). Kuvien sommittelu on samantyyppinen, sisältö vaihtelee.

Tuloksena tästä syntyi mielenkiintoinen liikkuvan kuvan sekvenssi, joka antoi kuvan teollisen vallankumouksen luonteesta, liukuhihnatyöstä ja toistuvista toiminnoista.

Projektini liitty läheisesti elokuvatekniikan esihistoriaan. Herrojen Muybridge-Marey-Demeny (1890–) valo- ja elokuvatutkielmat ihmisen liikeradoista palvelivat taylorismin eli mahdollisimman tehokkaan liukuhihnatuotannon tarpeita.

Sovitan näin syntyneet ”visuaalit” työläisten aikalaiskertomuksiin; he (elossa olevat) kokoontuvat edelleen joka kesä Karkkilaan muistelemaan menneitä.

Tavoitteenani on videoteos, joka on kunnianosoitus työläisille nostaen esiin 1920-luvun realismin ja päivittää tapahtuneen nykyaikaan.

Juha Mäki-Jussila työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Riikka Niemelä

Riikka Niemelä

Nykytaiteen tutkija
Väitöskirjatyö

Kirjoitan Turun yliopistolla taidehistorian alan väitöskirjaa kotimaisista videoperformansseista. Multimediaperformanssit, kameralle esitetyt monologit ja näytellyt roolit, tanssi- ja runovideot sekä kuviksi tallennetut aktiot ja rituaalit ovat sittemmin saaneet rinnalleen myös vuorovaikutteisempia esitystaiteen muotoja verkkoperformansseista interaktiivisiin teoksiin. Tutkimukseni käsittelee esitystaiteen ja teknologian monimuotoisia kytkentöjä ja pyrkii hahmottamaanuusia teoreettisia ja käsitteellisiä lähestymistapoja niiden tarkasteluun.

Performanssiesitys fyysisenä ja ruumiillisena toimintana tuottaa kokemuksia, joita on vaikea tuoda jaetun merkityksenannon piiriin. Työskentelen Saaren kartanossa kahden kuukauden ajan väitöskirjatyöni käsikirjoituksen ja sen teorianmuodostuksen parissa tavoitteenani hahmottaa käsitteitä, joilla analyysoida ja ymmärtää performanssiesitystä ja sen teknisesti toisinnettuja muotoja fenomenologisesti.

Riikka Niemelä työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Päivi Järvinen & Timo Väänänen (Duo Mitrej)

Duo Mitrej

Tanssija, koreografi & MuT, kanneltaja
Tekstin, valon, kuvan ja tilan pohjalta syntyvän uuden liike & musiikkiteoksen luominen

Päivi Järvisen ja Timo Väänäsen eli Duo Mitrejn etukäteissuunitelmassa residenssityöskentelyn tarkoituksena on tekstin, valon, kuvan ja tilan pohjalta syntyvän uuden liike- ja musiikkiteoksen luominen. Nyt kolmen päivän jälkeen Saaren kartanon tilallinen ja maisemallinen runsauden sarvi on ryöpsähtänyt silmiimme, korviimme ja kehoomme. Tällä hetkellä työskentelemme kartanon alapuolisella rantaniityllä – pääosin puussa – kameran, silkin, äänen, kanteleen, liikkeen ja luonnon kanssa. Uuden teoksen muotona on sekä video- että yleisöesitys. Vahvoina inspiraation lähteinä ovat tekstiili, valo, kaksiulotteisen kuvan kolmiulotteisuus ja syväterävyys, modernin tanssin ja teatterivalaistuksen pioneeri Loïe Fuller (1862–1928), Kai Donnerin kirja Siperian samojedien keskuudessa 1911–1913 ja 1914, karjalainen keksijä ja esiintyjä Maisulan Mitrej eli Dimitri Taronen (1861–1940), kansanperinteen kerääjä Armas Otto Väisänen (1890–1969) ja keskiaikaisen Venäjän kanteletta soittaneet skomorohit.

On ihanaa saada tämä mahdollisuus keskittyä taiteelliseen työhön.

Päivi Järvinen, tanssi, liike, ääni, tekstiili
Timo Väänänen, musiikki, kantele, video, valokuva

Päivi Järvinen & Timo Väänänen (Duo Mitrej) työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lea Vidakovic

Lea Vidakovic

Multimediataiteilija
Animoiduin installaatioprojektin taustatutkimus, kehittely ja alkutuotanto

Lea Vidakovic (s. 1983) on serbialainen multimediataiteilija, joka työskentelee pääasiassa taideinstallaatioiden ja nukkeanimaation saralla. Hänellä on maisterintutkinto audiovisuaalisesta taiteesta (Royal Academy of Arts KASK, Belgia) ja maisterintutkinto taidegrafiikassa/maalauksessa (Academy of Arts in Zagreb, Kroatia), ja alempi korkeakoulututkinto animaatiossa (HVO, Norja). Hän on Association of Artists from Vojvodina (SULUV) ja Association of Croatian Artists (HDLU) -taideyhdistysten jäsen.

“Residenssijakson aikana työstän uutta projektiani Family portrait (Perhepotretti), joka on tumma mutta kuitenkin humoristinen yhteiskunnallinen havainnointi. Sen ispiraationa on Daisaku Ikedan sitaatti: Every family has its own set of circumstances and problems that only its members can fully understand…

Tämä projekti tulee olemaan syknronisoitu useamman valkokankaan installaatio, joka toteutetaan nukkeanimaatiotekniikalla. Teoksessa tulee olemaan yhdeksän erilaista tarinaa – jokainen esitetään omalla valkokankaallaan, samanaikaisesti. Kahdeksan tarinaa esittelevät yksittäisen perheenjäsenen tai pienemmän ryhmän, ja keskeisin yhdeksäs tarina toimii kehyksenä, johon kaikki perheenjäsenet kokoontuvat poseeraamaan perhevalokuvaa ottavalle valokuvaajalle. Tarinoilla on visuaalisten samankaltaisten ominaisuuksien lisäksi hienovarainen yhteys – toiminta yhdessä tarinassa käynnistää toimintaa toisissa tarinoissa. Erillisillä valkokankailla esitetyt huoneet, joissa asiat tapahtuvat, olisivat eräällä tavalla yhteyksissä toisiinsa, joka antaisi hahmoille mahdollisuuden vuorovaikuttaa, kulkea toistensa tiloissa ja lopulta kaikki koontuvat yhteen keskivalkokankaalle. Tämä projetki keskittyy muotokuvien ottamiseen liittyviin tapoihin (omakuvat ja ryhmäkuvat) ja ilmentää perheenjäsenten keskuudessa olevia erilaisia ihmisten toimintatapoja.

Residenssin aikana aion työskennellä tilan tutkimisen, henkilöhahmojen suunnittelun ja tarinan kehittelyn parissa.”

www.leavidakovic.com/

Lea Vidakovic työskenteli Saaren kartanolla maalis–huhtikuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Suomen kielen ja filosofian rakastajat

Suomen kielen ja filosofian rakastajat

Työpaja
Filosofian suomentamisen ja suomentamisen filosofian työpaja

Viikon mittaisessa filosofisen kääntämisen työpajassa haluamme tietoisesti valita painopisteeksi suomentamisen; siksi kaikki osallistujat ja vierailijat ovat Suomesta. Työskentelymetodina on vertaiskeskustelu: työpajassa käsitellään vuorotellen kunkin osallistujan tekeillä olevaa filosofista suomennosta. Lisäksi käydään keskusteluja sekä vierailijoiden että osallistujien pitämien luentojen ja alustusten pohjalta.

Tarkoitus on pohdiskella filosofisten tekstien kääntämiseen liittyviä käytännön ongelmia, mutta myös niistä nousevia yleisempiä kysymyksiä kääntämisen luonteesta ja sen suhteesta filosofiseen ajatteluun. Toisin sanoen toivomme että keskustelu liikkuisi yhtä paljon filosofian kääntämisessä kuin kääntämisen filosofiassa ja siinä miten edellinen ajaa pohtimaan jälkimmäistä.

Pyrkimyksenä on rakentaa filosofista suomentamista harjoittaville kääntäjäidentiteettiä ja edistää korkeiden käännösstandardien muodostumista artikuloimalla suomentamisen haasteita. Samalla työpaja edistää tutkija- ja kääntäjäsukupolvien välistä kommunikaatiota kahdella tavalla: ensinnäkin kaunokirjallisuuden kääntäjien kokemus ja asiantuntemus saatetaan dialogiin filosofian kääntäjien kanssa ja toiseksi kokeneilla filosofian suomentajilla on mahdollisuus jakaa osaamistaan nuorempien kollegojen kanssa.

