Neitsyt Maria taiteessa: Ave, Sanctissima Maria. Qui estis?

Ave Virgo, Ave Vos -projekti tutkii naista taiteen kohteena ja tekijänä sekä eri aikakausien yhteiskunnan vaikutusta Maria-kuvaan ja Maria-kuvan vaikutusta taiteen ja kulttuurin naiskuvaan.
Jean Fouquet: Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi (1450) Melun-diptyykistä/Armi Von Vep, kuva: Gustav Larsson

Ave Maria, gratia plena, Dominus tecum.
Benedicta tu in mulieribus, et benedictus fructus ventris tui, Iesus. ¹

Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi.

Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus.

 

Neitsyt Maria on Kristuksen jälkeen länsimaisen taiteen kuvatuin henkilöhahmo niin kuvataiteessa kuin musiikissakin, mutta ketä oikeastaan kuvataan, kun kuvataan Neitsyt Mariaa ja ketä varten kuvat ovat? Mariaa, Jumalaa, kuvan tekijää vai katsojaa tai kuulijaa? Maantieteellisesti ja ajallisesti kaukanakin toisistaan syntyneet Mariaa kuvaavat rukoukset, laulujen sanoitukset ja kuvat ovat keskenään hämmentävän samanlaisia, ja kaikki yhtä hämmentävän irrallaan siitä, mitä kaikkien näiden teosten lähdeteos, raamattu, Neitsyt Mariasta kertoo.

Me kaikki tunnemme Neitsyt Marian, riippumatta siitä, mihin uskomme vai uskommeko mihinkään. Mutta kenet me tunnemme tuntiessamme Neitsyt Marian, Jumalan Äidin, Taivaan Kuningattaren, Meren Tähden, Madonnan? Nimien lista jatkuu.

 

Sancta Maria, Mater Dei, ora pro nobis peccatoribus, nunc et in hora mortis nostrae. ¹

Pyhä Maria Jumalan äiti, Rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä.

 

Neitsyt Mariaa rukoillaan ja hänen uskotaan rukoilevan ihmisten puolesta. Ehkä Neitsyt Mariaa, ihmistä, on helpompi lähestyä kuin Jumalaa. Hänen uskotaan ihmisenä ymmärtävän ihmistä ja naisena naista sekä tuntevan myötätuntoa. Neitsyt Maria ei kuitenkaan ole mikä tahansa Maria naapurintyttö. Ihminen, mutta ei liian ihminen. Nöyrän ihmisen esikuva niin jumalallisilla mausteilla, ettei ole ihme eikä syy syyllisyyteen, ettemme pysty olemaan kuten hän. Taiteen Maria on kaunispiirteinen taivaallinen neitsyt, vakavailmeinen iätön Herran äiti, lapsi käsivarsillaan ja eteerinen ilme kasvoillaan esitetty Madonna, nöyrästi alaspäin katsova pyhimys. Raamatun Maria on teinityttö, jonka Gabrielin vierailu sai hämilleen. ² Raamatun niukkaa Maria-kuvaa on reippaasti editoitu taideteoksia varten. Nöyryys ja Jumalan tahtoon tyytyminen on toki säilynyt sen ytimenä ainakin kirkollisissa tarkoituksissa, mutta taiteilijan vapauden nimissä on myös lähdetty vähän revittelemään:

 

Salve, radix, salve, porta, Ex qua mundo lux est orta.
Gaude, Virgo gloriosa, Super omnes speciosa.
³

Terve, juuri, Terve, portti, jonka läpi valo on syntynyt.
Iloitse, ihana neitsyt, kaunein kaikista.

