Jonimatti Joutsijärvi ja kiehtovat prosessit

Saaren kartanon järjestyksessään toinen kutsutaiteilija runoilija, esseisti, performanssitaiteilija Jonimatti Joutsijärvi kertoo mitä kahdeksan kuukauden kutsutaiteilijaresidenssi antoi hänelle.
Jonimatti Joutsijärvi kokee saavuttaneensa tavoitteitaan hyvin kutsutaiteilija-aikanaan. Kuva: Pirre Naukkarinen

Saaren kartanon järjestyksessään toinen kutsutaiteilija runoilija, esseisti, performanssitaiteilija Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984, Salla) on työskennellyt nyt maaliskuussa 2015 lähes kahdeksan kuukauden ajan syyskuusta huhtikuuhun Saaren kartanon residenssissä. Aloittaessaan kutsutaiteilija-aikaansa viime vuoden syksynä hän kertoi aikovansa keskittyä runojen ja laulujen tekemiseen. Myös lapsena aloitetun romaanin työstäminen oli yksi hänen tavoitteistaan.

Saaressa ollessaan Joutsijärvi on saavuttanut tavoitteitaan omasta mielestään hyvin.

– Olen löytänyt paljon uusia lauluja, olen viimeistellyt uuden runoteoksen ja tuleva romaanini on hyvällä mallilla, hän kertoo.

Pitkäaikainen kirjoitusprojekti

Romaanin kirjoittaminen on ollut monimutkaisempi ja kunnianhimoisempi prosessi kuin Joutsijärvi ehkä odottikaan. Runoilijana hänelle on ominaista tehdä kerralla valmista, mutta romaanin työstäminen on ollutkin erilainen ja ennen kaikkea opettavainen tapahtumasarja.

Itse romaanin ydin ja synopsis on ollut hänelle selvä, mutta sisältö ja kerrontatekniikka vaativat työstöä.

– Nyt olen kirjoittanut tarinan ympärille vähän barokkista ”krääsää”, hän kertoo.

Romaanin käsikirjoitusversio ei ole vielä kutsutaitelijajakson alun suunnitelmien mukaisessa vaiheessa, mutta työ on hahmottunut tarkemmin tehdessä. ­

– Nyt tiedän missä romaani ”menee”. Olen kirjoittanut romaania vuodesta 1996, joten ei se ihan muutamassa kuukaudessa valmistu, hän naurahtaa. Romaani valmistunee kuitenkin tällä vuosikymmenellä.

Löydetyt laulut

Laulut ovat olleet tärkeä osa kartanolla olemista. ­

– Olen tehnyt paljon lauluja ja laulujen aihioita, mutta monet niistä eivät ole vielä valmiita, hän kertoo. Nyt hänellä on satakunta laulua, joista monet ovat keskeneräisiä.

Kutsutaiteilija-aika on antanut hänelle mahdollisuuden keksittyä omaan työhön aivan uudenlaisella intensiteetillä, ja myös esiintyminen residenssin muille taiteilijoille on antanut paljon.

– Olen saanut varmuutta ilmaisuuni ja äänenkäyttöni. Enää minun ei tarvitse vakuuttaa ja miettiä mitä esitykseni merkitsee monille kuulijoille, hän jatkaa.

Kartanolla hän tuntee itsenäistyneensä menneisyydestään, jolla hän tarkoittaa sitä, ettei mennyt enää sanele tai määritä hänen toimintaansa ja olemistaan entisessä määrin.

–  Jotakin vaikeastisulavaa elämäkokemuksessani on nyt imeytynyt, hän tiivistää.

Marraskuussa 2014 Saaren kartanolla esiintyi Joutsijärven ystävä, laulaja-lauluntekijä Marja Mattlar, ja tämän kanssa käydyt keskustelut ovat vahvistaneet runoilijan käsitystä teosten työstämisen metodeista. Oman elämän läpikäyminen uuden teoksen synnyssä on oleellinen osa työskentelyä, koska vain tällä tavalla teos voi oikeasti koskettaa lukijaansa tai kuulijaansa.

Saaren kartanon luonnon merkitys on ollut suuri työskentelylle, kertoo Joutsijärvi. Kuva: Pirre Naukkarinen

Saaren kartanon luonnon merkitys on ollut suuri työskentelylleni, kertoo Joutsijärvi. Kuva: Pirre Naukkarinen

Kohtaamisia Saaren Kaivolla

Millaista on ollut työskentely residenssissä? Entä miten Joutsijärvi on kokenut kaksi kuukautta kerrallaan työskennelleet ryhmät, joita hänen kutsutaiteilijajaksollaan on ollut neljä.

– Olen iloinen täällä läpikäymistäni prosesseista sekä henkilökohtaisesti että työn kannalta. Saaren kartanossa olosuhteet ovat olleet otolliset työskentelylle ja vaikeidenkin aiheiden ja töiden työstämiseen, hän tiivistää.

– Kukin ryhmä on ollut erilainen, ja olen huomannut, että sosiaalinen ympäristö vaikuttaa minuun enemmän kuin uskoinkaan. Välillä sosiaalisuus on haastanut, mutta päällimmäisenä ovat kuitenkin jokaisen ryhmän kanssa tapahtuneet kiehtovat kohtaamiset, hän kertoo.

Toisten taiteilijoiden kanssa eläminen on myös tuonut uusia ulottuvuuksia, kuten Kristiina Koskentolan Gold Coins to the Headsmen -videoon liittynyt yhteistyö. Videon ääniraidan työstäminen toi uudenlaista varmuutta laulamiseen.

Yhteistyö muiden residenssissä olleiden taiteilijoiden kanssa on ollut hänen omien sanojensa mukaan vähäistä, koska omaan työhön keskittyminen on ollut tärkeintä. Vuoropuheluista toisten taiteilijoiden kanssa on kuitenkin syntynyt impulsseja jollekin uudelle, ja Joutsijärvi kokee kohtaamiset residenssissä kylvötyönä tulevaisuuteen, josta voi itää myöhemmin jossain vaiheessa jotain.

Kohtaamisista Saaressa hän mainitsee muun muassa esitystaiteilijoiden Samantha Jayne Williamsin ja Philippa Hamblyn Unmasked-projektin ja siihen liittyneen Kalevalan ääneen lukemisen sekä yhteisen performanssin espanjalaisten performanssitaiteilijoiden Ana Mateyn ja Isabel Leonin kanssa. Lisäksi hän kertoo, kuinka teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija Kevin Doylen työmoraali herätti hänessä suurta kunnioitusta, ja kuinka se myös antoi uutta potkua hänen omaan työskentelyynsä.

Vaeltava impulssi

Saaren Kaivolla syntyy sattumien kautta monia tiedostamattomia impulsseja, jotka vaeltavat eri taiteilijoiden työskentelyssä. Esimerkkinä hän mainitsee Ana Mateyn löytämän kuolleen ja muumioituneen pääskysen, joka päätyi Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartschin Surutaloon ja jonka parhaillaan residenssissä oleva skenografi Tua Hautamäki kuvasi omaan projektiinsa.

– Impulssi, joka vaeltaa, on kiehtova. Se ei ole kenenkään työ eikä siitä voi sanoa onko se taidetta, mutta se on impulssi joka kiertää eri töissä ja on osa jotain tulevaa, hän jatkaa.

Saaren Kaivolla syntyy sattumien kautta monia tiedostamattomia impulsseja kuten kuvan muumioitunut pääskynen. Kuva: Tua Hautamäki

Saaren Kaivolla syntyy sattumien kautta monia tiedostamattomia impulsseja kuten kuvan muumioitunut pääskynen. Kuva: Tua Hautamäki

Lähellä oleva luonto

Luonnon merkitys on korostunut kahdeksan kuukauden aikana. ­

– Laajoki ja Mynäjoki ovat olleet hyviä tuttavuuksia. Luontosuhteeni on ollut välitön ja luonto ollut lähellä; menen kävelleen jonnekin lähelle ja tulen pois. Kivillä istuminen on ollut tärkeää työskentelyssä ja luonnon äänien kuunteleminen, kuten viime päivinä kurkien, Joutsijärvi kertoo.

Kutsutaiteilija hän kertoo kauniin rinnastuksen työlleen Saaren kartanossa.

– Lempikukkiani ukontulikukkia kasvaa nykyisen asuintaloni lakeijasiiven lähellä ja ne ovat kaksivuotisia kasveja. Ensimmäisenä vuotenaan ne kasvattavat lehtiruusukkeen ja ne kukkivat vasta seuraavana kesänä. Sen jälkeen kukista tulevat siemenet säilyttävät itävyytensä jopa vuosisatoja. Ukontulikukka kuvaa hyvin rytmiä, joka on taiteiden parissa työskentelyssä. Jotain kehkeytyy, mutta sitä ei heti näy, hän kuvailee.

Tulevaisuuden näkymiä

Saaren kartanosta Joutsijärvi lähtee hyvillä mielin. Sana kiitollisuus tulee esille useampaan kertaan. Hänelle tulee ikävä myös asuntoaan, joka on ollut mahtava paikka harjoitella lauluja ilman, että kukaan häiritsee tai tulee häirityksi.

Hän on asunut pitkään eri puolilla Turun läheisyydessä kauempana keskustasta, ja nyt kutsutaiteilija-ajan jälkeen paluu kaupunkiin ja vilkkaampaan elämään tuntuu hyvältä vaiheelta.

Tulevaisuudesta hän ei tiedä vielä sen tarkemmin, mutta hän aikoo kirjoittaa pitkän esseen, joka käsittelee valtaa.

Uuden runoteoksen julkistamistilaisuus Saaren kartanossa 28.4.2015

Joutsijärvi on ollut residenssissä olleessaan hyvin keskittynyt työntekoon, ja Saaren kartanossa hän on myös viimeistellyt lähiaikoina julkistettavan runokirjansa, joka on haastatteluhetkellä tulossa painosta.

Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy on hänen kolmas runoteoksensa. Teos on ”jatkumo kirjoituksia, proosa- ja runoketjuja, jotka kysyvät hienovaraisesti – vakavasti tai leikkien, metsässä ja huoneessa – lukijansa läsnäolon syvyyttä. Teoksessa syvennytään uniin, aistimaailmaan ja tunteisiin kuten pelko ja rakkaus, sekä havahdutaan kohtaamisiin ihmisten ja eläinten kanssa.”.

Saaren kartanolla oli kunnia olla Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy -runoteoksen julkistamispaikkana tiistaina 28.4.2015.