Työpajaan osallistuivat Tiina Arppe, Pirkko Holmberg, Miika Luoto, Tuomas Nevanlinna, Tarja Roinila, Pajari Räsänen, Anna Tuomikoski ja Taneli Viitahuhta. Vierailijoina työryhmällä olivat Markku Lehtinen ja Mika Elo.

Suomen kielen ja filosofian rakastajat työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jalostamo-kollektiivi

Teatteriryhmä
Elfriede Jelinekin ”Rechnitz – Tuhon enkeli” -näytelmän suomenkielisen kantaesityksen harjoittelujakso

Jalostamo-kollektiivi on vuonna 2012 perustettu teatteriryhmä, joka koostuu nuorista teatterialan ammattialaisista. Ryhmä työstää tällä hetkellä Elfriede Jelinekin näytelmää Rechnitz – Tuhon enkeli. Rechnitz saa ensi-iltansa Kiasma Teatterissa huhtikuussa 2015.

Itävaltalaisen, Nobel-palkitun nykykirjailija Elfriede Jelinekin näytelmä Rechnitz – Tuhon enkeli on poikkeuksellisen vaikuttava näyttämöteksti. Itävaltalaisiin tositapahtumiin pohjautuva teos haastaa nykynäytelmän muodon mahdottomalla, liki 160-sivuisella assosiaatiovyöryllään. Näytelmän valmistaminen onkin työryhmälle radikaali ja rehellisyyttä vaativa tulikoe.

Rechnitz – Tuhon enkeli muodostuu tajuntaa ja huumorintajua koettelevista näyttämökuvista. Teos korostaa armotonta, kiellettyä ja turmelevaa puolta ihmisessä, mutta heijastaa myös kykyämme hoitamisen ja parantamiseen. Teoksen kautta työryhmä tutkii henkilökohtaista suhdettaan yhteiseen, eurooppalaiseen lähihistoriaan. Rechnitz siivilöi esiin vaikeita kysymyksiä. Miten parantua? Miten myöntää traumaattisuus ja käsitellä menneisyyttä, joka on pahuuden läpäisemä?

Jalostamo-kollektiivista produktiossa ovat mukana näyttelijä Anna Lipponen, valosuunnittelija-lavastaja Petri Tuhkanen, pukusuunnittelija Paula Varis ja näyttelijä Elisa Salo. Vierailijoina ryhmässä ovat ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen, kääntäjä-esitysdramaturgi Jukka-Pekka Pajunen, äänisuunnittelija Janne Hast, näyttelijä Tanjalotta Räikkä ja tanssitaitelija Jarkko Mandelin.

Produktio on Jalostamo-kollektiivin ja Kiasma Teatterin yhteistuotanto.

www.jalostamokollektiivi.com

Jalostamo-kollektiivi työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kieleke

Kieleke

Liike- ja sanataiteen yhdistämistä ja rajapintoja tutkiva taiteellinen laboratorio

Kieleke-työryhmän ytimen muodostavat tanssitaiteilijat Auri Ahola ja Valtteri Raekallio, runoilija Henriikka Tavi ja kirjailijat Laura Lindstedt ja Jaakko Yli-Juonikas. Ryhmä tapasi vuosi sitten Kainuun runoviikoilla Runovaara-työpajassa. Ryhmän välille syntyi inspiroiva ja luottamuksellisen ilmapiiri, joka edesauttoi liike- ja sanataiteen syvällistä tutkimista. Runovaaran päätyttyä ryhmä halusi jatkaa tätä kokeellista, tutkivaa työskentelyä. Näin syntyi Kieleke, joka nimensä mukaisesti pyrkii kurottamaan kohti uutta.

Kieleke-työryhmä työskentelee paitsi jäsentensä kehittämien harjoitteiden, myös eri taiteenaloja edustavien vierailijoiden pitämien työpajojen muodossa. Sen tavoitteena on laajentaa sekä nykytanssin että kokeellisen kirjallisuuden vastaanottoa, laajentua ennakkoluulottomasti muihin taiteenaloihin ja kehittää sanataiteen esittämistä aiempaa kunnianhimoisemmin. Työryhmä kutsuu mukaan muiden alojen taiteilijoita avartaakseen näkökulmaa laajemmin taiteidenvälisyyteen.

Saaren kartanoon kutsuttiin runoilija Matti Kangaskoski, muusikko Tero-Petri Suovanen ja muusikko, musiikkitieteen tohtori Otso Lähdeoja. Niin Kieleke-ryhmän alkuperäiset kuin Saaren residenssin ajaksi työryhmään kutsutut taiteilijat edustavat paitsi oman alansa vankkaa osaamista, myös vahvaa kiinnostusta poikkitaiteelliseen ilmaisuun.

Saaren kartanossa Kieleke-työryhmä tutkii taiteellisessa laboratoriossaan liike-, sana- ja säveltaiteen rajapintoja ja yhtymäkohtia ja kokeilee ennakkoluulottomasti uusia ilmaisun muotoja ja erilaisia taiteidenvälisiä yhteenliittymiä.

Kieleke työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Fagerholm&Franck

Fagerholm&Franck

Kääntämisen työpaja
På spaning efter en organisk dramaturgi med Brunnsperformance

Målsättningen med workshopen är att undersöka och utveckla olika ”metoder” för en ”organisk dramaturgi”: dvs ett sätt att hitta och vara i en berättelse, skapa och hitta ”spänning” (tension). Organisk dramaturgi är praxis och utvecklas och görs i praxis: genom att skriva och göra övningar i anslutning till detta. Gruppen kommer kollektivt att arbete med ett montage som kommer att sluta med en Brunnsperformance den sista kvällen.

Gruppens medlemmar kommer också att arbete individuellt, med sina egna ”bitar”.

Det det handlar om under veckan är att röra sig med intuition, röra mig med gruppen (med vad varje medlem lägger in och lägger till, till exempel), röra sig genom veckan som en resa i ett slags lös struktur, hela tiden öppna för allt som händer på vägen (det betyder också att programmet utformas i detalj, efterhand). Monika Fagerholm&Mia Franck kommer att fungera som vägledare under den här resan.

Att skriva handlar inte så mycket om att hitta sig själv, hitta en röst, ett språk – men om att hitta till och röra sig med allt man har.

 

Fagerholm&Franck työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tärähtäneet ämmät & Gabriel Mellan

Tärähtäneet ämmät and Gabriel Mellan

Työryhmä
DYSTOPIA/UTOPIA on yhteisötaiteellinen projekti, joka toteutetaan mynämäkeläisten lastenkotinuorten kanssa. Kolmen valokuvan sarja kuvaa nuoren tulevaisuudennäkymiä, utopiaa ja dystopiaa ja nykytilaa

DYSTOPIA / UTOPIA on taiteilijaduo Tärähtäneiden ämmien Katriina Haikalan ja Vilma Metterin (FI) ja valokuvaaja Gabriel Mellanin (USA) yhteinen valokuvaukseen sekä skenaariotyöskentelyyn pohjautuva taideprojekti. Dystopia / Utopia -taideprojekti on suunnattu 14–17-vuotiaille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, joille on mahdollista osallistua kahden viikon ajan intensiivisen projektityöskentelyyn.

Projektin tavoitteena on tehdä näkyväksi nuorten omia tulevaisuuden näkymiä dystopian ja utopian käsitteiden kautta, sekä suunnitella yhdessä projektin vetäjien kanssa konkreettiset toiminnan ensi askeleet unelmien saavuttamiseksi. Projektin työpajoissa nuoret pohtivat tulevaisuuden näkymiään ja valitsevat lähiympäristöstään paikat, jotka edustavat kunkin dystooppista ja utooppista tulevaisuuden näkymää.

Projektiin osallistuvat nuoret muodostavat kuvausryhmän, ja jokainen nuori kuvataan kunkin kahdessa, valitussa paikassa. Yhdessä tätä hetkeä edustavan kuvan kanssa nämä kolme kuvaa muodostavat valokuvatriptyykin, joista rakennetaan valokuvanäyttely nuorten valitsemaan paikkaan. Ydinkysymykset, joihin projektiin osallistuvat nuoret haastetaan vastaamaan, on: Kuinka voin välttää dystooppisen näkymän toteutumisen ja miten saavutan oman utopiani?

tarahtaneet.ammat@gmail.com

www.tarahtaneet.net

www.dystopiautopia.com

Tärähtäneet ämmät & Gabriel Mellan työskentelivät Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Taideosuuskunta Tsuumi

Taideosuuskunta Tsuumi

Project K: Tanssin, teatterin ja musiikin välisen kehollisen kommunikoinnin tutkimus esittävän taiteen kontekstissa

Project K:n työryhmä tutkii tanssin, teatterin ja musiikin välisen kehollisen kommunikaation mahdollisuuksia esittävän taiteen kontekstissa. Tarkoituksemme on avata kehollisia näkökulmia työskentelytavan merkityksestä tehtyihin ratkaisuihin tiimityöskentelytilanteessa. Esittävän taiteen ”hetkessä olemisen” -tila muokkaa ratkaisuja joita esiintyjät tekevät näyttämöllä. Olemme kiinnostuneita tunnistamaan tällaisen ”hetkessä olemisen” -tilan merkitystä työskentelyprosesseissa, millä tavalla päätökset syntyvät tiimityöskentelytilanteessa ja kuinka paljon kehollinen kommunikaatio ja kunkin tiimin jäsenen kehon ja mielen tila vaikuttaa tiimin yhteisiin päätöksiin.