 

Sekä kuvataiteessa että rukouksissa ja runoissa Neitsyt Maria esitetään kauniina. Mistä se kertoo, ettei siihen ensinäkemältä ja –lukemalta edes kiinnitä huomiota? Olemmeko niin tottuneet katseiden kohteena olevien naisten esteettiseen täydellisyyteen, ettei ”kaunein kaikista” – määritelmän liimaaminen Maria-kuvaan tunnu lähdeteoksen editoinnilta saati sitten kannanotolta? Neitsyt Marian esittäminen iättömänä tuntuu täysin asiaankuuluvalta, Marian ihon voi ja saa värittää valkoiseksi, vaikka hänen piirteensä Lähi-idän lapsena tuskin olivat niin arjalaiset kuin valtaosassa häntä esittävissä maalauksissa. Jos hänet sen sijaan kuvattaisiin sellaisena kuin hänet myös voitaisiin raamatun valossa nähdä: äidiksi, joka on aivan liian nuori epävarma lapsi, joka omien sanojensa mukaan ei ”miehestä mitään tiedä” ⁴, mielensäpahoittajia varmasti riittäisi ja tulkintaa saatettaisiin pitää rienaavana.

On kiinnostavaa ajatella, miten, milloin ja mistä syistä raamatun Marian ja Maria-kultin välinen etäisyys on syntynyt. Tarinan matka Maria nasaretilaisesta Maria-kultin jättämiin jälkiin länsimaisessa naisihanteessa ja naisoletettujen psyykessä on pitkä ja kaikkea muuta kuin helposti seurattava. Matkan varrella on monia mielenkiintoisia editointikohtia: On valittu, mitä Mariasta kirjoitetaan ja on valittu, mitä niistä teksteistä raamatun lopulliseen laitokseen säilytetään. On valittu, mitä raamatunkohtia eri kirkkojen Maria-kuvassa korostetaan ja mitä unohdetaan tai sumennetaan. On valittu, mitä aineksia kirkkojen Maria-kuvasta käytetään taiteessa ja on valittu, mitä uskonnon ja taiteen Maria-kuvan aineksia pidetään naisen mallina ja esikuvana (länsimaisessa) kulttuurissa ja yhteiskunnassa.

 

Salve, Regina, mater misericordiae, vita, dulcedo, et spes nostra, salve. – –

O clemens, o pia, o dulcis Virgo Maria.

Terve, Kuningatar, laupeuden äiti, elämämme, ihanuutemme ja toivomme, terve. – –

Oi lempeä, oi hurskas, oi ihana Neitsyt Maria.

 

Neitsyt Marian keskeisin ominaisuus ja tärkein asia, mitä hänen esimerkistään tulisi oppia on uskon vahvuus. Neitsyt Marian hahmossa uskon vahvuutta lähestytään nöyryyden ja osaansa sopeutumisen (alistumisen?) kautta. Hurskaus ja lempeys toistuvat taiteen Maria-kuvauksissa kerta toisensa jälkeen, vaikka ainakin itselleni Neitsyt Marian hahmossa puhuttelevinta on rohkeus. Marian rohkeuden kuvaamisen vaihtaminen lempeyden ja kauneuden kuvauksiin on yksi kiinnostavimmista kohdista Maria-hahmon editoinnissa. Kauneudesta on tullut itsestään selvä jumalanäidin ominaisuus, vaikka raamattu ei sano hänen ulkonäöstään mitään. Toki voidaan ajatella, että rukouksissa ja musiikissa kauneudella viitataan hänen sisäiseen kauneuteensa, uskoon ja nöyryyteen, mutta kyseisten ominaisuuksien esittäminen kuvataiteessa ajan (ulkoisen) kauneusihanteen mukaisella olemuksella ei ole aivan arvoneutraalia.

Raamattu ei suoraan sano Marian olleen rohkea sen enempää kuin lempeäkään, mutta Maria-pitoisten raamatunkohtien niukkuudessa on kuitenkin useampi asia, joiden perusteella Mariaa voidaan pitää rohkeana: hän kyseenalaisti (mies-)enkelin², ei jäänyt piiloon esiaviollisen raskautensa kanssa vaan matkusti ensin Elisabetin luo ja myöhemmin veroluetteloitavaksi. Perimätiedon mukaan Maria myös johti Jerusalemin alkuseurakuntaa ja teki lähetystyötä apostolien rinnalla. Lempeys sen sijaan vaikuttaa kauempaa haetulta: niissä parissa kohdassa, joissa Jumalanäiti mainitaan joulun ja pääsiäisen välillä Maria mm. toruu Jeesusta⁶ ja patistaa hänet ihmetöihin vastustelusta huolimatta⁷. Tästä ei tietenkään voi vetää johtopäätöstä, että kaikkien äitien esikuva olisi ollut epälempeä, mutta osaltaan se osoittaa sitä, että esikuvamme on pitkälti itse tekemämme.

