Kristiina Drews – salapoliisina sanojen äärellä

Saaren kartanossa työskenteli kevään 2014 residenssijaksolla suomentaja Kristiina Drews, jonka haasteellisena projektina oli työstää Vladimir Nabokovin Pale Fire (Kalvas hehku) -teosta.
Nabokovin tuotannosta löytyy useita muitakin teoksia, joita ei ole suomennettu, mutta Pale Fire (1962) on yksi kirjailijan keskeisimmistä teoksista. Sen kääntäminen on ehkä jäänyt vuosikymmeniksi suunnitteluasteelle kirjan vaativan rakenteen vuoksi, mutta kustantaja heitti Kristiina Drewsille haasteen suomentamisesta, jonka tämä otti innolla vastaan. Kuva: Pirre Naukkarinen

Sanojen haasteellista leikkiä

Pale Fire -romaanin suomentaminen kova, mutta erittäin nautittava haaste”, Kristiina Drews toteaa. Pale Fire, suomeksi Kalvas hehku, on uskomatonta verbaaliakrobatiaa, jossa Nabokov ilmiselvästi nautiskelee kielen ja sanojen kanssa leikittelyllä. Romaanissa on myös keksitty zemblan kieli, joka tuo tekstiin oman erityisen tunnelmansa.

Romaani on herättänyt laajalti tulkintoja ja kritiikkiä, ja yhteneväistä mielipidettä siitä tuskin voidaan koskaan löytää. Jokaisella koulukunnalla on omat tulkintansa romaanin henkilöistä, tapahtumien kulusta ja siitä onko mikään romaanin tarinasta millään romaanin tasolla edes totta.

Pale Fire -romaani. Kuva: Pirre Naukkarinen
Romaanissa on etäisesti historiallisia kiinnekohtia, esimerkiksi Nabokovin oma isä kuoli harhaluodista, kuten myös romaanin päähenkilö John Shade.  John Shade on fiktiivinen hahmo, joka on kirjoittanut romaanissa olevan 999-säkeisen eeppisen runoelman. Romaanin esipuheen ja kommentaarit ovat puolestaan Shaden kollegan ja naapurin professori Charles Kinboten kynästä. Runoelma ja kommentaari limittyvät toisiinsa, ja kommentaareissa nousee runon sijasta pääosaan professori Kinboten tarina Zemblan syrjäytettynä ja maanpaossa elävänä kuninkaana.

Yksinäistä puurtamista ja taustatutkimusta

Kristiina Drews on pitkän linjan suomentaja, joka on kääntänyt muun muassa Margaret Atwoodin (mm. Nimeltään Grace, Oryx ja Crake), Julian Barnesin (mm. Flaubertin papukaija, 10 ½ lukua maailmanhistoriaa) ja Ali Smithin (Satunnainen, Oli kerran kello nolla) teoksia englannista suomeksi.

Yhdessä Jukka Virtasen kanssa hän on suomentanut myös musikaaleja, joista tunnetuimmat ovat Les Misérables, West Side Story, Saturday Night Fever ja The Producers. Jukka Virtanen käänsi myös Kalvaan hehkun runoelmaa yhdessä Drewsin kanssa, ja osa heidän työskentelystään tapahtui Saaren kartanossa.

Drews on työssään kuin salapoliisi, hän tekee taustatutkimusta kirjailijasta ja teoksesta. Hänestä on kiinnostavaa ja innostavaa selvittää kuka kirjailija on, mitä hän on aikaisemmin kirjoittanut ja mitä hänestä on aikalaiskontekstissaan sanottu. Kaikki tämä auttaa asennoitumaan tekstiin ja avaa sitä enemmän suomentamiselle. Jos kirjailija on yhä elossa, kuten esimerkiksi Margaret Atwood, suomentaja käy mielellään sähköpostitse kirjeenvaihtoa kirjailijan kanssa.

Kääntäjän työ on yksinäistä hommaa, mutta Drews kertoo pitävänsä myös työnsä tästä puolesta. Ihan yksin kääntäjän ei tarvitse kuitenkaan ratkoa ongelmallisia kohtia, sillä aina tarvittaessa kollegat ovat valmiita auttamaan. Kalvaan hehkun suhteen Drews ei ole vielä pyytänyt apua koska haasteet ovat osa työn nautittavuutta. ”Haluan ensin itse miettiä rauhassa työstämääni tekstiä ja keksiä ratkaisuja, ja vasta sitten käännyn tarvittaessa kollegojen puoleen”, hän kertoo. Suomentajilla on oma suljettu keskustelupalstansa, josta varmasti saa apua ongelmallisten tekstien kanssa.

Saari ja vapaus

Drews on ollut aikaisemmin Saaren kartanossa kesällä 2009  suomentajaryhmä Rosettan kanssa ateljeekritiikkipajassa. Jo silloin antoisan työpajan aikana hänelle heräsi halu palata vielä työskentelemään Saaren rauhaan.

Saaren kartanossa Drews sanoi nauttivansa työstään aivan uudella tavalla: ”Residenssijakso mahdollisti keskittymisen työhöni aivan toisin kuin tutussa kotiympäristössä kaupungissa. Kartanolla sain myös keskittyä perheen arjen pyörittämisen sijasta omaan hyvinvointiini aivan eri tavalla.” Kartanon lenkkeilymaastot tulivat hänelle tutuiksi, ja usein aamuisin hän kävi lintutorneilla katsomassa kiikareilla varustettuna miten kevät etenee muuttolintujen suhteen. Lisäksi Mynämäen keskustassa oleva kuntoilukeskus HaNi-halli sai hänestä vakituisen asiakkaan.