Project K on jaettu kolmeen vaiheeseen, jotta sen toteutus olisi mahdollista ja vaiheiden välille jää tarpeeksi aikaa suodattaa ja jäsentää työskentelyperiodien aikana esiinnoussutta tietoa. Kolmivaiheinen malli myöskin mahdollistaa vaiheiden tuotannollisen vastuun jakamisen useamman tahon kesken. Project K:n toteuttavina tahoina toimivat Samuli Nordberg yhdessä työryhmän kanssa, Taideosuuskunta Tsuumi ja Zodiak – uuden tanssin keskuksen Z-free konsepti (Z-free on Zodiakin tapahtumakonsepti, joka tarjoaa valituille taiteilijoille mahdollisuuden avata julkisesti omia työskentelytapojaan, kehitellä ideoitaan ja ottaa yleisö mukaan työprosessiin.).

Taideosuuskunta Tsuumi työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

White on White

White on White

White on White #7 – Fuck me! (we didn´t make it)

White on White on Iggy Malmborgin (Malmö) ja Johannes Schmitin (Berliini) välinen taiteellinen suhde. Vuodesta 2009 duo on tehnyt töitä samalla nimellä, ja tähän päivään mennessä he ovat tehneet kuusi itsenäistä performanssiesitystiä. Heidän viimeisin esityksensä White on White #6 – Queer Sells on nähtävissä vuoden 2014 toisella puoliskolla Südpolissä (Sveitsi), Baltoscandalissa (Viro) and Bastardissa (Norja).

Residenssijakso Saaren kartanossa on aloituspaikkana seuraavan teoksen synnylle, jonka ensi-ilta on keväällä 2015. White on White #7 – Fuck me! (We didn´t make it) tarkastalee ikääntymistä, nuoruutta ja nerouskulttia. Teoksen lähtökohtana on duon syntymäpäivät (yhteensä 60 vuotta) ja sen jäsenien iät (27 ja 33 vuotta) vuonna 2014. Elämäkerralliselta vitsiltä kuulostavasta projektista on tarkoitus kehittää syvällisesti strukturaalinen ja erittäin nautittava analyysi tämänhetkisen 30-vuotiaiden sukupolven taloudellisesta ja emotionaalisesta tilasta.

White on White työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

417 International Theater Group

417 International Theater Group

Monikielisen teatteriesityksen valmistaminen

417 International Theater Group on kansainvälinen, nuorten teatterintekijöiden muodostama ryhmä. Ryhmä on perustettu 2010 Egyptissä, jossa ryhmän jäsenet tapasivat ensimmäistä kertaa. Ryhmän jäsenet asuvat kaikki eri maissa ympäri Eurooppaa ja Välimeren arabimaita. Residenssin aikana ryhmä työstää Windows-nimisestä, monikulttuurisuuden ja kriisin teemoja käsittelevästä demoesityksestään koko illan teosta. Demoesitys on esitetty Alexandriassa, Egyptissä syyskuussa 2012 osana kansainvälistä Backstreet-festivaalia, jonne ryhmä on kutsuttu mukaan myös vuodelle 2014. Demoesitys Egyptissä sai yleisöltä kiittävää palautetta.

Residenssin aikana valmistellaan festivaalilla esitettävää teosta. Ryhmän työskentelyn lähtökohtana on ryhmän monimuotoisuus: erilaiset ammatilliset taustat (mukana on muun muassa video-ohjaaja, koreografi, näyttelijöitä ja kriitikko) mutta ennen kaikkea kulttuurilliset erot. Windows-esitys perustuukin ryhmän omakohtaisiin kokemuksiin. Tärkeänä lähtökohtana esityksessä on myös arabikevään tuomat muutokset, joilla on ollut konkreettisia vaikutuksia ryhmän toimintaan: muun muassa ensi-iltamme siirtyi kahteen kertaan vallankumouksen vuoksi. Ryhmän työskentelyn lähtökohtana on monitaiteellisuus, ja Windows yhdisteleekin koreografiaa ja videoilmaisua teatterilliseen ilmaisuun. Tekstillisenä lähtökohtana ovat ryhmän jäsenten kirjoittamat monologit, jossa ruoditaan henkilökohtaisten maailmankuviemme eroja ja yhtäläisyyksiä.

Lue täältä mitä 417 International Theater Groupin suomalaisjäsen Evianna Lehtipuu pohdiskelee Koneen Säätiön Rohkeus-blogissa liikkumisen ja taiteen tekemisen vapauteen liittyvistä näkökulmista, ja siitä, miten meille eurooppalaisille se on lähes itsestäänselvyys.

417 International Theater Group työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maija Nurmio & Saskia Oidtmann

Maija Nurmio & Saskia Oidtmann

Taiteellinen työskentely

Tanssitaiteilijat Maija Nurmio ja Saskia Oidtmann työstävät Saaren kartanossa henkilökohtaisen ja  (trans-)kulttuurivaihtonsa toista osaa. Helsingissä ja Berliinissä tapahtuva yhteistyö muodostaa tapaamisten, intensiivisten harjoittelujaksojen, residenssien ja esitysten sarjan, jotka kehittyvät seuraavan kahden vuoden aikana. Ensimmäinen kahden viikon työskentelyjaksomme oli Berliinissä marraskuussa 2013, jonka tuloksena syntyivät Sideways Elephant -esitykset.

“Fyysinen olemassaolomme ja liikkumisemme on yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja maantieteellisen taustamme kehittämää. Pyrimme tutkimaan fyysistä taustaamme liikkeessä. Aloitamme historiallisella tutkimuksella; tutkimme alueita, joissa elämme, kotimaittemme yhteisiä kontaktipintoja ja historioita, jotka ovat vastaavia kehoissamme. Tarkastelemme kuinka paljon liikkumisemme on ulkoisten tekijöiden määrittämää (esim. ihonväri ja sukupuoli). Olemme kiinnostuneita erilaisten identiteettien fyysisestä olemassaolosta kehonkielen kommunikoinnin ulkopuolella, kirjoittamattomista liikkumisen laista kaikissa yhteiskunnissa.”

Sideways Elephant on yritys tarkastella meitä yksilöinä erilaisissa yhteiskunnissa. Yksi keskeinen ystävyytemme osatekijä on tietoisuus jakamastamme yhteisestä kielestä: liikkeestä. Siten etsimme uusia tapoja kommunikoida erilaisten kulttuuristen kontekstien yli, jotka voivat laajentaa toistemme ymmärtämistä. Onko mahdollista kehittää malli, jota voidaan käyttää eri kulttuurisissa konteksteissa? Voimmeko työskennellä liikkeen kanssa ilmaisukeinona sille, jota ei ole puheessa, mutta holistisemmassa ja laajemmassa näkökulmassa?

Maija Nurmio & Saskia Oidtmann työskentelivät Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pia Karaspuro & Sibylla Klein

Pia Karaspuro & Sibylla Klein

Inhabiting Spaces – Inhabiting Languages

Inhabiting Spaces – Inhabiting Languages -projektissa koreografi-ohjaaja Sibylla Klein ja tanssitaiteilija Pia Karaspuro sarjan paikkasidonnaisia teoksia, jotka toimivat osallistavina esityksinä ja tilakokemusta syventävinä aistimatkoina. Työskentelyn lähtökohtana on kummankin työryhmän jäsenen omakohtainen monikielisyyden kokemus. Millaisia eroja saksan ja suomen kielten välillä ilmenee niiden tavoissa jäsentää tilakokemusta ja tilallisia suhteita? Ja toisaalta: miten tila ja tilan kokemus muotoilee puhetta? Tai: millaisia liikkeellisiä tiloja erikieliset sanat innoittavat?