Neitsyt Mariasta on tehty sellainen, joka meille sopii siihen rooliin, jonka me olemme hänelle antaneet. Ketkä me? Kuka Maria-kuvamme on tehnyt ja mitä tai kenen tarkoituksia palvelee se, että kuva on sellainen kuin on?

 

Alma Redemptóris Mater, quæ pérvia cæli —
Virgo prius ac postérius, Gabriélis ab ore Sumens illud Ave, peccatórum miserére.

Vapahtajan taivaallinen äiti,

joka neitsyenä ennen ja jälkeen säilyit ja sait Gabrielin ilosanoman, sääli meitä syntisiä.

 

Mielestäni oudoin Neitsyt Mariaan jälkeenpäin liitetty ominaisuus on ikuisen neitsyyden myytti. Neitsyt-sanan käyttö Jeesuksen äidistä ei ole aina tarkoittanut yksiselitteisesti sitä, miten se nykyään ja nykykielessä ymmärretään. Vanhan testamentin profeetat ennustavat Jumalan pojan synnyttäjän olevan alma (hepr.), eli nuori nainen; kreikan kieliseen raamattuun alma on kuitenkin käännetty pathernokseksi, jonka merkitys on lähempänä neitsyt-sanan nykymerkitystä.

Monet kuninkaat ovat olleet jumalan ja ihmisen jälkeläisiä Jeesuksen aikalaisten tuntemassa tarustossa, joten Jeesuksen äidin neitseellinen koskemattomuus lienee auttanut apostoleja vahvistamaan sanomansa vaikuttavuutta. Marian neitsyys ennen Jeesuksen syntymää on uskonnollisesta näkökulmasta ymmärrettävää ja tarkoituksenmukaista, mutta mitä lisäarvoa ja kenelle Marian ikuinen neitsyys tuo?

Neitsyt Marian tapauksessa neitsyys rinnastetaan tahrattomuuteen ja synnittömyyteen. Kun Neitsyt Mariaa sanotaan synnittömäksi, tarkoitetaanko sillä, ettei hän tehnyt mitään syntiä (mikä olisi ristiriidassa sen kansa, että raamattu sanoo Jeesuksen olleen ainoa synnitön ihminen) vai pelkästään sitä, ettei Maria syyllistynyt seksin syntiin? Synonyymeina käytetyt koskemattomuus ja tahrattomuus nähdään Neitsyt Marian valttikortteina hänen rukoillessaan Poikaansa kurjien syntisten puolesta. Asettaako ikuisen neitsyyden edellyttämä elämänmittainen selibaatti Neitsyt Marian asemaan, jossa hänen tehtäväkseen lankeaa sääliä meitä tahraisia? Vai päinvastoin?

Luomiskertomuksen Eevaa ja Neitsyt Mariaa on kautta kristinuskon historian verrattu toisiinsa. Siinä missä Eevalle on annettu syntiinlankeemuksen syyllisen rooli, Neitsyt Maria on korjannut hänen virheensä. Eeva oli heikko ja vieteltävissä; Maria oli uskollinen kutsumukselleen. Eevalle Jumala sanoi, että hän on tunteva halua mieheensä ⁹; Marian kohdalla korostetaan sitä, ettei häneen koskaan kajottu. Onko kirkkoisiä kammottanut ja pelottanut raamatun puhe naisen halusta niin paljon, että tilaisuuden tullen se on ollut pakko saada demonisoida?

