Tiede näkyväksi | 08.12.2015

Kuva: Jukka Aro

Suomen kielen oppimisen tarve on suurempi kuin koskaan, mutta opetuksessa halutaan säästää. Lisäksi kun töihin pääsy edellyttää usein monivuotisia kielikursseja, tilanne on kaikkien kannalta turhauttava. Tarvitaan suorempia reittejä. Suomi toisena kielenä ja tilanteinen oppiminen -hankkeessa tutkitaan kielen oppimista luokkahuoneen ulkopuolella sekä digitaalisissa oppimisympäristöissä. Hankkeessa selvitetään, miten jo vähäisellä kielitaidolla voisi työskennellä suomenkielisessä ympäristössä.

”Keskitymme erityisesti työssä oppimiseen. Työympäristöksi on valikoitunut sairaala, koska siellä työskentelee paljon maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Haluamme selvittää, miten voisimme tukea heidän suomen kielen oppimistaan työn ohessa”, kertoo hankkeen johtaja, yliopistonlehtori Salla Kurhila (Helsingin yliopisto).

Hankkeessa myös kyseenalaistetaan digitaalisen oppimisen autuus: ”On tutkittava miten ja mitä menetelmiä voidaan hyödyntää ja mikä on vain hypetystä”, kertoo Kurhila. Hankkeessa ajatellaan, että digitaalisuus ei sinänsä paranna oppimista, jollei se ohjaa oppijaa uudenlaiseen oppimiseen, jota opettaja vielä osaa oikealla tavalla tukea.

Hankkeen verkkosivu: http://www.helsinki.fi/suomen-kielen-tilanteinen-oppiminen

Salla Kurhila ja Lari Kotilainen tutkivat tilanteista kielenoppimista. Kuva: Jukka Aro.

Salla Kurhila ja Lari Kotilainen tutkivat tilanteista kielenoppimista. Kuva: Jukka Aro.

Salla Kurhila on suomen kielen ja kulttuurin yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Lari Kotilainen on Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti.