Heidi Grönstrand: Taide ja tiede tekevät rakenteet näkyviksi

Kirjallisuudenlehtori ja tutkija Heidi Grönstrandin mielestä maailmassa tarvitaan aikaa yllätyksille.
Kuva: Magnus Laupa

Pari kertaa viikossa Tukholman yliopiston kirjallisuudentutkija Heidi Grönstrand sulkee oven takanaan ja kävelee metsään. Metsä on paikka, jossa työn voi hetkeksi unohtaa. Mahdollisuus samanlaiseen hiljentymiseen on Saaren kartanossa, jonka johtokunnassa Grönstrand on ollut mukana viime vuoden lopusta lähtien.

“Nykyään tilaa rauhoittumiseen tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Saaren kartanolla on mahdollisuus viestittää, että on lupa pysähtyä ajattelemaan ja keskittyä taiteeseen”, hän sanoo.

Tiedettä taiteesta

Grönstrandin arki on matkaamista Tukholman ja Paraisten välillä, mutta vaihtelu virkistää. Hän työskentelee seuraavan vuoden Tukholman yliopistossa kirjallisuuden lehtorina suomen kielen oppiaineessa. Samaan aikaan jatkuu Kirjallisuuden monikielisyys Nyky-Suomessa -tutkimusprojekti, jossa tutkijat ja taiteilijat ovat yhdessä pohtineet esimerkiksi sitä, miten monikieliset kirjailijat käyttävät kieltä teoksissaan.

Monikielisyys on ollut luonteva osa Grönstrandin elämää lapsuudesta asti. Lapsena hän ahmi kirjoja suomeksi ja ruotsiksi, mutta suomenkielisessä koulussa liikkuminen kahden kielen välillä ei ollutkaan niin itsestään selvää. Kirjallisuuden opinnoissa kirjailijoiden monikielisyys ei saanut huomiota. Grönstrand halusi selvittää, miksi.

“Henrik Tikkanen on hyvä esimerkki. Hänet tunnetaan suomenruotsalaisena kirjailijana, mutta tuotantoon kuuluu paljon suomenkielisiä teoksia”, Grönstrand kertoo.

Tikkasen kaltaisten kirjailijoiden monikielisyys jää varjoon, sillä Suomessa on haluttu vaalia yksikielisyyden ihannetta.

“Kirjallisuudella Suomessa perinteisesti on ollut tehtävä sellaisten perinteisten kansallisten arvojen tukijana, eteenpäin viejänä ja muotoilijana. Usein se on tarkoittanut sitä, että edistetään pelkästään suomenkielistä kirjallisuutta. Olisi syytä luopua näistä vanhoista kielikäsityksistä.”

Rikotaan rajoja

Työskentely yhdessä taiteilijoiden kanssa ei ole Grönstrandille uutta. Hän on toimittanut yhdessä Kristina Malmion kanssa Både och, sekä että -esseekokoelman, jossa sekä tutkijat että taiteilijat kirjoittavat monikielisyydestä omakohtaisten kokemusten kautta.

Yhteistyö on ollut hedelmällistä.

“Uudenlainen työskentely taiteilijoiden kanssa on kannustanut suhtautumaan rennommin kirjallisuuden tutkimuksessa pitkään seisoneisiin tiukkoihin raja-aitoihin, kuten mitä on teksti ja kuka on kirjailija”, hän kertoo puhelimitse Tukholmasta.

Kiinnostus taiteeseen on osa taidetta tutkivan ammattitaitoa.

“En osaa kuvitella, mitä kirjallisuuden tutkija oikein tekee, jos ei ole kiinnostunut taiteesta hyvin laajasti”, hän kertoo nauraen.

Taiteilijoiden ja tieteilijöiden tehtävä on tehdä näkyviksi henkilökohtaisten kokemusten taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset rakenteet. Grönstrandin puheessa toistuu halu kaataa raja-aitoja. Yhtenä esimerkkinä hän käyttää tieteenalojen välisiä jakoja, jotka joskus heijastelevat enemmän akateemisia perinteitä kuin todellisuutta.

“Maailmassa ilmiöt eivät jakaudu mihinkään selkeisiin kategorioihin. Saaren kartanosta ja muista projekteista olen oppinut sen, että samaa asiaa voi lähestyä monin keinoin. Kysymykset, joita taiteilijat ja tutkijat itselleen ja työlleen esittävät, ovat samoja.”, hän kertoo. Erot tulevat siitä, miten kysymyksiin vastataan: tutkija etsii ratkaisuja tieteellisin metodein, taiteilija luomistyön kautta.

Uskalla yllättyä

Grönstrandin mukaan taide ja tiede herättelevät pohtimaan asioita uudella tavalla. Niitä yhdistää halu sekä esittää kysymyksiä että vastata niihin.

“Vaarana on, että keskustelu maailman menosta yksipuolistuu. Tiedän itsekin, miten helppoa on mennä tietoverkkojen, kiireiden, sähköpostien ja suorittamisen maailmaan. Maailmassa on niin paljon puhetta taloudesta, että on hyvä puhua asioista muillakin tavoin”, hän kuvailee vallalla olevaa keskustelua.

On tärkeää, että tehokkuutta vaativassa maailmassa on aikaa yllätyksille. Saaren kartano on tarjonnut kokemuksia, joita ei ole voinut suunnitella etukäteen, Grönstrand kertoo. Esimerkkinä hän kertoo kartanon alueen täyttävästä taiteesta, johon voi liikkuessaan törmätä yllättävissä paikoissa.

Erityisesti mieleen on jäänyt elokuinen ilta, jona taivas täyttyi tähdenlennoista.

“Kartano on muistuttanut siitä, että suunnittelemattomuudelle pitäisi olla tilaa.”

 

Kohtaamisia syntyy, kun…paikalla on ihmisiä.

Kohtaamisia ei synny, kun…. ei halua antautua tilanteen vietäväksi.

Elämäni merkittävimmät kohtaamiset….ovat tapahtuneet retkillä ja matkoilla. Tutustakin porukasta paljastuu uudessa ympäristössä uusia puolia.

 

BIO

Heidi Grönstrand, 47, on Turun yliopiston kirjallisuudentutkija sekä kirjallisuuden lehtori Tukholman yliopistossa.

Asuu Tukholmassa ja Paraisilla miehensä kanssa.

Vapaa-ajallaan harrastaa ulkoilua ja puutarhan hoitoa.