Teoskonseptin keskeisenä ajatuksena on avartaa sekä yleisön että esiintyjän kokemusta kulloisestakin tilasta sekä sitä, miten ja mitä kussakin tilassa voi olla. Tavoitteena on jaetun tilan kokemuksen esiin nostaminen: tila toisaalta luo yhteisyyttä ja toisaalta jakaa yksittäiset kokijat. Tilassa oleminen erityisellä tai poikkeuksellisella tavalla syntyy teoksen tehtävänannoista, siitä, miten kulloistakin tilaa on päätetty lähestyä. Poikkeuksellisella tavalla olemista – samoin kuin erityisessä, poikkeuksellisessa tilassa olemista – voidaan peilata maailmassa olemisen tapaan. Tila asettuu kokijaansa samoin kuin kokija tilaan.

Teossarjan teokset luodaan rakennettuihin ja luonnonympäristöihin.

Sibylla Klein ja Pia Karaspuro kuuluvat Tauko – Pause -esitystaiteen ryhmään. Ryhmä on aloittanut toimintansa Hiljaisuus-projektilla vuonna 2001. Sitä seurasivat teokset Matka Maahan – Expedition (2003), Tauko – Pause (2004), Ena (2005–2006) ja HOP (2009–2010), joita on esitetty sekä Suomessa että Saksassa. Ryhmän tuotannoissa ovat työskennelleet ohjaaja-koreografi Sibylla Klein, tanssitaiteilija Pia Karaspuro, näyttelijä Julia Klein, arkkitehti Dirk Kottmann, äänitaiteilija Juha Valkeapää, muusikot Riitta Huttunen ja Andreas Fulgosi sekä valosuunnittelija Pekka Pitkänen. Työryhmä kootaan kulloisenkin projektin tarpeiden mukaan. Sibylla Klein ja Pia Karaspuro ovat ryhmän perustajajäsenet ja olleet mukana kaikissa sen teoksissa.

Pia Karaspuro & Sibylla Klein työskentelivät Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Videokaffe

Videokaffe

Mediataideryhmä
Videokaffe-mediataideryhmän taiteellinen työskentely sekä uusien yhteistyöprojektien kehittäminen

Trans Atlantic Dialgoue

Tänä kesänä kansainvälinen taiteilijakollektiivi Videokaffe oli kutsuttu Koneen Säätiön Saaren kartanoon. Kahden viikon aikana Videokaffen jäsenet työskentelivät yhdessä luodakseen teoksen nimeltä Transatlantic Dialog, joka esitetään Wassaic Project Festivaaleilla.

Teos sisältää kaksi kineettistä viestosta, jokta kommunikoivat ja vastaavat toisilleen tietokoneen kameran ja internetin kautta. Suomessa olevan veistoksen tulen liike vaikuttaa Wassaicissa olevan mekaanisen lintumaisen veistoksen liikkumiseen. Linnun liikkeet luovat reaaliaikaisen äänisävellyksen Wassaicin näyttelytilaan ja kun lintu pysähtyy, se aktivoi Suomessa olevan veistoksen, joka puhaltaa tuulta tuleen. Kokonaisuutena teos luo mannertenvälisen vuorovaikutteisin liikkeen ja äänen piirin.

Videokaffesta

Videokaffe on nykytaiteen kollektiivi, joka kokoaa yhteen mediataiteen erilaisia teoksia ja luovia tekijöitä. Sille ominaista on tutun elektroniikan uudelleen käyttö sekä interaktiivisten teosten valmistus.

www.videokaffe.com

www.vimeo.com/videokaffe

Videokaffe työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Myrtti

Myrtti

Työryhmä
Myrtti – lasten (elokuvallisen) draamasarjan kehittely 

Työryhmämme (käsikirjoittajat Heli Tamminen ja Aino Pitkäjärvi, kuvaaja Päivi Kettunen, lavastaja Seera Rytkölä, ohjaaja Milla Pelkonen sekä näyttelijä Jenny Dahlström) kehittelee parhaillaan laadukasta lapsiyleisölle suunnattua draamasarjaa. Sarja on tarkoitus toteuttaa korkeatasoisesti, taiteellisesti orientoituneen työryhmän voimin. Työryhmäläisistä kaikki ovat valmistuneet taidekorkeakoulusta, elokuva- ja lavastustaiteen osastolta, ja toimivat ammatissaan taiteellisten sisältöjen tuottajana.

Lapsille tehdään liian vähän laadukasta televisiossa tai internet-ympäristössä esitettävää draamatuotantoa. Kohderyhmä on tärkeä. Haluamme omalla panoksellamme lisätä elämyksellistä, korkeatasoisesti tuotettua draamaa tässä unohdetussa kohderyhmässä.

Myrtti työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sädekehistä – täydellisen politiikkaa

Työryhmä
Moniäänisyyden näyttämölliset mahdollisuudet

Ohjaaja Aune Kallinen, koreografi Jenni Koistinen, muusikko Laura Murtomaa ja näyttelijä Ragni Grönblom työstävät residenssijaksollaan tulevaa teostaan Sädekehistä – täydellisen politiikkaa.

Hypoteesimme esityksen rakentamiselle on, että sädekehä tai pyhimyskehä kertoo jotain ruumillisesta olemisestamme maailmassa. Intialaisessa, persialaisessa, kreikkalaisessa ja roomalaisessa taiteessa sädekehä kuvattiin usein koko vartaloa ympäröivänä pyöreänä tai mantelin muotoisena kehänä. Pyrimme nyt, tässä maailmanajassa, paikallistamaan tuon ruumiillisen kokemuksen ja luomaan tuoreen yhteyden ruumiitamme ympäröiviin kehiin – kaikkiin näihin tunteellisiin, tieteellisiin, yhteiskunnallisiin, mystisiin, välisiin ja huokoisiin kehiin joissa synnymme siksi mitä olemme.

Sädekehistä – täydellisen politiikkaa tutkii moniäänisyyden näyttämöllisiä mahdollisuuksia ja kaiken täydellisyyttä. Ihmettelemme, ruumiillisesti, henkisesti ja yhteiskunnallisesti, miten täydelliseen voi enää lisätä mitään. Ihmettely synnyttää tuon lisän, sädekehän. Emme pyri harmoniaan vaan jakamiseen, yhteyteen ja yhtäaikaisuuteen, teemme todeksi sen mihin keskitymme. Lähestymme kokemusta sädekehistä antaumuksellisen liikkeen, mieskuoron ja kuivakan esitystaiteen avulla.

”Sädekehä voidaan tässä yhteydessä ajatella vyöhykkeeksi, jolla mahdollisuus ja todellisuus, voima ja teko tulevat erottamattomiksi.” (Giorgio Agamben)

Työryhmän muut jäsenet Katri Puranen, Arttu Palmio, Arttu Väänänen, Hanna Ahti, Niina Hosiasluoma ja Mieskuoro D25 tulevat mukaan työskentelyyn syksyn 2014 ja talven 2015 aikana.

Saaren kartanon residenssin jälkeen työryhmä jatkaa työskentelyä Zodiak- Uuden tanssin keskuksen Z-Free-tapahtumakonseptissa syksyllä 2014, ja esittelee meneillään olevaa prosessiaan Zodiakin Z-Free-demoillassa lokakuun lopussa.

Sädekehistä – täydellisen politiikkaa -teoksen ensi-ilta on Kiasma-teatterissa syyskuussa 2015.

Ryhmä työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Esitystaiteen seura

Esitystaiteen seura

Tämä ei ole performanssi hankkeen tarkoituksena on tutkia teatterin ja performanssin sekä muiden esitystaidetta lähellä olevien taiteenalojen rajapintoja ja ravistella raja-aitoja

Tämä ei ole performanssi

Esitystaiteen seura viettää vuonna 2014 performanssin teemavuotta. Tämä ei ole performanssi hankkeen tarkoituksena on tutkia teatterin ja performanssin sekä muiden esitystaidetta lähellä olevien taiteenalojen rajapintoja ja ravistella raja-aitoja. Vuoden 2014 aikana Esitystaiteen seuran taiteilijat valmistavat performansseja, tutustuvat performanssin teoriaan ja historiaan sekä tekevät yhteistyötä vakiintuneen performanssikentän kanssa.

Hankkeeseen sisältyy paitsi performanssiesityksiä, myös tiedon keruuta, opiskelua, tutkimusta ja julkaisutoimintaa. Esitystaiteen seuran eri alojen taiteilijoista ja tuottajasta koostuva, kahdeksan hengen työryhmä perehtyy performanssin historiaan ja kehitykseen ja tarkastelee performanssin suhdetta muihin taiteen aloihin. Työskentelyjakson aikana työryhmän jäsenet sekä tutustuvat performanssiin liittyviin kysymyksiin opettaen ja opiskellen että valmistavat performansseja, joita esitetään myöhemmin eri tapahtumien ja festivaalien yhteydessä.

