Öljyä horisontissa – katse menneisiin tulevaisuuksiin

Millaisia yhteiskunnallis-teknisiä öljyvisioita esitettiin toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa? Muuttuivatko visiot ajan kuluessa? Entä kaavailtiinko tuolloin vaihtoehtoisia, öljyttömämpiä tulevaisuuksia? Tanja Riekkisen väitöskirja Edistystarinoista uhkakuviin: Sosiotekniset visiot öljystä Suomessa 1950–1973 tarjoaa valmistuttuaan vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin. Tässä blogitekstissä Riekkinen pohtii menneisyyden konteksteissa esitettyjen visioiden tuntemisen ja ymmärtämisen merkityksiä sekä avaa lyhyesti hankkeen kuulumisia.
Kuva: Gerd Altmann / Pixabay

Ajassa matkaaminen lukeutuu toimenkuvaani. Aloitettuani täysipäiväisen työskentelyn väitöskirjan parissa kesällä 2018 olen viettänyt valtaosan arjestani tutustuen toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenten Suomen ja fossiilisiin polttoaineisiin lukeutuvan öljyn historiaan lähdeaineistojen ja tutkimuskirjallisuuden välityksellä. Koneen Säätiön hankkeelle myöntämä monivuotinen apuraha on mahdollistanut pitkäjänteisen, katkoksettoman syventymisen aiheeseen. Hanke on edennyt arkistoaineistojenkeruun, alustavan analysoinnin ja relevantin kirjallisuuden läpikäymisen kautta intensiiviseen kirjoittamisvaiheeseen. Monografia valmistuu vuonna 2022. Projekti on herättänyt alusta lähtien myös kansainvälistä kiinnostusta, mistä kielivät useat esiintymismahdollisuudet konferensseissa ja kesäkouluissa. Esitelmöintien kenties parhaimmaksi anniksi on osoittautunut verkostoituminen mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa sekä pääsy osaksi kansainvälistä tutkijayhteisöä. Kiinnostavimpiin kontakteihin lukeutuu projekti Material Cultures of Energy.

Kuumana käyvän ilmastonmuutoskeskustelun keskellä on ollut kiinnostavaa uppoutua toisessa ajassa vaikuttaneiden tahojen kuten Suomen valtionjohdon, öljyalan edustajien ja luonnonsuojelijoiden ajatusmaailmaan, erityisesti heidän käsityksiinsä ja tulkintoihinsa öljyn hyödyntämisen monipuolisista, paikoin ristiriitaisista nykyisyyksistä ja tulevaisuuksista. Miltä näyttivät yhtäältä hyvät ja toivotut sekä toisaalta huonot ja epätoivotut öljyyn kytkeytyneet visiot valitsemieni toimijoiden linssien läpi aikansa kontekstissa: modernisoituvassa ja kylmän sodan osapuolten välillä tasapainoilevassa Suomessa? Mustaa kultaa koskevien yhteiskunnallisten, teknologiaan nojaavien tulevaisuudennäkymien osalta olen törmännyt lukuisten muiden ohella seuraavanlaisiin tavoitteisiin ja odotuksiin:

”Komitea pitää tarkoituksenmukaisena polttoöljyn käytön tuntuvaa lisäämistä.”

”Öljy ja öljytuotteet tulevat lähimpien vuosikymmenien aikana esittämään ratkaisevaa osaa ihmiskunnan kehityksessä.”

”Öljyn kulutuksen odotetaan kasvavan 1,85-kertaiseksi 1970-luvulla.”

Tämän päivän hiilineutraaliustavoitteiden läpi tarkastellen menneisyyden toimijoiden muotoilemat visiot ja valinnat saattavat vaikuttaa käsittämättömiltä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ajatukset öljyn hyödyntämisen kasvattamisesta syntyivät kontekstissa, jossa Suomen modernisoimista ja elintason nostamista pidettiin ensisijaisen tärkeinä tavoitteina. Tavoitteiden saavuttamisessa öljy näyttäytyi pitkään yhtenä polttoaineena muiden joukossa, vaikka myös luonnonresurssin hyödyntämiseen liittyvät riskit nousivat ajoittain keskustelunaiheiksi. Ilmiönä öljyistyminen nivoutui kiinteästi kansainvälisiin tapahtumakulkuihin.

