The Saari Residence group residencies 2020 (6 June 2019)

The Board of Kone Foundation made its decisions as to which applicants were chosen for the Saari Residence in its meeting on 6 June 2019. Out of 698 applicants 39 were chosen (13 group residencies, 26 individual residencies).

Browse the archive

TeM, esitystaiteilija Ana Teo Ala-Ruona ja työryhmä (Transcestors) 8 120 € Transcestors LARP-esityksen suunnitteluun ja harjoitteluun

Transcestors on dramaturgi Elina Minnin ja esitystaiteilija Ana Teo Ala-Ruonan ja työryhmän (Alvi Haapamäki, Satu Kankkonen ja Eeti Piiroinen) kaksivuotinen kokeellinen esitystaiteen hanke, joka juhlistaa monilajista ja ei-binääriä esihistoriaamme. Transcestors katsoo evolutiiviseen historiaamme ja löytää sukulaisuuksia varhaisista elämän olomuodoista. Esityksessä tutkitaan LARPin, juhlan ja ekosomaattisten menetelmien avulla millainen esihistoriallinen ei-sukupuolitettu ja monilajinen ruumis olisi voinut olla ja miltä tuntuu ruumiillistaa sitä nykypäivässä. Transcestors spekuloi esihistoriamme radikaalia ruumiillisuutta trans-feministisestä näkökulmasta. Keskeisimpiä kysymyksiä teokselle on: Miten voisimme uudelleen kirjoittaa ja ymmärtää historiaamme tavalla, joka ei tunnusta binääristä sukupuolikäsitystä tai vahvista cis-normeja? Miten evoluutiota trans-, inter- ja muunsukupuolisia lajeja korostavalla luennalla voitaisiin luoda inklusiivisempia tulevaisuuksia? Transcestors ei pelkästään ota queeriä suhdetta tulevaisuuteen vaan myös tähän hetkeen ja menneisiin korostaen sukupuolen moninaisuuden historiaa. Hankkeen keskiössä on historiallisen, ekologisen ja evolutiivisen painotuksen lisäksi juhlan, nautinnon ja ilon teemat. Tahdomme luoda esityksen, joka antaa kokijalleen mahdollisuuden iloita ja bilettää trans-historiaa LARPin kautta. Saaren kartanon residenssin aikana tarkoituksemme on keskittyä Transectors-hahmojen kirjoittamiseen ja pelaamiseen. Suomen esitystaiteen kentällä on tarve selkeäsanaisille ja korkeatasoisille trans- ja ekofeministisille teoksille, jotka tuottavat uusia taiteellisia sisältöjä ja praktiikoita sekä kommentoivat yhteiskunnan todellisia ja ruumiillisia kipukohtia. Tahdomme tehdä lisää tilaa trans-äänille, jotka kertovat ennenkuulumattomista menneistä ja tulevista, sekä tuoda sukupuolen moninaisuuden upeutta esiin radikaalin mielihyvän, ilon ja uudenlaisen LARP-esitysmuodon kautta. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Curator Isobel Dryburgh and workgroup (Friends in Combat) 6 420 € Tremors in a Landscape

During Saari Residence we propose to work towards articulating and creating a series of shocks in the public landscape. The series will take different durational and artistic form; a hybrid of performance, visual arts and social choreography. How does one begin to explain an idea or more so an urge that is fueled by a personal experience, an event lived, when one doesn’t want to profile herself as victim and at the same time, has over the course of 18 years. An abuse took place in one our youths, the experience of which has produced the monitoring and experiencing of a certain landscape, an internal dramaturgy strongly connected to the perception of the self as victim. How does one express a sensation of accumulated revolt, a strong political disagreement and at the same time an artistic appetite to define, articulate in a precise form? The intention being to develop a precise art form, one that would communicate the experience, while being absolutely and unapologetically precise in this manoeuvre. One has to gather friends and plan an attack, this is how we see our collaboration, we are planning an attack. Our tools and background come from theatre and the visual arts. We think in time and space using fiction as a tool for coagulation of the two. We are considering the strategy, audience and will enter this project with inputs from painting, military and theatre. Creating expanded images using broadcasting forms already in place as platforms to re-instrumentalise. Our initiative is bold in the content it addresses but furthermore in the unique fusion of approaches we will pull from. However, we don’t perceive ourselves as bold and this question has brought us troubling thoughts. There is a contradiction: how do we, those who don’t perceive ourselves as bold, plot an attack? We want to come to terms with our own contradictions, not to solve them, but to get to know these contradictions and embrace them in an artistic language. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