Esitystaiteen seura työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Shifting Thoughts

Shifting thoughts

Fluid Landscapes

Viikon residenssijaksollamme hyödynnämme rauhallista ympäristöä paneutuaksemme harjoituksiimme, jotka vaativat suurta keskittymistä ja kehon aistimuksellista ärsykettä.

Fuild Landscapes -projektimme keskeisin käsite on muodonmuutos, tuleminen ennemmin kuin oleminen. Minuuden muodonmuutos, kuten myös ympäristön muutos, aistimuksellisen kehon harjoittamisen ja mielen siirtymisen kautta hetken kokeminen ilman representaatiota ja ajan säilyttämistä.

Fluid Landscapes on kaksi kehoa tilassa, jotka hetkellisinä olentoina ovat jatkuvasti kehittymässä ja tutkimassa. Ne ovat liikkuvia identiteettejä, kuten pinnanalainen liike, joka voi vaikuttaa staattiselta.

Harjoitukset opastavat meidät etsimään eräänlaista loputonta hetkellisyyttä ihossa, luissa, lihassa, ajatuksissa, muistoissa ja tuntemuksissa. Siirrymme niiden välillä mitä on, mitä oli ja mitä voisi olla/mitä tulee olemaan.

Nämä tutkimukset luovat syviä salaamisen sekä paljastamisen tasoja, ja ajattoman hypnoottisen tilan, jolla on kyky määrittää ja hioa herkkyyttä.

Shifting Thoughts työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

OTTOdenkt

Ottodenkt

Mynämäen leikkauspiste

Totuus Saaren kartanon geodesiasta

Projektimme tarkoituksena on tuoda esille arkeologisella kaivauspaikalla kaksi toistaan leikkaavaa koordinaattia maassa.

Vain metrin syvyydessä ne tulevat näkyväksi: 60°37′ pohjoista leveysastetta leikkaa 21°51′ itäistä pituusastetta.

Nämä Mynämäen koordinaatit esittävät todisteen:

Maapallon koordinaatit eivät ole jokin keksitty abstrakti malli. Ei, ne ovat oikeasti maaperässä ja ne pitävät maailmamme koossa!

OTTOdenkt työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Wanderlust Performance

Wanderlust

Naiset metsissä (Women in the Woods) on julkisiin tiloihin räätälöity performanssi kahdelle sopraanolle, huilulle, viululle, viola da gamballe, luutulle ja nykytanssijalle

Wanderlust on taiteilijoiden kollektiivi, joka luo performansseja julkisille paikoille. Women in the Woods (Naiset metsissä) on musiikki-teatterimainen kollaasi kahdelle sopraanolle, huilulle, viululle, viola da gamballe, harpulle ja nykytanssijalle. Esitys esittää ranskalaista varhaismusiikkia 1100-1700-luvuilta, jolloin syntyi runsaasti lauluja naisen näkökulmasta laulettuna. Truveerien laulut kertoivat 1100- ja 1200-luvuilla naisten sisäisestä elämästä ja ne resonoivat osuvasti nykyajan kokemuksiin rakkaudesta, himosta, kosiskelusta ja petoksesta. Saaren kartanossa luomme koreografisen kielen ja draamallisen narratiivin näiden laulujen yhdistämiseksi performanssiin, joka on räätälöity erityisesti antiikille ja visuaaiiselle taiteelle omistettuihin tiloihin.

wanderlustperformance.com

Wanderlust työskenteli Saaren kartanolla kesällä 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Isabel Leon & Ana Matey

Isabel Leon and Ana Matey

Performanssitaiteilijat Isabel Léon ja Ana Matey työskentelivät Saaren kartanon residenssissä syksyllä 2014. Kuva: Isabel Léon ja Ana Matey

 

Performanssitaiteilijat
EXCHANGE IN SAARI on paikkasidonnainen projekti, jossa tarkastellaan viestintää ja tulkintaa ”vaihtamalla” performanssitaiteen tapahtumapartituureja ja taideprosesseja meidän ja muiden taiteilijoiden välillä.

EXCHANGE LIVE ART on konsepti, joka tutkii ja kehittää kommunikaatio–tulkinta -teemaa tietyn ajatuksen avulla ja vaihtaen performanssin tapahtumapartituureja (tai käsikirjoituksia), jotka ovat perustuneet tähän ajatukseen. Se tutkii ja ”vaihtaa” työskentelyprosesseja, näkemyksiä taiteesta, tiloista, elementeistä, kokemuksista ja elämästä. Aloitamme action art -työskentelyllä ja jatkamme myös interventioilla ja kuvaperformansseilla.

Haluaisimme kehitellä Saaren kartanossa projektiamme työskennellen eri tiloissa (työskentely- ja asumistiloissa, sisällä ja ulkona jne.) ja tutustuen paikkaan ja ihmisiin kartanolla – ei vain taiteilijoihin, vaan myös henkilökuntaan. Haluamme työskennellä taiteen ja elämän välisen suhteen parissa, enimmäkseen live art -kokemusten kautta. EXCHANGE LIVE ART on project in progress (kehittyvä projekti), joka kasvaa ja kehittyy koko ajan, eri paikoissa, muodoissa ja myös mukana olevien taiteilijoiden mukana.

Lue Isabelin & Anan ja Anu-Hannan yhteistyöstä Koneen Säätiön rohkeusblogista: https://rohkeuskoneensaatio.wordpress.com/2014/11/

Isabel Leon & Ana Matey työskentelivät Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anu-Hanna Anttila

Anu-Hanna Anttila

Dosentti, VTT
Tieteellinen tutkimus

VTT, sosiologian ja arjen historian dosentti Anu-Hanna Anttila työskentelee syyskuun 2014 ajan kartanolla tutkijaresidenssipaikalla. Hän työstää Luokan ääni ja hiljaisuus -hankkeen (lyh. VoxClass) kirjaan tulevia lukuja, jotka käsittelevät luokkatutkimuksen perinteitä ja nykytilaa sekä luokan näkyväksi tulemista palkallisen kotitöiden teettämisessä. VoxClass-tutkimushanke on Koneen Säätiön rahoittama (2012–2014).

Lue Anu-Hannan ja Anan & Isabelin yhteistyöstä Koneen Säätiön rohkeusblogista: (https://rohkeuskoneensaatio.wordpress.com/2014/11/ )

Lisätietoa:

VoxClass-hankkeen sivut: http://voxclass.blogspot.fi/
Hankketta koskeva artikkeli Koneen Säätiön uutiskirjeessä: http://www.koneensaatio.fi/fi/apurahat/hanke-esittelyt/yhteiskuntaluokkia-kuuntelemassa

Anu-Hanna Anttila työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maria Kananen

Maria Kananen

Tanssitaiteilija
Hiljaisuuden lauluja, tyhjän tilan tansseja -sooloprojekti

MARIA KANANEN (s.1976)

Olen kajaanilaissyntyinen nykyään Espoosta käsin toimiva tanssitaiteilija. Olen toiminut laaja-alaisesti tanssin kentällä vuodesta 2000 lähtien. Omaa taiteellista työtäni olen kehittänyt vuodesta 2007, minkä ohella toimin myös tamperelaisessa taiteilijaryhmä VAPAAkollektiivissa. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti laulun ja ääni-improvisaation yhdistäminen nykytanssiin, äänen kehollinen alkuperä sekä äänen ja liikkeen syvä fyysinen yhteys. Haluan myös hakeutua taiteeni kanssa ihmisten pariin, viedä ja tehdä teoksia ympäristöihin, joissa tanssitaide ei ole kaikkein arkipäiväisin asia. Minulle taide on pohjimmiltaan tunteiden ja aistimusten kanssa tekemisissä ja vuoropuhelussa olemista, rohkeutta olla läsnä itsensä ja muiden kanssa. Tavoittelen tätä omassa työssäni esiintyjänä ja tanssintekijänä. Toivon tämän asennoitumisen välittyvän myös yhteistyössä muiden taiteilijoiden kanssa toteuttamissani teoksissa esitystiloista ja -tilanteista riippumatta.

Työskentely Saaren kartanon residenssissä tarjoaa mahdollisuuden keskittyä taiteellisen työni kehittämisen ja uudistamiseen. Kahden kuukauden mittainen residenssijakso merkitsee minulle luovaa retriittiä, mahdollisuutta hiljentyä ja pysähtyä olemaan oman itseni ja luovan prosessin äärellä rauhallisessa ja keskittynyttä työskentelyä tukevassa ympäristössä. Tämän residenssijakson aikana tarkoitukseni on työskennellä pitkäkestoisen sooloprojektini Hiljaisuuden lauluja ja tyhjän tilan tansseja parissa. Koen soolotyöskentelyn tarpeellisena välineenä taiteellisen ajatteluni ja työni identiteetin kehittämisessä. Soolotyöskentely on muista projekteista ja toisten taiteilijoiden kanssa työskentelystä minuun tarttuneiden vaikutteiden läpikäymistä ja prosessointia. Oman näkökulmani ja ääneni kirkastamista.

Hiljaisuuden lauluja, tyhjän tilan tansseja -sooloprojekti

Sooloprojektin keskeisiä teemoja ovat läsnäolo, käsillä olevan hetken arvostaminen, havainnointi, kuuntelu, intuitiiviset ratkaisut, hyväksyminen, luottaminen, leikki.

Projekti synnyttää erilaisiin tiloihin ja tilanteisiin luotuja liike- ja ääni-improvisaatioon pohjautuvia sooloteoksia, joiden visuaalista puolta suunnittelen yhteistyössä pukusuunnittelija Maria Hämäläisen kanssa. Projektin edetessä työryhmässä vierailee myös muita eri alojen taiteilijoita. Sooloprojekti sai ensimmäisen konkreettisen muotonsa toukokuussa 2013 Galleria Rajatilassa Tampereella Rajatila liikkeessä -tapahtuman yhteydessä. Projektissa vieraili tuolloin tamperelainen kitaristi Tuomas Luukkonen.

Residenssijaksolla tarkoitukseni on kehittää tätä sooloprojektiani eteenpäin ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan erilaisia improvisaatioesityksiä myös yhteistyössä muiden residenssissä yhtä aikaa työskentelevien ja vierailevien taiteilijoiden kanssa.

mariakananen.blogspot.fi

Maria Kananen työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.

Kuva: Ana Matey


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jenny Kangasvuo

Jenny Kangasvuo

Filosofian lisensiaatti, tutkija, kirjailija
Rautakauteen sijoittuvan fantasiaromaanin ”Rautakynsi” kirjoittaminen

Kirjoitan rautakauteen sijoittuvan fantasiaromaanini ensimmäistä käsikirjoitusversiota. Sidon romaanini juonen vahvasti esihistoriasta tehtyyn tutkimukseen ja löydän sen fantasiaelementit kansanperinteestä siten, että rautakautinen maailmankuva näyttäytyy lukijalle ensisijaisesti fantastisen ja maagisen kautta ja vasta toissijaisesti historiallisten faktojen kautta. Yhdistän vankan kulttuuriantropologisen ja arkeologisen tietämykseni suomalaiseen mytologiaan ja luon suomalais-ugrilaisen fantasiatarinan. Romaanin työnimi on Rautakynsi.

Nykyisin fantasiagenreen kuuluvan kirjallisuuden keskeisenä yleisönä ovat yleensä nuoret. Itse kuitenkin kirjoitan aikuislukijalle, jota yhteisöllinen vallankäyttö, ruumiillisuuden normit ja sukupuoleen liittyvät odotukset kiinnostavat, mutta joka nauttii myös tarinan fantasiaelementtien luomasta ennalta-arvaamattomuudesta.

Jenny Kangasvuo työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kristiina Koskentola

Kristiina Koskentola

Kuvataiteilija
Taitelijan käytäntöpainotteisen kuvataiteen tohtoritukimuksen tekeminen ja erityisesti keskittyminen kirjoittamiseen

“Saaren kartanon residenssityöskentelyjakson aikana keskityn väitoskirjani kirjoittamiseen, joka tutkii ja kehittää omia töitäni. Keskeisinä kysymyksinä on haastaa eurokeskeinen ajattelutapa itsen ja toiseuden (the Other) suhteessa sekä uudelleenarvioida abjektio käsitettä globaalissa kontekstissa ja sen suhdetta taiteelliseen käytäntöön.”

Kristiina Koskentola, kuvataiteilija ja tohtorikandidaatti lontoolaisessa University of the Arts/Chelsea Collegessa, asuu ja työskentelee Amsterdamissa ja Pekingissä.

www.kristiinakoskentola.com

Kristiina Koskentola työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mikko Kuorinki

Mikko Kuorinki

Kuvataiteilija
Taiteellisen työskentelyn uudelleenjäsentäminen, ”Stuff”-taidekirjan viimeistely, sekä uusien teosten valmistaminen

Saaren kartanon residenssijaksolla pyrin kirjoittamaan, editoimaan, keskittymään ja kävelemään. Tulen tekemään eräänlaisen välitilinpäätöksen viimevuosien teoksista ja näyttelyistä, jota kautta pyrin syventämään työskentelyni joitain osa-alueita ja vastaavasti jättämään joitain alueita pois praktiikastani. Tavoitteena on jonkinlainen pysähtyminen ja reflektointi, mihin ei ole ollut oikeastaan aiemmin mahdollisuutta. Työstän myös Stuff-tekstisarjaa kirjamuotoon, jonka Publication Studio julkaisee vuoden 2015 aikana.

Mikko Kuorinki työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pessi Parviainen

Pessi Parviainen

Taiteilija
Väitöstutkimus

Työstän taiteellista väitöstutkimusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke). Työhön keskittymisen on mahdollistanut Koneen Säätiön tutkijastipendi.

Residenssin aikana jatkan väitöksen kirjallisen osion kirjoittamista. Käsittelen siinä äänen ja musiikin käsitteiden ristiriitaa ja ongelman vaikutusta ”poikkitaiteellisiin” kokonaisuuksiin. Taiteiden suhteet ja kokonaistaideteos ovat keskeisiä aiheita, joskin lähestyn niitä nimenomaan äänen ja musiikin konfliktin ruodinnasta käsin.

Väitöstutkimukseni taiteellinen osio on Töölönlahden aluetta käsittelevä essee-elokuva, Töölönlahti: maisemakuunnelma. Alue on kokonaissuunnittelun mahdottomuuden mehevä metafora: edes Aallon Pro Finlandia -suunnitelma ei toteutunut kuin pieneltä osin. Alue on muotoutunut pala palalta. Elokuva jättää kaupunkisuunnittelun politikoinnit väliin, mutta koettaa ilmaista sitä, miten alue on kuin orkesteri, joka ei ole oikeastaan kunnolla päässyt soittamaan sille sävellettyjä sinfonioita, ehkäpä niiden mahdottomuuden takia. Töölönlahti on silti, sirpaleisuudessaankin, hämmästyttävän mielenkiintoinen kokoelma yksityiskohtia ja historiallisia kerroksia.

Saaren kartanon residenssin aikana työstän myös elokuvan käsikirjoitusta eteenpäin. Työ kulkee rinta rinnan tutkimuksen kirjallisen osion kanssa – pyrkimyksenäni on pitää näiden välillä niitä molempia hyödyttävä yhteys.
www.pessiparviainen.com

Pessi Parviainen työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jean Michel Roux

Jean Michel Roux

Käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja
Elokuvaprojekti, audiovisuaalinen essee siitä kuinka Hugo Simbergin maalaus ”Haavoittunut enkeli” vaikuttaa tänä päivänä Suomessa ja muualla maailmassa asuvien ihmisten mielikuvitukseen ja psyykkeeseen

“Saaren kartano on täydellinen ympäristö ja tilaisuus työstää ensimmäistä elokuvaprojektiani Suomessa, joka kertoo kuuluisasta suomalaisesta maalauksesta. Maalaus on Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903).

Maalaus on edelleen tänä päivänäkin paradoksaalien tulkintojen ja kysymysten kohteena. Sillä on kyky laajentaa katsojansa mielikuvitusta. Ennen kuin aloitan kirjoittamaan elokuvan käsikirjoitusta tämän ilmiömäisen maalauksen mysteeristä, minun täytyy tehdä hieman tutkimustyötä ja haluan haastatella ihmisiä heidän mielikuvistaan tämän ikonisen taideteoksen suhteen. Haastattelen residenssin muita asukkaita, lähialueen ja Turun alueen asukkaita. Suomalaisia tai ulkomaalaisia. Olen kiinnostunut kaikenlaista mielipiteistä ja näkökulmista. Jokainen on tervetullut keskustelemaan Haavoittuneesta enkelistä. Lopullinen elokuva tulee perustumaan näihin spontaaneihin lausuntoihin.”

Jean Michel Rouxin töihin voi tutustua hänen verkkosivuillaan www.jean-michelroux.com

Jean Michel Roux työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Elida Runeson

Elida Runeson

MFA
Taiteellinen työskentely

Minulla on ollut viime aikoina tunne, että työni on hieman hajaantunutta ja että haluan tehdä jotain uutta. Ja että en voi tehdä enää sitä mitä olen ennen tehnyt. Olen tehnyt aikaisemmin tarinallisia ja enimmäkseen esittäviä maalauksia. Ne kuvastavat sisäistä maisemaani ja eksistentiaalisia ajatuksia.

