Monitieteistä tutkimusta syntyvyydestä nykymaailmassa

Filosofian tohtori Markus Jokelan johtama tutkimusryhmä tutkii lisääntymiskäyttäytymistä nyky-yhteiskunnassa Koneen Säätiön rahoituksella 2009–2011. Tutkimus yhdistää psykologiaa, käyttäytymisekologiaa, väestötiedettä ja evoluutiobiologiaa.

– Evoluutioteoriaa on sovellettu onnistuneesti tutkittaessa hypoteeseja lisääntymiskäyttäytymisestä esihistoriallisilla ihmisillä. Me halusimme lähteä empiirisesti tutkimaan sitä, miten tämän tyyppiset selitysmallit voisivat toimia nykyajan ihmisillä, Jokela kertoo tutkimuksen lähtökohdista.

Tutkimusryhmä koostuu noin kymmenestä eri tieteenalojen tutkijasta. Monitieteisyys on Jokelan mukaan tullut esiin erityisesti konkreettisessa työskentelyssä.

– Meillä on erilainen lähestymistapa kirjoittamiseen ja kysymysten asetteluun. Koen tämän positiivisena asiana, sillä se on avannut monia uusia kysymyksiä ja näkökulmia

Jokelan mukaan Suomessa ei ole valmiita lähtökohtia tämän tyyppiselle tutkimukselle ja siksi hankkeella on mennyt paljon aikaa perustan luomiseen. Parin viime vuoden aikana tutkimuskysymykset ovat tarkentuneet, laajentuneet ja konkretisoituneet, ja meneillään on monia tutkimussuuntauksia. Persoonallisuus ja sen vaikutus lisääntymiskäyttäytymiseen on yksi keskeinen tutkimusaihe.

– Persoonallisuus on yhteydessä lisääntymiseen nyky-yhteiskunnassakin. Tätä ei juuri ole aikaisemmin tutkittu, mikä on yllättävää. On hienoa, että olemme avanneet uuden tutkimuskentän persoonallisuuspsykologian ja käyttäytymisekologian välimaastossa, Jokela iloitsee.

Jokelan hanke on yksi Koneen Säätiön Ihmistieteet ja evoluutionäkökulma  haussa vuonna 2008 rahoittamista hankkeista. Haku oli yksi säätiön yleensä vuosittain järjestämistä suunnatuista hauista, joiden tarkoituksena on edistää monitieteisiä tutkimushankkeita sekä kiinnittää huomiota ajankohtaisiin ilmiöihin suomalaisen tieteen ja kulttuurin kentällä.

Säätiö järjesti yhdessä hankkeiden kanssa kaksipäiväisen seminaarin toukokuussa 2010. Jokela kiittelee seminaaria, vaikka myöntääkin olleensa alussa hieman epävarma sen onnistumisesta.

– Minua jännitti tuleeko yleisöä kuinka paljon, koska teema Suomessa ei ole vielä niin sanotusti institutionalisoitunut. Seminaari oli kuitenkin menestys. Vieraiden kutsumisessa onnistuttiin ja paikalla oli paljon aiheesta kiinnostuneita ihmisiä.

Jokela kehuu myös seminaarin toista päivää Saaren kartanossa, joka oli järjestetty hankkeille ja muutamille kutsuvieraille

– Sain paljon ideoita ja päivä poiki myös uusia yhteistyöhankkeita. Tämän tyyppisiä tilaisuuksia tarvittaisiin Suomeen lisää, Jokela toivoo.

Jokelan mukaan kaikki hankkeen tutkimussuunnat ovat lähteneet liikkeelle Koneen Säätiön apurahan turvin.  Apuraha on mahdollistanut ihmisten palkkaamisen, matkustamisen ja laitteet sekä tutkimusyhteistyön. Esimerkiksi yhteistyö hankkeen tutkija Virpi Lummaan ja Sheffieldin yliopiston kanssa sai alkunsa säätiön hakusuunnittelutapaamisessa.

Jokela sanoo olleensa yllättynyt siitä, miten sujuvasti ja helposti apurahalla työskentely on sujunut.

– Vanhemmat tutkijat pelottelivat minua, että kaikki aika menee byrokratian hoitamiseen.  Apurahaa on kuitenkin ollut joustava ja helppo käyttää, ja mikä kaikkein tärkeintä, kaiken ajan on voinut käyttää tutkimuksen tekemiseen, Jokela kertoo tyytyväisenä.

Aiheeseen liittyvää
Pitkät jutut

23.4.2020

Kevätkirje Saaresta
Pitkät jutut

7.2.2020

Raivostuttava rohkeus