Hidas matkustaminen – ei uhraus vaan etuoikeus

Kuraattori, kirjoittaja Rob La Frenais työskenteli Saaren kartanon residenssissä syys–lokakuussa 2019. Hän on hitaan matkustamisen puolestapuhuja, joka näkee taiteilijat vaikuttajina myös hitaan ja kestävän matkailun suhteen. Mitä kestävässä matkailussa tulisi huomioida, esimerkiksi matkalla Keski-Euroopasta Saaren kartanoon Mynämäelle?
Kuva: Rob La Frenais

Matkasin vuonna 2019 useita kertoja halki Euroopan vieraillakseni Suomessa – myös työskennelläkseni Saaren kartanon residenssissä. Sain rahoituksen ensimmäiseen Suomen matkaani Suomen Lontoon instituutilta, joka olisi maksanut lentoni Lontoosta Helsinkiin. Ilmoitin haluavani matkustaa mieluummin kalliimmaksi tulevalla junalla ja laivalla (matka maksoi 500 euroa). Heidän tarjoamansa lento olisi maksanut vain 150–160 euroa, mutta yllätyksekseni instituutin johtaja suostui ehdotukseeni. Matkustin residenssijaksoni aikana useita kertoja junalla ja laivalla Suomen ja Britannian välillä, sillä minulla oli aiemmin sovittuja tilaisuuksia hoidettavana. Voinkin siksi ehkä sanoa, että minusta on hiljattain tullut hitaan juna- ja laivamatkailun logistiikan asiantuntija Ranskan, Britannian ja Suomen välillä.

 

Miksi välttäisit lentämistä?  

Mutta miksi pitäisi matkustaa maitse lentämisen sijaan? Lentoyhtiöiden mukaan ne ovat vastuussa vain kahdesta prosentista päästöjä maailmanlaajuisesti. Huippututkimukset kuitenkin osoittavat, että luvun olevan pikemminkin viisi prosenttia johtuen eritoten lentokoneiden suoraan ilmakehään päästämistä päästöistä (ks. alla oleva linkki). Jopa eräät lentoyhtiöiden johtajat kehottavat ihmisiä lentämään vähemmän lyhyitä lentoja, kuten esimerkiksi Mark Anderson Virgin Connect -lentoyhtiöstä. KLM:n toimitusjohtaja Pieter Elbers puolestaan on ilmoittanut lentoyhtiönsä aikovan korvata joitain lentoreittejä junilla Amsterdamin ja Brysselin välillä. Erinomaisena esimerkkinä toimii Greta Thunberg, joka ylitti Atlantin kahdesti purjeveneellä päästäkseen COP25-konferenssiin (joka siirrettiin Madridiin hänen saavuttuaan Amerikkaan). On selvää, että on aika sisällyttää kestävyyden elementtejä uusiin toimintaperiaatteisiin tälle erittäin liikkuvalle taiteilijoiden yhteisölle, jossa liikutaan residenssistä toiseen.

 

Taiteilijat vaikuttajina kestävässä matkailussa

Taiteilijoita, kuraattoreita ja kirjailijoita voidaan myös kutsua vaikuttajiksi. Heidän toimintansa on enemmän kuin yksilön toiminnan summa, sillä heidän päätöksensä vaikuttavat laajemmin kuin vain heidän omaan elämäänsä. Nature Magazine julkaisi hiljattain tutkimuksen, joka osoitti tieteellisesti miten yksittäisillä esimerkeillä toimenpiteisiin ryhtyneistä ihmisistä (aurinkopaneelien käyttäjät) oli suurempi vaikutus muuhun yhteisöön kuin jos esimerkkinä toimi laitos. Mutta yksilöt voivat myös vaikuttaa laitoksiin, josta esimerkkinä Suomen Lontoon instituutille kohdistunut pyyntöni ja sen onnistuminen. On hienoa nähdä, että Koneen Säätiö on ottanut käyttöön uuden hitaan ja kestävän matkustamisen apurahan Saaren kartanoon residenssiin valituille sekä muille apurahoitetuille. Jos suuri määrä taiteilijoita, kirjailijoita tai kuraattoreita pyytäisi festivaalien, biennaalien, näyttelyjen ja jopa taidemessujen järjestäjiä maksamaan junamatkoista Euroopassa lentämisen sijaan, vaikutus taidemaailmaan alkaisi pian näkyä. Itse asiassa tästä on jo olemassa monia esimerkkejä, joten luulen, että merkittäviä muutoksia on jo tapahtumassa.