Viime aikoina olen maalannut tilassa olevia muotoja. Nämä uudet kuvat eivät ole tarinallisia. Ne ovat eräänlaisia esittäviä sisääntuloja, mutta niiden loppuolemus on enemmän abstrakti. Sain vapautuneen tunteen tämän työn kautta.

Nyt en tiedä mihin suuntaan työni on menossa. Tiedän, että voin tehdä molempia. Ja tiedän, että tämä on osa prosessia, jossa etsin omaa paikkaani maalarina eri maalaustyylien kautta ja pidän näin prosessia liikkeessä.

Tunnen kuitenkin suurta tarvetta keskittyä työskentelyyni päästäkseni eteenpäin ja syventääkseni sitä. Mielestäni taiteellinen prosessi on osa jotain laajempaa, kehitysprosessia yleisellä tasolla elämässäni. Olen todella osa työtäni ja se selittää paljon miksi on tärkeää, että työskennellessään on sekä fyysisesti että henkisesti hyvässä paikassa.

Mielestäni olen siirtymässä nyt vanhasta uuteen. En voi tietää mihin työni kehittyy, vielä.

Elida Runeson työskenteli Saaren kartanolla syys–lokakuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kevin Doyle

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja
Uuden THE ARTS -teoksen kehittely ja suunnittelu

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Kevin Doyle (IE/US) on kotoisin alun perin Brooklynistä, New Yorkista. Hänelle on ominaista suuret taiteidenväliset teatterikappaleet, jotka tutkivat nykyajan sosiaalisia aiheita ja/tai yhteiskuntapoliittisia aiheita. Hän sekoittaa elementtejä tanssista, elokuvasta, teatterista, musiikista, livekamerasta ja omista teksteistään. Doylen töitä esitetään usein Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Saaren kartanossa Doyle viimeistelee useita näkökulmia hänen seuraavaan isompaan työhönsä THE AЯTS, jossa hän tarkastelee taiteen julkisen rahoituksen historiaa useissa Euroopan maissa. Teos on laaja kolmiosainen ja se yhdistelee eri taiteenaloja. Doyle keskittyy näytelmän kolmanteen osaan, ja samalla hän kehittää vaihtoehtoisia metodeja siihen mistä näkökulmista hänen tutkimuksensa voisi tulla esille perinteisen teatteritilan ulkopuolella. Ennen Saaren kartanoon tuloaan hän kävi läpi taiteen rahoitukseen liittyneitä Yhdysvaltain senaatin alkuperäisiä asiakirjoja 1960–1990-luvuilta. Hänen tutkimuksensa sisältää myös amerikkalaisten poliitikkojen ja taidevaikuttajien sekä eurooppalaisten taidevaikuttajien äänitettyjä haastatteluja.

Doylen työskentelyn päämääränä on selvittää miten haastattelut ja asiakirjat yhdistyvät ja miten ne suhteutuvat viimeaikaisiin taiteen rahoituksen liittyviin keskusteluihin Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Belgiassa ja jopa Suomessa. Hän joutuu myös päättämään minkä muodon teoksen koko sisältö tai lähteet ottavat lopullisessa esityksessä. Tulevatko ne esille puhutun tekstin muodossa, sekoittuen ääni- tai elokuvasuunniteluun, vai onko niillä joku vielä löytymätön ilmenemismuoto esityksen aikana? Hän aikoo myös keskustella mahdollisimman monien suomalaisten kanssa ja keskustella heidän näkemyksistään taiteen rahoituksesta.

Kevin Doyle työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jarkko Hartikainen

Jarkko Hartikainen

Musiikin maisteri, säveltäjä
Sävellystyö ja musiikillisen materiaalin organisoiminen

Sävellän Tapiola Sinfoniettan tilauksesta 10-minuuttista teosta 40-henkiselle kamariorkesterille. Rituaalimainen teos keskittyy kuulosteluun ja kehollisuuteen. Haluan tarjota kuulijoille yhtäältä äänten monimuotoisuutta korostavia elämyksiä, toisaalta omasta fyysisyydestämme muistuttavia kehollisia impulsseja. Teknisemmin sanoen tutkin pääasiassa erilaisten värien ja soivuuksien ilmaisumahdollisuuksia sekä erilaisia pulsseja. Pääsen nyt ensi kertaa toteuttamaan näitä asioita laajalla kokoonpanolla – jota kuitenkin käytän paljon myös mosaiikkimaisen kamarimusiikillisesti ja läpinäkyvästi. Soittajat kaiuttavat ja tukevat toisiaan ja muodostavat erilaisia yhteenliittymisiä.

Ennen Saaren kartanoon tuloa olen luokitellut ja kokeillut erilaisia spesifejä soitinnusratkaisuita niin yksittäisten soittajien kuin koko orkesterinkin kanssa. Residenssissä keskityn teoksen levittämiseen ja kokoamiseen sekä näistä, hyvin soitinspesifeistä aineksista että perinteisemmin intervallien kautta soivia ilmiöitä käsittelevien ainesten kautta.

Jarkko Hartikainen työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Irina Javne

Irina Javne

Runoilija
Runokäsikirjoitusta Surun synnyttäjä viimeistely

Surun synnyttäjän runot kertoo puolalainen matka-arkku. Se on tehty puusta, joka kaadettiin 1.8.1914. Arkuntekijän laulut jäävät arkun mieleen kehtolauluina, mutta pian arkku matkustaa yli keinuvan meren. Se opettelee uutta kieltä, ihastuu sen itäiseen soinnukkuuteen, ja kummastelee kirjeiden tulvaa, joka täyttää arkun. Ensin arkun päällä on kuivumassa uimapukuja, hiekkaa rapisee sen pohjalle ja kalevalaiset runot täyttävät arkun. Pian arkku työnnetään pimeään kellariin häpeämään, se saa seurakseen verisen asepuvun ja kevyen kuluneen matkalaukun.

Pitkä suru saa arkun miettimään kauniin kielen vääryyttä, sen käyttämistä kielensynnyttäjän sortamiseen. Jo väsähtänyt arkku pestään ja viedään lastenhuoneeseen. Se alkaa opetella kirjakieltä, läntistä suomen kieltä ja kokee löytävänsä oikeudenmukaisuuden ja keinon kertoa, mitä on nähnyt ja kuullut.

Lue lisää Irinan työskentelystä residenssistä täältä.

Irina Javne työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jenni Kokkomäki

Jenni Kokkomäki

Photo: Ulla Leppävuori

 

Esitystaiteilija
Videoteosten sarjan työstäminen

Saaren kartanossa työstän videoinstallaatiota, joka tarkastelee valtaa ja valtasuhteita performatiivina. Installaatio koostuu sarjasta videoita, jotka pyrkivät moninäkökulmaiseen keskusteluun vallan tuottamisen ja havainnoinnin prosesseista. Videoinstallaatio jatkaa 1970-luvun kehotaiteilijoiden videoperformanssien jalanjäljissä, tutkien medioidun itsen esityksen kysymyksiä nykyperspektiivistä. Tutkimuksellisessa lähestymistavassa videoteosten toteuttamiseen käytän pohjamateriaalina erityisesti esitysteoreetikoiden, visuaalisen kulttuurin tutkijoiden ja valtaa käsittelevien yhteiskuntatieteilijöiden tekstejä. Videoitavia esityksiä valmistaessani käytän myös kokemustani teatterin (valtapuheen ja sosiaalisen statuksen kehollistamisen keinot) sekä tanssin (vallan koreografiat, liikkeet ja eleet) alueilta hyväksi työssäni.

Jenni Kokkomäki on esitystaiteilija, joka työskentelee videoinstallaatioiden ja monitaiteellisten esitysten parissa. Hän on valmistunut Teatteritaiteen maisteriksi Live Art and Performance Studies -koulutusohjelmasta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Aiempi koulutus Kokkomäellä on teatterin alalta.

Kuva: Ulla Leppävuori

Jenni Kokkomäki työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ulla Leppävuori

Ulla Leppävuori

Kuvataiteen maisteri
LIIKKUMINEN MAISEMASSA JA SEN HAVAINNOINTI VÄRIN AVULLA – valokuvaus väri lähtökohtana ja materiaalien kerääminen värien valmistamiseen sekä sovellutuksien kartoittaminen pigmenteille rakennetussa ympäristössä

Maisemassa ja luonnossa käyttää kaikkia aistejaan. Kokonaisvaltaisuus välittyy voimakkaammin kuin ehtii tiedostaa. Ihmisen määrittelemään ympäristöön tullessa yhteys ympärillä tapahtuvaan kapeutuu – jään kaipaamaan välitöntä suhdetta ympäröivään.

