Myyttejä ja merkintöjä maaseudulta

Uusiseelantilainen taiteilija Matthew Cowan tarkastelee taiteellisessa työskentelyssään maaseudun kansanperinteitä ja historiallisia uskomuksia, sekä niiden joskus yllättävääkin läsnäoloa nykyajassa. Cowanin 6.4. Helsingissä avautunut näyttely para field notes on kuudes Saaren kartanon residenssin ja Valokuvagalleria Hippolyten yhteistyönäyttelyiden sarjassa.

Matthew Cowan työskenteli Saaren kartanon kutsutaiteilijana syyskuusta 2016 huhtikuuhun 2017. Hän oli aiemmin työskennellyt Saaren residenssissä vuoden 2013 lopulla, ja myös kesällä 2015 Lintutorni-kollektiivin kanssa. Residenssijaksollaan Cowan jatkoi pitkäaikaisen kiinnostuksensa, vanhojen kansanperinteiden ja uskomusten, tutkimista. Työskentely kauniissa, rauhallisessa ja jopa eristäytyneessä maalaisympäristössä oli hedelmällistä ja johti taiteilijan yllättävillekin sivupoluille.

“Kun nyt jälkikäteen ajattelen aikaani Saaren kartanossa, se tuntuu yhtä aikaa pitkältä ja lyhyeltä ajanjaksolta. Residenssikausi antoi mahdollisuuden työskennellä uudella ja avoimella lähestymistavalla, sallien taiteellisen työskentelyni harhailla, ajautua myös sivuraiteille ja sitä kautta löytyneiden uusien kysymysten äärelle,” Cowan kuvailee.

Uuteen teoskokonaisuuteen kuuluu heinästä ja muista maataloudesta tutuista esineistä ja aineksista tehtyjä installaatioita, valokuvia ja videoita sekä kokoelma Saaren kartanon läheisestä Tavastilan kotiseutumuseosta lainattuja esineitä. Myös Mynämäen mieslaulajat osallistuivat joidenkin nähtävien videoiden toteuttamiseen.

“Näyttelyn työstäminen alkoi yleisestä kiinnostuksestani maaseutuun monenlaisia mytologioita ja kansanperinteitä synnyttäneenä alueena. Halusin tarkastella, miten paikalliset mysteerit näyttäytyvät minulle, kaupunkilaiselle, joka toisaalta olen taiteilijana tutkinut kansanperinteitä jo entuudestaan. Näyttelyä varten olen kuitenkin työskennellyt uudella tavalla, keskittyen moniin asioihin kerralla ja etsien yhteyksiä niiden välillä. Samalla olen pohtinut, mitkä kansanperinteet ja uskomukset ovat edelleen ajankohtaisia ja esiintyvät myös nykypäivänä. Lopputulos on jonkinlainen visuaalinen maisema, joka reflektoi tutkimusmatkani varrella kohtaamiani asioita,” Cowan kertoo.

Snakes, 2017.

Suomalainen luonto ja varsinaissuomalainen maalaismaisema erityispiirteineen tekivät taiteilijaan suuren vaikutuksen. Paikallisista ajattelutavoista ja erityisesti luontosuhteesta löytyi yhteneväisyyksiä myös taiteilijan kotimaahan Uuteen-Seelantiin.

“Saaren kartanossa sain kokea ainakin lyhyen aikaa millaista on elää maaseudulla. Vuodenaikojen sekä niiden vaikutuksessa elävien villi- ja kotieläinten rytmi tekivät minuun suuren vaikutuksen. On selvää, että suomalaisissa kansanperinteissä ja uskomuksissa on erityisen vahva yhteys luontoon. Uskoakseni se johtuu osittain historiasta ja osittain maantieteestä. Tunnistan tämän yhteyden luontoon myös kotimaassani Uudessa-Seelannissa, joka samalla tavalla sijaitsee geografisesti “maailman reunalla” – olkoonkin, että ylösalaisin maailman toisella puolella.”

Cowan tutki kutsutaiteilijajaksollaan varsinaissuomalaisia myyttejä ja uskomuksia, ja törmäsi Kalannin kirkon 1470-luvulta olevissa seinämaalauksissa paholaista muistuttaviin hahmoihin. Löydöksestä sai alkunsa myös näyttelyn nimi. Para field notes viittaa maalauksissa esiintyviin, suomalaisessa ja yleiseurooppalaisessa kansanperinteessä tunnettuihin maitoa varastaviin henkiolentoihin. Para oli maatalon henki tai haltija, jonka tehtävänä oli talon omistajien auttaminen ja talon vaurauden takaaminen. Para voitiin lähettää varastamaan maitoa naapurilta, ja Kalannin kirkon maalauksissa onkin kuvattu ihmisiä kirnuamassa voita vierellään seisovan paran varastamasta maidosta. Näyttelyvieraat voivat aistia parojen läsnäolon päidensä yllä kuten Kalannin seurakuntalaiset jo yli viiden sadan vuoden ajan.

Vanhan uskomuksen mukaan hyvä onni on rajallinen hyödyke, jota ei riitä kaikille. Erilaiset tavat ja toimet, joilla on pyritty varmistamaan onnen osuminen juuri omalle kohdalle ovat läsnä monissa para field notes -näyttelyn teoksissa. Suurin osa ihmisistä ei enää elä arkeaan riippuvaisina luonnonilmiöistä tai laske toimeentuloaan suotuisan sään varaan, mutta monet maanviljelyn tai ruuantuotannon onnistumiseen tähtäävistä rituaaleista vaikuttavat edelleen monien nykyperinteiden taustalla.

Cowanin näyttely osuu sopivasti pääsiäisen tienoille, jolloin maaseudulla on perinteisesti kannettu erityistä huolta alkavan viljelykauden onnistumisesta ja kotieläinten hyvinvoinnista. Edelleen vuosittain toistuvan virpomisperinteen juurilta löytyvät trullit pyrkivät erityisesti pitkänperjantain ja lankalauantain aikana pääsemään navettaan vahingoittamaan kotieläimiä. Trulleja ja noitia karkoitettiin pihapiiristä muun muassa pääsiäiskokoilla. Cowan ottaa yhdeksi esimerkiksi nykypäivän karnevalistista rituaaleista myös helmikuisen penkkariperinteen, jonka hän pääsi kokemaan kutsutaiteilijajaksollaan.

“Joka perjantai Saaren kartanolla ollessani taksi vei residenssivieraat käymään kaupassa Mynämäellä. Muistan yhden perjantain, kun lukiolaisopiskelijat viettivät eräänlaista karnevaalia tai paraatia kouluvuotensa päättymisen kunniaksi. Se on yksi selkeä nykyajan siirtymäriitti, joka ilmeisesti tapahtuu joka puolella Suomea.”

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

 

Matthew Cowan: para field notes
Valokuvagalleria Hippolyte
6.–22.4.2018

 

Lue lisää ja katso video Matthew Cowanin kutsutaiteilijajaksolta