visual artist and practise based researcher Hanna Husberg and workgroup6 020 € Atmospheric imaginaries: infrastructures, biopoetics and politics of Arctic phenomena

‘Atmospheric imaginaries’ looks at some of the large-scale techno-scientific infrastructures that allow sensing atmospheric phenomena, such as Aurora borealis, and explores how researching this visible phenomenon has opened up discoveries of invisible processes. Asking how one can study and apprehend phenomena and processes that cannot readily be seen or sensed, and which to a certain degree, might even be deliberately hidden and suppressed, the project engages with the poetics and politics of “visibility” and “perceptibility”. Inquiring into the roles science, technology and infrastructure play in the construction of environmental and atmospheric imaginaries, it further asks, what the implications of the increasingly complex and datafied versions of atmospheric models, vis à vis citizen involvement in discussions about our common concern, and care, of the atmosphere, our essential ‘life support’ are? And, how can we care for what is inaccessible to direct experience, but still structures our daily lives, for example through the use of satellites used for communication and navigation? The Saari Residency would be used to process material (photography, video and sound recordings and interviews) jointly collected at the EISCAT radio-technological sites situated in the Fenno-Scandinavian Arctic (2018-19), and to, combining text and audio-visual material, develop an experimental essay that explores different technoscientific modes of visualising the environment. Positioning air and atmosphere as naturecultural and techno(eco)logical phenomena, this in-depth interdisciplinary collaboration, among visual arts and environmental sciences, critically and productively engages with the aesthetics, materialities, and politics involved in the sensing of imperceptible parts of nature, and, in particular, the atmosphere. Further, it offers a critical reflections on art & science collaborative methodologies, and the possibilities they offer for political action. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Musiikin kandidaatti Tuomas Kettunen and workgroup 3 700 € Music of decolonization

In this project we aim to interview people from all over the world asking the question, what does decolonization mean to you? This project will illuminate the ways in which individuals defy social constructs, defy colonial powers, and defy oppressive regimes. These are all forms of de-colonization, especially of the mind. We are fascinated by the idea of individualism and artistic expression as a rebellion and victory against systematic oppression. We plan to look at Greek, and Finnish culture as personal starting points, in addition to interviewing people who are refugees in the U.S. as well as Finland, and people who consider themselves gender non-binary, transgender, and feminists. Aim is to have 35-45 minutes of music (divided in sections/movements/pieces) both in recorded format and versions for live performance. We will come to the residency with our raw materials already collected. Theodosia will conduct interviews in the U.S., and Tuomas will conduct interviews in Finland, and we will work together to create music at the residency. We will finish the composition process in a collaborative manner and record the acoustic instruments, as well as develop the electronic material. We will record the album in Helsinki after the residency, with all of the compositions we have created during our stay at residency. This is a bold initiative because we are bringing to light voices of the counterculture, and marginalized groups, through sampling, interviews, and composition. This specific question has not been explored in this way before, and we will be creating thought provoking sound art which will have the power to change minds and therefore challenge systemic social constructs. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Artist Marika Krasina and workgroup (Rabota) 6 200 € Aesthetics of Nonknowledge

