Maailma tulee kylään residenssin rauhaan

Saaren kartanon vakituisena toiminnanjohtajana lokakuun alussa aloittanut kuraattori ja performanssitaiteilija Leena Kela innostuu työssään keskusteluista, joita ympäri maailmaa tulevat taiteilijat tuovat mukanaan residenssiin. Takanaan Leenalla on jo yhden vuoden kokemus Saaren kartanon toiminnasta residenssin perustaneen ja nyt tehtävänsä jättäneen Hanna Nurmisen sijaisena.
Kuva: Heljä Franssila

Aloitit työssäsi Saaren kartanon toiminnanjohtajana tasan vuosi sitten, ja olet nyt nähnyt residenssin vuodenkierron. Miltä maailma näyttää Saaren kartanosta käsin?

Kuluneen vuoden aikana olen oivaltanut residenssien mielenkiintoisen aseman, sillä maailma tulee niihin kylään. Vaikka Saaren kartano sijaitsee maaseudun rauhassa, saamme silti olla osallisena keskusteluissa, joita taiteilijat tuovat mukanaan. Se mitä Saaren kartanoon kulloinkin kuuluu, ovat sen hetken residenssiasukkaiden aihepiirit. Kartano on ja pysyy: se on alusta, johon kukin ryhmä määrittelee oman maailmansa.

Ryhmien kokoonpano Saaren kartanossa ei ole temaattinen vaan se riippuu aina monesta asiasta, kuten aikatauluista tai työtilojen tarpeesta. Yllätys on ollut se, miten hienosti erilaiset aihepiirit kohtaavat toisensa. Esimerkiksi tämän syksyn ensimmäisiä residenssivieraita näyttää yhdistävän kysymys, millaisia jälkiä ihminen jättää vaikkapa kulttuuriin tai universumiin.

Mitä aikeita sinulla on Saaren kartanon tulevaisuutta varten?

Residenssin pohja on niin vahva, ettei mitään tarvitse muuttaa radikaalisti. Saaren kartanossa on omaa erityisyyttä ja se on paikka, jossa taiteellista ja tieteellistä työtä arvostetaan. Sen sijaan taiteellisen työskentelyn tarpeet ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana jonkin verran. Voimmekin kehittää erilaisia käytäntöjä ja työkaluja niin, että residenssi voi palvella taiteellista työskentelyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Uskon, että mietimme myös sitä, miten voimme purkaa asetelmaa länsimaisesta taiteilijasta matkustamassa residenssiin ja mahdollistaa sen sijaan nykyistä laajemman diversiteetin. Oma kysymyksensä on myös se, miten voimme ottaa paremmin huomioon ekologista kestävyyttä toiminnastamme. Ympäristön kannalta residenssitoiminnan heikko kohta on taiteilijoiden matkustamisessa.

Mikä sinua innostaa työssäsi erityisesti?

Innostavinta on päästä sukeltamaan taiteilijoiden ja tutkijoiden työhön, seurata sitä lähietäisyydeltä ja saada olla mukaan heidän käymissään keskusteluissa. Se, että minulla on tausta kuraattorina ja taiteilijana, auttaa ymmärtämään taiteilijoiden maailmaa sisältäpäin.

Opin koko ajan uusia asioita. Yleensä olemme niin tiukasti fokusoituneita johonkin yhteen alaan, että emme juuri tiedä muusta. Saaren kartanoon tulee kuitenkin taiteilijoita kaikilta taiteen aloilta, mikä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla jostakin itselle aivan vieraasta. Residenssiläiset kertovat työstään vuorollaan tiistaisin pidettävissä presentaatioissa. Viimeksi opin säveltämisen tekniikasta. En ollut aikaisemmin tiennyt mitään siitä, mitä vaatii, että musiikki siirtyy nuoteiksi paperille.

Olet päätyösi ohella myös performanssitaiteilija ja New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja. Lisäksi kirjoitat väitöskirjaa Taideyliopistossa. Miten koet näiden eri roolien yhdistämisen?

Se, että maailma tulee kylään residenssiin, tuo uusia ajatuksia ja näkökulmia. Saaren kartanossa emme esitä taiteilijoiden teoksia vaan se on erityisesti paikka työskentelyyn. Festivaalityö on minulle venttiili, jonka kautta voin laittaa päätyössäni herääviä ja eteentulevia kysymyksiä isompaan kontekstiin.

Mietin juuri tänä aamuna, mikä on seuraava taiteellinen työni, missä se muhii. Kun joku kysymys alkaa kiteytyä, sitä täytyy päästä tarkastelemaan taiteellisen työn avulla. Siinä missä festarityö tarjoaa mahdollisuuden käsitellä asioita, joita haluan näyttää, antavat taiteellinen ja tieteellinen työskentely tilan käsitellä asioita, joihin haluan sukeltaa.

 

Heljä Franssila