Mitä voin tuoda maisemasta rakennettuun ympäristöön korjatakseni epäkohtaa?

Miten siirtää luonnossa tapahtuvaa, riippumatonta ja omalla loogisuudellaan toimivaa olemaan osa ihmisen tekemää ympäristöä ? Yhtä aikaa rakennetun ympäristön ehdoilla, mutta samalla säilyttäen maisemassa olevan luonteenomaisuuden ja vapauden?

Haasteeni lähtökohta on yhtaikaa henkilökohtainen ja yleinen.

Jakson aikana olen läsnä marras- ja joulukuisessa maisemassa. Liikun jalkaisin ja matkapolkupyörällä. Vanhan kulttuurimaisemaa on muovannut ihmisen, eläimen ja luonnon vuorovaikutus. Peltona oleva entinen merenpohja on noussut merestä hiljattain, mutta itse tapahtuman aikajana on pitkä. Luonnossa nyt olevat materiaalit ja tapahtumat näyttäytyvät visuualisesti väreinä ja rytmeinä.

Työskentelen kahdesta erillisestä lähtökohdasta. Merkitsen muistiin ja havainnoin ympäristöä vuodenajassa valokuvaamalla.

Kerään maa-aineita.

Residenssijakso Saaren kartanossa tekee mahdolliseksi oleskelun maisemassa ensisijaisesti taiteellisen työskentelyn lähtökohdista. Kokemukset maisemassa toimijana ja tekijänä olemisesta ovat voimavaroja, jotka nyt väistyvät taiteellisen työskentelyn tieltä. Ajanjakson rauha ja pituus mahdollistavat, että työskentely voi edetä omalla painollaan ja ehdollaan omassa rytmissään eteenpäin pyrkien. On myös mahdollista altistaa aikaisemmin löydettyä kyseenalaistamiselle ja sen kautta uusien asetelmien hahmottumiselle.

Hyödynnän:
– geologiaa
– tietoa ihmisen luontosuhteesta eri aikakausina
– tilakokemusta alueen keskiaikaisissa kivikirkoissa.

Ulla Leppävuori työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maija Mäkinen

Maija Mäkinen

Kirjailija, kääntäjä
Kaksikielisyyttä ja identiteettiä käsittelevän englanninkielisen romaanikäsikirjoituksen kirjoittaminen

Kun nuori sukkahousumalli Anja kohtaa muutostilassa kiehuvan 60- ja 70-lukujen Amerikan, hän päätyy sarjaan epäsovinnaisia ratkaisuja. Amerikkalainen unelma jää tavoittamatta ja hän putoaa nopeasti yhteiskunnan marginaaliin, luopuu synnyttämästään lapsesta ja lähtee hopeanvärisellä Eldoradolla vuosien pakomatkalle halki Amerikan – sen rumuuden ja kauneuden, köyhyyden ja romantiikan. Matkalla hänen suhteensa kieleen muuttuu: hän lakkaa puhumasta, paitsi itselleen, kehittäen omintakeisen sekoituksen amerikanenglantia, joka heijastelee hänen työläiskasvatustaan ja maahanmuuton loisteliaita alkuaikoja New Yorkin viihdemaailmassa. Vuosien kiertelyn jälkeen hän asettuu hylättyyn asuntovaunuun teksasilaiseen kalastajakylään, jossa paikalliset nimeävät hänet Carmeniksi tietämättä kuka hän on tai mistä hän on tullut.

Saaren kartanon residenssijakson aikana valmistuva romaanikäsikirjoitus kuvaa sitä prosessia, jossa maahanmuuttaja näin sijoittaa itsensä uuteen maahan ja valikoi uudenlaisia kielen, käyttäytymisen ja identiteetin skriptejä. Kun ikääntynyt Anja/Carmen yli 30 vuotta myöhemmin törmää kahteen suomalaisturistiin, miten käy hänen vaivoin rakentamalleen todellisuudelle? Kuka hän nyt on, tai olisi ollut, jos olisi jäänyt Helsinkiin? Mitä on tapahtunut tyttärelle, josta hän luopui? Ja miten hänen kielensä ja identiteettinsä ovat kehittyneet vuosikymmenien saatossa? Millainen on se fyysinen ”kieli”, joka on muodostunut hänen ja ympäristön välille?

Maija Mäkinen työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Satu Palokangas

Satu Palokangas

Esitystaiteilija
Somaattisiin liikemenetelmiin pohjautuvien esityksellisten ja pedagogisten harjoitteiden työstäminen ja prosessin kirjallinen dokumentointi

Alustavasti olen antanut residenssijaksolle työnimen Organ Songs – Bone Meditations. Tämän kahden kuukauden aikana haluan tutkia ja kehittää kokemukselliseen anatomiaan ja somaattiseen työskentelyyn perustuvia ruumiillisia harjoituksia, jotka virittävät minua kohti yhteiskunnallista ja esityksellistä toimintaa. Erityisesti minua kutsuu luokseen hiljaisten kudosten kuten luuston ja sisäelimien punos, jonka ääni jää kulttuurimme lihasihannoinnin varjoon. Työskentelyäni ohjaa kiinnostus siitä miten ruumiillinen/anatominen havainnointi rytmittää ja ohjaa ulkoista havainnointiani, mahdollistaen toisintoimimista maailmassa. Tämä avaa itselleni toista merkittävää viitekehystä, ekologiaa, joka asettuu työskentelyyni kysymyksenä yhteenliittymisistä, huokoisuudesta sekä muutoksesta. Miten voin ruumiini kudoksissa huomioida keskinäisriippuvuutta maailman kanssa? Miten esitystapahtuma voi toimia avoimena laboratoriona toisintoimimiselle? Millä tavoin radikaali ruumiillisuus, yksi työskentelyäni ylläpitävä teema, voi ilmentyä? Miten määritellä esitysekologisia aspekteja somaattisista lähtökohdista käsin?

Kuten varmasti jokainen residenssitaiteilija, olen äärimmäisen kiitollinen siitä tilaisuudesta, jonka tämä harvinainen, keskeytymätön kahden kuukauden työskentelyjakso keholleni ja ajattelulleni tarjoaa. Ilman tavanomaista painetta arkisesta selviytymisestä, haluan asettua työni, tässä tapauksessa luitteni ja sisäelimieni, äärelle huomioimaan niistä avautuvia suuntia, tasoja ja ajattelua. Vaikka nämä ylläkuvatut kysymykset johdattelevat minua residenssityöskentelyn alkuun – on minulle oleellisempaa kuunnella sitä, mikä mahdollisesti odottaa kuulemistaan jo kaiken tiedetyn, kuvatun ja koetun alla. Lihaksisto on itselleni alue jossa halut, toiveet, ideat ja suunnitelmat elävät. Mutta jos lihasten ääni peitää sisäelinten ja luuston tiedon, ei toiminnallani ole syvyyttä. Organ Songs – Bone Meditations on työnimi ajanjaksolle, jossa pysähtyminen, aistiminen ja sensorisen tiedon vastaanottaminen on ensisijaista tulokselliseen toimintaan (esitykseen, tekstiin) nähden.

Olen esitystaiteilija, jonka työ vaikuttuu somaattisista menetelmistä, kehopsykoterapiasta, ekologiasta ja neurotieteistä.

Satu Palokangas työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sinikka Selin

Sinikka Selin

FM, tohtorikoulutettava
Mikä sinusta tulee isona? Nuorten työhön liittyvät tulevaisuuskuvat 1950–1970

Olen historiantutkija ja työn alla olevan väitöskirjatutkimukseni aiheena on 1950- ja 1960-lukujen nuoret ja heidän työhön liittyvät tulevaisuuskuvansa. Tutkimukseni esittelee ja analysoi nuorten odotuksia, toiveita, pelkoja ja suunnitelmia sillä hetkellä, kun he 15–16-vuotiaina ovat päättämässä oppivelvollisuuttaan. Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat suurten yhteiskunnallisten murrosten aikaa, mikä heijastui voimakkaasti nuorten näkemyksiin siitä, mikä heille itselleen olisi mahdollista ja toivottavaa. Liikun työssäni sekä yhteiskunnan makrotasolla muun muassa yhteiskuntaluokan, rinnakkaiskoulujärjestelmän ja sukupuolen vaikutusta tarkastellen, että ruohonjuuritasolla nostaen esiin nuoria yksilöinä.

Olen saanut tehdä tutkimustani Koneen Säätiön tuella jo muutaman vuoden ajan, ja kahden kuukauden mittaisella intensiivisellä työskentelyjaksolla minulle tarjoutuu erinomainen mahdollisuus syventyä kirjoitustyöhön ja työstää käsikirjoitustani.

Sinikka Selin työskenteli Saaren kartanolla marras–joulukuussa 2014.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti