Kirsti Lehmusto: Koodittomuus auttaa kohtaamaan

Kirsti Lehmusto on nainen, jonka vuodatuksen ansiosta Saaren kartanossa kohdataan eikä vain vetäydytä. Lehmuston Amerikan reissulla saama valaistuminen satoi Saaren kartanon päälle vahingossa.
Kuva: Vilja Pursiainen

“Ajattelin, että nyt olen mokannut. Tuonut liian amerikkalaista vouhotusta pöytään, eikä se sovi tänne. Osa kohotteli kulmiaan”, Saaren kartanon johtokunnan jäsen Kirsti Lehmusto pudistelee huvittuneena päätään. Menossa on tarina vuodelta 2007, jolloin kartano oli revitty palasiksi remontin pyörteissä. Johtokunta oli kokoontunut kartanoon pohtimaan residenssin ydintä ja Lehmustolla oli paha jet lag.

Bostonin kone oli vain hetkeä aiemmin lennättänyt hänet Suomeen MIT:n eli Massachusetts Institute of Technologyn vierailulta. Nyt Helsingin yliopiston viestintäjohtajana työskentelevä Lehmusto oli haaveillut vierailusta pitkään, sillä MIT:n ideologia yhteistyöstä ja tieteidenvälisyydestä kutkutti häntä kovasti.

Kun johtokunnan keskustelu oli tarpeeksi kauan toistanut sitä, miten ihana paikka kartano olisi tulla vetäytymään, Lehmusto ei saanut enää pidäteltyä itseään.

“Pullautin ulos, että saanko kertoa, mitä juuri olen nähnyt ja miten olen valaistunut. Sitten kerroin MIT:sta, kuinka siellä seinät on korvattu ikkunoilla, ihmiset jakavat ajatuksiaan ja tekevät yhteistyötä ja tutkijoilla on tilaa leikkiä liekinheittimillä.”

Rajoittamalla ei synny uutta

Liekinheittimillä Lehmusto viittaa vapauteen. Hän puhuu paljon tilojen koodittomuudesta eli turhien rajoitusten poistamisesta. Tilassa, jonka käyttöä ei rajoiteta, ajatukset saavat juosta vapaasti. Vapaudesta syntyy uskomattomia asioita. Hänen lempiesimerkkinsä koodittomasta tilasta on MIT:n Building 20, suuri varastohalli, jossa on työskennellyt yhdeksän Nobel-palkittua tutkijaa. Toisen maailmansodan aikaan hallissa toimi Rad Lab, ja myöhemmin muut tutkijat ja opiskelijat adoptoivat tilan kokeiluihinsa. Hallissa oli mahdollista tehdä mitä vain.

“Vapaus istua kaljakorin päällä funtsimassa on se juttu. Sitä on koodittomuus”, Lehmusto sanoo.

Lehmustoa kiinnostaa uusi ja epätavallinen. Hän etsii lupaavia kiinalaiskirjailijoita sen sijaan, että lukisi bestsellereitä. Hän on hulluna tulevaisuusskenaarioihin. Ei siis ihme, että hänellä on kyky tarttua uusiin trendeihin, kun muut vielä arastelevat.

Lehmuston ilmoille pullauttamat ajatukset amerikkalaiseen tyyliin toteutetusta, kohtaamisia synnyttävästä koodittomasta tilasta eivät ottaneet kartanon muissa johtokuntalaisissa aluksi lainkaan tuulta alleen. Kunnes joku lausui taikasanan “kaivo”.

“Pohdimme uudestaan sitä, onko kartano paikka tulla vetäytymään. Jotenkin päädyimme siihen, kuinka jakamisen kulttuuri on aina ollut iso osa elämää. Joku otti esimerkiksi kaivot, kuinka niiden ympärille on vettä noudettaessa kokoonnuttu opettamaan esimerkiksi hiusten letitystä ja pohtimaan kyläyhteisön yhteisiä asioita.”

Kohtaamisia voi luoda

Kaivo oli suomalaiselle luonteelle tuttu tapa puhua jakamisajattelusta. Syntyi ajatus Saaren kartanon Kaivo-konseptista. Siis siitä, että on olemassa paikka, jonne kokoontuessaan ihmiset sekä saavat ajatuksia, että antavat niitä eteenpäin. Ja siitä että residenssi voi lempeästi tukea vieraitaan kohtaamisessa, ei väkisin vaan esimerkiksi yhteisillä tilaisuuksilla ja erilaisia kohtaamisen tiloja tarjoamalla.

Residenssin vaikutus ulottuu myös sen pihapiiriä laajemmalle. Kartanon asukkaat tuovat elämää ympäröivään Mynämäen kylään.

“Välillä kylän raittia fillaroi jotain vähän oudon näköisiä tyyppejä, mutta he tuovat sinne iloa ja uudenlaisia ajatuksia”, Lehmusto kertoo lämpimästi residenssiläisistä.

Lehmusto on iloinen siitä, että Saaren kartanosta on muodostunut kohtaamispaikka. Hän uskoo, että niin olisi lopulta käynyt, vaikkei hän olisi heittänyt alkuperäistä ajatusta ilmoille.

“Residenssiläiset tietävät, että heillä on lupa jakaa ja kokeilla. Että kukaan ei pakota vain viimeistelemään omaa kirjaprojektia loppuun.”

Lopuksi Lehmusto palaa vielä kerran kertomaan anekdootin MIT:sta. Tarinan opetus on, että kohtaamispaikkoja voi aina yrittää luoda, mutta niitä syntyy myös itsekseen. Ja yleensä satunnaiset kohtaamiset ovat niitä mehukkaimpia.

“MIT:ssa oli eräänä vuonna tutkittu, missä siellä tapahtuu eniten luovia kohtaamisia. Vastaus oli parkkipaikan pizzakärry.”

Kohtaamisia syntyy kun… koodit menevät rikki.

Kohtaamisia ei synny kun… on liikaa odotuksia ja kilpiä.

Elämäni merkittävin kohtaaminen… MIT Media Lab. Siellä niin moni asia loksahti kohdalleen. Siellä asiat tuntuvat soljuvan helposti ja päivänselvästi.

BIO

Ekonomi Kirsti “Kikka” Lehmusto. Työskentelee Helsingin yliopiston viestintäjohtajana. Aiemmin työskennellyt muun muassa Seppälän ja Akateemisen kirjakaupan markkinointijohtajana. Saaren kartanon johtokunnan jäsen vuodesta 2007 lähtien.

Kaksi aikuista tytärtä.

Rakastaa kirjallisuutta, joogaa ja meren äärellä rauhoittumista. Yksi Lehmuston lempipaikoista on Akateeminen kirjakauppa, jota hän kuvailee mielentilaksi.