Hyveellisen miehen tuntomerkkejä ovat rohkeus, jalous ja rehellisyys; hyveellisen naisen tärkein ominaisuus on viattomuus, joka ilman muuta sisältää neitsyyden ja ilman muuta ei sisällä seksuaalista halukkuutta. Kärjistäen voisi sanoa, että seksuaalinen kokemattomuus on naisen kohdalla hyve ja miehelle pahe. Kuulostaako aikansa eläneeltä? Kunpa olisikin, mutta yhä edelleen tässä vapaan seksin maailmassa huonomaineinen nainen on käsitteenä olemassa ja kaikille tuttu, kun taas huonomaineisen miehen käsite ei kuulu yleiskieleen. Huora-sanaa käytetään naisen loukkaamiseen, mutta miehelle vastaavaa sanaa ei ole. Neitsyt Maria -esikuvastaan viis veisaavaa naista kuvaavia halventavia nimityksiä on elävässä nykykielessä niin paljon, että uskallan väittää kenen tahansa keksivän niitä helposti 5–10 saman tien ennen kuin jatkaa lukemista.

 

Minä neuvon neitosia, sanelen sanan tytöille:
Elä neito liioin laula, liioin laula, paljo naura.

 

Tällaisia ohjeita Kanteletar antaa nuorille naisille. Neitsyt Marian hahmoon on Kalevalassa ja Kantelettaressa paljon viittauksia. Kalevalassa on suomalaisten oma Maria-myytti, kertomus Marjatasta, ja Kantelettaren monet ohjeet nuorille neidoille ja morsiamille piirtävät esikuvaksi länsimaisen kulttuurin tuntemaa Pyhää Neitsyttä, vaikka lähdemateriaali onkin eri kuin kirkon Maria-kuvalla. Vakavuus ja autereinen etäisyys ovat silmiinpistäviä ominaisuuksia paitsi Kantelettaren ihannenaisella myös kristinuskon jumalanäidillä. Raamatun Maria hämmentyy, pohdiskelee, huolestuu, käskee, iloitsee ja pelkää, mutta taiteelle on kelvannut Marian tunteista vain suru Jeesuksen ristin äärellä.

En missään tapauksessa halua vähätellä Neitsyt Marian merkitystä kristinuskolle tai yksittäisille uskoville. Marian rooli Jumalan pojan äitinä on kristinuskossa keskeinen ja hänen hahmonsa on varmasti ollut ja on edelleen tueksi ja lohduksi monille. On kuitenkin sääli, että hänen pyhästä hahmostaan on aikojen saatossa tullut myös miehisen vallankäytön väline. Länsimaisen taiteen ja kulttuurin Maria-kuva on luotu ajalla, jolloin lähes kaikki julkaistu taide oli miesten tekemää, mistä seuraa, että täydellisen naisen kuvan ovat luoneet miehet.

Raamatun Marialla on itse kunkin uskosta tai uskomattomuudesta riippumatta hienoja ja esikuvallisia ominaisuuksia. En silti voi olla miettimättä, millainen naisen ”kuuluisi” taiteessa ja yhteiskunnassa olla, jos Marian sijaan naisen esikuvaksi olisi raamatusta valittu vaikkapa Tuomarien kirjan naisprofeetta ja -tuomari Debora, ortodoksisen kirkon vanhassa testamentissa epäjumalien palvontaa vastustanut Solomone, jonka määrittävin ominaisuus oli hänen rohkeutensa ja mielenlujuutensa tai kaikkien evankeliumien tuntema Maria Magdaleena, joka ennen kääntymistään oli prostituoitu.

Raamatussa on tuon ajan muuhun kirjallisuuteen verrattuna paljon kuvauksia naisista itsenäisinä toimijoina, mutta (miehisen) jälkieditoinnin seurauksena raamatun naisista ainoaksi kiistattomaksi megajulkkikseksi on valikoitunut Maria, jonka merkitys ei niinkään ole hänessä itsessään vaan Jeesuksessa, miehessä.