The task of ours is to explore the opportunities of considering the order as a manifestation of Nonknowledge (reintroduced into the philosophical application by Georges Bataille) and to interpret Nonknowledge itself as a background, as a condition for the occurrence of an autonomous event. In the course of the our research, we investigate the outcome of abolishment the contradiction between rationality and Nonknowledge for particular artistic practice. According to the principles of media asceticism, with the assistance of digital technologies, we use our personal belongings as an instrument and artistic material; the real stories we apply as the basis for installation and documentation.It is not just stuff that gets into an art object, but the art object that backs to the everyday use. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Koreografi ja tanssija Veli Lehtovaara ja työryhmä 14 350 € Taiga | Forest of Harvested Time -teoksen koreografian työstäminen

Taiga | Forest of Harvested Time on luonnon monimuotoisuutta ja aikaa tutkiva teos seitsemälle tanssijalle. Teos lähestyy metsää koreografisena ympäristönä, joka muodostuu lajien rajat ylittävän yhteistoiminnan jatkumona ja johon ihmisellä on ikiaikainen, monimerkityksellinen ja jatkuvassa muutoksessa oleva suhde. Teoksessa hyödynnetään koreografista ajattelua jäsentämään metsän eliöiden välisten suhteiden kirjoa ja niissä tapahtuvan energian, aineen ja informaation liikkeen monimuotoisuutta. Erityisesti huomio kohdentuu aikaan, jonka kulkua ei määrää ihminen ja teknologia vaan lukemattomien lajien yhteistoiminnan synnyttämä ja ylläpitämä polyrytmiikka. Aika on paikallista, monenvälistä ja kerroksellista, eikä ihminen ole enää sen keskiössä. Lopullinen teos tulee sijoittumaan kaupunkiympäristön julkisiin tiloihin, joita määrittä inhimillisen kulttuurin muodot ja rytmit. Näin metsästä syntynyt tanssi asettuu jännitteiseen suhteeseen rakennetun ja teknologisen ympäristön kanssa. Se ehdottaa radikaalisti toista ajan hahmottamisen tapaa ja ruumiillista olemista. Ensiesitys on syksyllä 2020 Helsingissä. Teos syntyy vuosien 2019-2020 aikana, residenssi muotoisen työskentelyn tuloksena. Residenssit tapahtuvat Suomessa, sekä Irlannissa, Ranskassa ja Belgiassa. Teoksen työryhmä on kansainvälinen ja siihen kuuluu taiteilijoita Suomesta, Ruotsista, Islannista ja USA:sta. Teoksen tuottaa SpaceTimeLove yhteistyössä Arts Management Helsingin kanssa. Koreografia, liikkeen muodon hahmottamisen menetelmänä, tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää luonnon monimuotoisuutta ruumiillisen kokemisen kautta. Teos tarkastelee energian, aineen ja informaation liikettä pohjoisten metsien ekosysteemeissä tanssin ja koreografian näkökulmista. Tanssijioden vuorovaikutussuhteiden ja koreografisen muodon lähtökohtana on metsän monimuotoinen väki eli voima. Työn tavoitteena on ympäristö- ja kehotietoisuuden yhteen punoutumisen tutkiminen tanssitaiteen menetelmin. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Artist Pia Lindman and workgroup (Slow Thinking Laboratory) 9 800 € SLOW-THINKING LABORATORIES: Can they turn loneliness into creative solitude?

Loneliness is a huge problem for people of all ages in contemporary society; large numbers of people report that they feel lonely, and that this is a major life problem for them. To be alone is different from feeling lonely. We hypothesise that: 1) People feel lonely when they lack any sense of connection with others and with their environment, or within themselves. We believe that the sense of loneliness is about the fragmentation of life and society, leading to a loss of meaningful connections with our real selves, as well as with others and the environment we live in 2) Encounters with art and nature can help reconnect us within ourselves, and with our environment, even if such encounters take place ‘alone’. At Saaren Kartano residence, we come together to review our individual research projects of the past two years. These research projects are each a version of a "Slow-Thinking Laboratory" (STL). Here, each practitioner share their experience of running an STL of their own design and in their own environment. Each share impressions of the value of their own STL, including any impact on feelings of loneliness. We teach and give feed back to each other about our individual research in the form of workshops, rituals, ceremonies, and treatments - and follow up with reflections and analysis. Finally, we will collate the findings and plan how to present them publicly in the form of exhibitions, publications, short films or whatever other medium we see fit. We engage with a social problem - loneliness - and join our diverse skills in art, medicine, and traditions of cosmologies into contemporary action models for collective and individual healing. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