”Energian tarve energialähteittäin 1955–1980”. Lähde: Suomen Energiantarve 1970-luvulla, Energiapolitiikan Neuvottelukunnan mietintö I (1972). Kuva: Tanja Riekkinen

Otollisen välineen menneisyyden tulevaisuuksien tutkimiseen on tarjonnut tieteen- ja teknologiantutkimuksen (Science & Technology Studies, STS) kentällä luotu sosioteknisten visioiden (sociotechnical imaginaries) käsite. Erityisesti professori Sheila Jasanoffin kirjoitukset innoittivat tarttumaan juuri kyseiseen aineistojen lähestymis- ja käsittelytapaan. Työ nojautuukin öljyn ja Suomen historian ohella varsin voimakkaasti aiempaan sosioteknisten visioiden tutkimukseen.

Miksi aikamatkailu kannattaa? Tarkasteltaviksi valitut lähteet tarjoavat ainutkertaisen kurkistusaukon kompleksiseen ja paikoin ristiriitojen sävyttämään tulevaisuuksien visioinnin historiaan. 1950–1970-lukujen Suomi tarjosi hyvin erilaiset puitteet yhteiskunnallis-teknisten visioiden muotoutumiselle kuin sama alue eri aikakautena tai jokin toisenlainen yhteiskunta. Parhaimmillaan menneisyydessä muotoiltujen, kollektiivisesti hyväksyttyjen ja levitettyjen sekä kilpailevien tulevaisuudennäkymien avaaminen lisää ymmärrystä aikansa haasteista, peloista ja unelmista kummunneita valintoja kohtaan. Ajallinen etäisyys tarjoaa myös perspektiiviä tulevaisuuksien visiointiin tänä päivänä – elämmehän menneisyydessä visioiduissa tulevaisuuksissa.

 

Kirjallisuus ja lähteet

Jasanoff, Sheila & Kim, Sang-Hyun 2009: ”Containing the Atom: Sociotechnical Imaginaries and Nuclear Power in the United States and South Korea”. Minerva 47, 119–146.

Jasanoff, Sheila 2015: “Future Imperfect: Science, Technology, and the Imaginations of Modernity”. Teoksessa Dreamscapes of Modernity: Sociotechnical Imaginaries and the Fabrication of Power, 1–33. Toimittaneet Sheila Jasanoff & Sang-Hyun Kim. The University of Chicago Press, Chicago–London.

Jasanoff, Sheila 2015: “Imagined and Invented Worlds”. Teoksessa Dreamscapes of Modernity: Sociotechnical Imaginaries and the Fabrication of Power, 231–342. Toimittaneet Sheila Jasanoff & Sang-Hyun Kim. The University of Chicago Press, Chicago–London.

Material Cultures of Energy. http://www.bbk.ac.uk/mce/ (viitattu 3.11.2019)

Polttoainekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1952:4. Helsinki.

Shell, ”Kulissien takana…” (mainos). Suomen Kuvalehti 17.12.1955.

Suomen energiantarve 1970-luvulla. Energiapolitiikan neuvottelukunnan mietintö I. Komiteanmietintö 1972: A 11. Helsinki.

The Sociotechnical Imaginaries Project. http://sts.hks.harvard.edu/research/platforms/imaginaries/ (viitattu 3.11.2019).

Kirjoittaja

FM Tanja Riekkinen

Kirjoittaja työstää Koneen Säätiön rahoittamaa (2019–2022) monografiaväitöskirjaa Oulun yliopiston historian laitoksella. Aiemmin työtä ovat tukeneet myös Kerttu Saalasti säätiö ja Otto A. Malmin lahjoitusrahasto.