Neitsyt Marian hahmossa on myyttistä pyhyyttä, joka kantaa uskontokuntien välisten rajojen yli ja myös niiden ulkopuolelle. Jeesus on nykyään tuttu hahmo vitseissä ja pilakuvissa, mutta Neitsyt Mariaa ei ole tuotu pilanteon maailmaan. Google-haku ”Jeesus pilakuva” tuottaa monta sivua tuloksia, mutta vastaavalla Neitsyt Maria – haulla saa tulokseksi teologis-opillisia artikkeleja, ja Google ilmoittaa, että ”Puuttuu: pilakuva”. Muutamat taiteilijat ovat silti uskaltaneet poiketa kaanonista. Tosin esimerkiksi Edvard Munchin Madonna oli 1900 -luvun alussa useammassa näyttelyssä eri nimillä, koska hänen Pyhä Äiti – tulkintansa pelättiin olevan yleisölle liikaa.

Neitsyt Marian, hurskauden täydellisen ilmentymän yhdistäminen yhteiskunnallis-feministisiin teemoihin ja neo-burleskiin on toki pieni riskinotto. Varmasti löytyy lähimmäisiä, joille moinen on kauhistus. Kokeilemme kepillä jäätä: Millaisena Neitsyt Mariaa ja naista ei haluta nähdä taiteessa? Miksi? Kumpuavatko ennakkoluulot ”burleskimariaa” kohtaan samasta lähteestä kuin tarve tehdä universaalista esikuvanaisesta seksitön? Entä, jos naisihanne ja Maria-kuva lähenisivätkin burleskin ihanteita: kauneusnormien haastamista, kaikenlaisten vartaloiden ihailemista ja elämästä iloitsemista. Voisiko siitä lopulta seurata eri näköisille ja kokoisille Jumalan kuville enemmän hyvää kuin ikuisen nuoruuden ja virheettömyyden tavoittelusta?

Vaikka maailma muuttuu, jokin pysyy: vaikka naisen nykyään kuuluu olla vahva ja itsenäinen, viattomuuden ja neitsytmariamaisuuden ihannointi ja romantisointi taiteessa pysyy. Ja vaikka tasa-arvosta puhutaan paljon ja joissain yhteyksissä sen toteutumisessa ollaan pitkällä, puhutaan edelleen naistaiteilijoista, naissäveltäjistä, naiskirjailijoista ja naisfilosofeista – naiset itsekin puhuvat.

Onko naisesiintyjä lavalla enemmän sukupuolensa edustaja kuin miesesiintyjä?
Onko hän enemmän sukupuolensa edustaja kuin taiteilija?

Lainaukset:

¹ Ave Maria – rukous
³ Ave Regina Coelorum – antifoni
Salve Regina – hymni
Alma redemptoris Mater – antifoni

Lähteet:

Raamattu, ²(Luuk.1: 29-34), ⁴(Luuk. 1:34, vuoden 1938 käännös), ⁶(Luuk.2:48), ⁷ (Joh.2:1-5), ⁹(1.Moos.3:16)

Marja Tuominen: Bysanttilainen triptyykki: kolme esseetä Jumalansynnyttäjän kuvasta. Suomen historiallinen seura 1997.

Sari Kuuva: Munch ja Madonnan evoluutio. TAHITI 03/2016
http://tahiti.fi/03-2016/tieteelliset-artikkelit/munch-ja-madonnan-evoluutio/

Therese Boisen Haas: 7 uskomusta Jeesuksen syntymästä. Historianet 20.12.2016
https://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/7-uskomusta-jeesuksen-syntymasta

Juho Sonkamo: Neitsyt Maria, Jumalan äiti. Seurakuntalainen 18.12.2016
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/neitsyt-maria-jumalan-aiti/

Kalevala ja Kanteletar
http://runosto.net/kanteletar/naisten-lauluja/laulu-laiskana-pitavi/
http://www.kaapeli.fi/maailma/kalevala/VIIDESKYMMENES.html

Hannu Pöyhönen: Raamatun naishahmoja
http://www.kosmas.fi/PDF-files-veljeston%20paasivu/Microsoft%20Word%20-%20RaamatunNaiset03semRe.pdf

Kirjoittaja

Muusikko, musiikkipedagogi Kaisamaija Uljas

Ave Virgo, Ave Vos -ensi-ilta Teatteri Universumissa 8.9.2018 klo 18


https://avevirgoavevos.tumblr.com/