S.sn (Indonesian Art Bachelor Degree) / Artist Ikbal Lubys and workgroup (EXE) 5 100 € Starry night to gloomy day

The combination of sound art, painting and lighting, inspired by Van Gogh's "Starry Night", which is a reflection of the condition in a Alpes-de-Haute-Provence. This work will becomes multi-dimensional installation so it will be able to present the atmosphere of a particular city by referring to the "Starry Night" painting. The initial idea is "Starry night to smokey day" with Jakarta the capital of Indonesia, from the atmosphere of the city contained in Starry Night's paintings then reflected on the condition or atmosphere of Jakarta, from starry nights to morning and then to a smoky afternoon. The atmosphere of the city will be created from the sound and lights gradations so it can bring time travel from night to afternoon, between trips from the "starry night" side to the "smokey day" side. In this work, the city presented can be city from anywhere, with a different title series, and different atmosphere according to the particular city that will be presented. The interesting thing is that the visualizing of place for the specific purpose was not really like the reality portrayed in the photo, video, or any visual media, for example is tourism purposes. In fact behind the beauty of the iconic landmark, there are many things which are not shown or covered by specific purpose. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Multimedia Storyteller Brindusa Nastasa and workgroup 5 000 € Mao's Ice Cream

It is a humid summer afternoon in 1976: After their graduation ceremony five young women wander around the streets of Chengdu. It is a special year for China - the year of Mao’s death, the end of the Cultural Revolution. But also a special day for the girls - during their walk they suddenly find 2 Yuan on the ground. A fortune at the time. They use the money to buy their first ever ice cream. Then, in order to capture this unique moment, they take a group photo in a nearby studio. It makes them so happy, so they decide to meet every ten years to retake the group photo. Forty years later, in 2016, young journalist Jialu Zhang, the daughter of the protagonist, travels to China to film them preparing for taking the 5th photo. The film will be narrated by Jialu Zhang‘s voice-over, as she shares her questions with the audience and sets out on a journey to find answers about her family’s past. How can her mother be a member and strong believer of the party that once persecuted their family? In individual interviews she takes the courage to ask the women about the transformations in their lives, how they adapted to the changes in recent Chinese history and ultimately the Cultural Revolution. Have they forgotten or have they forgiven? The documentary offers unique access into a part of Chinese society about which most viewers know nothing about. Cultural Revolution is a complete tabu even today in China. Capturing intimate portraits of Chinese women in their late 50s is very rare. For the protagonist Jialu, the documentary is an opportunity to ask the questions she never had the courage to ask, digging inside the family's traumatic past is an act of courage. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilija Anne Naukkarinen ja työryhmä (Maarit Mustonen & Anne Naukkarinen ) 5 712 € Työparin Mustonen & Naukkarinen työskentely tulevan teoksen "Notebooking" parissa.

