Rajanylityksiä | 30.08.2017

Ihmisyyden käsite on aina ollut erottamaton teknologiasta. Ne välineet, joita käytämme myös määrittelevät sen, miten koemme maailman ja toimimme siinä ihmisinä, sanoo Thomas Freundlich, joka tekee Koneen Säätiön apurahalla tanssiteosta tanssija Minttu Pietilälle ja teollisuusrobotille.
Tanssija Minttu Pietilä ja teollisuusrobotti ABB IRB14000 YuMi. Kuva: Stuart McQuade ja Thomas Freundlich.

Kuka olet?
Olen Thomas Freundlich, tanssitaiteilija, leffantekijä ja kuvaaja, esittävän taiteen yleispuuhamies. Olen työskennellyt jo pian pari vuosikymmentä koreografi-tanssijana nykytanssin kentällä, mutta jonkinlaiseksi erikoisuudeksi omassa työssäni on noussut työskentely robottien kanssa.

Olen toteuttanut puolen tusinaa projektia, joissa olen tuonut teollisuusrobotteja näyttämölle tasavertaisina esiintyjinä tanssijoiden kanssa. Koreografian suunnittelun lisäksi ohjelmoin robotit itse.

Miten sinusta tuli taiteilija?
Tuskin olen koskaan tehnyt tietoista päätöstä kääriytyä taiteilijan samettiviittaan. Aluksi fokukseni oli musiikissa, sen jälkeen teatteri, valosuunnittelu ja nykytanssi veivät mukanaan. Jotain näistä kaikista taitaa tulla nykyäänkin hyödynnettyä lähes päivittäin.

Mihin hait apurahaa Koneen Säätiöltä?
Juuri nyt työn alla on viimeisin You and Me -työnimeä kantava projekti, joka on kokoillan duetto uusimman sukupolven ns. yhteistyörobotille (eng. collaborative robot) ja tanssija Minttu Pietilälle.

Kokonaan uutta tässä on paitsi se, että robotti on alun alkaen suunniteltu turvalliseksi toimimaan ihmisen kanssa, myös se, että robotilla on kaksi kättä integroituine tarttujineen, mikä avaa varsin herkullisia koreografisia mahdollisuuksia.

Millä tavalla hanke on rohkea avaus?
Olen luonnehtinut robottiteosteni maailmankuvaa eräänlaiseksi ”teknologiseksi humanismiksi”. Teknologia on kautta aikojen nähty uhkakuvana, joka on vaarassa hävittää jotain olennaista ihmisyydestä. Ihmisyyden käsite on kuitenkin aina ollut erottamaton teknologiasta: vähintään siitä asti, kun keksimme ensimmäisen kivityökalun. Ne välineet ja työkalut, joita käytämme, myös määrittelevät sen, miten me ihmisinä koemme maailman ja toimimme siinä. Ei ole olemassa mitään puhdasta ihmisluontoa, johon teknologia toisi oman rappeuttavan vaikutuksensa, vaan teknologiamme on osa meitä.

Emme saa silti suhtautua täysin kritiikittömästi siihen, miten teknologia muuttaa meitä ihmisinä. Uskon vahvasti siihen, että jos ihmiskunta aikoo selvitä niistä globaaleista haasteista, jotka meitä tulevina vuosikymmeninä ja -satoina odottavat, se tapahtuu hyödyntämällä teknologian mahdollisuudet parhaalla mahdollisella tavalla.

Ketä haluat koskettaa?
Automaatio ja robotisaatio valtaavat väistämättä alaa teollisuudessa ja myös muilla inhimillisen toiminnan aloilla, joten on kiinnostavaa nostaa esiin kysymys siitä, mitä kaikki tämä tarkoittaa esiintyvien taiteiden kannalta. Voiko kone olla esiintyjä? Jos määrittelemme tanssin ihmisen tietoiseksi liikkeeksi, mitä sitten tarkoittaa, jos näyttämöllä on kone, joka vaikuttaisi tanssivan, mutta ei takuuvarmasti ole tietoinen yhtään mistään? Keskeinen lähtökohta myös aiemmissa robottiteoksissani on ollut tutkia sitä, miten näemme väistämättä erilaiset koneet intentionaalisina, jopa tietoisina olentoina.

Jos yksittäisen tanssiteoksen kautta on mahdollista edes jollain pienellä tavalla herättää ajatuksia ja olla osa tätä valtavan suurta ja koko yhteiskuntaa koskettavaa keskustelua, niin silloin voi sanoa, että projektin tavoitteet on varmasti saavutettu.

Millaista on olla apurahataiteilija?
Apurahalla työskentely on aina etuoikeus, joka ainakin itselleni sisältää jonkinlaisen tulosvastuun. Ei niin, että tarvitsisi välttämättä tuottaa jotkut tietyt ennalta määritellyt ehdot toteuttava teos, mutta niin, että sentään jotain kiinnostavaa pitää saada aikaiseksi.

Sen verran kymmenvuotiasta pikkupoikaa on itsessäni jäljellä, että teollisuusrobottien kanssa työskennellessä ei voi kuin miettiä, että onpa aikamoista, että voi tämmöisten vehkeiden kanssa tehdä jotain kummallisia taidejuttuja.

***

Kuva: Pekka Kurtz

Thomas Freundlich on tanssitaiteilija, leffantekijä ja kuvaaja, esittävän taiteen yleispuuhamies. Syntyjään Espoosta suomalais-amerikkalaisilta sukujuurilta, viime vuosina ja toistaiseksi kotisatamana Kotka. Kahden lapsen perheenisä ja innokas veneilijä sikäli mikäli aikaa riittää.

Thomas Freundlich ja työryhmä sai Koneen Säätön vuosittaisessa apurahahaussa 2016 apurahan hankkeeseen You and me.

Katso work in progress -trailer teoksesta You and me