 

Ajattelutavan muuttaminen kestävää matkailua myötäileväksi

Kyse on kuitenkin edelleen rahasta ja myös ajasta. Esimerkiksi jos matkustat Lontoosta tai Ranskasta Turkuun, kuten olen hiljattain tehnyt, kuluu matkustamiseen vähintään kolme päivää. Matkalla täytyy syödä, ja joissakin tapauksissa yöpyä hotellissa, mikä nostaa hintaa. Jos ostat InterRail-lipun, matkan hinta toki laskee tästä löydät neuvoja alla antamistani linkeistä. Koska olen matkustanut rautateitse ja laivalla monta kertaa viimeisen vuoden aikana, olen myös alkanut kyseenalaistaa tarvetta matkustaa lainkaan. Hidas matkustaminen ei tarkoita pelkästään lentokoneen korvaamista junalla, vaan se tarkoittaa ajattelutavan kokonaisvaltaista muuttamista.

Se voisi tarkoittaa esimerkiksi matkan suunnittelemista viikon tai kahden pituiseksi niin, että ehtii käydä tutustumassa kulttuurikeskuksiin tai yöpyä kollegoiden luona sen sijaan, että matkustaisi kolme päivää Ranskasta Suomeen yhtäjaksoisesti. Suomalaisen Bioart Societyn johtaja Erich Berger, jonka kanssa keskustelin viime vuonna, ehdotti residenssien linkittämistä niin, että taiteilijat voisivat viettää osan residenssistään eri paikoissa. On jopa olemassa taiteilijoita, jotka matkustavat kaukana kotoa ja ovat luoneet oman ”verkostonsa” residenssejä, joissa he voivat vierailla. Australialainen taiteilija Tessa Zettel, joka oli kanssani samaan aikaan Saaren kartanon residenssissä, on kuvannut yritystään asua residensseissä yhtäjaksoisesti eräänlaisena taideprojektina.

 

Virtuaalinen matkustaminen

Toisaalta voisi myös kysyä, miksi matkustaa ollenkaan? Teknologiaa hyödyntämällä voisi residenssin järjestää kokonaan Skypen tai Zoomin kautta. Se ei olisi yhtä tyydyttävää kuin paikan päällä oleminen ja lihaa ja verta oleviin ihmisten kohtaaminen kasvokkain, mutta näin voitaisiin vähentää matkustamisen määrää. Ihmisinä kanssakäyminen kasvotusten on kuitenkin edelleen tehokkaampi tapa tehdä luovaa työtä. Loppujen lopuksi taiteilijaresidenssien perimmäinen tarkoitus on yleensä kokoontua eristetyssä ympäristössä olevaan taiteilijayhteisöön, mikä tarkoittaa, että virtuaalisen teknologian avulla saavutettavat tulokset ovat rajallisia.

Filosofisesti on kuitenkin tärkeää kysyä, tarvitseeko meidän matkustaa ollenkaan, ja jotta voisimme vastata tähän kysymykseen, haluan tarkastella matkustamista maailmanlaajuisesti. Euroopassa asuvien on suhteellisen helppo välttää lentämällä matkustamista, koska meillä on hyvä rautatiejärjestelmä. Mutta entä maapallon eteläpuoliskolla asuvat? Afrikan, Intian, Latinalaisen Amerikan tai Aasian asukkaat eivät kirjaimellisesti voi matkustaa pohjoiseen lentämättä, sillä siellä infrastruktuuri matkustajakaukoliikenteelle on hävitetty kokonaan. Toisin sanoen lentokieltopolitiikkaa voidaan pitää etuoikeutettuna länsimaisena valintana.

 

Voiko lentäminen olla perusteltua tietyissä tapauksissa?

Ilmastoaktivisti ja yrittäjä Gavin Starks yrittää vakuuttaa rahoitusalan yrityksiä, muita suuria yrityksiä ja ihmisiä hallitusten tasolla omaksumaan päästöttömät tavoitteet ja oli hiljattain mukana Maailman talousfoorumissa Davosissa. Kysyin Starksilta äskettäin, onko lentäminen hänen toiminnalleen välttämätöntä ja hän vastasi: ”Työni tulokset hyvittävät moninkertaisesti päästöt, joihin myötävaikutan.” Hän viettää paljon aikaa verkkotapaamisissa, mutta lentää joskus suuriin kokouksiin.