Aloitamme 2020 alussa työparina uuden työskentelyprosessin, jossa käytämme menetelmänä erilaisia muistiinpanon ja tallentamisen keinoja – kehollista, kielellistä ja kuvallista tallentamista. Työskentelymme kestää läpi vuoden, sen aikana merkitsemme muistiin ja tallennamme havaintoja ja kokemuksia ajasta, jota elämme. Työskentelemme ajan ja elämän materiaalisuuden kanssa. Miten eri tavoin voimme tallentaa aikaa ja elämää? Millaisia maailmoja kahden eri ihmisen muistiinpanot luovat yhdessä? Millainen on yksityisten muistiinpanojen suhde julkiseen tilaan? Emme etukäteen päätä teoksen muotoa – tutkimme, kuinka muistiinkirjaamisen myötä teos alkaa rajautua esiin. Menetelmä kytkeytyy näin teoksen teematiikkaa. Residenssiaika sijoittuisi työskentelymme puoliväliin, jolloin haluamme pysähtyä kertyneen materiaalin äärelle, prosessoida ja reflektoida sitä. Millaisia muotoja, kysymyksiä, jakamisen tapoja jo kertyneestä materiaalista nousee esiin? Tämän rinnalla ja pohjalta työstämme residenssissä uutta materiaalia ja syvennämme työskentelyä ja menetelmiä. Asiat jotka päätyvät kehollisiksi, kuvallisiksi, sanallisiksi muistiinpanoiksi ovat koskettaneet meitä, ne ovat olleet meille tärkeitä (– tai seuraavana päivänä täysin tarpeettomia!) Kuitenkin, sillä kyseisellä hetkellä, muistiinkirjatut asiat ovat synnyttäneet liikahduksen meissä ja liikahdus voi päätyä jaettavaksi teokseen. "...and I suppose that keeping in touch is what notebooks are all about." – Joan Didion Työskentelemme Notebookingissa erilaisten muistiinpanojen kautta. Menetelmä on jaettu, horisontaalinen, salliva, lopputulokseltaan avoin, ja sillä on mahdollisuus purkaa hierarkioita. Työhön vaikuttaa sattuma, elämä ja aika. Menetelmä kytkeytyy muistamisen prosessiin, joka on koko ajan muotoutuva – se voi asettaa kyseenalaiseksi vakiintuneet, valtaapitävät tarinat, kuvat ja kehollisuudet. Rohkeus liittyy myös pitkäjänteiseen yhteistyöhön, työn syventämiseen ja jakamiseen työparina. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry 18 400 € Hiljaisuus-yhteisön ja taideorganisaation kehittäminen, kestävien ja ekologisten toimintamallien jalkauttaminen ja yhteisön hyvinvoinnin kasvattaminen keskustelun, työskentelyn ja kuuntelun kautta.

Hiljaisuus ry on taiteellista työtä tukeva yhdistys, taideorganisaatio ja monen taiteen ammattilaisen työpaikka. Olemme kiinnostuneita kehittämään uudenlaisia toimintamalleja, uutta organisaatioajattelua ja kestäviä sekä hyvintointia edistäviä toimintamalleja. Jokaisella taiteilijalla, suunnittelijalla, tuottajalla ja muulla taiteen ammattilaisella Hiljaisuus-yhteisössä on valtavasti koulutukseen ja kokemukseen perustuvaa asiantuntemusta, jota haluamme hyödyntää kehittämistyössä. Koemme tärkeäksi residenssityöskentelyn mahdollistaman vetäytymisen arjesta ja keskittymisen kuuntelevaan, keskustelemaan ja työskentelemään yhdessä kehittääksemme Hiljaisuus-yhteisöstä arvojamme ja odotuksiamme vastaavan taiteellista työskentelyä mahdollistavan toimijan. Haluamme luoda uudenlaista organisaatioajattelua, joka ottaa huomioon taiteellisen ajattelun ja toimintatavoissa ja organisaation rakenteissa. Haluamme osaltamme olla kehittämässä ajatusta alustamuotoisesta toimijuudesta taidekentällä. Lisäksi haluamme etsiä kestäviä ja ekologiasia toimintatapoja, jotka voisi jalkautua taideorganisaation arkeen. Suomalaiselle taidekentälle on tyypillistä rohkean kehittämistyön puute. Rohkeutta ja tuoreita ajatuksia on mahdollista toteuttaa taiteessa ja tieteessä, mutta taideorganisaatiot ovat joko vakavaraisia ja tyytyväisiä vanhoihin toimintamalleihinsa tai uutta luovia mutta heikosti resursoituja, jolloin kehitystyö on mahdotonta toteuttaa. Hiljaisuus-yhteisö haluaa olla tekemässä kehittämistyötä, joka hyödyttää kotimaista taidealaa yhtä organisaatiota laajemmin. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Dramaturgi Emil Uuttu ja työryhmä (Kivikokoelma) 6 000 € Kivikokoelma-esityksen näyttämöllepano