”En lennä satunnaisiin kokouksiin hetken mielijohteesta. En pyöritä korkeapäästöistä liiketoimintaa. En ole koskaan omistanut autoa. Asun kehittyneessä länsimaassa. Voitaisiinko Maailman talousfoorumi järjestää vähempipäästöisessä paikassa kuin Davos? Melko varmasti ensinnäkin se voitaisiin pitää jossain, minne on helpompi päästä junalla tai teitse… Entä tarvitseeko ihmisten kokoontua kasvotusten? Vastaus siihenkin on ’kyllä’. Luodaanko maailman joka kolkassa joka päivä suurempia hyvälaatuisia ja näkymättömiä päästöjä muilla tavoin tietämättömyyden ja laiminlyönnin kautta? Vastaus on taas ’kyllä’.” Starksin vastauksessa kiteytyvät sellaisten ihmisten näkökohdat, jotka yrittävät lentää vähemmän, mutta kokevat tekonsa hyvittävän heidän päästönsä. Samalla järjestöt kuten NoFlyClimateSci ja FlightFreeUK ovat sitä mieltä, että nyt riittää, ja kannustavat ihmisiä lupaamaan julkisesti olemaan lentämättä vuonna 2020.

 

Ranskan maaseudulta Saareen hitaasti matkustaen

Kulttuurialalla työskentelevänä ihmisenä lentämättä oleminen ja hitaasti matkustaminen ei ole minulle uhraus vaan etuoikeus. Miten muuten voisin istua lounaalla ja lukea kirjaa junassa sillä aikaa, kun se ylittää meren? Tyypillinen reitti minulle kodistani Ranskan maaseudulta Saareen näyttää tältä: ensin ajan muinaisella Renaultillani Albin rautatieasemalle (bussilinjaa ei ole, joten en voi elää täysin ilman autoa). Sitten matkustan paikallisjunalla Toulouseen, jossa hyppään Pariisiin Bordeaux’n kautta menevään TGV-luotijunaan. Vaikka olisi järkevämpää mennä suorempaa reittiä, valitettavasti Ranskan rautatiejärjestelmän keskitetty luonne tarkoittaa, että kaikki tiet johtavat Pariisiin. Tätä reittiä on parannettu hiljattain ja matka kestää nyt vain neljä ja puoli tuntia. Pariisista pääsen jatkamaan matkaa erinomaisella saksalaisella ICE-junalla, joka vie minut nopeasti Frankfurtiin. Kuluista huolimatta tapanani on aina istua ravintolavaunussa, jos sellainen on tarjolla, ja maistella ruokaa, yleensä kasvisvaihtoehtoja. Toisin kuin TGV, jossa joutuu tasapainottelemaan ateriansa kanssa, saksalaisissa junissa tarjoilija tuo aterian suoraan pöytään, mikä on minusta erittäin sivistynyt tapa matkustaa.

Frankfurtin jälkeen matka jatkuu pohjoiseen Hampuria kohti. Junia ei kulje enää iltakymmenen jälkeen, joten jollet halua roikkua asemalla koko yötä, on aika löytää halpa hotelli lähellä rautatieasemaa (tämä hoituu junassa käyttämällä hotellivaraussovellusta, josta yleensä löytyy hyvä viime hetken tarjous). Kokemukseni mukaan hinnat ovat halvempia pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa, ja minä valitsen Hannoverin. Saavun Hampuriin seuraavana päivänä, mistä matka jatkuu Pohjoismaihin. Tässä hyödyllinen vinkki: toisin kuin saksalaisissa junissa, joissa ei tarvitse tehdä ennakkovarausta, Kööpenhaminan ja Tukholman väliseen junaan täytyy varata paikka etukäteen pientä maksua vastaan. Kokemukseni mukaan Hampurin lippukassa on erittäin tehokas ja miellyttävä paikka asioida (henkilökunta puhuu englantia). Kassalle täytyy ottaa jonotusnumero, mutta odotusaika ei ole pitkä.

 