Teos esittelee suomalaisten kivilaatujen ja yksittäisten paasien, lohkareiden, murikoiden, sirujen ja kiteiden avulla aikaa ja ajankulua. Teos ajattelee kivien elinkaaria ja erikestoisia ajallisuuksia. Ihmisen rinnalla kivet merkitsevät toisenlaista ajallisuutta. Uudet kivet syntyvät, kun sula kiviaines työntyy maan sisuksissa kohti ulompia kerroksia. Kiviaineksesta syntyy vuoria, vuorijonoja ja vuoristoja, jotka madaltuvat hiekaksi asti. Suomen kallioperä kuuluu maailman vanhimpiin. Ympäristömme lohkareet ja murikat ovat vielä samoja kuin nykyihmisen saapuessa Itämeren rannalle. Ne ovat vielä samoja meidän jälkeemme. Ilmastonmuutos leikkaa odotuksemme tulevaisuudesta. Seistessämme suurvalta-ajan kivilatomuksella, muinaishaudalla tai pirunpellolla, aika levittäytyy juuri taaksepäin, mutta tulevaisuus näyttää lyhyeltä. Hetkittäin lyhyemmältä kuin oma odotettu elinikämme. ESITYS Esitys suunnitellaan kiertämään vapaapalokuntien ja työväentalojen juhlasaleissa. Teos sovittaa nykypäivään eri paikkakunnilla kiertäneiden opetuksellisten näytösten perinnettä. Esitys koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on harjoiteltu, sellaisenaan toistuva osa, jossa esiintyvät Paananen ja Uuttu. Toisessa osassa esiintyy paikallinen kiviharrastaja, joka on valikoitu työryhmän aikaisempien kontaktien ja strukturoitujen kirjallisten haastattelujen avulla. Kiviharrastaja esittelee omaa kivikokoelmaansa, joka on asetettu näytteille esitystilaan. Aika on toissijainen käsite verrattuna tapahtumiin ja kappaleisiin, jotka ovat olemassa ajassa. Tarkastelemalla kiviä esitys pyrkii muuttamaan kokemuksen ajasta ja katsomaan maailmaa hetken kivien yliyksilöllisen aikaperspektiivin lävitse. Esitys lähestyy epäsuorasti sitä, mitä on ollut täällä meitä ennen ja mitä jää meidän jälkeemme. Laaja pohjatyö ja -aineisto mahdollistavat keskittyneen ja paneutuneen ajattelemisen. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti

Vertaistaiteilijat-hanke, Aula-työkotien kannatusyhdistys ry 29 547 € Vertaistaidelaboratorio

Vertaistaidelaboratorio yhdistää erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat ja muut nykytaiteilijat taiteilijaresidenssityöskentelyn kautta. Yhteistyön ja rinnakkain työskentelyn tavoitteena on avata kaikille taiteilijoille uusia näkökulmia omaan työskentelyyn, nostaa esiin kiinnostavia ajankohtaisia teemoja ja synnyttää vuoropuhelua rinnakkaisia taidemaailmoja edustavien taiteilijoiden välillä. Suomessa toimivista erityistä tukea tarvitsevista taiteilijoista kukaan ei ole työskennellyt taiteilijaresidenssissä. Erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat työskentelevät Suomessa perinteisen taidemaailman ulkopuolella, vailla kontakteja muihin taiteilijoihin ja taiteen keskeisiin organisaatioihin ja rakenteisiin. Vertaistaidelaboratoriossa työskentelee yhtä aikaa sekä erityistä tukea tarvitsevia taiteilijoita, että muita nykytaiteilijoita. Jaa Twitter | Facebook | Sähköposti