Hitaasti Pohjoismaihin

Ensimmäinen kiusa nousee esiin Hampurin ja Kööpenhaminan välillä. Yhteydet eivät todellakaan ole hyviä. Matka näiden kaupunkien välillä kestää 5–6 tuntia, vaikkeivät ne ole kaukana toisistaan. Saksan ja Tanskan välillä on myös passintarkastus, mikä hidastaa matkaa. Koldingista kulkee muutama autojuna (varattava etukäteen) laivalla, mikä Euroopan viimeisenä junalauttana on mielenkiintoinen harvinaisuus. Se oli määrä lakkauttaa vuoden 2019 lopussa, mutta tarkistin asian ja tammikuussa 2020 se kulki yhä. Normaalisti täytyy mennä junalla Aarhusiin ja sitten vaihtaa Frederician asemalla Kööpenhaminan junaan. Junat kulkevat dieselillä, ovat hitaita eikä niissä ole ravintolavaunua, vain juoma-automaatteja. Kauan odotetun suunnitelman mukaan Saksan ja Tanskan välille rakennetaan tunneli, mutta sitä odotellessa tämä osa matkasta saa sinut varmasti hitaan (liian hitaan!) matkustamisen tunnelmaan. Ruotsin rautatieyhtiö suunnittelee ensi vuodeksi suoraa junareittiä makuuvaunuineen Malmöstä Kölniin, mikä olisi erinomainen uutinen tällä reitillä kulkeville.

 

Hitaan matkailijan meren ylitys junalla

Kun lopulta saavut Kööpenhaminaan, saattaa olla hyvä ajatus jäädä sinne hetkeksi ja tavata taiteilijoita, käydä muutamassa näyttelyssä ja vierailla historiallisessa Christianian vapaakaupungissa. Tein näin paluumatkalla ja haastattelin taiteilijaa, joka tekee tee-se-itse-polkupyöräveneitä ja vetää kajakinrakennustyöpajoja. Mutta jos haluaa jatkaa matkaa nopeasti, on aika hypätä erinomaiseen ja nopeaan Kööpenhamina–Tukholma-junaan, joka kulkee meren yli Euroopan pisintä, kahdeksankilometristä Juutinrauman siltaa pitkin ja Karl Ivar Stahlin suunnitteleman monumentaalisen, ufomaisen vesitornin ohi Hylliessä, Malmössä.

Ole varuillasi, jos junasi lähtee raiteelta 25 Kööpenhaminassa! Koska Tanskan ja Ruotsin välillä matkustaville oli ennen olemassa erityinen tullisali, on raide 25 vähintään 20 minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemalta. Koska raiteen numero ilmoitetaan vasta 20 minuuttia ennen junan lähtöä, voit joutua juoksemaan. Tässä junassa on myös hyvä ravintolavaunu (itsepalvelu). En ole koskaan ennen nähnyt missään eurooppalaisessa junassa tarjolla tulista vegaanista nuudelikeittoa (jonka matkustaja lämmittää itse). Lisäksi Ruotsin rautatieyhtiön junat ovat erinomaisia.

Hidasta ja kestävää matkailua

Kestävä matka jatkuu Vikingillä

Tukholmassa lähdetään kunnolla merelle. Valitsin Viking Line -laivan Turkuun – sillä on kestävyysselvitys ja erityistekniikka polttoaineen säästämiseksi. Siellä tarjotaan myös todella hyvää ruokaa ja siellä on saunaosasto (jota en ole vielä kokeillut). Laivassa täytyy ottaa hytti, mutta se on erittäin halpa. Hytit ovat pieniä, mutta niissä on suihku, eikä hyttiä tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Matkan voi tehdä yöllä ja käyttää tilaisuuden nukkumiseen tai vaihtoehtoisesti voi yöpyä Tukholmassa ja matkustaa päivällä, jolloin saa ihailla upeita saaristomaisemia, kun laiva lipuu hitaasti Turkuun.

Eräs viime vuonna löytämäni hieno keksintö on sähköpotkulaudat TIER ja VOI, joita on tarjolla sekä Tukholmassa että Turussa. Jos matkustaa kevyesti kuten minä, voi saada käsimatkatavaransa tasapainoteltua potkulaudalle ja potkutella Tukholman rautatieasemalta Viking-terminaalille pyörätietä pitkin (muuten täytyy kulkea bussilla ja odottaa noin tunti). Turun satamassa on monta potkulautaa, joilla pääset linja-autoasemalle. Sieltä alkaa matkan viimeinen, 50 minuutin osuus tienhaaraan, jonka kaikki Saaren residenssivieraat tuntevat hyvin.

 

Toisen Saari-residenssiläisen hidas matkaseikkailu

Saareen ja Saaresta on monia muitakin reittejä. Tessa Zettel kertoi minulle liikkeistään Saaressa olon jälkeen: ”Vietin marraskuun Massiassa, joka on vanhassa koulurakennuksessa sijaisteva residenssi syvällä Viron metsässä. Sieltä ei pääse Berliiniin junalla, koska Baltian maissa ei ole rautateitä. En halunnut matkustaa bussilla yön yli, joten valitsin hitaan reitin Suomen ja Itämeren kautta ja lähdin auringonnousun aikaan torstaiaamuna. Massiassa on bussipysäkki aivan etuoven ulkopuolella. Lähdin sieltä linja-autolla Pärnuun ja sieltä toisella bussilla Tallinnaan, missä hyppäsin Silja Linen laivaan ja pääsin kahdessa tunnissa Helsingin Länsisatamaan. Pysähdyin viettämään viikonlopun Helsingissä. Suomen ja Saksan välillä liikennöivä Finnlines-laiva lähtee joka päivä alkuillasta. Matkustin maanantaina yhdessä kenties yhden tai kahden muun jalkaisin matkustavan kanssa. Laivassa menin ensimmäiseksi saunaan, joka on ilmainen, kuuma ja outoa kyllä usein tyhjä. Kunpa siinä vain olisi oikea ikkuna eikä merellinen pyöreä tekoikkuna! Nautin kuitenkin saunasta täysin palkein sinä iltana ja uudestaan päivällä risteilyn aikana. Muuten kulutin päiväni lukemalla.”

”Ulkona oli tuulista ja synkkää, joten yläkannen kahvila oli paras paikka lukea, varsinkin, kun sieltä sai pikkupurtavaa, joka ei ollut törkeän ylihintaista. Olin iloinen siitä, että sain kokonaan omaan käyttööni neljän hengen hytin, josta olin varannut itselleni makuupaikan. Saavuin Travemündeen melko hyvin levänneenä myöhään tiistai-iltana. Satama saattaa tuntua vähän pelottavalta, jos ei matkusta omalla autolla eikä osaa reittiä hyvin. Satamasta Lyypekkiin kulkee vain yksi bussi illalla ja sieltä matkustin junalla Hampuriin, minne saavuin noin yhdeltä yöllä. Vietin yön tehtaalla, josta on tehty taiteilijaresidenssi, ja seuraavana päivänä lähdin junalla Berliiniin”, Zettel kertoo. Hän suunnittelee tekevänsä pidemmän sienenmetsästysretken Suomesta Taiwaniin ensi vuonna.

 

Päätavoitteena lentää vähemmän

Venäjältä tullessa on myös loistava tilaisuus matkustaa junalla suoraan Pietarista Helsinkiin, ja lyhyt matka Viroon ja Baltian maihin tarjoaa myös hyvän tilaisuuden toteuttaa Bergerin ajatus linkitetyistä taiteilijaresidensseistä. Ruotsalaistermeistä ”flygskam” (”lentohäpeä”) ja ”tågskryt” (”junakerskailu”) on puhuttu paljon. Minusta ei ole mitään järkeä aiheuttaa häpeää ja osoittaa sormella ihmisiä, joiden täytyy lentää, vaikka yksittäisenä esimerkkinä toimiminen onkin hyvä tapa vaikuttaa asenteisiin. Päätavoitteena on lentää vähemmän. ”Junakerskailusta” puheen ollen voin kertoa, että vuonna 2019 ollessani Saaren kartanon residenssivieraana ja matkatessani Ranskan, Brittien ja Suomen välillä olen viettänyt enemmän aikaa junissa kuin olisin halunnut. Mutta olen silti iloinen, että tein sen.

 

Linkit matkustamiseen:

https://www.seat61.com/InterRail-pass-guide.htm

https://www.sales.vikingline.com/

https://www.finnlines.com/ferry-trips/offers/germany-finland-ferry-offers

 

Taustatietoa:

https://www.transportenvironment.org/news/aviation-2-3-times-more-damaging-climate-industry-claims

https://www.hiap.fi/slow-travel-from-helsinki-to-venice/

https://unmarked.home.blog/

https://frieze.com/article/can-art-world-kick-its-addiction-flying

 

Ranskaksi:

https://www.slowtravelblog.fr/

 

Lue myös Robin artikkelit hitaasta matkustamisesta täältä:

makery.info

https://www.makery.info/en/2017/11/02/mars-a-velo/

https://www.makery.info/en/2019/06/05/traincamp-ou-pourquoi-se-rendre-en-train-a-green-culture-au-montenegro/

 

Ja vielä uudesta haasteesta – Atlantin ylittämisestä:

https://www.makery.info/en/2019/08/28/she-can-see-land-do-it-like-greta/

Kirjoittaja

Rob La Frenais

Ranskassa asuva, brittiläinen Rob La Frenais on kansainvälisesti työskentelevä nykytaiteen itsenäinen kuraattori ja kirjoittaja. Hän työskenteli Saaren kartanon residenssissä syys–lokakuussa 2019. www.roblafrenais.info